Hyppää pääsisältöön

Marjo Niemi: Junttien kuningas

Kolumnin artikkelikuva
Kolumnin artikkelikuva Kuva: Heini Lehväslaiho/Teos-kustantamo Marjo Niemi

Oletteko huomanneet, että junteilla menee kovaa? Junttius on saavuttamassa maailmanherruuden, kuningaskin on vasta kruunattu. En tarkoita juntilla maalaista, sillä juntteja on aina tavattu kaikkialla. Junttius on syvässä istuva asenne maailmaa ja muita ihmisiä kohtaan.

In God we trust, hän sanoo. Se on rehellistä puhetta, sillä junttikuningas ei pyydä luottamaan itseensä, vaan Jumalaan.

Juntti sanoo viihtyvänsä rehellisyyden ratsailla. Hän se sanoo asiat justiinsa niin kuin ajattelee, häpeää vailla. Jos hän sanoo ettei ilmastonmuutosta ole, hän toimii kuninkaana niin kuin ilmastonmuutosta ei olisi. Vaikka kuninkaan oman maan ilmailu- ja avaruushallintovirasto on pystynyt viemään mönkijän Marsiin, tekemänsä ilmastonmuutosraportin vieminen juntin tajuntaan ei ole onnistunut.

Juntti ei valitettavasti koskaan muutu, hän on sinut itsensä kanssa, oli maailma hänestä mitä mieltä tahansa. Hänellä on siihen varaa. Tunne hänet kerran, tunnet hänet aina. Korkeintaan junttius hänessä paksuuntuu.

Juntti pystyy hyvin elämään itsensä kanssa, sillä hän uskoo olevansa oikeassa, vaikka kaikki maailmassa sotisi varmuutta vastaan. Koska hän vain tietää, koska niin on hyvä. Ja koska hänen totuutensa sopivat hänen motiiveihinsa. Juntti on itsevarma laji monimutkaisessa maailmassa. Toinen epäilisi lakkaamatta myös itseään, mutta juntti, oli hän sitten älykäs tai tyhmä, ei epäilyksistä kärsi. Hänen voisi sanoa todella osaavan nauttia. Jos hän joskus kärsii, se on aina toisten vika.

Juntin mielestä mikä tahansa on hyvä juttu, jos sen sanoo tarpeeksi kovaan ääneen.

Juntti ei kuuntele vaan puhuu. Mikään vieras ei häntä tavoita, hän on jo valmis ja perillä kuin vain perillä olla voi. Kunnianhimoinenkaan juntti ei ole koskaan tajunnut mikä juttu siinä muka on, että bändi pitäisi perustaa itseä parempien kanssa. Juntti perustaa bändin toisten junttien kanssa, jotka ovat samaa mieltä, joiden seurassa hän itse loistaa tai jossa hänen ihailemansa juntti on johtajana.

Tässä yhteisössä junttius vahvistuu ja kehittyy, ei ihminen. Siitä on apua tilanteissa, joissa on ei-juntteja. Hänellä on joka tilanteeseen sopimattomia, seuran hiljentäviä mottoja, lausahduksia tai vitsejä taskussaan tällaisia hetkiä varten. Hän on harjoitellut näitä lauseita päivittäin omiensa parissa, ja ne tulevat hänen suustaan varmasti ja kovaa.

Nimittäin juntin mielestä mikä tahansa on hyvä juttu, jos sen sanoo tarpeeksi kovaan ääneen.

Ja kun sen sanoo tarpeeksi monta kertaa, se muuttuu itsekseen totuudeksi. Hän tulkitsee kiusaantuneen hilljaisuuden kuulijoiden hartaaksi toiveeksi: että juntti puhuisi itsestään ja ajatuksistaan lisää.

Juntin ovela keino tehdä itsestään keskustelun napa on vetää keskustelun taso niin matalalle, ettei suurin osa sinne kehtaa kaatua.

Tuntemattomalle juntti puhuu paljon ja mielellään, tuntemattomalla kun on juntin mielestä itsestäänselvästi samat arvot, niin kauan kuin ei ole. Ja puhumalla niin paljon, ettei toinen suunvuoroa saa, jää juntille tämä oma varmuutensa samankaltaisuudesta.

Tasa-arvo on hänelle sitä, että hän haukkuu naiselle muita naisia, maahanmuuttajalle muita maahanmuuttajia ja työttömälle, tai työttömänä, muita työttömiä. Mikäli juntti on nainen, piirteisiin kuuluu myös se, että hän haukkuu miehelle muita naisia. Juntin arvostama terve maalaisjärki hänessä puhuu isien suulla, olivatpa isit sitten millaisia tahansa.

Solidaarisuus on selvästi aivan erityinen piirre ihmisessä.

Muutaman oluen jälkeen juntti on parempi kuin kaikki muut, paitsi yhdestä kahteen miespuolista, hänessä syviä tunteita herättävää suurmiestä, joiden piirteitä ja toimia hän joka kerta tällaisissa tilanteissa liikuttuneena kertaa.

Junttius ja valta eivät sovi yhteen, mutta koska juntit ovat kovin varmoja itsestään, on siitä kautta aikain ollut apua valtaan pääsyssä. Samoin kuin siitä, että juntit ryhmäytyvät vain kaltaistensa kanssa.

Solidaarisuus on selvästi aivan erityinen piirre ihmisessä. Se vaatii aivan erityiset olosuhteet kehittyäkseen sille asteelle, että se koskettaa oman ryhmän ulkopuolistakin ihmiskuntaa. Tällaisista olosuhteista juntti ei tiedä mitään. Ja mitä hän ei tiedä, se on turhaa.

Elämä on vaikeata. Maailma on vaikea. Politiikka on vaikeata. Rakkaus on vaikeata. Kehitys on vaikeata. Juntti on helppo. Hän on varma. Hän ei edes yritä ymmärtää monimutkaista, kyseenalaistaa maailmannäköään. Hän ei vaadi ihmistä kehittymään, vaan kutsuu heidät iloitsemaan tyhmyydestä yhdessä, kaikkia muita vastaan, kunnes ilmastonmuutos heidät erottaa.

Kirjoittaja on Yle Radio 1:n Kultakuume-ohjelman kolumnisti.

Kommentit