Hyppää pääsisältöön

Musiikkiteknologian opiskelija Antti Suomalainen: ”Pelimusiikki voi olla yhtä hienoa ja arvokasta kuin mikä tahansa muukin musiikki."

Antti Suomalainen
"Eräänä päivänä huomasin istuneeni pesukoneen edessä puoli tuntia vain kuunnellen, eikä mikään sen jälkeen ollut oikein enää entisensä," Antti Suomalainen kertoo tutustumisestaan John Cagen filosofiaan. Antti Suomalainen Kuva: Yle/Laila Kangas antti suomalainen

- Opiskelin hetken diplomi-insinööriksi, kunnes tajusin että intohimoni on musiikki enkä voisi tehdä muuta, tunnustaa Sibelius-Akatemiassa musiikkiteknologiaa opiskeleva Antti Suomalainen. Kantapöydän opiskelijatreffeillä Musiikkitalon kahvilassa 16.11.2016 hän kertoi mm. MuTeFestistä, jonka ohjelma on hänen aiheryhmänsä ideoima.

Kuka olet, mistä tulet?

Olen Antti Suomalainen. Synnyin Turussa huhtikuussa vuonna 1989.

Meillä on aina ollut kotona piano, jota olen soittanut siitä asti kun yletyin koskettimiin. Pianonsoiton lisäksi kiinnostuin jo varhain oman musiikin tekemisestä. Alkusysäyksen tähän antoi isoisäni syntetisaattorityöasema, jolla pystyi tallentamaan omia sävellyksiä. Myöhemmin aloitin konemusiikin tekemisen Playstationin Music2000 -sekvensseriohjelmalla.

Äidin puoleinen isoisäni opiskeli Sibelius-Akatemiassa kirkkomusiikkia, toimi kanttorina ja lauloi kuoroissa. Äitini tausta on kuvanveistäjä, mutta hän soittaa myös pianoa ja laulaa. Siskoni ovat suuntautuneet enemmän visuaaliseen taiteen tekemiseen. Isälläni oli muinoin rokkibändi veljensä kanssa.

Asuin Turussa 21 vuotta, opiskelin klassista pianoa Turun Konservatoriossa ja suoritin IB-lukion Turun normaalikoulussa. Tämän jälkeen lähdin opiskelemaan musiikkitietotekniikkaa (Music Informatics) Sussexin yliopistoon Brightoniin Englannin etelärannikolle. Opinnot kestivät kolme vuotta, minkä jälkeen palasin Turkuun. Tein satunnaisia pianokeikkoja ja opiskelin hetken diplomi-insinööriksi kunnes tajusin, että intohimoni on musiikki, enkä voisi tehdä muuta. Hain Sibelius-Akatemiaan ja nyt olen asunut reilun vuoden Helsingissä.

Millainen maisema inspiroi sinua?

Olen aina asunut veden äärellä ja huomannut jälkeenpäin sen merkityksen itselleni. Vesi merkitsee minulle yhtä aikaa loputonta liikettä ja muutosta, ja toisaalta tietynlaista pysyvyyttä. En erityisemmin pidä uimisesta, en harrasta veneilyä enkä mitään muuta veteen liittyvää, muuta kuin tuijottelua. Veden äärellä oleminen tuo minulle turvaa ja rauhallisuutta jonka ajoittainen rikkominen inspiroi minua.

Mitä soittimia soitat?

Pääsoittimeni on piano ja syntetisaattorit. Kiinnostuin teini-ikäisenä kitaransoitosta, koska halusin olla rokkitähti. Tämän lisäksi soitan myös melodikaa ja ukulelea.

Opettajasi?

Ensimmäinen pianonsoiton opettajani oli Tytti Rouhe, joka oli erittäin lämminsydäminen ja kannustava. Lukiossa jo edesmennyt Eija Lappalainen innosti bändisoittoon. Brightonissa opettajani Nick Collins laajensi käsitystäni siitä, mitä elektroninen musiikki voi olla ja miten sitä voi tehdä esimerkiksi koodaamalla. Meidän aineryhmä Sibelius-Akatemiassa on tiivis ja toisia tukeva ja tuntuukin, että kaikki opettajat ja oppilaat kannustavat ja iloitsevat toistensa menestymisestä.

Missä vaiheessa olet nyt opinnoissasi?

Aloitin syksyllä maisteriopintojen toisen vuoden. Tavoitteena olisi valmistua ensi vuoden loppuun mennessä.

Antti Suomalainen Kantapöydässä
Antti Suomalainen Riikka Holopaisen ja Timo Asikaisen kahvitettavana Kantapöydässä. Antti Suomalainen Kantapöydässä Kuva: Yle/Tiina-Maija Lehtonen antti suomalainen

Lempisäveltäjäsi?

Final Fantasy -pelisarjan musiikin säveltäjä Nobuo Uematsu. Pelasin näitä pelejä todella paljon nuorempana, ja musiikki on jäänyt pysyvästi mieleeni. Hänen musiikkinsa osoitti minulle, että pelimusiikki voi olla yhtä hienoa ja arvokasta kuin mikä tahansa muukin musiikki. Hänen sävellyksensä ovat suuri syy siihen, miksi aloin itsekin tehdä musiikkia.

Millainen musiikki vetoaa sinuun?

Riippuu aika paljon tilanteesta. Joskus nautin elektronisesta ambientista, toisinaan taas kuuntelen progea. Pidän kuitenkin kokeilullisuudesta ja asioiden loppuun asti viemisestä musiikissa. Soundit ovat minulle usein tärkeintä.

Kuka on idolisi?

John Cage filosofisessa mielessä. Luin joitain hänen kirjoituksiaan kandivuosinani Briteissä ja ne vaikuttivat suuresti siihen, miten ylipäätään kuuntelen maailmaa. Eräänä päivänä huomasin istuneeni pesukoneen edessä puoli tuntia vain kuunnellen, eikä mikään sen jälkeen ollut oikein enää entisensä.

Mitä harrastat?

Pelaan videopelejä ja ratkon ristikoita, kun haluan hetkeksi unohtaa muut asiat. Tämän lisäksi koetan käydä aina silloin tällöin lenkkeilemässä. Pidän myös ruoanlaitosta ja oluista.

Mahtuuko elämääsi muuta kuin musiikki?

En koe, että musiikki veisi jotenkin tilaa elämältäni. Musiikki on minulle enemmänkin lähestymistapa elämään, jonka ansiosta sen kokeminen on merkityksellisempää.

Mikä sinusta tulee isona?

Haluaisin jatkaa omaa taiteellista tekemistä ja samalla jakaa oppimaani muille.

Kantapöydässä Antti Suomalainen esitti oman improvoisaatioteoksensa These aren’t Memories (improvisaatio) ja kertoi siitä näin:
Casio CZ-101 syntetisaattorin käyttäjämuistipaikat pysyvät toimivina, kunhan laite saa jonkin verran virtaa joko paristoista tai muuntajasta. Minun laitteeni ei saanut virtaa ja muistipaikat sekosivat asetuksiin, joita ei ole mahdollista luoda muulla tavoin. Improvisoimalla näiden uusien äänten avulla yhdistän koneen orgaanisesti aiheutetun satunnaisuuden ihmisen harkittuun satunnaisuuteen.

  • Mari Mäntylä jatkaa erikoistumisen varassa

    Levyarvostelu

    On kulunut yhdeksän vuotta siitä, kun decacordeen eli kymmenkieliseen kitaraan erikoistunut Mari Mäntylä julkaisi ensimmäisen soololevynsä Alba-yhtiöllä. Yksi Mäntylän työskentelykohteista on kotimainen decacorde-bandoneon-duo Duo Dryades. Yleisestikin hänet kutsutaan paikalle, kun tarve vaatii tätä kitaransoiton erikoislajia.

  • Tee se minkä Faurélle voit

    Levyarvostelu

    Gabriel Faurén musiikkia on kenties maailman helpointa esittää. Ranskalaisen suurmiehen makea pursote osuu juuri siihen lokeroon, jossa reilumpikin unenomainen pöpperöiminen saattaa saada sekä esittäjän että yleisön puolihuolimattoman hyväksynnän. Helpompaa musiikkia on tietenkin olemassa faktisesti, mutta sudenkuoppaklasarin metsästä ainakin puoli hehtaaria on varattu jättiläisten vanavedessä aina tulevalle nimelle Fauré. Kolmekymppinen sellisti Andreas Brantelid ja pianisti Bengt Forsberg eivät lukeudu kuitenkaan Faurén alisuorittajiin.

  • Ranskan-kierros nostaa kuoropojille jo liikaa kierroksia

    Levyarvostelu

    Koska Seattlen sinfoniaorkesteri on ollut levyttäjänä koko historiansa ajan ahmatti, se on loogisena tulemana saapunut myös Ranskan viime vuosisadan musiikin tontille. Vauhtia tälle antaa myös se, että seitsemättä kauttaan taiteellisena johtajana aloittava Ludovic Morlot on ranskalainen. Orkesteri perusti vuonna 2014 oman levymerkin, minkä jälkeen ensin oli kolminkertaisesti Henri Dutilleux’n vuoro, ja nyt seattlelaiset sukeltavat Olivier Messiaenin vahvasti uskonnolliseen väriloistoon.

  • Muistojen sula laardi ei ole Silvestrovin reseptissä häpeä

    Levyarvostelu

    Yksi musiikkikriitikon hauskimpia ajatusleikkejä on miettiä, miten jyrkästi kulloinkin jonkun teoksen vaikuttavuus laskisi, jos esiintyjät korvattaisiin itseään rajusti heikompitasoisilla. Ukrainalaisen Valentin Silvestrovin teoksissa tuo kosahdus on potentiaalisesti niin kuuluva, että tämä uskottavuuden rajoja nätisti venyttävä sävelkieli muuttuisi aivan tyhjänpäiväiseksi. Sen osoittaa myös Naxos-levymerkin uutuus täynnä Silvestrovin jousiorkesterikappaleita.