Hyppää pääsisältöön

Taivaalle ei mahtunut kahta jumalaa, Ilmarinen tiputettiin seppäsankariksi

Ukonilma, ukkonen salamoi. Salama iskee, myrskypilviä tummalla taivaalla.  Salamoita. Turku.
Taivasta saa hallita kansanuskossa vain yksi jumala kerrallaan. Ukonilma, ukkonen salamoi. Salama iskee, myrskypilviä tummalla taivaalla. Salamoita. Turku. Kuva: Pekka Parviainen / Yle ukkonen,Salama

Muinaissuomalaisten kansanuskoon ei mahtunut montaa jumalaa, mutta suomalaisilla oli haltioita ja muita myyttisiä olentoja riittämiin. Jumalina voi dosentti Risto Pulkkisen mukaan pitää vain ukkosenjumala Ukkoa, metsänjumala Tapiota ja vedenjumala Ahtia – sekä ehkä kuoleman valtakuntaa hallinnutta Louhea. Myös Ilmarinen oli ensin tuulenjumala mutta aleni Ukon tieltä sepäksi.

Kun puhutaan siitä, mihin Suomen muinaiset pakanat uskoivat, käsitellään mennyttä nykyisellä käsitteistöllä. Uskominen, uskonto ja yliluonnollinen ovat käsitteinä uskontotieteen dosentti Risto Pulkkisen mukaan huomattavan myöhäisiä.

– Meillä oleva mielikuva uskonnollisuudesta kuuluu paljon myöhempään aikaan ja jäsentyneempiin yhteiskuntiin. Muinaiselle ihmiselle kaikki oli luonnollista eikä hän kokenut uskovansa vaan tietävänsä, Pulkkinen sanoo.

Lappalaisten jumalia. Picart Bernhardin kuparikaiverrus vuodelta 1726.
Lappalaisten jumalia Picart Bernhardin kuparikaiverruksessa vuodelta 1726. Taiteellisessa näkemyksessä jumalia palvotaan varsin jäsentyneesti. Lappalaisten jumalia. Picart Bernhardin kuparikaiverrus vuodelta 1726. Kuva: Picart Bernhard / Museovirasto. palvonta

– Yliluonnollisuus on moderni käsite, joka edellyttää nykyluonnontieteen antamia luonnollisia selityksiä ja syy–seuraus-suhteiden tajua, Pulkkinen tarkentaa.

Vähän jumalia, paljon haltioita

Muinaissuomalaisten maailmankuvaan kuului dosentti Risto Pulkkisen mukaan vain harvoja jumalia. Sen sijaan haltioita oli paljon. Haltiaolennoiksi lasketaan esimerkiksi tontut.

Haltiat eroavat jumalista paikallisuudellaan. Siinä missä vedenhaltia hallitsee tiettyä vesistöä, vedenjumala hallitsee kaikkia vesistöjä.

Ilmarinen on todennäköisesti ollut meidän alkuperäinen taivaan jumalamme.― Risto Pulkkinen

Tapio voidaan katsoa aidoksi metsänjumalaksi, sillä hän on kaikkiallinen. Missä tahansa vähänkin on metsää, siellä Tapio on läsnä, Pulkkinen sanoo.

– Samoin Ahti tai vedenemä on ollut kaikkiallinen, Pulkkinen jatkaa.

Matrona Kyyrönen Impilahden Kitilästä loitsee.
Kansanusko ei rajaudu muinaissuomalaisiin. Matrona Kyyrönen Impilahden Kitilästä loitsee vuonna 1914. Matrona Kyyrönen Impilahden Kitilästä loitsee. Kuva: A.O. Väisänen / Museovirasto loitsija,loitsut

Haltioista tonttujen paikallisuus on erityisen rajautunutta, sillä tontut vaikuttavat vain tietyssä kotipiirissä tai rakennuksessa. Saunatonttu hallitsee jotakin tiettyä saunaa, myllytonttu jotakin tiettyä myllyä ja niin edelleen.

Olentoluokituksia

Tutkijat ryhmittelevät jumalten, haltioiden ja tonttujen lisäksi niin sanotut aitiologiset olennot, jotka täytyi olettaa erilaisten asioiden selittämiseksi.

Hiidet ovat olleet tyypillisiä aitiologisia olentoja, koska esimerkiksi hiidenkirnu ei kansan mielikuvissa voinut olla mitään muuta kuin jättiläismäisen hiidenemännän kirnu, astia, dosentti Risto Pulkkinen sanoo.

Anni-Pulkki, vanha eukko, povaa nuoren tytön kädestä.
Anni-Pulkki povaa nuoren tytön kädestä Paiholassa vuonna 1911. Anni-Pulkki, vanha eukko, povaa nuoren tytön kädestä. Kuva: Jussi Lukkarinen / Museovirasto kädestä ennustaminen,ennustaminen

Maahinen puolestaan kuuluu ryhmittymään, jota Pulkkinen kutsuu kanssaeläjiksi.

– Maahinen ei hallinnut mitään ja eroaa sikäli tontuista ja muista haltioista. Se vain oli ja asui maan alla, Pulkkinen kertoo.

Ilmarinen alennettiin jumalasta haltiaksi

Ilmarinen on esiintynyt suomalaisessa mytologiassa sekä jumalana että vähäpätöisempänä sankarina.

– Ilmarisen kehityshistoria on aika mielenkiintoinen. Hän on todennäköisesti ollut meidän alkuperäinen taivaan jumalamme, sillä ilma on tarkoittanut taivasta vanhassa suomen kielessä, dosentti Risto Pulkkinen selostaa.

Helsingin Vanha ylioppilastalo. Robert Stigellin veistämä veistos "Ilmarinen"  Helsingin Vanhan ylioppilastalon julkisivussa.
Helsingin Vanha ylioppilastalo. Robert Stigellin veistämä veistos "Ilmarinen" Helsingin Vanhan ylioppilastalon julkisivussa. Helsingin Vanha ylioppilastalo. Robert Stigellin veistämä veistos "Ilmarinen" Helsingin Vanhan ylioppilastalon julkisivussa. Kuva: Pentti Palmu / Yle Seppo Ilmarinen,patsas,Vanha ylioppilastalo

– Mutta kun meille tuli balttilaisperäinen Ukko ukkosenjumalaksi, taivaalle ei enää mahtunut kahta jumalaa. Ilmarinen pudotettiin ensin vähän alemmaksi tuulen jumalaksi ja sitten seppäheerokseksi, seppäsankariksi, Pulkkinen jatkaa.

Ilmarisen sepäksi muuttumista Pulkkinen selittää sillä, että raudan valmistuksessa tarvitaan tuulta eli palkeiden lietsomaa ilman liikettä.

Kuuntele lisää

Risto Pulkkinen on Yle Radio 1:n Aristoteleen kantapään vieraana keskiviikkona 16.11. klo 17.20.

Kuvat

Lappalaisten jumalia. 1726. Museovirasto, Historian kuvakokoelma. Katso kuvaa koko ruudun kokoisena Kuvakokoelmat.fi-palvelussa tästä.

Matrona Kyyrönen Impilahden Kitilästä loitsee. Museovirasto, Kansatieteen kuvakokoelma. Katso kuvaa koko ruudun kokoisena Kuvakokoelmat.fi-palvelussa tästä.

Anna Pulkki povaa nuoren naisen kädestä. Museovirasto, Kansatieteen kuvakokoelma. Katso kuvaa koko ruudun kokoisena Kuvakokoelmat.fi-palvelussa tästä.

Kommentit
  • Tatuointi on kantajalleen ikuinen, mutta taideteoksena lyhytikäinen

    Tatuoinneissa näkyy erilaisia tyylisuuntia ja muoteja.

    Tatuoinnin ottaminen sattuu ja teon peruuttaminen on hyvin vaikeaa. Tatuointi on merkki, jolla halutaan kertoa asioista, jotka ovat kantajalleen elinikäisesti tärkeitä. 80-luvun puolivälissä tatuointeja alkoi näkyä tuttavapiiriini kuuluvilla henkilöillä, myös naisilla. Tatuoinnit kiinnostivat, koska niihin liitettiin edelleen normiyhteiskunnan reunalla tai ulkopuolella elämisen leima.

  • Avaruusromua: Unelmia, epävarmuutta vai paratiisi?

    Millaista musiikkia synnyttää Marian tarjoama paratiisi?

    Hän luuli tavallisia majataloja lumotuiksi linnoiksi. Hän luuli lampaita kääpiöiksi ja tuulimyllyjä jättiläisiksi. Jostakin syystä sadan vuoden takainen, Maria Åkerblomin johtaman uskonlahkon tarina tuo mieleen Don Quijoten, ja päinvastoin. Mitä nuo tarinat kertovat? Mitä ne tarjoavat? Unelmia, turvaa ja pelastusta? Pyhyyttä, pelkoa ja ekstaasia? Millaista musiikkia synnyttää Marian tarjoama paratiisi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Katkeroidu elämälle ja riitele perinnöstä Vartion mestariteoksen hengessä – osallistu Lukupiiriin!

    Osallistu keskusteluun tai soita studioon la 28.3. klo 19!

    Hänen olivat linnut on kertomus pappilan palon seurauksista, sukuriidoista, perhehelvetistä ja pikkukylän sosiaalisesta todellisuudesta. Marja-Liisa Vartion romaania on pidetty yhtenä suomalaisen modernin kirjallisuuden merkkiteoksena. Kirjan kahden onnettoman, rakkautta vaille jääneen naisen tarinan, voi hyvin lukea feministisenä kannanottona.

  • Koronasta bamlataan eri tavalla Stadissa kuin landella

    Slangista ja koronasta on erilaisia fiiliksiä.

    Jengillä on snadisti erilaiset vibat slangin oikeaoppisuudesta, kuten tällä hetkellä myös koronaepidemiasta. Aristoteleen kantapään toimittaja funtsi, että koska tilanne maailmassa ei ole just nyt yhtään kliffa, täytyy koronasta skrivaa myös omalla slangilla.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri