TV1 keskiviikkona 30.11.2016 klo 22.00 - 22.50, uusinta lauantaina 3.12. klo 17.10
Yle Areenassa vuoden ajan
Onko tämän päivän hyvä ihminen sosiaalinen, rohkea ja ulospäin suuntautunut? Entä jos onkin ujo, introvertti ja varautunut? Onko silloin ihminen, jonka pitäisi jollakin tavalla parantua vaivoistaan?
Inhimillisen tekijän vieraat, kirjailija Pauliina Vanhatalo, näyttelijä Martti Suosalo ja professori Liisa Keltikangas-Järvinen, haluavat haastaa käsitykset hyvistä ja huonoista ihmisistä.
Annos yksinäisyyttä
Pauliina Vanhatalo kertoo kirjassaan Keskivaikea vuosi siitä, miten omat täydellisen äidin vaatimukset ja sinänsä toivotun perhe-elämän hallitsemattomuus ajoi hänet masennukseen.
Pauliina sanoo, että aina pimeän ajan tullen alakulo on nostanut päätään, mutta yhtenä keväänä se ei valon tullen laantunutkaan. Hän koki riittämättömyyttä äitinä ja lasten meteli ja jatkuvat tarpeet ahdistivat.
Pauliina ajatteli tietysti olevansa huono äiti. Siksi masennuksen kautta tulikin jotakin hyvää: Pauliina tajusi olevansa introvertti, sisäänpäin suuntautunut ihminen, jota monet sosiaaliset tilanteet kuormittavat ja joka tarvitsee päivittäisen annoksen yksinäisyyttä. Siitä oivalluksesta alkoi toipuminen.
Hiljainen, joukkueessa
Martti Suosalo sanoo aina olleensa itsekseen viihtyvää tyyppiä. Lapsena vanhemmat olivat joskus huolissaan, kun Martti ei halunnut mitään erityistä, vaan viihtyi omassa huoneessaan, omien lelujensa kanssa.
Toisaalta Martti kuitenkin oli joukkueurheilija, pelasi jalkapalloa, mutta silloinkin hän oli niin hiljainen ja syrjäänvetäytyvä, että hänet melkein unohdettiin kisaressulla huoltoasemalle.
Turkka hyväksyi tarkkailijan
Pauliina ja Martti pohtivat ammatinvalintaansa. Pauliina sanoo, että ei varmastikaan ajatellut ryhtyvänsä kirjailijaksi siksi, että siinä voi vältellä ihmisiä. Rakkaus kirjoittamiseen oli syy, mutta totta kai ammatti tukee omaa mielenlaatua.
Martti puolestaan sanoo, että teatteri tuli tärkeäksi jo nuorena ja kolmannella kerralla ovet teatterikouluun aukenivat. Martille käänteentekevä ihminen oli Jouko Turkka, joka hyväksyi Martin tarkkailijaluonteen ja avasi tien taiteilijaksi.
Yliarvostettu sosiaalisuus
Liisa Keltikangas-Järvinen on tunnettu erityisesti temperamenttitutkimuksestaan. Hän sanoo suoraan, että sosiaalisuus on yliarvostettua tänä päivänä.
Sosiaalisuudella ei sinänsä ole mitään tekemistä hyvyyden tai huonouden kanssa. Se on vain yksi temperamenttipiirre ja Liisa käyttääkin mieluummin sanaa seurallinen.
Seurallinen ihminen on riippuvainen muiden hyväksynnästä, ja siksi sen piirteen nostaminen esimerkiksi johtajuuden edellytykseksi on hänen mielestään väärin.
Liisa muistuttaa, että sosiaalisuus ja sosiaaliset taidot ovat kaksi eri asiaa.
Ujous ja introverttiys eivät ole sama asia, mutta sekä ujoilla että introverteillä on usein erittäin hyvät sosiaaliset taidot. He ovat joutuneet harjoittamaan itseään ja pohtimaan tilanteita aivan eri tavalla kuin yltiöseurallinen ihminen.
Arjen selviytymiskeinot
Martti ei koe ristiriitaa oman introverttiytensä ja esiintymisensä kanssa. Näytteleminen on ammattitaito, mutta arkielämässä varsinkin nuorempana oli vaikeuksia. Hän on huono smalltalkissa, ja naisten kanssa oli välillä hankalaa.
”Näyttämöllä mielipuuhaa ovat monologit, siinä saa itse päättää asioista – ja saa myös kaiken huomion”, Martti nauraa.
Pauliina sanoo, että kuvitteli olevansa ainoa introvertti äiti, kunnes löysi netistä yllättävän monta kohtalotoveria. Äitien arjen selviytymiskeinot olivat monesti aika mielikuvituksellisia ja Pauliina sanookin, että oma arki ja omat oivallukset ovat tuoneet tasapainoa.
Paulina sanoo olevansa hyvä kuuntelemaan, hyvä halaamaan ja lukemaan. Ekstrovertti mies saa hoitaa koulun vanhempainillat ja retket.
Persoonallisuussyrjintä kukoistaa
Liisa sanoo, että sosiaalisuus ja seurallisuus ovat paljon enemmän kuin se kapea käsitys kutsuilla lasi kädessä sujuvasti seurustelevasta tyypistä tai työpaikalla aina äänessä olevasta työtoverista. Sosiaalisuus voi olla kuuntelemista, läheisyyttä, sosiaalisessa mediassa seurustelemista.
Liisa onkin huolissaan siitä, että tänä päivänä persoonallisuussyrjintä alkaa aikaisin.
”Lapsia arvotetaan sen mukaan ovatko he reippaita vai ujoja, sosiaalisia vai vetäytyviä. Työpaikat hakevat vain reippaita ja rohkeita ihmisiä iloiseen joukkoon. Rasismi on tuomittua, mutta persoonallisuussyrjintä kukoistaa”, hän sanoo.
