Minnan elämää piinaavat krooniset hermokivut ja pelko kuulonmenetyksestä. Kaiken pelon ja surun pyyhkii pois rakas aviomies Aki. Tämä SuomiLOVE-tarina kertoo pyyteettömästä rakkaudesta ja toisen vierellä seisomisesta tilanteessa kuin tilanteessa.
”En osaa sieluani kääntää nurinpäin, mutta mun lahjani on rakastaa sua näin.”
- Club For Five: Mun lahjani
”Menin heinäkuussa naimisiin elämäni rakkauden kanssa ja puheen sijaan tein kunnon pläjäyksen kymmenestä laulusta, jotka liittyvät yhteiseen elämäämme. Club For Fiven Mun lahjani oli yksi niistä, joista lauloin pätkän tuoreelle aviomiehelleni Akille. "Kaikelle ennen tätä hetkeä oli syynsä ja se syy olit sä" laulussa lauletaan ja se pitää paikkansa kohdallamme. Kumpikin meistä on kohdannut vaikeita hetkiä elämässä (kukapa ei olisi!) ja nyt olemme tässä, onnellisempina kuin koskaan aiemmin. Hyvässä, toisia tukevassa suhteessa, joka kasvaa kanssamme.
Mieheni on ilmiömäinen, eikä hän todella käsitä sitä itse. Elämä kanssani ei nimittäin ole helppoa. Olen elänyt hermovauriokivun kanssa nyt kymmenen vuotta ja pysyn toimintakykyisenä, kiitos hyvän kipulääkityksen ja elämänasenteeni. Lääkkeillä on kuitenkin haittavaikutuksensa, joista yksi on jatkuva väsymys ja uupuminen.
Mies ei pelkää elämää myöskään toisen seuralaiseni, Menieren taudin, kanssa. Paha vaihe sitoo minut kotiin ja paikoilleen, sillä tauti aiheuttaa kiertohuimauskohtauksia. Niissä maailmaa pyörii ympärillä ja tulen pahoinvoivaksi. Olo on kuin karusellissa, jossa en tahdo olla. Kun tilanne helpottuu ja pääsen karusellista pois, taluttaa Aki minua ulkona, kunnes alan taas luottaa oman tasapainoni toimimiseen.
Moni olisi lähtenyt menemään sen sijaan, että kosii. Pelkään kuulon menettämistä hysteerisesti, mutta minun ei ole koskaan tarvinnut pelätä sitä, kestääkö toinen ihminen tässä rinnallani. Minun ei tarvitse miettiä, häviääkö Aki viereltäni, kun elämä menee vaikeaksi tai iloinen, normaali Minna hautautuu sairauden alle. Hän osaa kaivaa minut sieltä esiin hyvin yksinkertaisilla asioilla. ’Pakataan sut autoon ja ajetaan katsomaan auringonlaskua järven rannalle’, hän sanoo.”
”Sano elämälle kyllä”
”Olemme selvinneet molempien työttömyydestä, läheisten kuolemista ja muista taisteluista yhdessä. Olemme tiukka tiimi.
Nyt olen normaalisti työelämässä, mutta välillä hektisen työpäivän jälkeen minusta ei olekaan enää mihinkään muuhun kuin nukkumiseen. Aki kuitenkin ymmärtää tilanteen ja käsittää, että vika ei ole hänessä, eikä käpertymiseni tarkoita muuta kuin levon tarvetta. Hän ei pelkää kipuani eikä tulevaisuutta, johon kuulunee leuan tekonivelleikkaus ja pitkä kuntoutus. Aki on huippu. Hänellä on lehmän hermot, itse olen ajoittain tuittupää ja kiihdyn nollasta-sataan todella nopeasti.
Meistä aina jompikumpi osaa laittaa asiat oikeisiin mittasuhteisiin, jos toinen murehtii liikoja tai hötkyilee muuten. Ja pian naurammekin räkä poskella jollekin hölmölle tai löydämme itsemme seisomasta syyskuussa järvessä juhlavaatteet päällä valokuvia varten.
Aarteeni tanssittaa minua mökkilaiturilla, olohuoneessa, häätanssitreeneissä ja sanoo kanssani elämälle kyllä. Luonnossa olemme saaneet yhdessä hengästyä monen kauniin hetken edessä. Olemme istuneet hiljaa kahdestaan, pälättäneet puoli yötä ja rakastaneet joka päivä enemmän. Iso osa meidän elämäämme on se, että sanomme ’kyllä’ toisen ideoille. Kun niin tekee, saa kokea ihmeellisiä hetkiä ja tulee hyväksytyksi täysin. Suosittelen lämpimästi!
Haluaisin kiittää miestäni, kertoa millainen uskomaton aarre hän on, miten onnellinen olen meistä, miten typertynyt olen siitä, millaista elämä voi olla. Haluan laulaa vielä monta laulua hänelle, tanssia pimeässä olohuoneessa vielä kumaraisenakin ja elää tätä ihanaa, hullua elämää yhdessä.”
