Hyppää pääsisältöön

Erään vauvan kallovamma: käsikirjoitus

Suomessa pahoinpidellään vuosittain tuhansia lapsia, myös pieniä vauvoja. Oikeudessa on annettu vankeustuomioita mm. vauvojen ravistelusta.
Pahoinpitelyilmoitusten määrä on lisääntynyt sen jälkeen, kun 8-vuotias Eerika murhattiin. Vanhempien kertomukset ja lääkärin diagnoosit ovat usein ristiriidassa. Röntgen- tai magneettikuvien tulkinta voi vapauttaa tai tuomita vanhemmat.

ERÄÄN VAUVAN KALLOVAMMA

Bettina ja Ronnie Bergrothin perheen elämä mullistui viime joulukuussa. Perheen viiden lapsen katraan pienimmät, kaksoset, olivat tuolloin kahdeksan kuukauden ikäisiä.

Bettina Bergroth:
"Mä vein sinä aamuna noi lapset tarhaan, noi muut. Ronnie sitten oli antamassa aamupuuroa näille kaksosille täällä keittiösaarekkeella."

Ronnie Bergroth:
"Och jag hade dem där på bänken här och började... hade lagat gröten och sedan så skulle jag vända mig till diskbänken för att hämta sådana här... droppar, D-vitamindroppar, va. Hon satt och gungade i sin stol så här, så såg jag i min ögonvrå hur sittern kom farandes mellan den här bänken och slam ner i golvet på andra sidan. Och jag förstod inte ens att hon satt i sittern, jag blev så chockad - jag trodde att det bara var sittern som kom farandes. Men sedan såg jag att det är ju klart hon sitter i sittern. Och jag lyfte upp henne och hon var som alldeles tyst från början. Och efter ett tag så började hon som... kommunicera lite och jag kunde sätta ner henne i sittern. Hon ville inte ha någon mat först, men så småningom så började hon äta."
(​He olivat tuossa keittiötasolla. Olin valmistanut puuron ja käännyin tiskipöytää päin ottaakseni D-vitamiinitipat. Ariel istui sitterissä.​ ​Näin silmäkulmastani, miten sitteri liikahti ja tömähti lattialle ​keittiötason toiselle puolen.​ ​Järkytyin niin, etten heti tajunnut, että tyttö istui sitterissä.​ ​Luulin, että vain sitteri putosi. Sitten näin, että hän on sitterissä.​ ​Nostin tytön ylös.Hän oli aluksi ihan hiljaa.​ ​Vähän ajan päästä​ ​hän alkoi kommunikoida ja panin hänet takaisin sitteriin.​ ​Ensin hän vastusteli,
mutta alkoi kuitenkin syödä.)

Vanhemmat veivät tytön lääkäriin.

Bettina Bergroth:
"Lääkäri tarkisti, Arielilla oli sellainen pieni kuhmu otsassa ja kyynärpäässä oli jotain mustelmia, mutta totesi, että ei tässä ole mitään."

Viikonlopun aikana tytön kunto heikkeni. Hän sai lähetteen lastenklinikalle. Siellä huomattiin, että tytön päänympärys oli suurentunut. Hänet määrättiin silmänpohjatutkimukseen ja magneettikuvaukseen.

Bettina Bergroth:
"Tää lääkäri tulee sitten tiimeineen, neurokirurgi tiimeineen ja kertoo mulle, että Arielilla on molemminpuolinen tämmöinen aivoverenvuoto. Se on tyypillinen lapsille, jotka ravistellaan. Mä sanoin, että nyt musta tuntuu, että te luulette, että me ollaan ravisteltu meidän tytärtä. Joo ei, se on ihan toiset instanssit, jotka sitä hoitaa ja katsoo. Meidän primääri on nyt vaan hoitaa teidän tytärtä. Siitä naks. Sit se oli niinku, jotenkin mä tajusin niinku, että nyt tässä on, jotain mättää kyllä. Se koko atmosfääri niin kuin muuttui."

Lääkärin epäilyjen vuoksi tyttö vietiin röntgentutkimuksiin, joissa selvitettiin, onko hänellä aiemmin tulleita luunmurtumia. Vanhemmat eivät saaneet olla mukana tutkimuksessa. Kovakalvon alaisen verenvuodon hoitamiseksi tytölle tehtiin kiireellinen leikkaus. Päähän asennettiin suntti eli letku, joka tehtävänä on poistaa pään sisälle kertynyttä nestettä. Lapsen vointi alkoi kohentua.

Bettina Bergroth:
"Sitten hän, hän kyllä sanoi meille jo sairaalassa, että diagnoosi on sillein hyvä tai prognoosi on hyvä, että näyttää siltä, että se voi mennäkin sillä, et hänelle ei tuu mitään tästä."

Sosiaalityöntekijä kertoi Bergrotheille, että tapahtuneesta tehdään ilmoitus lastensuojeluun ja poliisille. Samalla sovittiin kokouksesta, johon osallistuisivat Bergrothit, lääkärit, lastensuojelu sekä poliisi. Lopulta käy kuitenkin niin, että viranomaiset kokoontuvat ensin ja Bergrothit tapaavat pelkästään poliisit.

Bettina Bergroth:
"Ne ilmoittaa sitten meille, että sillä perusteella, mitä tää lääkäri on heille kertonut, niin teitä epäillään törkeästä pahoinpitelystä."

Ronnie Bergroth:
"Men det... vi fick aldrig prata med dem. Vi fick ju aldrig över huvud taget ens berätta för vårdande läkare vad som har hänt."
(​Emme saaneet puhua viranomaisille.​ ​Emme saaneet kertoa edes hoitavalle​ ​lääkärille, mitä oli tapahtunut.)

Bettina Bergroth:
"Se meni niinku vaan syvemmälle ja syvemmälle se painajainen. Sä ajattelet, että tää ei voi olla totta. Tää ei voi kerta kaikkiaan olla totta."

Turun yliopistollinen keskussairaala on parin vuoden ajan ollut mukana lastenasiantalo- eli Lasta-hankkeessa. Se pyrkii parantamaan viranomaisyhteistyötä lasten seksuaalirikos ja pahoinpitelytapauksissa.

Pirjo Anttila, sosiaalipediatri, Turun yliopistollinen keskussairaala:
"Näillä pienillä lapsilla on murtumia, aivoverenvuotoja, mustelmia, joiden vuoksi lähdetään selvittämään pahoinpitelyepäilyä."

MOT:
"Kuinka usein käy niin että se mitä lääkäri löytää on ristiriidassa sen kertomuksen kanssa mitä vanhemmat kertovat että on kotona tapahtunut?"

Pirjo Anttila, sosiaalipediatri, Turun yliopistollinen keskussairaala:
"Jos se kertomus on ristiriidassa sen löydöksen kanssa ni sillon on syytä epäillä, eikä löydy mitään sairautta eikä suurienergistä vammaa, esim lapsi olisi pudonnut yli 3 metrin korkeudelta niin syytä epäillä että joku ulkoinen väkivalta on aiheuttanut nämä lapsen löydökset.
Monessa tilanteessa ei tiedetä mitä on tapahtunut, lääkärin tehtävä on tutkia lapsi kliinisesti ja niillä menetelmillä mitä on lääketieteessä mahdollista ja kuvata ne löydökset ja tehdä erotusdiagnostiikka ja selvittää mistä olisi voinut olla kysymys. Se on se haaste."

Lastensuojelulakia muutettiin keväällä 2015.

Annika Parsons, neuvotteleva virkamies, STM, sosiaalipalveluryhmä:
"Väkivaltaa kokeneet lapset asetettiin samaan asemaan, kun seksuaalirikoksen uhriksi joutuneet lapset, eli näissä tilanteissa, jossa epäillään lapseen kohdistuneen, terveyteen tai henkeen, kohdistuvaa rikosta, niin, niin tehtiin semmonen ilmotusvelvollisuus viranomasille, että, et heidän täytyy ilmottaa asiasta poliisille."

Lakimuutoksen taustalla on Eerikan tapaus. Isä ja äitipuoli rääkkäsivät ja pahoinpitelivät lasta vuosikausia kunnes tämä sai surmansa. Isä ja äitipuoli tuomittiin elinkautiseen murhasta.

Annika Parsons:
"Siin on taustalla se ajatus, että poliisin on helpompi tutkia, mitä aikasemmassa vaiheessa he saavat tietoon tämmöstä väkivaltaepäilyistä ja, ja kyllähän sen tapauksen johdost. Sit ilmeni myös haasteita siellä viranomaisyhteistyössä."

MOT:
"Millaisia piirteitä sisältävistä tapahtumista pitäisi ilmoittaa?"

Satu Värri, komisario, Lounais-Suomen poliisilaitos:
"Eli aina silloin kun vähän on huolta lapsesta, jotain pahoinpitelyn jälkiä, mutta toisaalta täytyy muistaa että pahoinpitelyä on myös henkinen pahoinpitely. Tapaukset, joissa lapsi hakeutuu jonkun viranomaisen taholle, opettaja, koulukuraattori ja ilmoittavat että nyt on jotain huolta lapsesta."
"Puhutaan näistä alle 1-v, jotka ei yleensä ole edes kävelijöitä eli kävele, tulee selittämättömiä vammoja, jotka antaa huolen siitä, että mistä nää vammat on syntynyt, niin silloin tehdään tämmöinen moniviranomaistapaaminen, siellä on mukana mm. sosiaalityöntekijöitä, ja sairaalan henkilökuntaa ja joskus poliisikin paikkalla, mahdollisuuksien tai tarpeen mukaan, arvioimassa että onko tässä nyt joku huoli lapseen kohdistuneesta pahoinpitelystä. Jos on huoli, niin se tulee sitten tutkintaan."

Runsaan viikon kuluttua tapahtuneesta Bergrothit menivät poliisin kuultaviksi. Tuntikausia kestäneiden kuulustelujen jälkeen Ronnie Bergroth pidätettiin.

MOT:
"Och hur länge var du inlåst?"
(​Kauanko olit pidätettynä?)

Ronnie Bergroth:
"Ungefär... drygt 50 timmar blev det nog."
(​Runsaat 50 tuntia.)

Samana iltana poliisit tekivät kotietsinnän ja takavarikoivat perheen tietokoneen. Seuraavana päivänä saapui lastensuojelu.

Bettina Bergroth:
"Sit hän sanoi, että joo, meidän pitää ottaa teidän kaikki lapset huostaan. Järkytys järkytyksen päälle. Hän sanoi meille, että tulette asumaan semmoisessa mökissä tän perhekodin niin kuin pihapiirissä, että teitä ei valvota millään tavalla. No miksi ei meitä valvota? Jos meidät kerran pitää siirtää sen takia niinku että meidän lasten katotaan, että ne on turvassa, miksi meitä ei valvota?"

Ennen joulua perhe pääsi kotiin, ja neljän lapsen huostaanotto puretaan. Perhekodin työntekijät käyvivät heidän luonaan useita kertoja viikossa. Tammikuun puolivälissä vammoja saaneen tytön huostaanotto purettiin. Tapauksen poliisitutkinta jatkui.

Bettina Bergroth:
"Sithän tässä ollaan periaatteessa vaan odoteltu ja odoteltu ja odoteltu."

Bergrothien tapauksessa vanhempien kertomus ja lääkärin löydökset olivat ristiriidassa. Vanhempien mukaan lapsi putosi sitterin mukana kettiön tasolta pää edellä lattiaan. Lääkärin mukaan putoaminen ei ollut voinut aiheuttaa lapsen päästä löytyneitä vammoja. Vammat voisivat sopia esimerkiksi ravisteluun.

Ravistellun vauvan oireyhtymä tunnetaan myös nimellä shaken baby syndrome. Tällaisen kaltoinkohtelun uhreiksi joutuvat yleisimmin noin 3-4 kuukauden ikäiset vauvat.

Pirjo Anttila, sosiaalipediatri:
"Itkevä lapsi väsyttää vanhempia ja yhtäkkiä impulssikontrolli voi pettää. Lasta ravistellaan jollon syntyy ne vammat. Se mekanismi on se että liikutetaan lasta tällä tapaa, puristaa niin että pää liikkuu edestakaisin, jolloin sitten tämä kalloluiden sisällä olevat aivot törmäävät kallon luihin edessä ja takana ja aiheutuu se kovankalvon alainen verenvuoto ja myöskin silmänpohjan verenvuodot."
"Sit lasta voidaan kuristaa täältä rintakehän takaa niin että kylkiluut murtuu, sit voidaan myöskin iskeä päätä kovaa alustaa vasten niin että vauvalle tulee tänne taakse kallonmurtuma. Kun vanhempi ravistaa lasta niin lapsi hiljenee hetkeksi. Ja sitten kun taas itku alkaa, niin ravistaa uudelleen ni vauva taas lakkaa itkemästä eli lapsi joutuu toistuvan pahoinpitelyn kohteeksi, niin tämä keino, ravistelu, hiljentää lapsen."
"Tällainen tahallisesti lapsuudessa aiheutettu aivovamma voi aiheuttaa pysyvät neurologiset oireet ja joka jopa kolmas vauva kuolee tämän tyyppisen kaltoinkohtelun seurauksena. Erittäin vakavista asioista on kysymys."

MOT:
"Miten löydöksistä voi tietää että onko ravisteltu vai onko pudonnut?"

Pirjo Anttila:
"Me kuvaamme ne löydökset siinä loppulausunnossa ja etsimme esim. kovankalvon alaiset verenvuodot. Mistä kaikesta ne olisivat voineet tulla, ja sitten katsomme onko löydetty sairauksia niitten oireitten takaa. Jos ei ole mitään sairauksia löytynyt takaa niin sit tulee yksi vaihtoehto et onko kuitenkin ulkoisen väkivallan aiheuttama tilanne."

MOT:
"Esimerkiksi jos lapsi on pudonnut vaikka puolentoista metrin korkeudelta, mistä voi tietää että ne vammat ovat juuri tällaiset eikä tuollaiset?"

Pirjo Anttila:
"Suurienergisestä vammasta puhutaan jos lapsi on tippunut yli 3 metrin korkeudelta. Ja jos on tippunut matalammalta kun 3 metriä, sit mietitään niitä erilaisia vaihtoehtoja et mistä se vamma on voinut syntyä. Eli tieteelliseen kirjallisuuteen perustuva näkemys et millaisia vammoja missäkin vois tulla.

Tukhomassa on alkamassa tiedotustilaisuus, joka on herättänyt poikkeuksellisen suurta mielenkiintoa Englantia ja Yhdysvaltoja myöten. SBU eli Ruotsin valtion lääketieteellisten menetelmien arviointiyksikkö on julkistamassa raporttia, joka tutkii vauvojen ravisteludiagnoosin tieteellistä pitävyyttä.

Ruotsissa on käyty kiivasta keskustelua ravisteluvammojen kolmen oireen, kovakallon alaisen verenvuodon, verkkokalvon verenvuodon sekä aivovammojen merkityksestä.

Ingemar Engström, professori, terveydenhuollon eettinen neuvosto:
"Det har varit en, på sina håll, etablerad sanning att om den här så kallade triaden finns, då är det bevis för att barnet har skadats. Men det har då andra ifrågasatt, och därför tyckte SBU att det var viktigt att se: vad finns det egentligen för vetenskapligt underlag bakom detta?"
(​On ollut vakiintunut totuus, että​ ​jos nämä kolme oiretta löytyy, se todistaa, että lasta on ravisteltu.​ ​Tulkinta on kyseenalaistettu, ja siksi​ ​SBU:n mielestä oli tärkeää tutkia, mitä tieteellisiä todisteita​ ​sen tueksi on.)

Vuonna 2015 Ruotsin hovioikeus vapautti vauvan ravistelusta tuomitun isän, joka ehti istua vankilassa kolme vuotta. Hän vaatii nyt 11 miljoonan kruunun vahingonkorvauksia. Oikeudessa on puitu useita vastaavankaltaisia pahoinpitelytapauksia.

Göran Elinder, professori, lastenlääkäri, Karoliininen Instituutti:
"När man har en subdural blödning - en blödning under hårda hjärnhinnan -, blödningar i ögonbotten och blödningar eller... och hjärnpåverkning, alltså att de är medtagna, omtöcknade, kramper och så vidare. Om man har alla de tre sakerna och inte har någon annan skada så kan det ju mycket väl tala för att de blivit skakade. Och då måste de utredas för det."
(​Potilaalla voi olla​ ​kovakalvonalaista verenvuotoa, silmänpohjan verenvuotoa​ ​ja aivovamma, joka aiheuttaa väsymystä, sekavuutta tai kramppeja.​ ​Jos on kaikki nämä kolme oiretta,​ ​eikä muita vammoja, voi hyvin olla kyse ravistelusta, ja asia täytyy tutkia.)

Ingemar Engström, professori, Terveydenhuollon eettinen neuvosto:
"Men sedan är frågan, baklänges: om man hittar den här triaden, är det då ett bevis för skakvåld, eller kan det förekomma vid också andra tillstånd: annat våld eller sjukdomar. Och där är SBU:s slutsats att det är man... kan man inte vara riktigt säker på."
(​Pitää kysyä myös toisin päin:​ ​jos nämä kolme oiretta havaitaan,​ ​todistaako se ravistelusta? Vai voivatko oireet ilmetä muutoin, muun väkivallan​ ​tai sairauksien seurauksena?​ ​SBU:n johtopäätös on, että sitä ei voida varmuudella sanoa.)

MOT:
"Så hur säkra kan läkarna vara om det är fråga om skakvåld eller något annat?"
(​Miten varmasti lääkäri voi sanoa, onko kyse ravistelusta​ ​vai jostain muusta?)

Ingemar Thiblin, ylilääkäri, Oikeuslääketieteenlaitos:
"Nej, man kan inte... Det enda vi kan säga är att... vi vet inte."
Vi får en ökad rättssäkerhet i samhället, det är den uppenbara nyttan. Det kan också vara så att det leder till ökad rättstrygghet, det vill säga att risken för underdiagnostik minskar, för det finns exempel på att man har avbrutit misshandelsutredningar som har påbörjats på grund av till exempel konstiga blåmärken, därför att man inte hittat triaden."
(​Sitä ei voi varmasti sanoa.​ ​Voi vain sanoa, ettemme tiedä.​ ​Oikeusvarmuuden lisääntymisestä on ilmeistä hyötyä.​ ​Oikeusturva voi myös parantua, kun alidiagnosoinnin riski pienenee. Vaikkapa mustelmien takia aloitettu​ ​pahoinpitelyepäilyn tutkimus on keskeytetty, koska näitä kolmea oiretta ei ole ollut.)

Pahoinpitelyepäilystä alkoi myös Madeleinen ja Henrikin dramaattinen oikeustaistelu. Pari sai kaksospojat syksyllä 2013.

Madeleine:
"Sixten vägde bara drygt ett kilo och Oscar ungefär ett och ett halvt kilo. Så dom var väldigt små."
(Sixten painoi vain runsaan kilon​ ​ja Oscar noin 1,5 kiloa.​ ​He olivat hyvin pikkuisia.)

Pojille määrättiin heti alusta lähtien vatsahierontaa helpottamaan vatsavaivoja. Tähän kuului muun muassa jalkojen taivuttaminen vatsan päälle.

Henrik:
"I början var det ju sjukhuspersonalen som utförde den här magmassagen och sen fick vi ta över och ta vid och så där. I början tyckte vi att det var väldigt hårdhänt."
(​Aluksi vatsahierontaa​ ​antoi sairaalahenkilökunta.​ ​Sitten me saimme jatkaa sitä.​ ​Hieronta oli meistä​ ​hyvin kovakouraista.)

Kun pojat olivat neljän kuukauden ikäisiä, Henrik heräsi jälleen kerran yöllä syöttämään heitä.

Henrik:
"Och så märker jag på Sixten att han inte vill ha mat och han är gnällig och förstår att då är han hård i magen. // Och ger honom en sådan där magmassage då, och i samband med det så känner och hör jag hur det knäpper till i hans ena ben och jag märker att det är något som inte står rätt till för han skriker väldigt mycket på en gång och jag märker på honom att han har ont."
(​Huomasin, että Sixten​ ​ei halunnut syödä ja oli kärttyisä.​ ​Ymmärsin,​ ​että hänellä oli vatsakipuja.​ ​Aloin hieroa hänen vatsaansa. Hieroessani tunsin ja kuulin, miten hänen jalassaan naksahti.​ ​Näin,​ ​että kaikki ei ole kunnossa.​ ​Sixten huusi kovaa
ja huomasin, että häneen koskee.)

Poika vietiin ambulanssilla sairaalaan. Tutkimuksissa häneltä löytyi useita luunmurtumia. Sairaala ilmoitti perheestä lastensuojeluun ja poliisille. Vanhemmat vietiin kuulusteluihin.

Henrik:
"Jag blev anhållen för misshandel av mina barn och när vi åker från sjukhuset, det är sista gången jag ser min hustru på fyra månader. Och mina barn."
(​Minut pidätettiin​ ​lasteni pahoinpitelystä.​ ​Sairaalasta lähdön jälkeen en nähnyt​ ​vaimoani neljään kuukauteen.​ ​Enkä lapsiani.)

Myös toiselta pojalta löytyi luunmurtumia. Kaksoset sekä perheen kouluikäinen tytär otettiin kiireellisesti huostaan. Tyttäreltä ei luunmurtumia löytynyt ja hänen huostaanottonsa purettiin muutaman päivän kuluttua. Pojat ovat huostaanotettuina kaksi kuukautta.

Sairaala konsultoi Uppsalan yliopistosairaalan lastensuojelutiimiä. Lastenlääkärin lausunnon mukaan pojalla oli useita kylkiluun murtumia, jotka ovat ulkoisen väkivallan kuten rintakehän puristamisen tulosta. Vaihtoehtoisesti kyse voi olla ravistelusta tai kehon lyömisestä kovaa alustaa vasten.

Käräjäoikeus tuomitsi Henrikin törkeästä pahoinpitelystä vankeuteen 2,5 vuodeksi.

Suomessa lastensuojelulain muutoksen jälkeen alle 14-vuotiaita koskevien kaltoinkohtelutapausten määrä nousi vuodessa viidenneksellä.

GRAFIIKKA
Poliisille ilmoitetut 0-14 -vuotiaiden pahoinpitelyepäilyt
2014 2015
3860 4894

Lisäksi törkeitä pahoinpitelyepäilyjä oli 35. Näistä puolet kohdistui alle vuoden ikäisiin vauvoihin. Vauvojen eriasteisia pahoinpitelyepäilyjä ilmoitettiin poliisille kaikkiaan lähes 160. Jos vauvalle on tullut vakavia vammoja, ravisteluepäilyjä tutkitaan pääsääntöisesti törkeinä pahoinpitelyinä.Suomen viiteen yliopistosairaalaan tulee vuosittain kymmenkunta ravisteluepäilytapausta.

Poliisille ilmoitetuista alaikäisten pahoinpitelyepäilyistä on tarkat tiedot, mutta kukaan ei tiedä, kuinka moni tapaus päätyy syyttäjälle tai oikeuteen ja kuinka moni tuomitaan.

MOT:
"Miksi tätä, tätä lasten väkivaltaa ei ole kartoitettu tämän paremmin?"

Annika Parsons, neuvotteleva virkamies, STM:
"Kyseessä on aika uus lainsäädännönmuutos ja täst ei oo vielä ehtiny kulua kovin paljoa aikaa."

Hovioikeudessa on viime vuosina annettu ainakin muutama tuomio lapsen törkeästä pahoinpitelystä, jonka syynä on nimenomaan ravistelu.

Ruotsissa Henrik valitti käräjäoikeuden tuomiosta hovioikeuteen.

Madeleine:
"I domslutet hade dom utelämnat försvarets utlåtanden och enbart gått på åklagarens linje, alltså åklagarens rättsintyg och utlåtanden. Och då var det väldigt lätt att döma Henrik för grov misshandel. Och dom hade också utelämnat all viktig information som talade till Henriks fördel."
(​Tuomiossa jätettiin huomiotta​ ​puolustuksen lausunnot ja seurattiin vain syyttäjän linjaa, siis​ ​syyttäjän todisteita ja lausuntoja. Niiden pohjalta oli helppoa tuomita​ ​Henrik törkeästä pahoinpitelystä.​ ​Oikeus jätti huomiotta​ ​kaiken Henrikiä tukeneen tiedon.)

Henrikin puolesta puhui mm. puolueettomalta viranomaiselta, Ruotsin oikeuslääketieteellisestä virastosta saatu oikeuslääkärin lausunto.

Madeleine:
"Rättsutlåtande som sa att det med största sannolikhet så var det benskörhet som orsakade frakturerna, inte misshandel. Vi hade också ett andra läkarutlåtande som hade kollat på riskfaktorerna under graviditeten och barnens första tid och också sett att det fanns många riskfaktorer för just benskörhet. Och dom två stod ju emot varandra, dom intygen i tingsrätten."
(​Lausunnon mukaan murtumat​ ​aiheutti todennäköisesti luiden hauraus,​ ​ei pahoinpiteleminen.Meillä oli myös​ ​ ​lausunto toiselta lääkäriltä, joka on tutkinut raskauden ​ja syntymän jälkeisen ajan riskejä.​ ​Myös tämän lausunnon mukaan​ ​luiden hauraus oli riskitekijä.​ ​Käräjäoikeudessa vastakkain olivat​ ​siis päinvastaiset lausunnot.)

Hovioikeus huomioi kaikki lääkärinlausunnot. Henrik vapautettiin. Hän sai ehdollisen tuomion ruumiinvamman tuottamisesta. Hän ehti kuitenkin istua tutkintavankeudessa 7 kuukautta.

Lasten pahoinpitelyepäilytapauksissa lapsen päästä otetaan usein magneettikuvia. Hoitavan lääkärin lausunnot perustuvat muun muassa radiologien tulkintoihin kuvista. Kaikissa yliopistosairaaloissa lasten pahoinpitelyepäilyjen selvittämiseen osallistuu usean erityisalan lääkäreitä.

MOT:
"Kuinka helposti nuo vammat ja vauriot ovat tunnistettavissa niistä kuvista?"

Jari Karhu, neuroradiologi, radiologian erikoislääkäri, Turun yliopistollinen keskussairaala:
"Useimmiten suhteellisen helposti mutta ei läheskään aina, että toisinaan nää löydökset on tulkinnanvaraisia.
Ne voi olla joskus niin pieniä tai vähäpätöisiä tai muuten vaikeasti havaittavissa niissä kuvissa. Ja toisaalta voi olla myös muita löydöksiä, jotka sitten sekottaa, toimii niin kun sekottavana tekijänä eli tulee jo tää kuvien tulkinta siinä vaiheessa kuvaan mukaan."

MOT:
"Kuinka hyvin sieltä kuvista pystyy näkemään sen, että onko kyseessä tuore vamma vai sellanen vamma, joka on kenties tullut jo joskus aikaisemmin?"

Jari Karhu:
"Sen voi voi toisinaan erottaa mutt toisinaan se on hyvinkin vaikea määrittää se ikä, ett se siinä on tulkinnanvaraisuutta huomattavasti."

MOT:
"Kuinka merkittävä osuus sillä lääkärin lausunnolla rikosepäilyä selvitettäessä?"

Satu Värri, komisario:
"Koska ei poliisi ole mikään terveydenhuollon asiantuntija, niin on vaikea tietää mitä vammoja on tullut mistäkin tai mikä sen vamman mekanismi on ollut. Eli se lääkärin lausunto on kultaakin arvokkaampi siinä kohtaa. Mutta sitten tietenkin ihan kuulustelulla ja olosuhteiden selvittämisellä pyritään pääsemään siihen tilanteeseen, että missä mikin vamma on syntynyt."

MOT:
"Kuinka luotettavia nämä nämä tuota kuvien tulkinnat ovat?"

Jari Karhu:
"No aika aika vaikea kysymys. Yksiselitteistä vastausta siihen ei ei varmaan ole, mutta voi sanoa, että ei ne ei ne nyt täysin sataprosenttisen luotettavia ole mitenkään."

Mitä Bergrothien tyttären magneettikuvat lopulta kertovat tapahtuneesta? Hoitava taho lausuu vammojen syntymekanismista näin:
"Potilaan pään magneettitukimuksessa sekä leikkauslöydöksessä oli vanha kovakalvonalainen verenvuoto, jossa oli seassa hieman tuorettakin verta. - - - Molemminpuolinen kovakalvonalainen verenvuoto vaatii syntyäkseen korkean vammaenergian esim. useita putoamisia ja näiden yhteydessä pään lyöntejä tai vaihtoehtoisesti vammat voivat sopia ravisteluun. Muita ravisteluun viittaavia vammoja kuten verkkokalvonalaisia verenvuotoja silmänpohjissa potilaalla ei todettu."

Saadakseen selityksen tyttären vammoille Bergrothit lähettivät magneettikuvat tulkittavaksi amerikkalaiselle lapsiin erikoistuneelle radiologille. Tämän tulkinnan mukaan löydökset eivät viittaa väkivaltaan.

Ennenaikainen syntymä, kasvava pään ympärysmitta kahdeksan ensimmäisen elinkuukauden aikana sekä kuvauslöydökset tukevat diagnoosia vielä heikosti tunnetusta varhaislapsuuden kallonsisäisen, sekä lukinkalvonalaisen että kovakalvonalaisen tilan kroonisesta laajentumisesta. Keittiötasolta putoamisen aiheuttama vamma on todennäköisesti pahentanut tilaa, johtuen ilmeisesti vähäisestä verenvuodosta kallonsisäiseen kovakalvonalaiseen nestetilaan, minkä hemoglobiini-sensitiiviset magneettikuvasarjat osoittavat. Ei löydoksiä, jotka viittaisivat väkivallan aiheuttamaan tai merkittävään aivovammaan.
The combination of birth history (prematurity), slowly rising head circumference from the 10 th percentile to over the 90th percentile over the first 8 months of the life combined with the imaging findings on presentation support the diagnosis of the poorly understood condition of expanded extra-cerebral spaces of infacy. The fall injury from the counter likely exacerbated this condition, perhaps due to minos amounts of bleeding into ehe extra-cerebral spaces as suggested on the hemoglobin sensitive sequences. There are no findings to suggest violent or significant injury to the brain.

MOT sai vanhemmilta luvan lähettää kuvat kolmannelle radiologille. Hän tutustuu ennalta kumpaankin aikaisempaan lausuntoon. Hänen tulkintansa kallistuu samoille linjoille kuin amerikkalaiskollegan.

"Magneettikuvissa on selkeästi poikkeava löydös, jotka voidaan tulkita kroonisiksi kovakalvonalaisiksi verenvuodoiksi. Merkittävää pään vammaa ei aina tarvita, vaan joskus - harvoin - ne voivat kehittyä jopa itsestään. Syntymekanismin erottaminen pelkästään magneettikuvista ei välttämättä ole helppoa tai aina edes mahdollista. Tässä tapauksessa on ilmeistä, että lapselle oli pikkuhiljaa kehittynyt ns ulkoinen vesipää, mistä osoituksena pää oli kasvanut nopeasti syntymän jälkeen, ja tähän tilaan tai sairauteen liittyvänä komplikaationa hänelle oli kehittynyt myös kovakalvonalaiset nestekertymät ja niihin liittyvää verenvuotoa."

Syyskuun lopulla Bergrothien tapaus sai päätöksensä. Kymmenen kuukauden odotuksen jälkeen syyttäjä ja poliisi ilmoittivat, että tutkinta lopetetaan.

MOT:
"Oletteko te nyt tyytyväisiä tähän lopputulokseen?"

Bettina Bergroth:
"Ei missään nimessä. Ainoa hyväksyttävä semmoinen ratkaisu tossa meille olisi se, että rikosta ei ole tapahtunut. Mehän ollaan koko ajan sanottu sitä, että me otetaan täysi vastuu siitä onnettomuudesta itsestään, että se tapahtui sillä tavalla. Mehän laitettiin ne sitteri. Kyllä me käytetiiin. Me ollaan kaikkia meidän lapsia pidetty sitterissä pöydällä."

MOT:
"Miten vanhemmat yleensä ottavat tämän tutkinnan?"

Satu Värri, komisario:
"No kiistämättä se on varmasti vanhemmille rankkaa, varsinkin jos kokevat olevansa syyttömiä, niin se on rankkaa aikaa.

Bettina Bergroth:
"Tutkintalinja on ollut sitä, että ne etsivät tukea tälle lääkärin lausunnolle eikä niinkää sitä, mitä tässä on tapahtunut."

Satu Värri:
"Jonkun tehtävä on viedä sitä lapsen etua eteenpäin niin se on viranomainen tässä kohtaa.
Paljon vielä on lapsiin kohdistuvia ja kohdistuneita pahoinpitelyitä perheissä jotka ei koskaan pääse päivänvaloon."