Hyppää pääsisältöön

Länsimaisen lääketieteen historiaa – osa 2. Nainen – noita ja lukutaidoton lääkäri

Trota-parantajanaisen uskottiin kirjoittaneen Trotula-teoksen 1100-luvulla Salernossa.
Uskottiin, että Trota-niminen parantajanainen oli laatinut Trotula-nimisen, kolmiosaisen lääketieteellisen teoksen tai ainakin sen osia 1100-luvulla Salernossa. Trota-parantajanaisen uskottiin kirjoittaneen Trotula-teoksen 1100-luvulla Salernossa. Kuva: Creative Commons, Sini Sovijärvi/Yle trota, trotula

Suoneniskentä oli käytetyimpiä parannuskeinoja antiikista nykyaikaan asti

Antiikin ajoilta ei tunneta varsinaisia naislääkäreita, mutta lapsenpäästäjiä ja kätilöitä oli jo silloin. Tämä johtui paljolti siitä, että miesten ei ollut soveliasta nähdä naisten alastonta ruumista, niinpä naiset hoitivat toisiaan. Antiikista lähtien uskottiin sitkeästi suoneniskennän voimaan, joka hoitokeinona kulkeutui aina 1900-luvulle asti. Itse Rooman hovin lääkäri Galenos (129 - 216 jKr.) oli menetelmän suuri puolestapuhuja. Suoneniskentää tehtiin vuosisatoja yleisesti myös luostareissa, joissa nunnat keväisin tuntuivat heräävän suuriin seksuaalisiin haluihin. Tämän toimenpiteen nunnille tekivät parantajanaiset. Toisaalta myös nunnat auttoivat vähäosaisia potilaita suoneniskennällä. Menetelmää tuki kaiken aikaa ns. humoraalioppi, jonka antiikin suuret lääkärit Hippokrates (460 - 377 eKr.) ja Galenos nostivat kunniaan.

Nunna iskee suonta potilaalta. Menetelmä oli yleinen hoitomuoto antiikista nykyaikaan.
Nunna iskee suonta potilaalta. Menetelmä oli yleinen hoitomuoto antiikista nykyaikaan. Nunna iskee suonta potilaalta. Menetelmä oli yleinen hoitomuoto antiikista nykyaikaan. Kuva: Creative Commons suoneniskentä

Surullinen tarina historiasta nousee 1800-luvulta. Englannin rakastettu prinsessa Charlotte (1796 - 1817) menehtyi raskauden aikana tehtyyn suoneniskentään. Hänellä oli hyvin pitkä ja vaikea synnytys, josta hän itse joten kuten selvisi, lapsihan syntyi kuolleena, mutta koska tapana tuolloin oli iskeä suonta koko raskauden ajan, näin tehtiin myös tälle täysin terveelle, nuorelle prinsessalle ja se heikensi hänet ratkaisevasti. Saksi-Coburg-Gothan ruhtinas Leopold oli hänen rakastava puolisonsa, jonka elämä musertui Charlotten ja lapsen kuollessa. Hänestä olisi muuten tullut Englannin prinssipuoliso. Myöhemmin hänestä kuitenkin tuli Belgian kuningas Leopold I. Äidin ja vauvan lisäksi menehtyi lopulta myös synnytystä hoitanut Sir Richard Croft, joka ei ollut lääkäri vaan ns. miespuolinen kätilö, jonkalaisia hienostopiireissä käytettiin paljon. Croft ei kestänyt tekemiensä virheiden taakkaa ja teki lopulta itsemurhan. Charlottea ja lasta surtiin Britanniassa aidosti. Kaupat ja mm. Lontoon pörssi olivat kiinni kaksi viikkoa.

Englannin rakastettu prinsessa Charlotte, Muotokuva George Dawe, 1817.
Englannin rakastettu prinsessa Charlotte, muotokuva George Dawe, 1817. Copyright National Portrait Gallery, London. Englannin rakastettu prinsessa Charlotte, Muotokuva George Dawe, 1817. Kuva: Creative Commons princessa charlotte of wales

Salernon Trota ja keskiajan parantajanaiset

Paljon on olemassa kertomuksia ja legendoja 1100-luvulla Salernossa, Etelä-Italiassa eläneestä parantajanaisesta nimeltä Trota. Tiukkoina faktoina hänestä tiedetään hyvin vähän. Trota-nimi oli tuohon aikaan yleinen naistennimi ja se kirjoitettiin useimmiten asuun Trocta. Parantajanaisia toimi Salernossa useita, tästä on kymmeniä historiallisia viitteitä. Yksi Trota on jättänyt historiaan paljon merkkejä itsestään. Trotula on kolmen tekstin kokoelma, jonka pitkään uskottiin olevan Trota-nimisen parantajanaisen kirjoittama. Yhdysvaltalainen tutkija Monica H. Green (historian professori, Arizona State University) on kuitenkin osoittanut, että ainoastaan järjestyksessä toinen teksti saattaa olla hänen kirjoittamansa tai kenties osittain sanelemansa. Lähteet ovat epävarmat.

Trota oli parantajanainen Salernossa, Etelä-Italiassa 100-luvulla.
Kuvitusta teokseen Trotula, jonka teksti on 1100-luvun Salernosta, Etelä-Italiasta, mutta jonka kuvitus on muuttunut eri editioiden myötä. Maalaus on myöhemmältä ajalta. Trota oli parantajanainen Salernossa, Etelä-Italiassa 100-luvulla. Kuva: Creative Commons trota

Trotula koostui kolmesta teoksesta:
1. Naisten vaivoista (Liber de sinthomatibus mulierum)
2. Hoitokeinoja naisille (De curis mulierum)
3. Naisten kaunistautumiskeinoista (De ornatu mulierum)

Trota-nimiseen naiseen liitetään myös teos Practica, joka kertoo käytännön lääketieteestä ja Trotan omista hoitokeinoista. Trota ei rajoittanut toimintaansa ainoastaan gynekologiaan ja synnytyksiin vaan toimi "yleislääkärinä". Naisille historiassa kohtalokkaat noitavainojen vuosisadat (1300 - 1600) pyyhkivät mennessään myös paljon tietoa parantajanaisista ja naisen roolista lääketieteen historiassa. Kuulu englantilainen kirjailija Chaucer mainitsee Trotan vähemmän imartelevasti teoksessaan Canterburyn tarinoita 1400-luvun alussa. Asenne naisiin oli halveksiva ja negatiivinen.

Tiedetään myös Napolin kuningaskunnassa lääkärinammattia harjoittaneista naisista, jotka saivat lääkärin tittelin vaikka eivät välttämättä osanneet edes lukea, heitä oli mm. Margherita, Virdimura, Cusina ja Bella -nimiset naiset, jotka hoitivat potilaita 1200 - 1400-luvuilla. Heidät Monica H. Green mainitsee teoksessaan Practical medicine from Salerno to the Black Death.
Dorotea Bucca oli tunnettu lääkärinammattia harjoittanut nainen. Hänellä oli filosofian ja lääketieteen oppituoli Bolognan yliopistossa yli neljänkymmenen vuoden ajan vuodesta 1390.

Trenton kirkolliskokous 1563 asetti kätilöt valvonnan alaisiksi

Trenton kirkolliskokouksen, eli vuoden 1563 jälkeen katolinen kirkko ryhtyi järjestelmällisesti valvomaan kaikkea, dogmatisoi oppinsa ja listasi kielletyt kirjat. Se jopa puuttui kätilön ammatin harjoittamiseen. Katolisissa maissa naisen, joka halusi harjoittaa kätilön ammattia, tuli hakea siihen lupa seurakunnalta, kirkon miesedustajalta. Tarvittiin myös lupa kastaa lapsi. Kätilön oli pakko kastaa lapsi tapauksissa, joissa synnytyksen onnistumista ei voitu taata. Tähän oli olemassa myös oma, kidutusvälineeltä näyttävä työkalunsa, pitkä putki, jonka avulla kätilö saattoi kastaa lapsen, kun se oli vielä äidin kohdussa Kastamatta jäänyt lapsi oli vanhemmille tragedia, sillä sitä ei voinut haudata siunattuun maahan.

Maria Montessori (1870 - 1952)

Maria Montessori on Italian historian kuuluisimpia naisia. Hän syntyi Italian yhdistymisen loppupuolella 1870 Chiaravallessa, Anconassa, nykyisen Marchen hallintoalueella.
Vuonna 1896 hän väitteli lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi Rooman Sapienza -yliopistosta, ensimmäisenä naisena Italiassa.

Isänsä ja lähipiirin kovasta vastustuksesta huolimatta Maria Montessori raivasi tiensä opiskelemaan luonnontieteitä ja vihdoin myös haluamaansa alaa eli lääketiedettä yliopistoon. Italiassa naiset eivät voineet päästä suoraan lukemaan läääketiedettä, koska edellytyksenä oli klassisen lyseon päästötodistus ja lukio oli naisilta kielletty. Montessori opiskeli antropologiaa, hygieniaa, pediatriaa eli lastentauteja sekä psykiatriaa.

Nuori Maria sai nauttia Italian lääketieteen historiaan jääneiden suurten nimien opetuksesta ja ohjauksesta. Giuseppe Sergi oli kuuluisa antropologi ja kokeellisen psykologian laboratorion perustaja. Fysiologi Jakob Moleschott ja hygienialääkäri Angelo Celli olivat yhteiskunnalliset ongelmat tiedostavia lääkäreitä, kuuluisia olivat myös patologit Giulio Bizzozero ja Ettore Marchiafava, psykiatri Clodomiro Bonfigli ja lastenlääkäri Luigi Concetti, vain muutamia mainitakseni. Monet heistä olivat myös huomattavia poliitikkoja ja yhteiskunnallisia vaikuttajia 1800- ja 1900-lukujen vaihteen Italiassa.

Maria Montessori kirjoittaa kokemuksistaan anatomian luennoilta:

En voinut jättää tunteitani anatomian salin ulkopuolelle, vaikka mieskollegat ympärilläni suhtautuivat ruumiin leikkelyyn kylmän tieteellisesti.― http://biografieonline.it/biografia.htm?BioID=262&biografia=Maria+Montessori

Maria Montessori näki kuolleessakin ruumiissa vielä ihmisen ja inhimillisyyden. Hän huomasi myös, että monet vainajista oli tuotu alemmista yhteiskuntaluokista, kurjista olosuhteista.
Jakob Moleschott ja Angelo Celli istuttivat opiskelijaansa lääketieteellisen ihanteen olla myös sosiaalinen toimija, joka kasvattaa ja ohjaa. Tehtäväkenttä oli selkeä, taistella aikakauden neljää vitsausta vastaan, joita olivat: tietämättömyys eli koulukasvatuksen puute, köyhyys, aliravitsemus ja ennakkoluulot. Lisäksi teollistumisen tuomat muutokset, urbanisaatio. lasten ja nuorten pakkotyöllistäminen teollisuuden tarpeisiin, toivat mukanaan nuorison psyykkiset ongelmat, nuorisorikollisuus kasvoi. Näistä kaikista Maria Montessori tuli syvästi tietoiseksi.
Hygienialääkäri Celli perusti Roomaan La Scarpetta -nimisen terveysaseman, jonka keskeinen tehtävä oli hoitaa köyhiä, sairastavia lapsia, mutta se piti yhtä tärkeänä olla pedagoginen vaikuttaja, joka neuvoi lasten vanhempia ja lähipiiriä hyödyntämään ilmaisia terveyspalveluja. Klinikka sijaitsi Tasteveressä ja sen työntekijät olivat vapaaehtoisia, Rooman naisyhdistyksen jäseniä. Mukana auttamassa olivat myös Cellin nuori vaimo Anna Fraentzel ja opiskelija Maria Montessori. Kokemus vei Marian kehitysvammaisten ja vajaamielisten pienten lasten pariin, joista tuli hänen erityisen kiinnostuksensa kohde.

Italialainen Marìa Montessori oli historian ensimmäisiä naislääkäreitä.
Italialainen Maria Montessori oli historian ensimmäisiä naislääkäreitä. Hän väitteli v. 1896 Rooman Sapienza-yliopistosta lääketieteen tohtoriksi Italialainen Marìa Montessori oli historian ensimmäisiä naislääkäreitä. Kuva: Creative Commons maría montessori

Maria Montessori oivalsi, että vajaamielisten lasten oppiminen ja kasvatus eivät olleet vain lääketieteellinen vaan lisäksi pedagoginen ongelma.
Hän avasi vuonna 1907 Rooman San Lorenzon slummeissa Casa dei Bambini -nimisen koulun, joka oli tarkoitettu kolmesta kuuteen -vuotiaille, normaaleille lapsille. Montessorista tuli koulun johtajatar, ja hän alkoi soveltaa koulunsa opetukseen omia ajatuksiaan kasvatuksesta. Pedagoginen lähtökohta oli lapsen kaikessa huomioiva, lasta kunnioittava asenne, aikuinen oli tasavertainen lapsen kanssa. Montessori ei uskonut armeijamaiseen kuriin tai kovaan auktoriteettiin, hän uskoi lempeään ohjaukseen ja lapsen omaan oppimiskykyyn, omatoimisuuteen ja innostukseen. Pedagogia sai paljon kannatusta ja levisi moneen maahan.

María Montessori perusti Roomaan Casa dei bambini -keskuksen, jossa huono-osaiset lapset saivat hoitoa ja opetusta.
Maria Montessori perusti 1907 Roomaan Casa dei bambini -koulun, jossa huono-osaiset lapset saivat opetusta. María Montessori perusti Roomaan Casa dei bambini -keskuksen, jossa huono-osaiset lapset saivat hoitoa ja opetusta. Kuva: Creative Commons casa dei bambini

Mussolini ei katsonut suopeasti edistyksellisen naislääkärin pehmeitä oppeja. Montessori-koulut suljettiin Italiassa ja Saksassa.
Maria Montessori itse joutui lähtemään maanpakoon ja vietti sen useassa maassa. Hän kuoli vuonna 1952, mutta hänen kehittämänsä pedagogiikka herättää edelleen suurta kiinnostusta ja sitä sovelletaan monilta osin nykyaikaiseen opetukseen.

Varhaiset naislääkärit Suomessa

Suomen ensimmäinen naislääkäri Emma Rosina Heikel (1842 - 1923) valmistui lääketieteellisestä tiedekunnasta vuonna 1878 pariakymmentä vuotta aiemmin kuin kanssasisarensa Maria Montessori Italiassa (1896). Kaikki akateemiset tutkinnot naisille olivat kovan takana. Emma Irene Åström (1847-1934) suoritti ensimmäisenä naisena Suomessa filosofian kandidaatin tutkinnon. Hänet promovoitiin maisteriksi vuonna 1882. Suomen ainoassa yliopistossa, keisarillisessa Aleksanterin-Yliopistossa, oli vuonna 1895 kirjoilla 108 naisopiskelijaa.

Ennen vuotta 1897 naiset opiskelivat yliopistossa vain erikoisluvalla, eivätkä he saaneet kuulua mihinkään ylioppilasosakuntaan. Heidän tuli suorittaa yliopisto-opintoja yliopiston rehtorin valvonnan alaisena. Myös naisten lääketieteen opintoja rajoitettiin niin, että anatomian opetus järjestettiin erillään miesylioppilaiden opetuksesta.
Täydet opinto-oikeudet yliopistossa naiset saivat vuonna 1901. Naisopiskelijoiden määrä lisääntyi vauhdilla, 1910-luvulla jo 40 prosenttia ylioppilaista oli naisia.

Esimerkkejä muista maista

Ranskassa naiset pääsivät opiskelemaan lääketiedettä vuonna 1868. Silloin aloitti neljä naisopiskelijaa Pariisin yliopistossa: venäläinen Catherine Gontcharov, amerikkalainen Mary Corinna Putnam englantilainen Elizabeth Garrett Anderson ja ranskalainen Madeleine Brès, joka oli ensimmäinen lääketieteen tohtori (1875) kotimaassaan.

Englannissa sairaanhoitaja Florence Nightingale (1820 -1910), uudenaikaisti sairaanhoitoa ja sairaanhoitajien koulutusta. Ensimmäinen lääketieteellinen koulu naisille, London School of Medicine for Women, avattiin vuonna 1874. Elizabeth Garrett Anderson, joka oli valmistunut Pariisin lääketieteellisestä tiedekunnasta vuonna oli Britannian ensimmäinen naislääkäri.
Yhdysvalloissa Elizabeth Blackwell oli ensimmäinen lääketieteestä valmistunut tohtori (1849).

Professori Outi Merisalo (vas.) ja apulaisprofessori Stefania Fortuna tutkivat vanhoja käsikirjoituksia antiikista myöhäisrenessanssiin. Lääketieteelliset teksit ovat tärkeässä roolissa.
Professori Outi Merisalo (vas.) ja apulaisprofessori Stefania Fortuna tutkivat vanhoja käsikirjoituksia antiikista myöhäisrenessanssiin. Lääketieteelliset teksit ovat tärkeässä roolissa. Professori Outi Merisalo (vas.) ja apulaisprofessori Stefania Fortuna tutkivat vanhoja käsikirjoituksia antiikista myöhäisrenessanssiin. Lääketieteelliset teksit ovat tärkeässä roolissa. Kuva: Sini Sovijärvi/Yle outi merisalo

Kärsimys kuuluu naiselle

Lääketieteen historiaa tutkiva apulaisprofessori Stefania Fortuna Marchen ammattikorkeakoulusta kertoo, että Italiassa on katolisen perinteen takia sinnikkäästi elänyt myytti kärsimyksestä, aivan viime vuosiin asti. Naista tämä on koskettanut erityisesti tuskallisten synnytysten yhteydessä, joissa kivunlievitystä on haluttu antaa melko nihkeästi. Stefania Fortuna mainitsee myös 1990-luvulla Italiaankin rantautuneen ajattelun luonnonmukaisesta synnytyksestä, joka oli suosittu varsinkin vasemmistoälymystöön kuuluvien naisten keskuudessa. Heidän mielestään nainen saattoi valmistautua synnytykseen fyysisin harjoituksin niin tehokkaasti, että sen aikana ei aina ollut välttämätöntä turvautua kivunlievitykseen. Ajattelun mukaan naisella oli oikeus kokea se tietty mielihyvän ja ilon tunne, joka synnytyksessä kaikesta tuskasta huolimatta loppusuoralla on, kun saattaa hallita omaa kehoaan elämän suurimmalla hetkellä.

Apulaisprofessori Stefania Fortuna Marchen ammattikorkeakoulusta Sini Sovijärven haastateltavana.
Apulaisprofessori Stefania Fortuna Sini Sovijärven haastateltavana. Apulaisprofessori Stefania Fortuna Marchen ammattikorkeakoulusta Sini Sovijärven haastateltavana. Kuva: Outi Merisalo, Sini Sovijärvi/Yle sini sovijärvi
  • Metsään pysähtynyt juna – Matti Johannes Koivun sukellus modernin Suomen historiaan

    Matti Johannes Koivun kehityskertomus päättyy.

    Modernin Suomen tarina on ihmeellinen, mutta se on aina kesken. Valtavalla sinnikkyydellä ihmiset ovat yrittäneet luoda järjestystä ja hallittua yhteiskuntaa, mutta aina jokin pilaa järjestyksen. Keskeneräisyyden historia päättää Matti Johannes Koivun esseesarjojen trilogian. Mutta miksi muusikko ryhtyi selvittämään mammuttimaisia kysymyksiä? Matti Johannes Koivu kertoo.

  • Hakoisten kartanon perintö – juurevasti moderni maatalousyrittäjyys

    Hakoisten kartanon perintö on vastuullinen.

    Hakoisten kartanon historia Janakkalassa juontuu jo 1200-luvulta. Linnavuorella sijaitsi ilmeisimmin Birger-jaarlin toisen ristiretken aikainen puulinna, jota novgorodilaiset piirittivät. Nykyinen kartanon päärakennus on 1700-luvun lopusta. Rosenbergien suku on omistanut Hakoisten kartanon vuodesta 1935. Nuori isäntä Max Rosenberg saattoi kartanon toiminnan eettiseen luomuun vuonna 2015. Hereford-lihakarjaa pidetään hyvin ja vastuullisesti. Kartano on aina ollut yritteliäs maatalouskartano, joka on myös vaikuttanut paikallisesti alueen kehitykseen. Suomen kartanot ovat toimineet paikallisina vaikuttajina, mutta myös kansainvälisten vaikutteiden tuojina maahamme. Tapaamme Hakoisissa sekä vanhemman isännän Björn Rosenbergin että nuoren isännän Max Rosenbergin ja edustavan otoksen Hereford-karjan rouvapuolisista edustajista.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua