Hyppää pääsisältöön
Aihesivun Teeman elokuvafestivaali pääkuva

Kauan sitten, kaukaisessa galaksissa: American Graffiti ei ole tästä maailmasta

Mels drive-in. American Graffiti -elokuvan alkukuva.
Ufo on laskeutunut. Mels drive-in. American Graffiti -elokuvan alkukuva. Svengijengi ’62,teeman elokuvafestivaali 2016,Teeman elokuvafestivaali,George Lucas

"Musiikissa on American Graffitin piilotajunta ja syvyys." Pekka Laine kirjoittaa elokuvasta, joka oli hänen ensimmäisiä ja voimakkaimpia päihdekokemuksiaan. "Kävi niin kuin monelle: flippasin."
Teeman elokuvafestivaalilla esitetty American Graffiti eli Svengijengi '62 uusitaan perjantaina 24.2. klo 24.05.

Harrison Ford (oik.) ja muuta cruisailevaa "svengijengiä" elokuvassa American Graffiti.
Kuin unta. Harrison Ford (oik.) ja muuta cruisailevaa "svengijengiä" elokuvassa American Graffiti. teeman elokuvafestivaali 2016,Svengijengi ’62,George Lucas,Harrison Ford,Teeman elokuvafestivaali
Harrison Ford (oik.) cruisailemassa elokuvassa American Graffiti.
Harrison Ford cruisailee. Harrison Ford (oik.) cruisailemassa elokuvassa American Graffiti. Harrison Ford,teeman elokuvafestivaali 2016,Svengijengi ’62,Teeman elokuvafestivaali,George Lucas

American Graffiti on avaruuselokuva, jonka tapahtumat sijoittuvat vieraaseen aurinkokuntaan. Elokuvan avauskuvassa nähdään ufo. Sen katolla on teksti ”Mel’s drive-in”. Avaruudessa kuunnellaan maailmankaikkeuden parasta musiikkia. Keltainen hot rod on kosminen raketti. Ainakaan se ei ole tästä maailmasta.

Koko elokuva ei ole tästä maailmasta. 1970-luvun lopun Suomessa George Lucasin nuorisokuvaus näytti esiteinin silmiin unelta, jota oli mahdoton ymmärtää järjellä. Lehdessä ja radiossa sanottiin vähättelevään sävyyn, että tämä on vain nostalgiaa. Mitähän sekin tarkoittaa? Itselleni kohtaaminen elokuvan kanssa oli sen verran intensiivinen, etten ehtinyt lukea sanakirjaa. Se oli ensimmäisiä ja voimakkaimpia päihdekokemuksiani.

Mielen muljauttaneen cinemaattis-farmaseuttisen cocktailin tärkein vaikuttava ainesosa oli musiikki. Vaikka olin kuullut elokuvan soundtrack-albumia ennen elokuvan näkemistä, rock’n’rollin ja epätodellisissa väreissä hehkuneen kuvaston yhdistelmä valkokankaalla oli lopullinen niitti. Kävi niin kuin monelle: flippasin.

Kun George Lucas maanitteli American Graffitin suunnitteluvaiheessa näyttelijöitä ja potentiaalisia rahamiehiä mukaan, hän määritteli tulevan luomuksensa musikaaliksi. Elokuvaan päätynyt Ron Howard kysyi hädissään: ”Joudunko laulamaan ja tanssimaan?” Helpotuksen huokauksen tuottanut vastaus kuului osapuilleen: ”Et. Mutta musiikki on tarinassa kaikki kaikessa.”

Omassa tajunnassani myllännyt tunnemyräkkä todisti omalta vaatimattomalta osaltaan sen, että Lucas piti lupauksensa. Musiikista tuli American Graffitin käyttövoima ja sielu, sekä bensa että stidit. Se on musikaali sanan hyvin omintakeisessa merkityksessä. Elokuva soi koko ajan. 1950-luvun rock’n’roll-hitit ja seuraavan vuosikymmenen alun jälkisavut uivat aivoihin autoista, jukeboxeista, eetteriaalloilta ja amerikkalaisen pikkukaupungin lämpimänä väreilevästä yöilmasta. Euforian eri sävyillä ladattu soundi määrittää elokuvan rytmin, kulkusuunnan ja tunneskaalan. Musiikissa on American Graffitin piilotajunta ja syvyys.

Musiikki on tarina olematta tarina. Se ei kerro mistään. Ja samalla se kertoo kaikesta.

Lucasin elokuvan keskeinen voima on juuri siinä, mikä Hollywoodin valtaapitävien oli vaikein ymmärtää. Missä on tarina? Mistä tämä kertoo? Luulen, että näidenkin kysymysten vastaus löytyy musiikista. Musiikki on tarina olematta tarina. Se ei kerro mistään. Ja samalla se kertoo kaikesta. Musiikki pakottaa antamaan tunteelle ohjat. Musiikki pakottaa näkemään unta, haaveilemaan, katsomaan taivaalle. Musiikki pakottaa muistamaan, myös sen, mikä tekee kipeää. American Graffiti kertoo nuoruuden kokemuksesta, jota ei kannata eikä voi selittää. Ne, joille pitää selittää, eivät kuitenkaan ymmärrä.

Nyt, lähes 40 vuotta ensirakastumisen jälkeen, näen American Graffitin hieman toisin. Elokuvasta on muodostunut myös haikea ja jopa nostalginen katselukokemus. Kaipaava ja tosiasioita romantiikan hunnulla sotkeva tunne ei kuitenkaan kohdistu aikaan neljä vuotta ennen syntymääni tai myyttiseen Amerikkaan. American Graffiti muuttuu jokaisella katselukerralla ”eurooppalaisemmaksi” tai ainakin epätyypillisemmäksi amerikkalaiseksi elokuvaksi. Se tuntuu nyt melankolisemmalta, rosoisemmalta ja jotenkin kolkommalta kuin kauan sitten, kaukaisessa elokuvateatterissa. Kaikkien aikojen sokerihumala on saanut kirpeitä sävyjä.

Elokuvassa on pitkiä välähdyksenomaisia kuvasarjoja, jotka tuntuvat melkein dokumentilta. Neonvalot ja kirkkaat värit kätkevät sisäänsä raa’an ja realistisen totuuselokuvan, joka voisi olla mustavalkoinen. Tarinan loppu on alkanut kuristaa kurkusta. Happy End? Joillekin kyllä, useimmille ei. Jää nähtäväksi. Yksi asia on ainoastaan varmaa. Olemme kaikki menettäneet jotakin, joka ei palaa koskaan.

Toimittaja Pekka Laine 17-vuotiaana. American Graffiti -jutun yhteydessä julkaistu kuva.
Pekka Laine 17-vuotiaana rasviksena. Toimittaja Pekka Laine 17-vuotiaana. American Graffiti -jutun yhteydessä julkaistu kuva. Pekka Laine

Artikkelin kirjoittaja Pekka Laine on Ylen musiikkitoimittaja (dokumenttisarjat Rock-Suomi, Iskelmä-Suomi ja Klassinen Suomi), joka syttyy erityisen herkästi historian ja nykyajan yhteentörmäyksistä. Radiossa sunnuntaiaamuisin Pekka Laineen Ihmemaa. Pitää sisäisen lapsensa hengissä soittamalla sähkökitaraa yhtyeissä Hypnomen ja The Fanatic IV.

  • Svengijengi -62 (American Graffiti), USA 1973. Ohjaus George Lucas. Pääosissa Richard Dreyfuss, Ron Howard, Paul Le Mat, Charles Martin Smith, Candy Clark, Mackenzie Phillips, Cindy Williams, Wolfman Jack, Harrison Ford.

Esitys Teeman elokuvafestivaalilla lauantaina 26.11. klo 20.15. Yle Areenassa vain suorana. Heti elokuvan jälkeen siitä keskustelee elokuvantekijäklassikko Mika Rättö & Sami Sänpäkkilä.

Paul Le Mat (vas.), Mackenzie Phillips ja Ron Howard elokuvassa American Graffiti eli Svengijengi ´62.
Paul Le Mat, Cindy Williams ja Ron Howard. Paul Le Mat (vas.), Mackenzie Phillips ja Ron Howard elokuvassa American Graffiti eli Svengijengi ´62. teeman elokuvafestivaali 2016,Svengijengi ’62,George Lucas,Teeman elokuvafestivaali
Candy Clark ja Charles Martin Smith elokuvassa Svengijengi '62
Candy Clark ja Charles Martin Smith. Candy Clark ja Charles Martin Smith elokuvassa Svengijengi '62 Svengijengi ’62,teeman elokuvafestivaali 2016

Yle Teema