Hyppää pääsisältöön
Aihesivun Teeman elokuvafestivaali pääkuva

Vailla aurinkoa ja Kiitorata: kissojen ystävän, salaperäisen elokuvaesseistin Chris Markerin kaksi mestariteosta

Katseita Chris Markerin elokuvista Kiitorata (La Jetée) ja Vailla aurinkoa (Sans Soleil).
Katseita Chris Markerin elokuvista Kiitorata (La Jetée) ja Vailla aurinkoa (Sans soleil). Katseita Chris Markerin elokuvista Kiitorata (La Jetée) ja Vailla aurinkoa (Sans Soleil). Chris Marker,Teeman elokuvafestivaali,vailla aurinkoa,La Jetée,Sans Soleil,elokuvat (teokset),elokuva (taide)

Kaksi Chris Markerin mestariteosta: elokuvakirje Vailla aurinkoa ja scifi-runo Kiitorata.

Esseistisen elokuvan mestari. Runollisen, poliittisen, henkilökohtaisen, kokeellisen, filosofisen elokuvanteon pioneeri. Muistikuvien taiteilija. Ainutlaatuinen, salaperäinen, utelias. Kissojen ystävä. Ranskalainen Chris Marker (1921–2012) oli elokuvantekijänä aivan omassa luokassaan.

Teema esittää Chris Markerin kaksi mestariteosta, Vailla aurinkoa ja Kiitorata. Mitä ne ovat, fiktiota vai dokumenttia? Onko toinen niistä elokuva lainkaan? Vai jotain enemmän? Markerin tuotanto – ja nämä kaksi elokuvaa erityisesti – muistuttaa meitä siitä, miten rajatonta, syvää, kevyttä, inspiroivaa ja uutta etsivää elokuva voi parhaimmillaan olla.

Kuva Chris Markerin esseistisestä elokuvasta Vailla aurinkoa (Sans soleil).
Vailla aurinkoa. Kuva Chris Markerin esseistisestä elokuvasta Vailla aurinkoa (Sans soleil). Chris Marker,Sans Soleil,teeman elokuvafestivaali 2016,Teeman elokuvafestivaali,elokuvat,dokumenttielokuvat
Kuva Chris Markerin esseistisestä elokuvasta Vailla aurinkoa (Sans soleil).
Vailla aurinkoa. Kuva Chris Markerin esseistisestä elokuvasta Vailla aurinkoa (Sans soleil). Chris Marker,Sans Soleil,teeman elokuvafestivaali 2016,Teeman elokuvafestivaali

Vailla aurinkoa
(Sans soleil, Ranska 1983)

Chris Marker – tai tämän fiktiivinen alter ego – vaeltaa esseistisessä elokuvassa Japanista Afrikan ja Islannin kautta Alfred Hitchcockin Vertigon kuvauspaikoille San Franciscoon ja pohtii runollisesti oman välineensä, kuvan, merkitystä. Nainen referoi kirjeitä, joita elokuvantekijä lähettää hänelle ympäri maailmaa. Kirjeiden aiheita ovat muun muassa elokuvat, muistikuvat, kielikuvat, aika, historia, kissat ja asiat jotka saavat sydämen lyömään nopeammin.

Vailla aurinkoa on elokuva, joka rikastuu ja rikastaa jokaisella katsomiskerralla.

"Ensimmäisessä kuvassa, josta hän kertoi minulle, oli kolme lasta maantiellä Islannissa vuonna 1965. Hän sanoi, että hänelle se oli kuva onnesta ja että hän oli usein yrittänyt yhdistää sen muihin kuviin, mutta koskaan se ei onnistunut. Hän kirjoitti minulle: jonain päivänä minun täytyy sijoittaa se kuva yksinään elokuvan alkuun pitkän mustan kuvan kanssa; jos he eivät näe onnea kuvassa, ainakin he näkevät sen mustan."

Restauroidusta elokuvasta esitetään englanninkielinen versio, jossa kertojana on Alexandra Stewart. Tämä oli Chris Markerin nimenomainen toivomus: hän halusi rajoittaa ranskankielisen version esitykset ranskankielisiin maihin. Maissa, joissa osataan englantia paremmin kuin ranskaa, pitäisi esittää englanninkielistä versiota, jotta katsojat voisivat paremmin keskittyä kuviin. Sekä englannin- että ranskankielinen versio ovat alkuperäisiä, Chris Markerin itse ja yhtä aikaa työstämiä.

Me emme muista vaan uudelleenkirjoitamme muistia, samoin kuin historiaakin kirjoitetaan uudelleen."― Vailla aurinkoa
Kuva Chris Markerin elokuvasta Kiitorata (La Jetée).
Kiitorata. Kuva Chris Markerin elokuvasta Kiitorata (La Jetée). Chris Marker,teeman elokuvafestivaali 2016,La Jetée,Teeman elokuvafestivaali,kokeelliset elokuvat
Kuva Chris Markerin elokuvasta Kiitorata (La Jetée).
Kiitorata. Kuva Chris Markerin elokuvasta Kiitorata (La Jetée). Chris Marker,teeman elokuvafestivaali 2016,La Jetée,kokeelliset elokuvat,Teeman elokuvafestivaali

Kiitorata
(La jetée, Ranska 1962)

Chris Markerin mestarillinen lyhytelokuva aikamatkailusta tuntuu itsekin matkaavan ajassa, sillä se on aina vain tuore ja uusia polkuja avaava teos. Elokuva kertoo kolmannen maailmansodan jälkeisestä, tuhoutuneesta Pariisista ja miehestä, joka lähetetään menneisyyteen ja tulevaisuuteen etsimään apua. Maanalaisessa Pariisissa vankina olevan miehen tehtävä on pelastaa ihmiskunta – tai ainakin tuhon tuoneen sodan voittajat. Menneisyydessä hän kohtaa naisen, ehkä itsensäkin.

Kiitorata on oikeastaan valokuvaromaani, sillä se on rakennettu still-kuvista, yhtä maagista hetkeä lukuun ottamatta, mutta se on ehdottomasti myös ajan taidetta. Menneisyyden ja nykyisyyden rajapinnoissa liikkuva tarina muistikuvista on saanut vaikutteita muun muassa Vertigosta, ja Kiitorata on vuorostaan inspiroinut useita elokuvantekijöitä ja kuvataiteilijoita. Terry Gilliam teki tämän kokeellisen elokuvarunon pohjalta suuren budjetin scifi-elokuvan 12 apinaa.

Pääosia esittävät Davos Hanich ja Hélène Chatelain, kertojan äänenä on Jean Négroni.

Molemmat elokuvat ovat katsottavissa Yle Areenassa 30 vuorokauden ajan ensilähetyksen jälkeen.

Chris Markerin vaikutus ulottui kauas ja syvälle. Teeman elokuvafestivaalilla 2016 se näkyi muun muassa Laurie Andersonin Koiran sydämessä ja Mika Taanilan Mannerlaatassa. Kiitoradan esitteli festivaalilla juuri Mika Taanila, markerilaisessa hengessä. Koiran sydämen leikkaaja Melody London puolestaan kertoi Markerin olleen Laurie Andersonin hengenheimolainen ja ystävä.

Sorbonne pitäisi tuhota ja Chris Marker sijoittaa sen paikalle.”― runoilija Henri Michaux

Elokuvat on aiemmin esitetty Teeman elokuvafestivaalilla marraskuussa 2016. Artikkeliin on päivitetty uusintatiedot.

Yle Teema