Hyppää pääsisältöön

Kuka pöntössäsi pesi?

Sinitiaisen poikue pöntössä.
Sinitiaisen poikue. Sinitiaisen poikue pöntössä. Kuva: Yle / Risto Salovaara sinitiainen,miljoona linnunpönttöä,linnunpöntöt

Tiedätkö kuka pöntössäsi pesi? Tavallisimpia pönttöpesijöitä ovat tiaiset ja kirjosieppo, mutta toki muitakin on. Vanha pesänpohja voi paljastaa lajin.

Talvi on hyvää aikaa tarkistaa tilanne ja puhdistaa pöntöt kesän jäljiltä. Kirput, väiveet ja muutkin syöpäläiset ovat kohmeessa, joten suuremmilta puremilta ja kutinoilta todennäisesti säästyy.

TIAISET

Tyypillinen tiaisten pesä on pohjustettu sammalilla. Sammalkerroksen päälle tiaiset keräävät usein edellisvuoden heiniä. Varsinainen pesä sisältääkin sitten mitä erilaisempia materiaaleja pesimäympäristöstä riippuen.

Talitiainen pöntöllä tunturikoivikossa.
Tunturikoivikossa on vähän kolopuita. Talitiainen pöntöllä tunturikoivikossa. Kuva: Yle / Risto Salovaara talitiainen,miljoona linnunpönttöä,linnunpöntöt
Talitiasen munat pesäpöntössä.
Talitiaisen pesä. Talitiasen munat pesäpöntössä. Kuva: Yle / Risto Salovaara miljoona linnunpönttöä,linnunpöntöt,linnunpesät
Talitiaisen pesä pöntössä poikasten lähdettyä.
Poikasten talloma. Talitiaisen pesä pöntössä poikasten lähdettyä. Kuva: Yle / Risto Salovaara talitiainen,miljoona linnunpönttöä,linnunpesät

Metsäpesistä löytyy usein hirvieläinten ja jäniksen karvoja, asutuksen lähellä lemmikkieläinten, kuten koirien karvoja on usein. Taajamissa jäniksen karvan korvaa rusakko.

Oma lukunsa on sitten kaikenlainen ihmistoiminnasta kertyvä materiaali. On erilaista lankaa, hiusta ja jouhta, villatupsua ja eristevillaa - lähes mitä vain pehmikkeeksi kelpaavaa, sopivan paikan tullen myös höyheniä,

Kuusitiainen talvisella omenapuun oksalla.
Kuusitiainen. Kuusitiainen talvisella omenapuun oksalla. Kuva: Yle / Risto Salovaara kuusitiainen,miljoona linnunpönttöä,linnunpesät,linnunpöntöt
Kuusitiaisen isot poikaset pöntössä.
Kuusitiaisen poikue. Kuusitiaisen isot poikaset pöntössä. Kuva: Yle / Risto Salovaara kuusitiainen,linnunpöntöt,linnunpesät,miljoona linnunpönttöä
Kuusitiaisen pesä pöntössä poikasten lähdettyä.
Ja pesä poikasten lähdettyä. Kuusitiaisen pesä pöntössä poikasten lähdettyä. Kuva: Yle / Risto Salovaara kuusitiainen,miljoona linnunpönttöä,linnunpesät,linnunpöntöt

KIRJOSIEPPO

Pesän pohjana kirjosieppo käyttää erilaisia heiniä, lehtiä ja usein ohuita männyn kaarnan tai koivun tuohen lastuja. Pesäkuppi viimeistellään hienommilla aineksilla - ohuilla heinillä ja ruohoilla.

Kirjosieppo naaras vie heinää pönttöön.
Naaras vie pesäaineksia. Kirjosieppo naaras vie heinää pönttöön. Kuva: Yle / Risto Salovaara kirjosieppo,miljoona linnunpönttöä,linnunpesät
Kirjosiepon pesä rakenteilla.
Pesä rakenteilla. Kirjosiepon pesä rakenteilla. Kuva: Yle / Risto Salovaara kirjosieppo,miljoona linnunpönttöä,linnunpesät
Kirjosiepon pesä pöntössä poikasten lähdettyä.
Poikasten jälkeen. Kirjosiepon pesä pöntössä poikasten lähdettyä. Kuva: Yle / Risto Salovaara linnunpesät,linnunpöntöt,kirjosieppo,miljoona linnunpönttöä

HARMAASIEPPO

Harmaasieppo tekee useimmiten pesänsä muualle kuin pönttöön. Olennaista on, että pesästä on hyvä näkyvyys ympäristöön. Siksi harmaasiepon pöntön etuseinäkin tehdään avonaiseksi.

Harmaasiepon pönttö mökin seinässä.
Harmaasiepon pönttö. Harmaasiepon pönttö mökin seinässä. Kuva: Yle / Risto Salovaara Harmaasieppo,miljoona linnunpönttöä,linnunpöntöt
harmaasieppo hautoo kranssissa
Harmaasieppo hautoo. harmaasieppo hautoo kranssissa Kuva: Yle / Risto Salovaara Harmaasieppo,linnut,linnunpöntöt,miljoona linnunpönttöä

Pesäaineksina harmaasieppo käyttää sammalia, naavaa, kuivia heiniä ja juurikuituja, asutuksen lähellä langanpätkät, lemmikkien karvat ja vaikkapa kärhöjen edellisvuoden kukintojen kuidut kelpaavat pesäkupin vuoraamiseen.

LEPPÄLINTU

Leppälintu suosii isoreikäisiä pönttöjä jopa telkänpönttöön asti. Pesä on tehty kuivista heinistä, sammalista, luonnon kuiduista ja ylivuotisista puiden lehdistä. Pesäkupin vuoraamiseen leppälintu käyttää mieluusti höyheniä tai löytämäänsä villaa.

Leppälintu koiras tunturikoivun oksalla.
Leppälintu koiras. Leppälintu koiras tunturikoivun oksalla. Kuva: Yle / Risto Salovaara leppälintu,linnunpöntöt,miljoona linnunpönttöä
Leppälinnun pesä pöntössä poikasten lähdettyä.
Poikaset selviytyneet maailmalle. Leppälinnun pesä pöntössä poikasten lähdettyä. Kuva: Yle / Risto Salovaara leppälintu,linnunpesät,linnunpöntöt,miljoona linnunpönttöä

KOTTARAINEN

Kottaraisen pesänrakennuksen alku antaa kuvan siististä linnusta, sillä tavallisesti kottarainen heittää vanhat pesäainekset ulos ennen uusien lisäämistä. Itse pesä ei kuitenkaan vastaa tuota mielikuvaa, sillä se on kyhätty huolimattomasti heinistä, korsista ja jokusesta kuivasta lehdestä ja höyhenestä. Poikasten lähdettyä pesän pohja on kuin sottainen läävä.

Kottarainen höyhen suussa.
Pesänrakennustarpeita. Kottarainen höyhen suussa. Kuva: Juha Laaksonen / Yle Kottarainen
Kottaraisen pesä pöntössä poikasten lähdettyä.
Sottainen pesänpohja. Kottaraisen pesä pöntössä poikasten lähdettyä. Kuva: Yle / Risto Salovaara kottarainen,linnunpöntöt,pesät,miljoona linnunpönttöä

TELKKÄ

Telkänpönttöön pätee sama periaate kuin pöllöjen pönttöihinkin – älä jätä uutta pönttöä tyhjäksi, vaan laita pohjalle esimerkiksi kutterin purua tai kuivaa kunttaa. Telkkä hoitaa sitten lopun eli nyppii vatsapuolelta untuvia, joilla se vuoraa pesän munille pehmeäksi ja lämpimäksi. Syksyn puhdistuskierroksella kannattaa toki mahdolliset pesään jääneet munat poistaa.

Telkän pönttö tervalepässä, pöntön päällä yksi rikkinäinen muna.
Pönttö tervalepässä. Telkän pönttö tervalepässä, pöntön päällä yksi rikkinäinen muna. Kuva: Yle / Risto Salovaara telkkä,linnunpöntöt,miljoona linnunpönttöä
Telkän untuvapesä pöntössä.
Untuvapesä. Telkän untuvapesä pöntössä. Kuva: Yle / Risto Salovaara telkkä,miljoona linnunpönttöä,linnunpöntöt
Telkkäpoikue uimassa.
Poikue koossa. Telkkäpoikue uimassa. Kuva: Yle / Risto Salovaara telkkä,poikueet,miljoona linnunpönttöä

VARPUSPÖLLÖ

Varpuspöllön kuten muidenkin pöllöjen asutun pesäpöntön paljastaa usein puun alla olevat oksennuspallot tai saalisjätteet. Pöllöt eivät rakenna varsinaista pesää, vaan munivat pöntöttäjän pohjalle laittaman kuivikkeen päälle. Tyhjäksi uutta pönttöä ei siis saa jättää.

Varpuspöllö kuusen oksalla saaliinaan pikkulintu.
Koiras saalistaa. Varpuspöllö kuusen oksalla saaliinaan pikkulintu. Kuva: Yle / Risto Salovaara varpuspöllö,miljoona linnunpönttöä
Varpuspöllö naaras pöntössä poikasten kanssa.
Naaras ruokkii poikaset. Varpuspöllö naaras pöntössä poikasten kanssa. Kuva: Yle / Risto Salovaara varpuspöllö,miljoona linnunpönttöä,linnunpesät
Varpuspöllön pesän pohja poikasten lähdettyä.
Saalisjätteet poikasten lähdettyä. Varpuspöllön pesän pohja poikasten lähdettyä. Kuva: Yle / Risto Salovaara varpuspöllö,miljoona linnunpönttöä

Varpuspöllön ravinto koostuu pääasiassa metsän pikkulinnuista. Poikasten lähdettyä pöntöstä löytää melkoisen määrän syötyjen lintujen höyheniä ja sulkia.

LIITO-ORAVA

Etelä-Suomessa pöntöstä voi löytyä hieman oudompikin asukas, liito-orava. Pesä on helppo tunnistaa, sillä pöntössä on pääasiassa hienon hienoa naavaa ja luppoa. Koska pönttöä käytetään lepopaikkana läpi vuoden myös pesinnän ulkopuolella, pesässä saattaa olla asukkaat paikalla sinne kurkistaessa.

Liito-oravamn pesä pöntössä.
Naavapesän kätköissä. Liito-oravamn pesä pöntössä. Kuva: Yle / Risto Salovaara liito-orava,miljoona linnunpönttöä,direktiivilajit,linnunpöntöt,varpuspöllö
Liito-oravapoikue varpuspöllön pöntössä.
Tiukasti suojeltu laji. Liito-oravapoikue varpuspöllön pöntössä. Kuva: Yle / Risto Salovaara liito-orava,linnunpöntöt,miljoona linnunpönttöä

Liito-oravan pesätarpeita ei saa poistaa pöntöstä, sillä laji on tiukasti suojeltu EU:n luontodirektiivin ja Suomen luonnonsuojelulain perusteella. Lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty.

HUOLEHDI PÖNTÖN HYGIENIASTA

Syystä tai toisesta lintujen pesintä ei aina onnistu. Pesä voi tuhoutua jo munavaiheessa tai vasta isoillakin poikasilla.

Pikkuturkkiloita pesään kuolleen linnunpoikasen raadolla.
Pikkuturkkilot löysivät paikalle. Pikkuturkkiloita pesään kuolleen linnunpoikasen raadolla. Kuva: Yle / Risto Salovaara linnunpöntöt,Pikkuturkkilo,miljoona lin
Kuolleita kirjosiepon poikasia pöntössä.
Kirjosieppopoikue ei selvinnyt. Kuolleita kirjosiepon poikasia pöntössä. Kuva: Yle / Risto Salovaara linnunpesät,poikaset,linnunpöntöt,kirjosieppo,miljoona linnunpönttöä

Koska pönttöjä käytetään pesintäajan ulkopuolella myös yöpymispaikkoina, niiden hygieniasta tulee huolehtia. Älä kuitenkaan poista varpuspöllön talvivarastoa, vaikka jäisten pikkunisäkkäiden päältä löytyisikin yllätysyöpyjä. Tee se vasta keväällä.

talitiainen on yöpymässä varpuspöllön pöntössä, johon pöllö on varastoinut kuolleita myyriä talveksi.
Yllätys varpuspöllön pöntössä. talitiainen on yöpymässä varpuspöllön pöntössä, johon pöllö on varastoinut kuolleita myyriä talveksi. Kuva: Yle / Risto Salovaara talitiainen ja kuolleita metsämyyriä linnunpöntössä
Kommentit
  • Kyy pöntöllä ja oudosti savuava kääpä

    Luontoillassa pohdittiin kuulijoiden kysymyksiä.

    Onko kyy kirjosiepon pöntöllä hyvinkin yleinen ilmiö? Savuaako kääpä? Entä kuinka usein näkee närhen pesivän hirven sarvissa? Yle Radio Suomen Luontoillassa pohdittiin jälleen kuulijoiden mielenkiintoisia kysymyksiä ja näin asiantuntijat vastasivat.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

  • Miksi olemme niin väsyneitä?

    Yksi väsymyksemme aiheuttaja on krooninen varovaisuus.

    "Mä oon ihan vitun väsynyt!" "Haluaisin vain nukkua!" Kuulostaako tutulta? Olemme pisteessä, jossa työikäiset ihmiset haukottelevat enemmän kuin vanhukset. Väsymykselle on monta syytä, mutta esittelen nyt yhden lisää. Se on ilmiö nimeltään krooninen varovaisuus. Kun psykologisia koreografioita ja varovaisuuden askelmerkkejä joutuu tarkkailemaan päivittäin, ihmisestä tulee väsynyt.

  • Mihin sinä uskot? Testaa itsesi!

    Mihin uskot?

    Mihin uskot? Mikä sinulle on elämässä tärkeätä? Mitä arvostat? Testaa itsesi! Testi perustuu professori Tatjana Schnellin pitkäaikaiseen tutkimustyöhön Innsbruckin yliopistossa.

  • Aivotutkija: Nämä viisi asiaa kaipaavat kipeimmin muutosta suomalaisessa työelämässä

    Kiire, uni, tehokkuus, tilat ja verkostotyö.

    Kun aivotutkija päästetään katselemaan suomalaista työelämää, tulee mieleen pitkä lista asioita, jotka kannattaisi muuttaa. Aloitetaan tärkeimmistä, kirjoittaa aivotutkija Minna Huotilainen blogissaan. 1. Kiire ja hoppu pois! Lyhytjänteinen asioista toiseen hyppiminen ja jatkuvat keskeytykset eivät päästä aivoja vakaviin töihin, vaan pitävät meidät lillukanvarsien parissa.

Luonto

  • Yle Luonto seuraa majavaperheen kesää

    Seuraa majavaperheen kesää Yle Luonnon livekamerasta.

    Yle Luonnon livekamera seuraa majavaperheen kesää eteläsuomalaisella erämaalammella. Onnistuimme taltioimaan harvinaista kuvaa majavista pesäkammion sisältä, mukana vipeltää myös ihan pieni poikanen!

  • Tarvitseeko luonto ihmistä? Perinnemaisemat matkivat muinaisia mammuttiaroja

    Perinteiset niityt lajeineen ovat katoamassa

    Perinteisesti hoidettu niitty on perhosten ja pölyttäjien paratiisi. Myös ihmissilmä nauttii perinteisestä maalaismaisemasta laiduntavine lehmineen. Nämä näkymät ovat katoamassa Suomen kartalta, niiden osuus on kutistunut alle prosenttiin sadan vuoden takaisesta. Perinnemaisemien kadotessa katoaa myös niistä riippuvaiset kasvit ja hyönteiset. Niittyjen metsittymistä vastaan taistellaan lehmien ja lampaiden avulla.

  • Auta luontoa, lähde talkoisiin!

    Ulos luontoon Kevätseurannassa autetaan tänä vuonna luontoa.

    Tänä keväänä Ulos luontoon Kevätseurannassa autetaan luontoa. Listalla ovat ainakin vesilinnun pesälautan rakennus, rannan siivoaminen ja kevätniityn kunnostus. Sinäkin voit auttaa luontoa osallistumalla talkoisiin!

  • Presidentti Sauli Niinistö: Kiipeilin lapsena puissa ja rakensin majoja

    Metsä kuului lapsena presidentin jokapäiväiseen elämään.

    17. toukokuuta vietettiin Suomen lasten metsäretkipäivää. Yli 20 000 lasta lähti metsäretkelle. Espoolaisen Keinumäen koulun oppilaiden mukana retkeili tasavallan presidentti Sauli Niinistö, joka toimi tapahtuman suojelijana.

  • Suomen pienin jyrsijä vaivaishiiri on söpö kuin mikä

    Vaivaishiiri on vilkas siimahäntä.

    Vaivaishiiret Justiina ja Jesper asuvat Korkeasaaren eläintarhassa. Yle Luonto on seurannut niiden elämää keväästä lähtien. Nyt kaksi hiiriparin jälkeläistä on muuttamassa Ruotsiin, Skansenin eläintarhaan Tukholmaan.

  • Ti-ti-tyy... Mitä linnut viestivät laulullaan ja miten niiden laulu syntyy?

    Linnunlaululla on monta eri merkitystä.

    Linnunlaulun tärkein tehtävä on ilmoittaa reviiristä. Pienestäkin linnusta saattaa lähteä niin kova ääni, että se voi kuulua jopa kilometrien päähän. Hyvä lauluääni kertoo myös koiraan hyvästä kunnosta ja naaras valitseekin usein parikseen parhaan laulajan.

  • Tunnetko muurahaiset ja niiden tavat? Tee Yle Luonnon muurahaistesti!

    Testaa tietosi muurahaisten ihmeellisestä maailmasta

    Kuka keossa pomottaa? Pistääkö keltiäinen? Kuseeko viholainen? Muurahaisten maailma on kiehtova ja ihmeellinen. Ne ovat järjestelmällisen ahkeria uurastajia, jotka lypsävät ravintoa ja huolehtivat jälkeläisistään, mutta myös ryöstävät, tappavat ja taistelevat.

  • Sukeltavia vesilintuja: Haahka

    Koiraan soidinääni on matala ja kumea.

    Haahka on suurin sorsamme, sinisorsaakin isompi ja rotevampi. Koiras on päältä valkoinen, ja alapuoli, peräpää ja päälaki ovat mustat, niska vihreä. Naaras on mustaraitaisen tummanruskea. Luisun otsan vuoksi pään sivuprofiili on kolmiomainen. Koiraan soidinääni on matala ja kumea ”auu, au-huuo”. Naaraan ääni on karheaa rotkotusta ”rok-rok-rok”.

  • Sukeltavia vesilintuja: Alli

    Alli on pohjoisimman Lapin harvinainen pesimälintu.

    Alli on liki telkän kokoinen, mutta hennompi ja palleromaisempi. Kesällä selkäpuoli on tummanruskea, vatsa valkoinen, naama vaalea eroten tummemmasta rinnasta ja päästä. Koiraan keskimmäiset pyrstösulat ovat jouhimaiset. Naaras on himmeämpi. Syksystä kevääseen koiraan selkäpuoli on vaaleanharmaa, kaula ja pää valkoiset. Talvipukuisen naaraan valkeahkossa päässä on tumma päälaki ja kaulansivu. Allin kutsuääni on nenäsointinen ”a-al-li, aa-al-li…”.

  • Sukeltavia vesilintuja: Kuikka

    Kuikat lähtevät Mustallemerelle elo–lokakuussa.

    Kuikka on sinisorsaa selvästi isompi ja pitkänomainen. Sillä on paksu kaula ja jykevä tikarimainen nokka. Keskellä mustaa selkää on valkoista ruutukuviota. Kurkku on musta ja kaulan sivut valkojuovaiset. Soidinääni on kantava, kuulas ”kuuik-ko-kuik-ko-kuik-ko…”, josta laji on saanut nimensäkin.

  • Sukeltavia vesilintuja: Mustalintu

    Mustalintukoiras on musta, nokassa keltaista.

    Lähes sinisorsan kokoisella, tanakalla mustalinnulla on melko lyhyt ja ohut kaula. Koiras on kokonaan musta, vain nokan päällä on keltaista. Läheltä nokan tyvellä näkyy musta kyhmy. Naaras on tummanruskea päälakea myöten, mutta poski ja kaulansivu ovat vaaleat ja nokka harmaa. Koiraan soidin- ja lentoääni on pehmeä vihellys ”hjy, hji-hjy”.

  • Sukeltavia vesilintuja: Uivelo

    Uivelokoiraan pää ja eturuumis on valkoinen.

    Uivelo on selvästi sinisorsaa ja jonkin verran telkkääkin pienempi, typäkkä ja lyhytnokkainen sorsalaji. Koiraan pää ja eturuumis on vitivalkoinen, kyljet harmaat ja selkä mustajuovainen. Päässä on musta täplä silmän ympärillä ja musta juova niskassa. Ruskeanharmaan naaraan päälaki on punaruskea, kurkku laajalti valkoinen. Koiraan soidinääni on vaimeaa narinaa ”gurrr-ik”.

  • Sukeltavia vesilintuja: Tukkakoskelo

    Tukkakoskelo on yleinen koko Suomessa.

    Tukkakoskelo on sinisorsan kokoinen mutta pitkänomaisempi. Pää on melko pieni ja kaula lyhyehkö ja ohut. Koiraan selkä ja pää ovat mustat, kupeet ja peräpää harmaat, rinta punertavanruskea. Niskassa harottaa siirottava töyhtö. Naaras on harmaa, ja ruskeanpunaisen pään ja vaalean kaulan välinen väriraja ei ole jyrkkä toisin kuin isokoskelolla. Ääni on pehmeästi narskuttava ”bra-bra…”.

  • Sukeltavia vesilintuja: Isokoskelo

    Isokoskelon tavallisin ääni on karhea ”prra-prra…”

    Isokoskelo on sinisorsaa suurempi ja pitkänomaisempi ja sillä on ohut ja pitkä punainen nokka. Koiraan alapuoli on valkoinen, yläpuoli ja pää mustat. Vaaleanharmaalla naaraalla on punaruskea pää ja valkoinen kaularengas.

  • Sukeltavia vesilintuja: Mustakurkku-uikku

    Mustakurkku-uikku on vain tavin kokoinen.

    Vain tavin kokoisen, palleromaisen mustakurkku-uikun kaula on melko pitkä ja nokka hyvin lyhyt. Pää ja selkä ovat mustat, kaula ja kupeet ruosteenpunaiset. Ohimoilla on kirkkaanoranssit töyhdöt. Nuoren alapuoli on vaalea, kaula ja pää tummin juovin. Soidinääni on värisevää liverrystä ”hvi-äärrh, hy-äärrh”.

  • Sukeltavia vesilintuja: Härkälintu

    Härkälintu on vähän silkkiuikkua pienempi.

    Härkälintu on vähän silkkiuikkua pienempi, ja sillä on lyhyempi ja paksumpi, ruosteenpunainen kaula. Siitä erottuvat selvästi vaaleat posket ja musta päälaki, eikä päässä ole töyhtöjä. Ruumis on tummanruskea. Nuoren yksilön päässä on mustia juovia. Soidinääni on härkämäistä mylvintää ja ulvahtelua, joka vaihtuu välillä porsasmaiseksi kiljunnaksi.

  • Sukeltavia vesilintuja: Silkkiuikku

    Soidinäänenä mm. koriseva ”korr, krra-aahr”.

    Silkkiuikun ruskea ruumis on pienempi kuin sinisorsan mutta valkoinen kaula pitempi. Leuassa ja päälaella on ruskeita höyhenröyhelöitä. Ne puuttuvat syksyisiltä nuorilta yksilöiltä, joiden vaaleassa päässä on tummia pitkittäisjuovia. Äänekkään silkkiuikun soidinääniä ovat koriseva ”korr, krra-aahr”, nenäsointinen ”gang gang” ja terävä ”vrek-vräk…”.

  • Sukeltavia vesilintuja: Tukkasotka

    Ääni on karheaa narskutusta ”krra-krra…”.

    Tukkasotka on telkän kokoinen, ja sillä on lyhyt ruumis ja iso pää. Mustalla koiraalla on valkoiset kyljet. Niskatöyhtö näkyy läheltä (kun pää kuiva, ei sukeltelun jälkeen). Naaras on tummanruskea, ja sillä on koiraan lailla kirkkaankeltainen silmä. Ääni on karheaa narskutusta ”krra-krra…”.

  • Sukeltavia vesilintuja: Telkkä

    Telkkäkoiraat lähtevät etelään jo kesäkuussa.

    Sinisorsaa pienemmällä telkällä on pyöreähkö ruumis ja kolmikulmainen pää korkean otsan vuoksi. Koiraan rinta ja kylki ovat valkoiset, pää, selkä ja takapää mustat. Poskessa on valkoinen täplä. Harmaalla naaraalla on ruskea pää ja valkoinen juova kyljessä

  • Sukeltavia vesilintuja: Punasotka

    Punasotka on sinisorsaa pienempi.

    Sinisorsaa vähän pienempi punasotka on pyöreähkö, paksukaulainen ja lyhytpyrstöinen. Sillä on melko iso nokka ja luisu otsa. Koiraan ruumis on valtaosaksi vaaleanharmaa, rinta ja peräpää mustat. Pää on tumman ruskeanpunainen. Naaras on harmahtavan vaaleanruskea, mutta poski on muuta ruumista vaaleampi. Lennossa paljastuu leveä vaalea siipijuova. Koiraan soidinääni on vingahtava ”vi-vivih…”, naaraan kutsuääni koriseva ”krrah-krah…”.

  • Kesämökillä kannattaa pönttöillä

    Tällaisia pönttöjä kannattaa ripustaa kesämökille

    Loma on mitä parasta linnunpönttöjen rakennusaikaa. Tässä vinkit siihen millaisia pönttöjä kesämökille kannattaa ripustaa.

  • Tunnista lintu - opas aloittelijoille

    Lintujen tunnistamisessa auttaa muutama perusasia.

    Lintuharrastus ja lintulajien opettelu kannattaa aloittaa silloin, kun lajeja on maastossa vähän. Talvella tarkoitukseen sopii mainiosti esimerkiksi talviruokintapaikka. Kevään edistyessä ja lajimäärän lisääntyessä määritystaitoja voi kartuttaa vähitellen. Yksi oleellinen asia määrityksessä on miettiä voiko kyseinen lintu esiintyä havaitussa ympäristössä havaittuun vuodenaikaan.