Hyppää pääsisältöön

Kuka pöntössäsi pesi?

Sinitiaisen poikue pöntössä.
Sinitiaisen poikue. Sinitiaisen poikue pöntössä. Kuva: Yle / Risto Salovaara sinitiainen,miljoona linnunpönttöä,linnunpöntöt

Tiedätkö kuka pöntössäsi pesi? Tavallisimpia pönttöpesijöitä ovat tiaiset ja kirjosieppo, mutta toki muitakin on. Vanha pesänpohja voi paljastaa lajin.

Talvi on hyvää aikaa tarkistaa tilanne ja puhdistaa pöntöt kesän jäljiltä. Kirput, väiveet ja muutkin syöpäläiset ovat kohmeessa, joten suuremmilta puremilta ja kutinoilta todennäisesti säästyy.

TIAISET

Tyypillinen tiaisten pesä on pohjustettu sammalilla. Sammalkerroksen päälle tiaiset keräävät usein edellisvuoden heiniä. Varsinainen pesä sisältääkin sitten mitä erilaisempia materiaaleja pesimäympäristöstä riippuen.

Talitiainen pöntöllä tunturikoivikossa.
Tunturikoivikossa on vähän kolopuita. Talitiainen pöntöllä tunturikoivikossa. Kuva: Yle / Risto Salovaara talitiainen,miljoona linnunpönttöä,linnunpöntöt
Talitiasen munat pesäpöntössä.
Talitiaisen pesä. Talitiasen munat pesäpöntössä. Kuva: Yle / Risto Salovaara miljoona linnunpönttöä,linnunpöntöt,linnunpesät
Talitiaisen pesä pöntössä poikasten lähdettyä.
Poikasten talloma. Talitiaisen pesä pöntössä poikasten lähdettyä. Kuva: Yle / Risto Salovaara talitiainen,miljoona linnunpönttöä,linnunpesät

Metsäpesistä löytyy usein hirvieläinten ja jäniksen karvoja, asutuksen lähellä lemmikkieläinten, kuten koirien karvoja on usein. Taajamissa jäniksen karvan korvaa rusakko.

Oma lukunsa on sitten kaikenlainen ihmistoiminnasta kertyvä materiaali. On erilaista lankaa, hiusta ja jouhta, villatupsua ja eristevillaa - lähes mitä vain pehmikkeeksi kelpaavaa, sopivan paikan tullen myös höyheniä,

Kuusitiainen talvisella omenapuun oksalla.
Kuusitiainen. Kuusitiainen talvisella omenapuun oksalla. Kuva: Yle / Risto Salovaara kuusitiainen,miljoona linnunpönttöä,linnunpesät,linnunpöntöt
Kuusitiaisen isot poikaset pöntössä.
Kuusitiaisen poikue. Kuusitiaisen isot poikaset pöntössä. Kuva: Yle / Risto Salovaara kuusitiainen,linnunpöntöt,linnunpesät,miljoona linnunpönttöä
Kuusitiaisen pesä pöntössä poikasten lähdettyä.
Ja pesä poikasten lähdettyä. Kuusitiaisen pesä pöntössä poikasten lähdettyä. Kuva: Yle / Risto Salovaara kuusitiainen,miljoona linnunpönttöä,linnunpesät,linnunpöntöt

KIRJOSIEPPO

Pesän pohjana kirjosieppo käyttää erilaisia heiniä, lehtiä ja usein ohuita männyn kaarnan tai koivun tuohen lastuja. Pesäkuppi viimeistellään hienommilla aineksilla - ohuilla heinillä ja ruohoilla.

Kirjosieppo naaras vie heinää pönttöön.
Naaras vie pesäaineksia. Kirjosieppo naaras vie heinää pönttöön. Kuva: Yle / Risto Salovaara kirjosieppo,miljoona linnunpönttöä,linnunpesät
Kirjosiepon pesä rakenteilla.
Pesä rakenteilla. Kirjosiepon pesä rakenteilla. Kuva: Yle / Risto Salovaara kirjosieppo,miljoona linnunpönttöä,linnunpesät
Kirjosiepon pesä pöntössä poikasten lähdettyä.
Poikasten jälkeen. Kirjosiepon pesä pöntössä poikasten lähdettyä. Kuva: Yle / Risto Salovaara linnunpesät,linnunpöntöt,kirjosieppo,miljoona linnunpönttöä

HARMAASIEPPO

Harmaasieppo tekee useimmiten pesänsä muualle kuin pönttöön. Olennaista on, että pesästä on hyvä näkyvyys ympäristöön. Siksi harmaasiepon pöntön etuseinäkin tehdään avonaiseksi.

Harmaasiepon pönttö mökin seinässä.
Harmaasiepon pönttö. Harmaasiepon pönttö mökin seinässä. Kuva: Yle / Risto Salovaara Harmaasieppo,miljoona linnunpönttöä,linnunpöntöt
harmaasieppo hautoo kranssissa
Harmaasieppo hautoo. harmaasieppo hautoo kranssissa Kuva: Yle / Risto Salovaara Harmaasieppo,linnut,linnunpöntöt,miljoona linnunpönttöä

Pesäaineksina harmaasieppo käyttää sammalia, naavaa, kuivia heiniä ja juurikuituja, asutuksen lähellä langanpätkät, lemmikkien karvat ja vaikkapa kärhöjen edellisvuoden kukintojen kuidut kelpaavat pesäkupin vuoraamiseen.

LEPPÄLINTU

Leppälintu suosii isoreikäisiä pönttöjä jopa telkänpönttöön asti. Pesä on tehty kuivista heinistä, sammalista, luonnon kuiduista ja ylivuotisista puiden lehdistä. Pesäkupin vuoraamiseen leppälintu käyttää mieluusti höyheniä tai löytämäänsä villaa.

Leppälintu koiras tunturikoivun oksalla.
Leppälintu koiras. Leppälintu koiras tunturikoivun oksalla. Kuva: Yle / Risto Salovaara leppälintu,linnunpöntöt,miljoona linnunpönttöä
Leppälinnun pesä pöntössä poikasten lähdettyä.
Poikaset selviytyneet maailmalle. Leppälinnun pesä pöntössä poikasten lähdettyä. Kuva: Yle / Risto Salovaara leppälintu,linnunpesät,linnunpöntöt,miljoona linnunpönttöä

KOTTARAINEN

Kottaraisen pesänrakennuksen alku antaa kuvan siististä linnusta, sillä tavallisesti kottarainen heittää vanhat pesäainekset ulos ennen uusien lisäämistä. Itse pesä ei kuitenkaan vastaa tuota mielikuvaa, sillä se on kyhätty huolimattomasti heinistä, korsista ja jokusesta kuivasta lehdestä ja höyhenestä. Poikasten lähdettyä pesän pohja on kuin sottainen läävä.

Kottarainen höyhen suussa.
Pesänrakennustarpeita. Kottarainen höyhen suussa. Kuva: Juha Laaksonen / Yle Kottarainen
Kottaraisen pesä pöntössä poikasten lähdettyä.
Sottainen pesänpohja. Kottaraisen pesä pöntössä poikasten lähdettyä. Kuva: Yle / Risto Salovaara kottarainen,linnunpöntöt,pesät,miljoona linnunpönttöä

TELKKÄ

Telkänpönttöön pätee sama periaate kuin pöllöjen pönttöihinkin – älä jätä uutta pönttöä tyhjäksi, vaan laita pohjalle esimerkiksi kutterin purua tai kuivaa kunttaa. Telkkä hoitaa sitten lopun eli nyppii vatsapuolelta untuvia, joilla se vuoraa pesän munille pehmeäksi ja lämpimäksi. Syksyn puhdistuskierroksella kannattaa toki mahdolliset pesään jääneet munat poistaa.

Telkän pönttö tervalepässä, pöntön päällä yksi rikkinäinen muna.
Pönttö tervalepässä. Telkän pönttö tervalepässä, pöntön päällä yksi rikkinäinen muna. Kuva: Yle / Risto Salovaara telkkä,linnunpöntöt,miljoona linnunpönttöä
Telkän untuvapesä pöntössä.
Untuvapesä. Telkän untuvapesä pöntössä. Kuva: Yle / Risto Salovaara telkkä,miljoona linnunpönttöä,linnunpöntöt
Telkkäpoikue uimassa.
Poikue koossa. Telkkäpoikue uimassa. Kuva: Yle / Risto Salovaara telkkä,poikueet,miljoona linnunpönttöä

VARPUSPÖLLÖ

Varpuspöllön kuten muidenkin pöllöjen asutun pesäpöntön paljastaa usein puun alla olevat oksennuspallot tai saalisjätteet. Pöllöt eivät rakenna varsinaista pesää, vaan munivat pöntöttäjän pohjalle laittaman kuivikkeen päälle. Tyhjäksi uutta pönttöä ei siis saa jättää.

Varpuspöllö kuusen oksalla saaliinaan pikkulintu.
Koiras saalistaa. Varpuspöllö kuusen oksalla saaliinaan pikkulintu. Kuva: Yle / Risto Salovaara varpuspöllö,miljoona linnunpönttöä
Varpuspöllö naaras pöntössä poikasten kanssa.
Naaras ruokkii poikaset. Varpuspöllö naaras pöntössä poikasten kanssa. Kuva: Yle / Risto Salovaara varpuspöllö,miljoona linnunpönttöä,linnunpesät
Varpuspöllön pesän pohja poikasten lähdettyä.
Saalisjätteet poikasten lähdettyä. Varpuspöllön pesän pohja poikasten lähdettyä. Kuva: Yle / Risto Salovaara varpuspöllö,miljoona linnunpönttöä

Varpuspöllön ravinto koostuu pääasiassa metsän pikkulinnuista. Poikasten lähdettyä pöntöstä löytää melkoisen määrän syötyjen lintujen höyheniä ja sulkia.

LIITO-ORAVA

Etelä-Suomessa pöntöstä voi löytyä hieman oudompikin asukas, liito-orava. Pesä on helppo tunnistaa, sillä pöntössä on pääasiassa hienon hienoa naavaa ja luppoa. Koska pönttöä käytetään lepopaikkana läpi vuoden myös pesinnän ulkopuolella, pesässä saattaa olla asukkaat paikalla sinne kurkistaessa.

Liito-oravamn pesä pöntössä.
Naavapesän kätköissä. Liito-oravamn pesä pöntössä. Kuva: Yle / Risto Salovaara liito-orava,miljoona linnunpönttöä,direktiivilajit,linnunpöntöt,varpuspöllö
Liito-oravapoikue varpuspöllön pöntössä.
Tiukasti suojeltu laji. Liito-oravapoikue varpuspöllön pöntössä. Kuva: Yle / Risto Salovaara liito-orava,linnunpöntöt,miljoona linnunpönttöä

Liito-oravan pesätarpeita ei saa poistaa pöntöstä, sillä laji on tiukasti suojeltu EU:n luontodirektiivin ja Suomen luonnonsuojelulain perusteella. Lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty.

HUOLEHDI PÖNTÖN HYGIENIASTA

Syystä tai toisesta lintujen pesintä ei aina onnistu. Pesä voi tuhoutua jo munavaiheessa tai vasta isoillakin poikasilla.

Pikkuturkkiloita pesään kuolleen linnunpoikasen raadolla.
Pikkuturkkilot löysivät paikalle. Pikkuturkkiloita pesään kuolleen linnunpoikasen raadolla. Kuva: Yle / Risto Salovaara linnunpöntöt,Pikkuturkkilo,miljoona lin
Kuolleita kirjosiepon poikasia pöntössä.
Kirjosieppopoikue ei selvinnyt. Kuolleita kirjosiepon poikasia pöntössä. Kuva: Yle / Risto Salovaara linnunpesät,poikaset,linnunpöntöt,kirjosieppo,miljoona linnunpönttöä

Koska pönttöjä käytetään pesintäajan ulkopuolella myös yöpymispaikkoina, niiden hygieniasta tulee huolehtia. Älä kuitenkaan poista varpuspöllön talvivarastoa, vaikka jäisten pikkunisäkkäiden päältä löytyisikin yllätysyöpyjä. Tee se vasta keväällä.

talitiainen on yöpymässä varpuspöllön pöntössä, johon pöllö on varastoinut kuolleita myyriä talveksi.
Yllätys varpuspöllön pöntössä. talitiainen on yöpymässä varpuspöllön pöntössä, johon pöllö on varastoinut kuolleita myyriä talveksi. Kuva: Yle / Risto Salovaara talitiainen ja kuolleita metsämyyriä linnunpöntössä
Kommentit

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Luonto

  • Minnan kääpäkävelyn valmentajat vinkaavat: Näin löydät elämää metsästä

    Metsäluonnon asukkaista valtaosa on pieniä ja piilottelevia.

    ”Onko totta että mitä enemmän metsässä hidastaa ja rauhoittuu, sitä paremmin huomaa ympäröivää luontoa – sen erilaisia muotoja, värejä, yksityiskohtia ja kauneutta? Ja sitä pienempiä ja vaivihkaisempia tapahtumia pääsee näkemään?” Lähden testaamaan tätä ajatusta Evolle, jossa sijaitsee eräs Etelä- Suomen laajin vanhan metsän alue. Metsäluonnon asukkaista valtaosa on hyvin pieniä ja piilottelevia. Aion sukeltaa tähän hiljaiseen maailmaan.

  • Metsän viisi vihreää veljestä – Pihlaja

    Kirjailija Anni Kytömäen herkkä luonnehdinta pihlajasta.

    Kotipihan pihlaja on lapselle usein ensimmäinen puu: siinä on monta haaraa, oksia alhaallakin, sen syliin on helppo kiivetä. Jos putoaa, putoaa matalalta

  • Tutkija: ”Ilman sieniä Suomessa ei olisi metsiä"

    Maapallo olisi hyvin erilainen paikka ilman sieniä

    Ilman sieniä Suomessa ei ehkä olisi metsiä, sillä männyt, kuuset ja muut puumme esiintyvät aina yhdessä sienikumppanin kanssa. Sienet pysäyttivät myös fossiilisten polttoaineiden synnyn: lahottajasienten kehittyminen kivihiilikaudella pysäytti eloperäisen materiaalin kertymisen maanpinnalle.

  • Mielistele Mielikkiä, lepyttele Tapiota! Metsän henget päättivät ihmisen kohtalosta vielä muutama sata vuotta sitten – riskejä henkien palvonnassa ei otettu

    Mikä oli Tapion pöytä, mihin vaikutti karhun ruokatorvi?

    Vielä sata vuotta sitten suomalaiset lepyttelivät ja palvoivat metsän henkiä ja haltioita välttyäkseen vahingoilta ja onnettomuuksilta. Koko ihmisen elämä oli tiukasti sidoksissa metsään. Tiedätkö sinä, mikä oli karsikkopuu tai Tapion pöytä? Entä mihin tarvittiin karhun ruokatorvea ja kynttä?

  • Unohdetusta kaarnikasta voisi tulla mustikan veroinen hittimarja

    Variksenmarja on erinomainen mehu- ja hillomarja.

    Suomalainen supermarja, terveellinen kuin mikä, helppo poimia, mehukas ja maukas säilöä, sato onnistuu lähes aina – tämänkö me jätämme karhuille? Vieläkin moni luulee variksenmarjaa syömäkelvottomaksi, vaikka kaarnikassa on elimistöä suojaavia antioksidantteja jopa enemmän kuin muissa luonnonmarjoissa. Ota parhaat säilöntäreseptit talteen.

  • Avara luonto syksyllä 2018

    Avaran luonnon uusia luontodokumentteja lauantaisin TV1:ssä.

    Avaran luonnon dokumentteja syksyllä 2018. YLE TV1 lauantaisin klo 18:45. (Uusinta sunnuntaisin klo 8:05)

  • Merisää - Kotka Rankki: "Ohutta yläpilveä" on nyt historiaa

    Untuvapilvet olivat tuttuja saaren varusmiehille.

    Radion rannikkoasemien merisäätiedotus aloitetaan idästä. Listan toinen sääasema on Kotkan edustalla sijaitseva Rankin saari. Saarelta on tehty havaintoja muun muassa uhanalaista ja vaarantuneista lintulajeista. Linnakesaari avautui yleisölle vasta hiljattain.

  • Oletko luolaihminen – tunnetko Suomen rotkot ja onkalot? Testaa tietosi!

    Suomi on tuhansien luolien maa

    Sinäkö Suomen Indiana Jones vai kenties vasta Junior? Suomi ei ole ainoastaan tuhansien järvien, vaan myös tuhansien luolien maa. Valtaosaan niistä liittyy jokin kiehtova tarina – salakuljetusta, piilopaikkoja, piruja ja pontikan keittoa. Luola on tarjonnut ihmiselle suojan mitä erilaisimmista syistä. Testaa tietosi Suomen luolien historiasta, arkeologiasta ja geologiasta.

  • Tunnistatko jääkauden jäljet Suomen luonnossa? Tee Yle Luonnon testi

    Jääkaudet murjoivat ja muokkasivat Suomen maaperää.

    Suomi on ollut vuosimiljoonien aikana useita kertoja paksun mannerjäätikön peitossa. Jääkaudet murjoivat ja muokkasivat Suomen maaperää, siirsivät ja siloittivat kiviä sekä kallioita. Paljasta sisäinen geologisi ja testaa, tunnistatko jääkauden jäljet Suomen luonnossa.

  • Sukeltavia vesilintuja: Haahka

    Koiraan soidinääni on matala ja kumea.

    Haahka on suurin sorsamme, sinisorsaakin isompi ja rotevampi. Koiras on päältä valkoinen, ja alapuoli, peräpää ja päälaki ovat mustat, niska vihreä. Naaras on mustaraitaisen tummanruskea. Luisun otsan vuoksi pään sivuprofiili on kolmiomainen. Koiraan soidinääni on matala ja kumea ”auu, au-huuo”. Naaraan ääni on karheaa rotkotusta ”rok-rok-rok”.

  • Sukeltavia vesilintuja: Alli

    Alli on pohjoisimman Lapin harvinainen pesimälintu.

    Alli on liki telkän kokoinen, mutta hennompi ja palleromaisempi. Kesällä selkäpuoli on tummanruskea, vatsa valkoinen, naama vaalea eroten tummemmasta rinnasta ja päästä. Koiraan keskimmäiset pyrstösulat ovat jouhimaiset. Naaras on himmeämpi. Syksystä kevääseen koiraan selkäpuoli on vaaleanharmaa, kaula ja pää valkoiset. Talvipukuisen naaraan valkeahkossa päässä on tumma päälaki ja kaulansivu. Allin kutsuääni on nenäsointinen ”a-al-li, aa-al-li…”.

  • Sukeltavia vesilintuja: Kuikka

    Kuikat lähtevät Mustallemerelle elo–lokakuussa.

    Kuikka on sinisorsaa selvästi isompi ja pitkänomainen. Sillä on paksu kaula ja jykevä tikarimainen nokka. Keskellä mustaa selkää on valkoista ruutukuviota. Kurkku on musta ja kaulan sivut valkojuovaiset. Soidinääni on kantava, kuulas ”kuuik-ko-kuik-ko-kuik-ko…”, josta laji on saanut nimensäkin.

  • Sukeltavia vesilintuja: Mustalintu

    Mustalintukoiras on musta, nokassa keltaista.

    Lähes sinisorsan kokoisella, tanakalla mustalinnulla on melko lyhyt ja ohut kaula. Koiras on kokonaan musta, vain nokan päällä on keltaista. Läheltä nokan tyvellä näkyy musta kyhmy. Naaras on tummanruskea päälakea myöten, mutta poski ja kaulansivu ovat vaaleat ja nokka harmaa. Koiraan soidin- ja lentoääni on pehmeä vihellys ”hjy, hji-hjy”.

  • Sukeltavia vesilintuja: Uivelo

    Uivelokoiraan pää ja eturuumis on valkoinen.

    Uivelo on selvästi sinisorsaa ja jonkin verran telkkääkin pienempi, typäkkä ja lyhytnokkainen sorsalaji. Koiraan pää ja eturuumis on vitivalkoinen, kyljet harmaat ja selkä mustajuovainen. Päässä on musta täplä silmän ympärillä ja musta juova niskassa. Ruskeanharmaan naaraan päälaki on punaruskea, kurkku laajalti valkoinen. Koiraan soidinääni on vaimeaa narinaa ”gurrr-ik”.

  • Sukeltavia vesilintuja: Tukkakoskelo

    Tukkakoskelo on yleinen koko Suomessa.

    Tukkakoskelo on sinisorsan kokoinen mutta pitkänomaisempi. Pää on melko pieni ja kaula lyhyehkö ja ohut. Koiraan selkä ja pää ovat mustat, kupeet ja peräpää harmaat, rinta punertavanruskea. Niskassa harottaa siirottava töyhtö. Naaras on harmaa, ja ruskeanpunaisen pään ja vaalean kaulan välinen väriraja ei ole jyrkkä toisin kuin isokoskelolla. Ääni on pehmeästi narskuttava ”bra-bra…”.

  • Sukeltavia vesilintuja: Isokoskelo

    Isokoskelon tavallisin ääni on karhea ”prra-prra…”

    Isokoskelo on sinisorsaa suurempi ja pitkänomaisempi ja sillä on ohut ja pitkä punainen nokka. Koiraan alapuoli on valkoinen, yläpuoli ja pää mustat. Vaaleanharmaalla naaraalla on punaruskea pää ja valkoinen kaularengas.

  • Sukeltavia vesilintuja: Mustakurkku-uikku

    Mustakurkku-uikku on vain tavin kokoinen.

    Vain tavin kokoisen, palleromaisen mustakurkku-uikun kaula on melko pitkä ja nokka hyvin lyhyt. Pää ja selkä ovat mustat, kaula ja kupeet ruosteenpunaiset. Ohimoilla on kirkkaanoranssit töyhdöt. Nuoren alapuoli on vaalea, kaula ja pää tummin juovin. Soidinääni on värisevää liverrystä ”hvi-äärrh, hy-äärrh”.

  • Sukeltavia vesilintuja: Härkälintu

    Härkälintu on vähän silkkiuikkua pienempi.

    Härkälintu on vähän silkkiuikkua pienempi, ja sillä on lyhyempi ja paksumpi, ruosteenpunainen kaula. Siitä erottuvat selvästi vaaleat posket ja musta päälaki, eikä päässä ole töyhtöjä. Ruumis on tummanruskea. Nuoren yksilön päässä on mustia juovia. Soidinääni on härkämäistä mylvintää ja ulvahtelua, joka vaihtuu välillä porsasmaiseksi kiljunnaksi.

  • Sukeltavia vesilintuja: Silkkiuikku

    Soidinäänenä mm. koriseva ”korr, krra-aahr”.

    Silkkiuikun ruskea ruumis on pienempi kuin sinisorsan mutta valkoinen kaula pitempi. Leuassa ja päälaella on ruskeita höyhenröyhelöitä. Ne puuttuvat syksyisiltä nuorilta yksilöiltä, joiden vaaleassa päässä on tummia pitkittäisjuovia. Äänekkään silkkiuikun soidinääniä ovat koriseva ”korr, krra-aahr”, nenäsointinen ”gang gang” ja terävä ”vrek-vräk…”.

  • Sukeltavia vesilintuja: Tukkasotka

    Ääni on karheaa narskutusta ”krra-krra…”.

    Tukkasotka on telkän kokoinen, ja sillä on lyhyt ruumis ja iso pää. Mustalla koiraalla on valkoiset kyljet. Niskatöyhtö näkyy läheltä (kun pää kuiva, ei sukeltelun jälkeen). Naaras on tummanruskea, ja sillä on koiraan lailla kirkkaankeltainen silmä. Ääni on karheaa narskutusta ”krra-krra…”.

  • Sukeltavia vesilintuja: Telkkä

    Telkkäkoiraat lähtevät etelään jo kesäkuussa.

    Sinisorsaa pienemmällä telkällä on pyöreähkö ruumis ja kolmikulmainen pää korkean otsan vuoksi. Koiraan rinta ja kylki ovat valkoiset, pää, selkä ja takapää mustat. Poskessa on valkoinen täplä. Harmaalla naaraalla on ruskea pää ja valkoinen juova kyljessä

  • Sukeltavia vesilintuja: Punasotka

    Punasotka on sinisorsaa pienempi.

    Sinisorsaa vähän pienempi punasotka on pyöreähkö, paksukaulainen ja lyhytpyrstöinen. Sillä on melko iso nokka ja luisu otsa. Koiraan ruumis on valtaosaksi vaaleanharmaa, rinta ja peräpää mustat. Pää on tumman ruskeanpunainen. Naaras on harmahtavan vaaleanruskea, mutta poski on muuta ruumista vaaleampi. Lennossa paljastuu leveä vaalea siipijuova. Koiraan soidinääni on vingahtava ”vi-vivih…”, naaraan kutsuääni koriseva ”krrah-krah…”.