Hyppää pääsisältöön

Kuka pöntössäsi pesi?

Sinitiaisen poikue pöntössä.
Sinitiaisen poikue. Sinitiaisen poikue pöntössä. Kuva: Yle / Risto Salovaara sinitiainen,miljoona linnunpönttöä,linnunpöntöt

Tiedätkö kuka pöntössäsi pesi? Tavallisimpia pönttöpesijöitä ovat tiaiset ja kirjosieppo, mutta toki muitakin on. Vanha pesänpohja voi paljastaa lajin.

Talvi on hyvää aikaa tarkistaa tilanne ja puhdistaa pöntöt kesän jäljiltä. Kirput, väiveet ja muutkin syöpäläiset ovat kohmeessa, joten suuremmilta puremilta ja kutinoilta todennäisesti säästyy.

TIAISET

Tyypillinen tiaisten pesä on pohjustettu sammalilla. Sammalkerroksen päälle tiaiset keräävät usein edellisvuoden heiniä. Varsinainen pesä sisältääkin sitten mitä erilaisempia materiaaleja pesimäympäristöstä riippuen.

Talitiainen pöntöllä tunturikoivikossa.
Tunturikoivikossa on vähän kolopuita. Talitiainen pöntöllä tunturikoivikossa. Kuva: Yle / Risto Salovaara talitiainen,miljoona linnunpönttöä,linnunpöntöt
Talitiasen munat pesäpöntössä.
Talitiaisen pesä. Talitiasen munat pesäpöntössä. Kuva: Yle / Risto Salovaara miljoona linnunpönttöä,linnunpöntöt,linnunpesät
Talitiaisen pesä pöntössä poikasten lähdettyä.
Poikasten talloma. Talitiaisen pesä pöntössä poikasten lähdettyä. Kuva: Yle / Risto Salovaara talitiainen,miljoona linnunpönttöä,linnunpesät

Metsäpesistä löytyy usein hirvieläinten ja jäniksen karvoja, asutuksen lähellä lemmikkieläinten, kuten koirien karvoja on usein. Taajamissa jäniksen karvan korvaa rusakko.

Oma lukunsa on sitten kaikenlainen ihmistoiminnasta kertyvä materiaali. On erilaista lankaa, hiusta ja jouhta, villatupsua ja eristevillaa - lähes mitä vain pehmikkeeksi kelpaavaa, sopivan paikan tullen myös höyheniä,

Kuusitiainen talvisella omenapuun oksalla.
Kuusitiainen. Kuusitiainen talvisella omenapuun oksalla. Kuva: Yle / Risto Salovaara kuusitiainen,miljoona linnunpönttöä,linnunpesät,linnunpöntöt
Kuusitiaisen isot poikaset pöntössä.
Kuusitiaisen poikue. Kuusitiaisen isot poikaset pöntössä. Kuva: Yle / Risto Salovaara kuusitiainen,linnunpöntöt,linnunpesät,miljoona linnunpönttöä
Kuusitiaisen pesä pöntössä poikasten lähdettyä.
Ja pesä poikasten lähdettyä. Kuusitiaisen pesä pöntössä poikasten lähdettyä. Kuva: Yle / Risto Salovaara kuusitiainen,miljoona linnunpönttöä,linnunpesät,linnunpöntöt

KIRJOSIEPPO

Pesän pohjana kirjosieppo käyttää erilaisia heiniä, lehtiä ja usein ohuita männyn kaarnan tai koivun tuohen lastuja. Pesäkuppi viimeistellään hienommilla aineksilla - ohuilla heinillä ja ruohoilla.

Kirjosieppo naaras vie heinää pönttöön.
Naaras vie pesäaineksia. Kirjosieppo naaras vie heinää pönttöön. Kuva: Yle / Risto Salovaara kirjosieppo,miljoona linnunpönttöä,linnunpesät
Kirjosiepon pesä rakenteilla.
Pesä rakenteilla. Kirjosiepon pesä rakenteilla. Kuva: Yle / Risto Salovaara kirjosieppo,miljoona linnunpönttöä,linnunpesät
Kirjosiepon pesä pöntössä poikasten lähdettyä.
Poikasten jälkeen. Kirjosiepon pesä pöntössä poikasten lähdettyä. Kuva: Yle / Risto Salovaara linnunpesät,linnunpöntöt,kirjosieppo,miljoona linnunpönttöä

HARMAASIEPPO

Harmaasieppo tekee useimmiten pesänsä muualle kuin pönttöön. Olennaista on, että pesästä on hyvä näkyvyys ympäristöön. Siksi harmaasiepon pöntön etuseinäkin tehdään avonaiseksi.

Harmaasiepon pönttö mökin seinässä.
Harmaasiepon pönttö. Harmaasiepon pönttö mökin seinässä. Kuva: Yle / Risto Salovaara Harmaasieppo,miljoona linnunpönttöä,linnunpöntöt
harmaasieppo hautoo kranssissa
Harmaasieppo hautoo. harmaasieppo hautoo kranssissa Kuva: Yle / Risto Salovaara Harmaasieppo,linnut,linnunpöntöt,miljoona linnunpönttöä

Pesäaineksina harmaasieppo käyttää sammalia, naavaa, kuivia heiniä ja juurikuituja, asutuksen lähellä langanpätkät, lemmikkien karvat ja vaikkapa kärhöjen edellisvuoden kukintojen kuidut kelpaavat pesäkupin vuoraamiseen.

LEPPÄLINTU

Leppälintu suosii isoreikäisiä pönttöjä jopa telkänpönttöön asti. Pesä on tehty kuivista heinistä, sammalista, luonnon kuiduista ja ylivuotisista puiden lehdistä. Pesäkupin vuoraamiseen leppälintu käyttää mieluusti höyheniä tai löytämäänsä villaa.

Leppälintu koiras tunturikoivun oksalla.
Leppälintu koiras. Leppälintu koiras tunturikoivun oksalla. Kuva: Yle / Risto Salovaara leppälintu,linnunpöntöt,miljoona linnunpönttöä
Leppälinnun pesä pöntössä poikasten lähdettyä.
Poikaset selviytyneet maailmalle. Leppälinnun pesä pöntössä poikasten lähdettyä. Kuva: Yle / Risto Salovaara leppälintu,linnunpesät,linnunpöntöt,miljoona linnunpönttöä

KOTTARAINEN

Kottaraisen pesänrakennuksen alku antaa kuvan siististä linnusta, sillä tavallisesti kottarainen heittää vanhat pesäainekset ulos ennen uusien lisäämistä. Itse pesä ei kuitenkaan vastaa tuota mielikuvaa, sillä se on kyhätty huolimattomasti heinistä, korsista ja jokusesta kuivasta lehdestä ja höyhenestä. Poikasten lähdettyä pesän pohja on kuin sottainen läävä.

Kottarainen höyhen suussa.
Pesänrakennustarpeita. Kottarainen höyhen suussa. Kuva: Juha Laaksonen / Yle Kottarainen
Kottaraisen pesä pöntössä poikasten lähdettyä.
Sottainen pesänpohja. Kottaraisen pesä pöntössä poikasten lähdettyä. Kuva: Yle / Risto Salovaara kottarainen,linnunpöntöt,pesät,miljoona linnunpönttöä

TELKKÄ

Telkänpönttöön pätee sama periaate kuin pöllöjen pönttöihinkin – älä jätä uutta pönttöä tyhjäksi, vaan laita pohjalle esimerkiksi kutterin purua tai kuivaa kunttaa. Telkkä hoitaa sitten lopun eli nyppii vatsapuolelta untuvia, joilla se vuoraa pesän munille pehmeäksi ja lämpimäksi. Syksyn puhdistuskierroksella kannattaa toki mahdolliset pesään jääneet munat poistaa.

Telkän pönttö tervalepässä, pöntön päällä yksi rikkinäinen muna.
Pönttö tervalepässä. Telkän pönttö tervalepässä, pöntön päällä yksi rikkinäinen muna. Kuva: Yle / Risto Salovaara telkkä,linnunpöntöt,miljoona linnunpönttöä
Telkän untuvapesä pöntössä.
Untuvapesä. Telkän untuvapesä pöntössä. Kuva: Yle / Risto Salovaara telkkä,miljoona linnunpönttöä,linnunpöntöt
Telkkäpoikue uimassa.
Poikue koossa. Telkkäpoikue uimassa. Kuva: Yle / Risto Salovaara telkkä,poikueet,miljoona linnunpönttöä

VARPUSPÖLLÖ

Varpuspöllön kuten muidenkin pöllöjen asutun pesäpöntön paljastaa usein puun alla olevat oksennuspallot tai saalisjätteet. Pöllöt eivät rakenna varsinaista pesää, vaan munivat pöntöttäjän pohjalle laittaman kuivikkeen päälle. Tyhjäksi uutta pönttöä ei siis saa jättää.

Varpuspöllö kuusen oksalla saaliinaan pikkulintu.
Koiras saalistaa. Varpuspöllö kuusen oksalla saaliinaan pikkulintu. Kuva: Yle / Risto Salovaara varpuspöllö,miljoona linnunpönttöä
Varpuspöllö naaras pöntössä poikasten kanssa.
Naaras ruokkii poikaset. Varpuspöllö naaras pöntössä poikasten kanssa. Kuva: Yle / Risto Salovaara varpuspöllö,miljoona linnunpönttöä,linnunpesät
Varpuspöllön pesän pohja poikasten lähdettyä.
Saalisjätteet poikasten lähdettyä. Varpuspöllön pesän pohja poikasten lähdettyä. Kuva: Yle / Risto Salovaara varpuspöllö,miljoona linnunpönttöä

Varpuspöllön ravinto koostuu pääasiassa metsän pikkulinnuista. Poikasten lähdettyä pöntöstä löytää melkoisen määrän syötyjen lintujen höyheniä ja sulkia.

LIITO-ORAVA

Etelä-Suomessa pöntöstä voi löytyä hieman oudompikin asukas, liito-orava. Pesä on helppo tunnistaa, sillä pöntössä on pääasiassa hienon hienoa naavaa ja luppoa. Koska pönttöä käytetään lepopaikkana läpi vuoden myös pesinnän ulkopuolella, pesässä saattaa olla asukkaat paikalla sinne kurkistaessa.

Liito-oravamn pesä pöntössä.
Naavapesän kätköissä. Liito-oravamn pesä pöntössä. Kuva: Yle / Risto Salovaara liito-orava,miljoona linnunpönttöä,direktiivilajit,linnunpöntöt,varpuspöllö
Liito-oravapoikue varpuspöllön pöntössä.
Tiukasti suojeltu laji. Liito-oravapoikue varpuspöllön pöntössä. Kuva: Yle / Risto Salovaara liito-orava,linnunpöntöt,miljoona linnunpönttöä

Liito-oravan pesätarpeita ei saa poistaa pöntöstä, sillä laji on tiukasti suojeltu EU:n luontodirektiivin ja Suomen luonnonsuojelulain perusteella. Lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty.

HUOLEHDI PÖNTÖN HYGIENIASTA

Syystä tai toisesta lintujen pesintä ei aina onnistu. Pesä voi tuhoutua jo munavaiheessa tai vasta isoillakin poikasilla.

Pikkuturkkiloita pesään kuolleen linnunpoikasen raadolla.
Pikkuturkkilot löysivät paikalle. Pikkuturkkiloita pesään kuolleen linnunpoikasen raadolla. Kuva: Yle / Risto Salovaara linnunpöntöt,Pikkuturkkilo,miljoona lin
Kuolleita kirjosiepon poikasia pöntössä.
Kirjosieppopoikue ei selvinnyt. Kuolleita kirjosiepon poikasia pöntössä. Kuva: Yle / Risto Salovaara linnunpesät,poikaset,linnunpöntöt,kirjosieppo,miljoona linnunpönttöä

Koska pönttöjä käytetään pesintäajan ulkopuolella myös yöpymispaikkoina, niiden hygieniasta tulee huolehtia. Älä kuitenkaan poista varpuspöllön talvivarastoa, vaikka jäisten pikkunisäkkäiden päältä löytyisikin yllätysyöpyjä. Tee se vasta keväällä.

talitiainen on yöpymässä varpuspöllön pöntössä, johon pöllö on varastoinut kuolleita myyriä talveksi.
Yllätys varpuspöllön pöntössä. talitiainen on yöpymässä varpuspöllön pöntössä, johon pöllö on varastoinut kuolleita myyriä talveksi. Kuva: Yle / Risto Salovaara talitiainen ja kuolleita metsämyyriä linnunpöntössä
  • Auta luontoa, lähde talkoisiin!

    Ulos luontoon Kevätseurannassa autetaan tänä vuonna luontoa.

    Tänä keväänä Ulos luontoon Kevätseurannassa autetaan luontoa. Listalla ovat ainakin vesilinnun pesälautan rakennus, rannan siivoaminen ja kevätniityn kunnostus. Sinäkin voit auttaa luontoa osallistumalla talkoisiin!

  • Ulos luontoon Kevätseuranta: Nyt autetaan luontoa!

    Ulos luontoon Kevätseurannassa autetaan tänä vuonna luontoa.

    Kevät on täällä! Siitä varma merkki on Ulos luontoon Kevätseuranta, joka starttaa Yle TV1:ssä su 29.4. klo 18.15.! Tänä vuonna Ulos luontoon Kevätseurannassa autetaan luontoa.

  • Tunnetko muurahaiset ja niiden tavat? Tee Yle Luonnon muurahaistesti!

    Testaa tietosi muurahaisten ihmeellisestä maailmasta

    Kuka keossa pomottaa? Pistääkö keltiäinen? Kuseeko viholainen? Muurahaisten maailma on kiehtova ja ihmeellinen. Ne ovat järjestelmällisen ahkeria uurastajia, jotka lypsävät ravintoa ja huolehtivat jälkeläisistään, mutta myös ryöstävät, tappavat ja taistelevat.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Luonto

  • Ulos luontoon Kevätseuranta: Nyt autetaan luontoa!

    Ulos luontoon Kevätseurannassa autetaan tänä vuonna luontoa.

    Kevät on täällä! Siitä varma merkki on Ulos luontoon Kevätseuranta, joka starttaa Yle TV1:ssä su 29.4. klo 18.15.! Tänä vuonna Ulos luontoon Kevätseurannassa autetaan luontoa.

  • Auta luontoa, lähde talkoisiin!

    Ulos luontoon Kevätseurannassa autetaan tänä vuonna luontoa.

    Tänä keväänä Ulos luontoon Kevätseurannassa autetaan luontoa. Listalla ovat ainakin vesilinnun pesälautan rakennus, rannan siivoaminen ja kevätniityn kunnostus. Sinäkin voit auttaa luontoa osallistumalla talkoisiin!

  • Tunnetko muurahaiset ja niiden tavat? Tee Yle Luonnon muurahaistesti!

    Testaa tietosi muurahaisten ihmeellisestä maailmasta

    Kuka keossa pomottaa? Pistääkö keltiäinen? Kuseeko viholainen? Muurahaisten maailma on kiehtova ja ihmeellinen. Ne ovat järjestelmällisen ahkeria uurastajia, jotka lypsävät ravintoa ja huolehtivat jälkeläisistään, mutta myös ryöstävät, tappavat ja taistelevat.

  • Kyyn hyödyllisyys yllättää

    Kyy hidastaa välillisesti puutiaisia levittämästä tauteja.

    Kyystä on ihmiselle yllättävää hyötyä. Se hidastaa välillisesti puutiaisten, eli punkkien, kantaman borrelioosin ja puutiasaivokuumeen leviämistä.

  • Kevätaamun laulajia: Kiuru

    Kiurun kutsuääni on hyrähtävä ”drliu”.

    Kiuru on hieman kookkaampi kuin punatulkku mutta pitkänomaisempi. Höyhenpuku on päältä mustankirjavan harmaanruskea ja alta valkoinen. Kellertävässä rinnassa on mustia viiruja ja silmäkulmassa valkoinen juova. Laulu on kiihkeää, minuutista toiseen ryöpsähtelevää liverrystä. Kutsuääni on hyrähtävä ”drliu”.

  • Kevätaamun laulajia: Peippo

    Peippo syö pääosaksi siemeniä ja silmuja.

    Talitiaisen kokoinen peippo on päältä harmaanruskea. Tummalla siivellä on kaksi valkoista juovaa. Koiraan alapuoli ja pääsivut ovat ruskeanpunaiset, naaraan vaaleanharmaat. Ponteva, lopuksi nouseva laulunsäe kestää 2–3 s.

  • Kevätaamun laulajia: Punarinta

    Punarinta on äärimmäisen yleinen Lapin eteläosia myöten.

    Talitiaisen kokoinen ja palleromainen punarinta on selkäpuolelta ruskea ja alta likaisenvalkoinen. Aikuisen rinta ja naama ovat ruosteenpunaiset. Nuoren yksilön rinta on poikkijuovaisen kellanruskea ja selkä keltapilkkuisen ruskea. Laulu on korkeaa, haurasta visertelyä, jossa on lyhyitä taukoja 10–15 sekunnin välein.

  • Kevätaamun laulajia: Tiltaltti

    Tiltaltti muistuttaa erehdyttävästi pajulintua.

    Tiltaltti muistuttaa erehdyttävästi pajulintua. Selkeimpiä eroja ovat tummat jalat ja melko tumma nokka sekä heikko ja silmän eteen rajoittuva silmäkulmanjuova. Selkä on harmahtavamman ruskea, ja likaisenvalkoisella alapuolella on kupeilla ruskehtavaa sävyä. Poski on lähes yhtä tumma kuin päälaki ja tummempi kuin kurkku. Laulu on rytmikkäästi helkkyvä ”tsil tsyl tsil tsylp tsilp tsyl tsyl tsil tsyl…”, varoitusääni ponteva ”hviit”.

  • Kevätaamun laulajia: Kaulushaikara

    Kaulushaikaran soidinääni muistuttaa laivan sumutorvea.

    Lennossa ison pöllön mieleen tuova kaulushaikara on varista huomattavasti isompi mutta harmaahaikaraa pienempi. Sillä on suhteellisen lyhyet jalat ja tikarimainen nokka. Kaula näyttää normaalisti lyhyeltä, mutta vaaraa epäilevä lintu ojentaa sen pystysuoraksi ja jähmettyy paikalleen. Höyhenpuku on kauttaaltaan mustankirjavan kellanruskea. Soidinääni on laivan sumutorven ääntä muistuttava puhallus ”buuh, buuh…” (läheltä kuultuna ”uh-buuh”), joka kantaa kilometrejä.

  • Kevätaamun laulajia: Luhtahuitti

    Luhtahuitin soidinääni on kuin piiskansivallus.

    Räkättirastasta hieman pienemmällä, tanakalla luhtahuitilla on paksu kaula ja lyhyt ja vaalea, punatyvinen nokka. Yläpuoli on mustatäpläisen vihertävänruskea, alapuoli lyijynharmaa. Höyhenpuvussa on valkoisia täpliä ja kupeilla voimakkaita ruskeita poikkijuovia. Vajaan sekunnin välein toistuva viheltävä soidinääni ”hvit, hvit, hvit…” tuo mieleen piiskansivalluksen.

  • Kevätaamun laulajia: Hippiäinen

    Hippiäinen on koko Euroopan pienin lintu, palleromainen.

    Hippiäinen on koko Euroopan pienin lintu, palleromainen ja suuripäinen. Sillä on lyhyt pyrstö ja hento piikkimäinen nokka. Yläpuoli on sammalenvihreä, alapuoli vaaleamman harmahtava. Päälaella on keltainen pitkittäisjuova. Hippiäisen laulu on reippaan rytmikästä, surahtavaa tiititystä, varoitusääni hyvin ohut ”tiit tiit…”.

  • Kevätaamun laulajia: Pajusirkku

    Kutsuääni on sameasti viheltävä ”tsiyy, tsiih”.

    Pajusirkku on talitiaisen kokoinen mutta solakampi, päältä mustajuovaisen punertavanruskea, alta vaalea. Koiraalla on musta pää ja valkoinen kaularengas. Naaraan silmän päällä on vaalea juova ja kurkun sivuilla tummat pystyjuovat. Pari sekuntia kestävä laulunsäe nopeutuu loppua kohti: ”tsri tsri tsryi tsrisi”. Kutsuääni on sameasti viheltävä ”tsiyy, tsiih”.

  • Kevätaamun laulajia: Pyrstötiainen

    Useimpina vuosina pyrstötiaiset talvehtivat pesimäseuduilla.

    Pyrstötiaisen palleromainen ruumis on tuskin sinitiaisen kokoluokkaa, mutta pyrstö huomiota herättävän pitkä (7–9 cm). Pää ja alapuoli ovat vitivalkoiset, ja selkä on musta. Hartioilla on punaruskeaa, kupeilla vaaleanpunertavaa. Nuorella poski ja niska ovat tummat. Pyrstötiaisen huomaa yleensä jatkuvasta ääntelystä, jossa ”tsert-tsrreet-tsät…” -särinät ja hätäiset ”tii-tii-tii…” -tiititykset vuorottelevat.

  • Kevätaamun laulajia: Sinitiainen

    Sinitiainen on erittäin yleinen asutuksen tuntumassa.

    Sinitiainen on talitiaista pienempi. Keltaisessa vatsassa ei ole mustaa juovaa toisin kuin talitiaisella, ja päälaki, siivet ja pyrstö ovat kirkkaansiniset. Sinitiainen laulaa helisevästi ”tii-tii-tililililili” ja varoittelee käheästi rähistellen.

  • Kevätaamun laulajia: Talitiainen

    Talitiainen on utelias ja kekseliäs etsiessään ravintoa.

    Talitiainen on suurin tiaisemme, varpusen kokoinen. Sillä on keltainen vatsa, musta päälaki ja valkoiset posket, vihreä selkä ja siniharmaat siivet. Musta vatsajuova on koiraalla leveä, naaraalla kapea.

  • Kevätaamun laulajia: Sepelkyyhky

    Sepelkyyhky on melkein variksen kokoinen.

    Melkein variksen kokoisen sepelkyyhkyn pyrstö ja kaula ovat melko pitkät ja pää pienehkö. Selkä on ruskeanharmaa, vatsa vaaleampi ja rinta viininpunertava. Kaulan sivuilla on valkoinen laikku (puuttuu nuorelta), ja lennossa siivellä näkyy valkoinen poikkijuova. Soidinääni on pöllömäistä, nousevaa ja laskevaa huhuilua ”huuh-huu hu-huu huu huu hu-huu…”.

  • Kevätaamun laulajia: Rautiainen

    Rautiaisella on ohut piikkimäinen nokka.

    Talitiaisen kokoisella rautiaisella on ohut piikkimäinen nokka. Yläpuoli on mustajuovaisen ruosteenruskea, alapuoli vaaleampi. Pää ja rinta ovat siniharmaat, ja kupeilla on punaruskeita juovia. Laulu on 2–3-sekuntinen, tasaisella sävelkorkeudella polveileva helinä, lentoääni korkea ”hi-hi, ti-hi-hi”.

  • Kevätaamun laulajia: Peukaloinen

    Peukaloinen on tuskin hippiäistä isompi.

    Peukaloinen on tuskin hippiäistä isompi, palleromainen kääpiö, jolla on pysty pyrstöntynkä ja paksu kaula. Hento nokka ja ohuet koivet ovat pitkät. Höyhenpuku on poikkiraitainen, päältä tumman punaruskea, alta vaaleanrusehtava. Laulu on hämmästyttävän voimakas, pontevan rytmikäs säe, joka kestää 5–6 sekuntia. Varoitusääni on kova, rätisevä ”trrrrrt”.

  • Kevätaamun laulajia: Mustavaris

    Mustavaris on variksen kokoinen mutta kokonaan musta.

    Mustavaris on variksen kokoinen ja oloinen mutta kokonaan musta (yhtä mustaa korppia selvästi pienempi ja hontelompi). Nokka vaikuttaa pitkältä, koska sen vaalealla tyvellä ei ole höyheniä (nuorella mustia höyheniä). Vatsa vaikuttaa pullealta löysästi roikkuvien höyhenten vuoksi. Lennossa paljastuu, että siiven tyvi on keskiosaa kapeampi, ja pyrstön kärki on pyöristynyt. Lentoääni on käheästi raakkuva ”graah-graah…” tai ”grääh-grääh…”.

  • Kevätaamun laulajia: Ruokokerttunen

    Laulu on kiihkeää ja vuolasta lavertelua.

    Sinitiaisen kokoinen ruokokerttunen on päältä tummaviiruisen kellanruskea, alta vaalea. Silmän päällä on leveä vaalea juova. Laulu on kiihkeää ja vuolasta lavertelua, jossa toistuu pitkiä aikoja säriseviä ja säksättäviä ääniä ja niiden lomassa lyhyitä viheltelyjä.

  • Kevätaamun laulajia: Puukiipijä

    Laulu ”tii-tii-tii-tyitititititi-tii-tyi-tyit”.

    Talitiaista vähän pienempi ja solakka puukiipijä on päältä valkopilkkuisen ruskea ja alta valkoinen. Sillä on pitkä ja ohut, kaareva nokka. Puukiipijän tunnistaa liikkumistavasta: lintu kipuaa nykivästi puunrunkoa ylöspäin ja lennähtää kohta toisen puun tyvelle. Ponteva laulu muistuttaa pajulinnun laskevaa viheltelyä ”tii-tii-tii-tyitititititi-tii-tyi-tyit”.

  • Kevätaamun laulajia: Laulurastas

    Laulurastason päältä ruskea ja alta valkoinen.

    Pyöreähkö ja mustarastasta vähän pienempi laulurastas on päältä ruskea ja alta valkoinen. Kupeet ja rinta ovat yleensä kellertäviä. Alapuolella on mustia ja kapeita, osittain nuolenpään muotoisia täpliä. Päänsivut ovat tummat. Laulu on verkkaista ja rytmikästä: koiras ikään kuin juttelee toistelemalla samoja visertelyjä, maiskahduksia tai kirskuvia aiheita. Lentoääni on terävä ”tsik”.

  • Kevätaamun laulajia: Pajulintu

    Siro pajulintu on päältä vihertävänruskea ja alta valkoinen

    Sinitiaisen kokoinen ja siro pajulintu on päältä vihertävänruskea ja alta valkoinen, rinnasta hiukan kellertävä. Samankesäinen nuori on alta vaaleankeltainen. Jalat ovat vaaleat (hyvin samannäköisellä tiltaltilla tummat). Surumielinen, viheltävä laulunsäe laskee loppua kohti.

  • Parasta retkiruokaa – Peltsi kokeili kolmea reseptiä

    Peltsin keittiössä valmistettiin ruokaa nuotiolla.

    Peltsi kovan vuoden kolmas haaste on noin 200km hiihtovaellus Lapissa. Se ei onnistu ainakaan ilman hyvää ruokaa! Peltsin keittiössä valmistetaan kolme lukijoiden lähettämää retkiruokaa.

  • Kuka pöntössäsi pesi?

    Vanha pesänpohja voi paljastaa pöntössä pesineen lajin.

    Tiedätkö kuka pöntössäsi pesi? Tavallisimpia pönttöpesijöitä ovat tiaiset ja kirjosieppo, mutta toki muitakin on. Vanha pesänpohja voi paljastaa lajin. Talvi on hyvää aikaa tarkistaa tilanne ja puhdistaa pöntöt kesän jäljiltä. Kirput, väiveet ja muutkin syöpäläiset ovat kohmeessa, joten suuremmilta puremilta ja kutinoilta todennäisesti säästyy.

  • Tunnista lintu - opas aloittelijoille

    Lintujen tunnistamisessa auttaa muutama perusasia.

    Lintuharrastus ja lintulajien opettelu kannattaa aloittaa silloin, kun lajeja on maastossa vähän. Talvella tarkoitukseen sopii mainiosti esimerkiksi talviruokintapaikka. Kevään edistyessä ja lajimäärän lisääntyessä määritystaitoja voi kartuttaa vähitellen. Yksi oleellinen asia määrityksessä on miettiä voiko kyseinen lintu esiintyä havaitussa ympäristössä havaittuun vuodenaikaan.

  • Miksi tarvitaan Miljoona linnunpönttöä?

    Miljoona linnunpönttöä -kampanja syntyi pesäkolopulasta.

    Suomen metsissä on kova pula koloista. Moni lintumme tarvitsee katettuja, suojattuja tiloja pesimiseen. Ilman pönttöä tai koloa lisääntyminen ei onnistu. Miljoona linnunpönttöä -kampanjalla lahjoitamme turvallisia pesäkoloja linnuille. Ja samalla lisää linnunlaulua ensi vuonna sata vuotta täyttävälle Suomellemme.