Tiedätkö kuka pöntössäsi pesi? Tavallisimpia pönttöpesijöitä ovat tiaiset ja kirjosieppo, mutta toki muitakin on. Vanha pesänpohja voi paljastaa lajin.
Talvi on hyvää aikaa tarkistaa tilanne ja puhdistaa pöntöt tuleville asukkaille. Kirput, väiveet ja muutkin syöpäläiset ovat kohmeessa, joten suuremmilta puremilta ja kutinoilta todennäisesti säästyy.
TIAISET
Tyypillinen tiaisten pesä on pohjustettu sammalilla. Sammalkerroksen päälle tiaiset keräävät usein edellisvuoden heiniä. Varsinainen pesä sisältääkin sitten mitä erilaisempia materiaaleja pesimäympäristöstä riippuen.
Metsäpesistä löytyy usein hirvieläinten ja jäniksen karvoja, asutuksen lähellä lemmikkieläinten, kuten koirien karvoja on usein. Taajamissa jäniksen karvan korvaa rusakko.
Oma lukunsa on sitten kaikenlainen ihmistoiminnasta kertyvä materiaali. On erilaista lankaa, hiusta ja jouhta, villatupsua ja eristevillaa - lähes mitä vain pehmikkeeksi kelpaavaa, sopivan paikan tullen myös höyheniä,
KIRJOSIEPPO
Pesän pohjana kirjosieppo käyttää erilaisia heiniä, lehtiä ja usein ohuita männyn kaarnan tai koivun tuohen lastuja. Pesäkuppi viimeistellään hienommilla aineksilla - ohuilla heinillä ja ruohoilla.
HARMAASIEPPO
Harmaasieppo tekee useimmiten pesänsä muualle kuin pönttöön. Olennaista on, että pesästä on hyvä näkyvyys ympäristöön. Siksi harmaasiepon pöntön etuseinäkin tehdään avonaiseksi.
Pesäaineksina harmaasieppo käyttää sammalia, naavaa, kuivia heiniä ja juurikuituja, asutuksen lähellä langanpätkät, lemmikkien karvat ja vaikkapa kärhöjen edellisvuoden kukintojen kuidut kelpaavat pesäkupin vuoraamiseen.
LEPPÄLINTU
Leppälintu suosii isoreikäisiä pönttöjä jopa telkänpönttöön asti. Pesä on tehty kuivista heinistä, sammalista, luonnon kuiduista ja ylivuotisista puiden lehdistä. Pesäkupin vuoraamiseen leppälintu käyttää mieluusti höyheniä tai löytämäänsä villaa.
KOTTARAINEN
Kottaraisen pesänrakennuksen alku antaa kuvan siististä linnusta, sillä tavallisesti kottarainen heittää vanhat pesäainekset ulos ennen uusien lisäämistä. Itse pesä ei kuitenkaan vastaa tuota mielikuvaa, sillä se on kyhätty huolimattomasti heinistä, korsista ja jokusesta kuivasta lehdestä ja höyhenestä. Poikasten lähdettyä pesän pohja on kuin sottainen läävä.
TELKKÄ
Telkänpönttöön pätee sama periaate kuin pöllöjen pönttöihinkin – älä jätä uutta pönttöä tyhjäksi, vaan laita pohjalle esimerkiksi kutterin purua tai kuivaa kunttaa. Telkkä hoitaa sitten lopun eli nyppii vatsapuolelta untuvia, joilla se vuoraa pesän munille pehmeäksi ja lämpimäksi. Syksyn puhdistuskierroksella kannattaa toki mahdolliset pesään jääneet munat poistaa.
VARPUSPÖLLÖ
Varpuspöllön kuten muidenkin pöllöjen asutun pesäpöntön paljastaa usein puun alla olevat oksennuspallot tai saalisjätteet. Pöllöt eivät rakenna varsinaista pesää, vaan munivat pöntöttäjän pohjalle laittaman kuivikkeen päälle. Tyhjäksi uutta pönttöä ei siis saa jättää.
Varpuspöllön ravinto koostuu pääasiassa metsän pikkulinnuista. Poikasten lähdettyä pöntöstä löytää melkoisen määrän syötyjen lintujen höyheniä ja sulkia.
LIITO-ORAVA
Etelä-Suomessa pöntöstä voi löytyä hieman oudompikin asukas, liito-orava. Pesä on helppo tunnistaa, sillä pöntössä on pääasiassa hienon hienoa naavaa ja luppoa. Koska pönttöä käytetään lepopaikkana läpi vuoden myös pesinnän ulkopuolella, pesässä saattaa olla asukkaat paikalla sinne kurkistaessa.
Liito-oravan pesätarpeita ei saa poistaa pöntöstä, sillä laji on tiukasti suojeltu EU:n luontodirektiivin ja Suomen luonnonsuojelulain perusteella. Lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty.
HUOLEHDI PÖNTÖN HYGIENIASTA
Syystä tai toisesta lintujen pesintä ei aina onnistu. Pesä voi tuhoutua jo munavaiheessa tai vasta isoillakin poikasilla.
Koska pönttöjä käytetään pesintäajan ulkopuolella myös yöpymispaikkoina, niiden hygieniasta tulee huolehtia. Älä kuitenkaan poista varpuspöllön talvivarastoa, vaikka jäisten pikkunisäkkäiden päältä löytyisikin yllätysyöpyjä. Tee se vasta keväällä.
Muita pönttöpesiä.
Harvemmin tavattavien pönttölintujen pesiä.
