Elämä ruuhkavuosien pyörteissä on jokaisella omanlaistaan. Ruuhkavuositarinoita-juttusarjassa MHL:n fanit kertovat omia kokemuksiaan, havaintojaan ja oivalluksiaan elämästä. Tässä kertomuksessa nimimerkki "Satua" kirjoittaa erityislapsen syntymästä - isoveljen näkökulmasta.
Äiti oli ollut kiukkuinen ja itkuinen jo vaikka kuinka monta ikuisuutta. Sen maha vain kasvoi ja kasvoi eikä se enää yhtään nostellut syliin enkä minä päässyt vaunujen kyytille. Yksinkään en saa lähteä ollenkaan ulos. Olen kuulemma liian pieni. Mutta kohta minä täytän jo kaksi, eikä se ole enää ihan pieni.
Äiti sanoi, että siellä mahassa on vauva ja että minusta tulee sitten isoveli. En oikein tiedä mitä se tarkoittaa.
Yhtenä aamuna äiti ja isi tulivat herättämään minut ihan kesken unien. Ne oli ihan omituisia. Ne sanoi, että minä pääsen mummulle ja vaarille, kun äiti ja isi menee sairaalaan.
Aamupäivällä mummun puhelin soi ja se kertoo, että nyt minusta on tullut se isoveli. Ei kyllä tunnu yhtään erilaiselta. Sieltä mahasta on kuulemma tullut ulos joku pikkuveli.
Vähän kyllä kiukuttaa, mokoma vauva, niin en kyllä puhu äitille mitään.
Me mennään heti samana päivänä katsomaan sitä. Vähän kyllä kiukuttaa, mokoma vauva, niin en kyllä puhu äitille mitään. Seuraavana päivänä mennään uudestaan katsomaan sitä pientä myttyrää. Nyt voin ottaa sen jo vähän syliin ja silittää sitä, kun mummu ja äiti auttaa.
Minun mielestäni me voitaisiin jo lähteä ihan hyvin kaikki kotiin. Työnnän myttyrän sängyn ovea kohti, mutta ei ne anna minun ottaa sitä myttyrää mukaan. Mummulla ja vaarilla on kivaa, mutta voisin jo kohta mennä kotiin. Vaikka se myttyrä tulisikin mukaan.
Seuraavana aamuna mummun puhelin soi taas.
Nyt mummu näyttää ihan surulliselta ja puhuu jotain jostain sydänviasta. Mikä se semmoinen sydän oikein on?
Mennään mummun ja vaarin kanssa sairaalaan. Äiti on ihan itkun näköinen. Sillä on punaiset silmät ja räkää naamassa. Myttyrä on kuulemma nyt nimeltään Juuso. Ne on jotenkin hätäkastellut sen, että sille on tullut nimi. Se myttyrä makoilee kaikkien letkujen keskellä, mutta en minä niitä huomaa. Osoittelen vain ja hymyilen "vauva!".
En ymmärrä miksi sekin itkettää äitiä.
Äiti on ihan itkun näköinen.
Äiti ja isi pääsee junan kyytiin. Ja myttyrä pääsee lentokoneen kyytiin. Ne menee johonkin isoon kaupunkiin. Minä pääsen vielä kolmanneksi yöksi mummulle ja vaarille. Sinne ei mennä ollenkaan lentokoneella tai junalla. Autolla vain.
Illalla äiti soittaa mummulle ja kertoo, että ne lääkärit siellä aikoo leikata sitä myttyrää. Sinne sen sydämeen laitetaan jotain korjausjuttuja.
Seuraavana päivänä isi ja äiti tulee lentokoneella pois sieltä isosta kaupungista. Olikin jo kovasti ikävä. Äiti on ihan väsynyt. Se nukkuu sohvalla. Toinen mummu tuli tekemään ruokaa ja leikkimään minun kanssa. Äiti pakkaa eteiseen kauhean monta laukkua ja sitten kun ne on pakattu autoon lähdetään ajamaan kauhean monta tuntia sinne isoon kaupunkiin. Siellä on sellainen sairaala, jossa minä saan katsoa isin kanssa Hoplaa ja juoda pillimehua.
Ja käytiin me sitä myttyrääkin katsomassa sellaisessa huoneessa, missä oli ihan kirkkaan vihreä seinä ja kukaan ei antanut minun yhtään painaa mitään nappia.
Sitten mentiin jonnekin äitin ja isin kaverin luokse. Illalla, kun olin nukkumassa kuuntelin, kun äiti, isi ja se kaveritäti katto jääkiekkoa. Kuului välillä hyvä Suomi ja kultaa tuli. Ihan yöllä jotkut soitti pihalla jotain huutokappaletta, missä jollekin teki kipeää, mutta se ei haitannut.
Äiti käveli ympyrää puhelin kädessä.
Seuraavana päivänä äiti ja isi olivat ihan hermostuneita. Äiti käveli ympyrää puhelin kädessä. Myttyrä on jossain leikkauksessa. Äiti sanoo, että joku kirurgi korjaa myttyrää. Sitten äitin puhelin soi ja äiti kuuntelee ihan hiljaa. Sitten se sanoo kiitos hei ja alkaa taas itkeä.
Sitten se itkee ja hymyilee ja sanoo, että kaikki on hyvin.
Seuraavaksi soi isin puhelin ja me päästään muuttamaan johonkin hampurilaistaloon. Se talo on sininen ja iso. Siellä ei ole muita lapsia, mutta siellä on tosi kiva leikkihuone. Asutaan siellä kauan.
Välillä käydään kotona pitämässä minun synttärijuhlat. Myttyrä pääsee pois sieltä piippaavasta nappulahuoneesta sellaiseen huoneeseen minne mennään muumiportaita. Äitiä naurattaa, kun joku on piirtänyt Nipsulle kolme korvaa. Myttyrällä menee hassu naru nenässä.
Minä olen oppinut sanomaan jo myttyrän nimen. Se on Tuutu.
Tällä kertaa myttyrä on meidän mukana.
Kun on kesä ja lämmin, me ajetaan taas isosta kaupungista kotiin. Tällä kertaa myttyrä on meidän mukana.
Kesän aikana opin sanomaan, että "Tuutu ikkee", jos äiti ei heti huomaa. Myttyrä saa sen narun pois nenästä ja se alkaa näyttää heti ihan oikealta vauvalta. Myttyrän kanssa käydään aika usein lääkärissä sellaisessa toisessa aika isossa kaupungissa ja kuulemma sitä sen sydäntä pitää vielä korjata myöhemmin lisää.
Aikuiset sanoo, että jos on vain puolikas, se toimii vähän huonosti. Minusta kyllä myttyrä näyttää ihan tavalliselta vauvalta.
Se on minun pikkuveli ja mun mielestä aika hyvä ihan tuommoisena.
- Satua
Lisää ohjelmasta
