Hyppää pääsisältöön

Toimittajan tarina: Paluu Myllykoskelle

Myllykosken jalkapallostadion
MyPa tekee paluun kotistadionilleen ensi kesänä. Myllykosken jalkapallostadion Myllykoski

On sateinen ja sumuinen lokakuun perjantai saapuessani Myllykoskelle muutaman vuoden tauon jälkeen.
Ensivaikutelma on todella raaka. Ihan kuin minut olisi pudotettu suoraan Terminator-elokuvan lavasteisiin. Taajamaan johtavalla tiellä ei näy ristinsielua. Tehtaan valtavat hallit ja piiput seisovat yksinäisinä joen törmällä ja tievarren liiketilat ammottavat tyhjyyttään.

Kaikki oli toisin vielä joitakin vuosia sitten. Ei Myllykoski silloinkaan mikään metropoli ollut, mutta vilkas Anjalankosken kaupunkiin kuulunut kylä kuitenkin, missä palvelut olivat lähellä ja kaduilla oli aistittavissa elämän tuoksua ja kotipaikkaylpeyttä. Sellaisena Myllykoski näyttäytyy muistoissa minullekin. Kuten myös paikkana, missä tyttäreni oppi kävelemään ja sain kokea jalkapallourani suurimmat voitot pelatessani Myllykosken Pallossa. Voimakkaita henkilökohtaisia tunteita siis, mutta Myllykoski nautti myös suurta kansallista arvostusta.

Suomalaisessa jalkapallokulttuurissa Myllykoski edusti viimeiset vuosikymmenet ehdotonta kärkipäätä. Futis oli myllykoskelaisten yhteinen juttu ja omasta seurasta oltiin ylpeitä. Peleihin kokoonnuttiin koko kylän voimin kannustamaan MyPaa, mutta yhtä tärkeää oli myös tavata ystäviä ja tuttuja. Ottelut olivat merkittäviä yhteisöllisiä tapahtumia koko paikkakunnalle.

Myllykoskelaisten intohimo jalkapalloon antoi paljon myös minulle pelaajana. Tuntui siltä, että kerrankin tekemiselläni oli jotain suurempaa merkitystä ja arvoa.
Arvostus omaan tekemiseen näkyi myös seurassa. MyPan klubitalo oli harvoja paikkoja Suomessa, missä vaalittiin seuran perinteitä ja historiaa. MyPa-talo oli todellinen suomalaisen urheilukulttuurin edelläkävijä, jossa entiset pelaajat otettiin aina avosylein vastaan. Kerran mypalainen oli aina mypalainen. Suoraan sanottuna Myllykoskella oli kulttuuria ja draivia enemmän kuin monessa suomalaisessa palloilukaupungissa yhteensä.

Shokkiuutinen

Kaikki kuitenkin muuttui loppukesällä vuonna 2011, jolloin UPM ilmoitti sulkevansa Myllykosken paperitehtaan. Se oli täystyrmäys kylälle, jonka kaikki toiminta ja kehitys oli rakentunut vuosikymmenien saatossa paperiteollisuuden ympärille.
Tehtaan sulkeminen käynnisti ketjureaktion. Ensin katosivat työpaikat, sen jälkeen palvelut ja tapahtumat. Monen paikallisen mukaan Myllykoski pysähtyi ja ihmisten mielialan valtasi apatia. Viimeinen naula arkkuun lyötiin alkuvuodesta 2015, kun Veikkausliigassa pelannut MyPa ajautui konkurssiin.

Valoa kohti

Kurvatessani Myllykosken pääkadulle vihmoo sade vasten kasvoja. Ihmisiä ei juuri katukuvassa näy. Vanha mies raahustaa paikallisen kapakan ohi ja pari autoa kaasuttaa vauhdilla kohti valtatietä. Siinä kaikki. Synkästä kelistä ja ankeista ensitunnelmista huolimatta jatkan matkaa odottavalla mielialalla kohti tien päässä häämöttävää rakennusta.
Pitkään tyhjillään ja ilman lämpöä ollut Myllykosken Seuratalo on jälleen avaamassa oviaan.

Seuratalo on ollut myllykoskelaisille tärkeä paikka jo 1930-luvulta lähtien ja urheilun ohella voimakas kyläläisiä yhdistävä tekijä. Siellä on vuosien saatossa näytetty elokuvia, pidetty konsertteja ja järjestetty monenlaista harrastustoimintaa. Nyt pitkän hiljaiselon jälkeen Seuratalo on saamassa uuden elämän, kun Myllykoski-klubi osti sen hallinnan itselleen tänä syksynä. Tarkoituksena on palauttaa paikka entiseen loistoonsa ja tehdä siitä taas "mylsäläisten" yhteinen olohuone.

Myllykosken seuratalo on nousemassa uuteen eloon.
Myllykosken seuratalo on nousemassa uuteen eloon. Kuva: Tero Karhu Myllykoski,Myllykosken Pallo -47

Mylsäläisissä on voimaa

Saapuessani Seuratalon pihaan törmään iloiseen talkoojoukkioon. Myllykosken futisikämiehet, Ruutiukot, ovat haravoimassa lehtiä talon edustalta ja laittamassa aluetta talvikuntoon.
Suureksi riemukseni mukana ovat myös MyPan pitkäaikaiset huoltajat Eki ja Jorma. Tavatessani herrat, tuntuu kuin olisin matkustanut aikakoneella kymmenen vuotta taaksepäin. Juttu jatkuu samalla lämmöllä ja hyvällä fiiliksellä mihin se vuosia sitten päättyi. Ihan kuin aikaa välissä ei olisi ollutkaan. Kohtaaminen muistuttaa myös siitä, että hienoista futismuistoista huolimatta Myllykoski on minulle erityinen paikka ennen kaikkea ihmisten takia. Ja niin se taitaa olla myös monelle myllykoskelaiselle. Seuratalon kunnostus on tästä mainio esimerkki. Se kertoo välittämisestä ja yhteisestä huolesta ympäristöä kohtaan. On mahtavaa huomata, että rankkojen kokemusten jälkeen ihmiset käärivät hihat ja jatkavat eteenpäin. Vastoin odotuksia, matkastani Myllykoskelle onkin tullut todella voimaannuttava kokemus.

Myllykoskentie kulkee taajaman halki.
Myllykoskentie kulkee taajaman halki. Kuva: Tero Karhu Myllykoski

MyPan paluu

Seuratalolta suuntaan vielä itselleni kaikkein pyhimpään, MyPan stadionille. Kenttä on tyhjä ja klubitalo pimeä, mutta se ei estä muistoja tulvimasta mieleeni. Tunteet ovat voimakkaita ja kyyneleissä pidättelemistä. Tämä on paikka, jossa pelasin ja harjoittelin monta vuotta upeiden ihmisten kanssa. Elimme yhdessä arkea, jossa usein liikuttiin tunteiden äärirajoilla. Sellaiset kokemukset eivät unohdu koskaan. Synkistelyyn ei kuitenkaan ole aihetta autiosta stadionista huolimatta, sillä tulevaisuus näyttää täälläkin valoisalta. Samassa kaupassa Seuratalon kanssa Myllykoski-klubi lunasti myös MyPa-talon omistuksen itselleen. Kuin kaiken kruunuksi Myllykosken Pallo ilmoitti palaavansa ensi kaudella kotimaiselle jalkapallokartalle yhdistettyään voimansa lähiseura Inkeroisten Purhan kanssa. Ensi kesänä Myllykoskella nähdään siis parin vuoden tauon jälkeen taas miesten jalkapalloa. Veikkausliiga on vaihtunut kolmoseen, mutta sarjataso on sivuseikka. Lopulta kysymys on kuitenkin ihmisistä ja yhdessä jaetuista kokemuksista.

Lähden Myllykoskelta täynnä voimaa ja rakkautta. Eki ja Jorma, ensi kesänä nähdään taas.

Tero Karhu ( MyPa 2004-07 )

Kommentit

Uusimmat sisällöt - Puoli Seitsemän