Se oli taas niitä aamuja. Tuntien puolesta unta tuli riittävästi, mutta olo oli kaikkea muuta kuin levännyt. Työpäivä läppärillä venähti iltatoimiin asti, ja kännykkä tipahti kädestä juuri ennen silmien umpeutumista. Varoitukset sinisen valon vaikutuksesta unelle olivat kyllä tiedossa. Nyt halusin selvittää, mitä se oikeasti tekee.
Elimistö tulkitsee sinisen valon päivänvaloksi
Sisäiselle kellolle asiat ovat perin yksinkertaisia: päivällä on valoisaa ja illalla pimeää. Valon hämärtyminen antaa keholle viestin käynnistää uni- ja pimeähormoniksi kutsutun melatoniinin tuotannon. Se valmistaa kehoa uneen.
Sininen keinovalo taas muistuttaa auringonvaloa, jolla on kaikkein voimakkain vaikutus elimistölle. Päiväsaikaan se on ihan hyvä asia, huomauttaa Helsingin yliopiston ja Helsingin uniklinikan unitutkija Markku Partinen. “Jos on kirkas ruutu ja siinä sinistä valoa, niin se ylläpitää vireystasoa.” Samasta syystä moni käynnistää aamunsa talvisin kirkasvalolampulla.
Ongelmia tulee myöhemmin, kun valaistuksen sanoma ei muutu. “Illalla valon pitäisi muuttua keltapunasävyiseksi niin kuin auringonlaskun aikaan. Mutta jos se onkin edelleen voimakasta sinistä valoa, niin se on ristiriitatilanne, kun on yö, mutta aivot viestittävät että ei olekaan yö”, sanoo Partinen.
Miten sininen valo vaikuttaa koekaniinin melatoniiniin?
Helsingin yliopiston dosentti Kirsi Vaali laatii kanssani koeasetelman, jossa seuraamme melatoniinin nousua erilaisina testi-iltoina. Nousun merkiksi määritetään se ajankohta, kun melatoniinin määrä elimistössä ylittää 4 pikogrammaa millilitrassa. Siitä 30-60 minuutin kuluttua on otollisin aika nukahtaa. Määrää mitataan tunnin välein otettavilla sylkinäytteillä. Tyypillisesti tällaisella testillä selvitetään unihäiriöisen potilaan vuorokausirytmiä, jota korjataan sitten tarkasti ajastetulla lisämelatoniinilla.
Ensimmäisen testi-illan näytteet otetaan “puhtaana”, ilman sinistä valoa. Ne kertovat, mihin aikaan melatoniini lähtee nousuun luontaisesti. Muut melatoniinin häiriötekijät, kuten kahvi, alkoholi ja raskas iltaliikunta, on kielletty kaikkina testi-iltoina. Pistän laitteet sivuun jo alkuillasta, vaikka lipsahduksia tahtoo tulla etenkin kännykän räpläämisen suhteen. On kuitenkin ilahduttavaa huomata, kuinka paljon iltaan tulee aikaa kaikelle muulle - hämmästyksekseni saan jopa järjesteltyä viheliäisen romukomeron. Kun pää viimein on tyynyssä, unta ei tarvitse pitkän virittelyn päätteeksi kauaa odottaa.
Toinen ilta kuluu kännykän ja läppärin äärellä nukkumaanmenoon asti, viiden tunnin putkena. Kolmantena testi-iltana toistan saman, mutta nyt apuvälineiden kera. Lataan sekä kännykkään että läppäriin sinistä valoa suodattavat sovellukset. Ne hämärtävät ruutuja ja muuttavat värisävyjä lämpimiksi auringonlaskun tahtiin, sijaintitietoja hyödyntäen. Säädän läppärin väriliukuman päätepisteeksi kynttilänvalon eli 1900 kelvinin, joka on kyllä jo todella punainen, mutta mahdollistaa vielä työskentelyn. Mahtaako siitä saada suojaa yöunille?
Tulokset ovat hämmästyttävän selkeät
Unirytmi siirtyi jo yhdessä illassa
Seuraavalla viikolla saavun Kirsi Vaalin luokse kuulemaan tulokset. Hän kertoo, että tulokset ovat näinkin lyhyissä koetilanteissa olleet hyvin selkeät.
Ensimmäisenä iltana jolloin vietin iltapaastoa sinisestä valosta, melatoniini lähti nousuun klo 22.40 aikoihin. Saan kehuja hyvästä lähtötilanteesta: melatoniinia syntyy reippaasti kauniissa kaaressa. “Viimeistään tunnin sisällä siitä olisi oivallisin hetki saada unta”, Vaali muistuttaa.
Toisen testi-illan sinivalokuuri tuottaa tuloksen, jota Vaali pitää odotetunlaisena. Nyt nousun aikapiste on siirtynyt puolisen tuntia, ja eritys on muutenkin hitaampaa: esimerkiksi puoli kahdentoista aikaan melatoniinia on vielä puolet vähemmän kuin lähtöiltana. Mittasimme myös tehokäyttöä seuranneen illan, jolloin pistin laitteet sivuun hyvissä ajoin. Edellisen illan vaikutus näkyi vielä, ja lähtöpisteestä ollaan kymmenisen minuuttia myöhässä.
Punaisten filtterien teho ja avantoyllätys
Punaisten filttereiden tuloksissa näkyy kummia. Melatoniinin määrä on pompannut tunnin sisällä, jo klo 20.30 ja 21.30 välillä, vajaasta kahdesta pikogrammasta lähes neljääntoista. Seuraavan tunnin sisällä se on tipahtanut noin viiteen, mutta jatkaa sitten johdonmukaista nousua. Melatoniinipiikin syytä on yhden illan perusteella vaikea päätellä, mutta ainakin yksi asia näyttää selvältä. “Filtteröinti on tuottanut tulosta, ja melatoniinin oma tuotanto ei ole estynyt”, Vaali kiteyttää.
Edellä mainittujen tilanteiden lisäksi Kirsi Vaali ehdotti testi-iltaa, jolloin päättäisin laitteiden käytön saunomiseen ja viileisiin merivesipulahduksiin. Useat uimarit kertovat kylmän ja kuuman vuorottelun ensin piristävän, mutta johtavan myöhemmin syvään uneen. Mikä olikaan tulos? Kirpeä iltauinti seitsemän aikoihin sai melatoniinin nousemaan jo hieman kymmenen jälkeen, siis puolisen tuntia aiemmin kuin lähtötilanteessa. Uni myös maistui erittäin makoisalta.
Mitä tästä pitäisi oppia?
Palataan vielä päätestiin: sinisen valon vaikutukseen. Muutosta tuli, mutta kovin dramaattiselta se ei maallikon silmään näytä. Vaali on kuitenkin toista mieltä, ja syystä: “Tämä oli vain yksittäisen illan tulos. Kun sitä toistaa illasta toiseen, niin unentulo aina vain myöhästyy ja myöhästyy. Sillä lailla unihäiriöt pikkuhiljaa kehittyvät.”
Ehkäpä juuri siksi, että muutos tapahtuu salakavalasti, havahdumme ongelmaan vasta kun se on jo pitkällä. Siksi aion hyödyntää testin tuloksia iltatoimien petraamisessa. Filtterisovellukset pysyvät käytössä vastakin, ja koetan ainakin skarpata siinä, että ruutujen tuijottelu loppuisi ensimmäisenä testi-iltana löytyneessä nousupisteessä eli puoli yhdentoista paikkeilla. Jos unirytmi kuitenkin kaipaa välillä korjausliikettä, hyvä luomulääke löytyy saunan lauteilta ja hyisestä vedestä.
