Hyppää pääsisältöön

Sydän hakkaa, happi loppuu, en pysty liikkumaan – paniikkikohtaus iskee ilmoittamatta

Nainen puristaa huivia käsissään, kuvastaa paniikkikohtausta.
Nainen puristaa huivia käsissään, kuvastaa paniikkikohtausta. Kuva: Yle, Tero Kyllönen Paniikkihäiriö,paniikkikohtaus

Ensimmäinen paniikkikohtaus tulee yleensä äkkiarvaamatta. Sen voi laukaista jännittävä tai pelottava tilanne tai se voi ilmaantua ilman mitään näkyvää syytä esimerkiksi yöllä unen aikana. Taustalta löytyy usein stressaava elämäntilanne, jokin traumaattinen kokemus tai voimakas elämänmuutos.

Paniikkikohtauksen kokeminen on suhteellisen yleistä, joka kolmas ihminen kokee joskus elämässään paniikkioireita. Toistuvista paniikkikohtauksista eli paniikkihäiriöstä kärsii sen sijaan vain noin kolme prosenttia väestöstä.

Pelästyin ihan hirveästi, koska en ymmärtänyt yhtään mitä minulle tapahtuu.

Oirehtiminen kroonistuu ja kierre syntyy, kun kohtausten pelko aiheuttaa paniikkioireita ja oireet puolestaan lisäävät kohtausten pelkoa. Toistuvat kohtaukset ryhtyvät nopeasti hallitsemaan elämää. Suuri osa paniikkihäiriötä sairastavista kärsiikin myös sosiaalisten tilanteiden tai julkisten paikkojen pelosta. Paniikkihäiriö on yleisimmin nuorten naisten psyykkinen oireyhtymä.

19-vuotiaan Eveliinan (nimi muutettu) paniikkikohtaukset alkoivat 12-vuotiaana.

"Sain ensimmäisen paniikkikohtauksen matkalla koulusta kotiin. Pelästyin ihan hirveästi, koska en ymmärtänyt yhtään mitä minulle tapahtuu. Luulin ensin, että oudot tuntemukset johtuvat vain liian lyhyistä yöunista. Onneksi uskalsin jossain vaiheessa kertoa kohtauksista äidille. Koulussa piti myös kertoa asiasta, koska välillä ne tuntemukset tulivat niin rajuina, että jouduttiin kutsumaan ambulanssi. Olin varma, että kuolen."

Pelon voittamiseksi on tärkeää tietää mitä kohtauksessa tapahtuu

Paniikkikohtauksessa elimistö menee stressitilanteessa puolustustilaan ja sisäinen hälytysjärjestelmämme käynnistyy. Sydämen syke ja hengitys kiihtyvät, kämmenet hikoavat, jalat puutuvat veren pakkautuessa alaraajojen lihaksiin.

Nainen pitää käsiään pään päällä, kuvastaa paniikkikohtausta.
Nainen pitää käsiään pään päällä, kuvastaa paniikkikohtausta. Kuva: Yle, Tero Kyllönen Paniikkihäiriö,paniikkikohtaus

Kohtauksen aikana päässä voivat pyöriä ajatukset sekoamisesta, pyörtymisestä tai jopa sydänkohtauksesta. Olo tuntuu sumuisen epätodelliselta, tunteet vaihtelevat kontrollin menettämisestä aina kuolemanpelkoon asti. Oireet kestävät yleensä muutamista minuuteista 30 minuuttiin. Vaikka kohtaus on lyhytaikainen, sen jälkeen jää yleensä ahdistunut olo, mikä saattaa kestää useita päiviä.

Eveliinalle kohtaukset olivat arkipäivää ja niihin liittyi myös nimittelyä ja koulukiusaamista.

"Kohtaukset jatkuivat ja se tunne oli kuin kauhuelokuvasta. En mitenkään pystynyt ajattelemaan järkevästi, että kyllä tämä tästä ohi menee, hengittelen vaan rauhallisesti. Saatoin pyörtyä koulun lepohuoneeseen. Onneksi pääsin melko nopeasti terapiaan. Minulle aloitettiin lääkitys 14-vuotiaana."

Hyvä yhteistyö lääkärin kanssa on ehdottoman tärkeä osa sairauden hallintaa

Monelle ensimmäinen kohtaus tulee niin rajuna, että he hakeutuvat oireista heti lääkäriin. Lääkärin kanssa on mahdollisuus selvittää kokonaistilanne ja hoitovaihtoehdot. Hyviä tuloksia on saatu esimerkiksi psykoterapian avulla yhdessä tai erikseen lääkehoidon kanssa.

Kohtauksesta pitää myös osata tulla pois.

Eveliinan tapauksessa sopivaa lääkehoitoa ei heti löytynyt ja terapeutitkin vaihtuivat. Eveliina kokeili myös itsehoitoa.

"Minulle kokeiltiin eri lääkevaihtoehtoja, mutta välillä oireet jopa pahenivat. Olen myös yrittänyt hoitaa itse itseäni menemällä ihan tietoisesti siihen "tilaan", ikään kuin kutsuin sitä esiin. Minulla kohtaukset tulivat kuitenkin niin voimakkaina, että terapeutin mielestä se ei ollut hyvä vaihtoehto. Kohtauksesta pitää myös osata tulla pois."

Nainen silmät kiinni peilin vieressä.
Nainen silmät kiinni peilin vieressä. Kuva: Yle, Tero Kyllönen Paniikkihäiriö,paniikkikohtaus

Lääkehoidon avulla pyritään katkaisemaan kohtausten noidankehä ja raivata tilaa omien selviytymiskeinojen löytymiseen. Pelkkiin oireisiin keskittyminen ei kuitenkaan poista syitä ja siksi pelkkä lääkehoito ei ole riittävä.

Eveliinan elämä on tasaantunut. Myös opinnot jatkuvat ja hän suunnittelee jonain päivänä kirjoittavansa kirjan rajuista kokemuksistaan.

"Nyt minulle on onneksi löytynyt hyvä lääketasapaino ja aivan ihana terapeutti. Minulla ahdistukseen liittyi myös viiltelyä ja itsetuhoisia ajatuksia, mutta nekin ovat nyt hallinnassa. Pelkään edelleen uusia kohtauksia ja niitä on tullutkin, mutta ei enää niin ahdistavina."

Ohjeita paniikkikohtauksen hallintaan

  • Älä pelkää kohtausta, anna sen tulla
  • Kohtaus menee ohitse, siihen ei voi kuolla
  • Paniikkihäiriöön löytyy apua
  • Puhu - kerro oireistasi muille ihmisille.

Anna kehosi reagoida juuri sillä tavalla kuin se reagoi. Yritä pitää ajatukset kurissa, älä keskity siihen, mitä pelkäät seuraavaksi tapahtuvan. Nykyhetkessä pysymistä voi auttaa jokin konkreettinen tekeminen. Juo lasi vettä, vähennä vaatetusta. Kaikki tekeminen, mikä katkaisee ajatusten kääntymistä katastrofin puolelle, on avuksi. Kerro muille ihmisille, mistä on kysymys. Energiaa ei tarvitse sitoa oireiden torjuntaan tai kohtausten salailuun.

Luota siihen, että ahdistuneisuus ja pelko häviävät itsestään hetken kuluttua. Kun kohtaus on ohitse, jatka sitä mitä olit tekemässä.

Lähde: Paniikkihäiriöyhdistys ry

LÄHTEET:
Paniikkihäiriöyhdistys ry
Suomen Mielenterveysseura
Terveyskirjasto

LINKIT:
Paniikkihäiriö ry

Akuutti - elämänmakuisia tarinoita ja ajankohtaista asiaa terveydestä. Liity joukkoomme Facebookissa!

Lisää ohjelmasta

Vanhemmat Anna ja Cagri Akgul istuvat puutarhakeinussa lastensa Akselin, Alvarin ja Einarin kanssa.
Vanhemmat Anna ja Cagri Akgul istuvat puutarhakeinussa lastensa Akselin, Alvarin ja Einarin kanssa. Kuva: Mira Pelo / Yle koronavirus,perheet,vanhemmuus
perhe vanhemmat ja lapset istuvat sohvalla iloisina
perhe vanhemmat ja lapset istuvat sohvalla iloisina Kuva: Tommi Parkkinen/Yle uusperheet,parisuhde,terapiat,Järvenpää,lapset (perheenjäsenet),Itsetuntemus