Team Syke käynnisti lokakuussa kilpailun, jossa faneja pyydettiin keksimään mahdollisimman omaperäisiä kysymyksiä sarjasta ja sen tuotannosta. Kiinnostavimpien kysymysten esittäjät palkittiin ainutlaatuisella illalla Sykkeen fanitapahtumassa Ylen Isolla Pajalla.
Kekseliäitä kysymyksiä tulvi raadin postilaatikkoon sadoittain. Vastauksia niihin etsittiin illan aikana näyttelijöiden ja sarjan luojan Petja Peltomaan kanssa. Näyttelijöistä paikalla olivat Krista Putkonen-Örn (Elina Hurskainen), Leena Pöysti (Johanna Alanko), Antti Luusuaniemi (Max Hansson), Matti Ristinen (Ilmari Nortamo), Jarkko Niemi (Petteri Holopainen), Pedram Notash (Uffe), Markus Järvenpää (Toni Alanko) sekä Juha-Tapio Arola (Artturi Laine). Kokosimme kiinnostavimmista kysymyksistä ja vastauksista TOP7+1-paketin.
Sykkeen 4. ensimmäistä tuotankautta Areenassa
1. Miten saadaan elvytyksessä oleva henkilön "sätkähtämään" niin aidon näköisesti?
Krista: Varsinkin pienten lasten kohdalla käytettiin napakkaa tönäisyä vuoteen alapuolelta, jotta saadaan ”potilas” hypähtämään.
Leena: Johannan tyttären Adan hukkumisjaksoa kuvatessa kävi niin, että Adaa näyttelevä Minetta nukahti operaatiopöydälle kohtauksen aikana, eikä herännyt edes silloin, kun pöytää heilautettiin.
Jarkko: Aikuiset potilaat, eli ammattinäyttelijät, osaavat sätkähtää ihan itse, kun ohjaaja käskee.
2. Oliko Kazakstanin vuoristossa kuvaamisessa oikeasti vaarana vuoristotauti? Tai jotain muita vaaran hetkiä?
Matti: Kyllä. Ohut ilmasto tuotti hankaluuksia varsinkin kuvaajalle ja ohjaajalle, jotka saapuivat paikalle myöhemmin kuin näyttelijät. Raskaan kameran raahaaminen mukana toi tähän oman lisähaasteensa – kohtauksia kun kuvattiin yli 4 000 metrin korkeudessa.
Petja: Erikoisen tilanteesta teki myös se, että ohjaajaa ja kuvaajaa valitessa piti ottaa huomioon heidän fyysinen kuntonsa, sillä ilman hyvää peruskuntoa ei pärjääminen näin vaativissa olosuhteissa olisi ollut mahdollista.
3. Jääkö rooli koskaan tosielämässä päälle?
Antti: Muistan erityisesti yhden kerran, kun olin tulossa lentokoneella ja joku sai valitettavasti kesken matkan sydänkohtauksen. Lentoemännät kuuluttivat, josko koneesta löytyisi lääkäriä, ja yhtäkkiä huomasin itse olevani nousemassa ylös penkiltä. Onni onnettomuudessa; koneen kyydissä matkusti myös ihan oikeita, ammattitaitoisia lääkäreitä.
Jarkko: Ei ehkä rooli päälle, mutta joskus on käynyt hullusti, kun olen puhunut sarjasta siviilissä. Kerran kuvailin ystävälleni leikkaussalissa tehtyä kohtausta melko raisuin sanankääntein kahvilassa. Sattumalta huomasin, että viereisessä pöydässä istunut tyttökaksikko oli kuullut puheeni, ja tuijotti kauhistuneena suuntaani. Luulivat varmaan, että olen oikea kirurgi, joka kuvailee tekemäänsä leikkausta.
4. Jos saisitte vaihtaa roolihahmonne johonkin toiseen Syke-sarjan hahmoon, kehen vaihtaisitte?
Leena: Ehdottomasti Max Hanssoniin!
Matti: Päivä Holopaisena voisi olla mielenkiintoinen kokemus.
Antti: Jos Leena ryhtyisi Maxiksi, niin ehkä voisin vastavuoroisesti astua Johannan rooliin.
5. Onko teille joskus annettu repliikki, jota ette ole halunnut sanoa?
Pedram: Näyttelijät ovat useimmiten ne, jotka tuntevat roolihahmonsa parhaiten. Välillä saattaakin repliikkejään lukiessa huomata, että “Hei, eihän tää sanoisi tai tekisi noin”. Joskus repliikkejä on saatettu muuttaa niin, että ne istuvat paremmin roolihahmon suuhun.
6. Kenen vierailevan kollegan suoritus on jäänyt erityisesti mieleen, ja miksi?
Matti: Jokainen, joka saapuu sarjassa traumapolille on tehnyt todella hyvää työtä. Erityisen hieno asia ovat kuitenkin sarjassa näytelleet lapsinäyttelijät, jotka ovat olleet poikkeuksetta äärimmäisen lahjakkaita!
Jarkko: Lapsinäyttelijöiden kohdalla olen ollut välillä suu todella auki. En varmasti itse olisi kahdeksanvuotiaana kyennyt itkemään käskystä – hyvä jos sain omin päin yhdistettyä kaksi legoa.
7. Onko jokin kohtaus sykettä kuvattaessa herättänyt erityisen paljon näyttelijöiden, apulaisten, ohjaajien tai kuvaustiimin tunteita? Jos on, niin ovatko tunteet olleet positiivisia vai negatiivisia?
Leena: Omalta kohdaltani voin sanoa, että kohtaus, jossa etsin paniikissa joesta omaa pientä Ada-tytärtäni, tuntui hirveältä.
Juha-Tapio: Erityisesti mieleen on jäänyt neljännen kauden ensimmäinen jakso, jossa työskentelemme Iiriksen kanssa ensihoitaja-parina ja pääsemme saman tien tositoimiin.
EKSTRA: Miten sarjan potilastarinat luodaan?
Petja: Lähes kaikissa on jonkinlainen totuuspohja, ja ne ovat useimmiten yhdistelmä monesta eri tarinasta. Tilanteet saattavat löytyä lehdistä lukemalla, niitä kuullaan tutuilta ja kavereilta tai osa on jopa sattunut omalle kohdalle. Usein myös lääkärit ja hoitajat kertovat kiinnostavista sairauksista tai tilanteista, joita meille maallikoille ei heti tule mieleen. Kun tarinaa luodaan, hoitajat ja lääkärit myös ehdottavat usein esimerkiksi oireita tai diagnooseja – näin säilyy realismi tarinankerronnassa.
Monesti meillä kirjoittajilla onkin tiedossa, että mitä halutaan tapahtuvan, mutta emme tiedä miten se pitäisi toteuttaa tai mikä sairaus sopisi kuvaan. Esimerkiksi 1. kauden viimeisessä jaksossa halusin, että sairaalaan tulee vanhus, jolla on vain pari päivää elinaikaa, mutta hänen pitää pystyä puhumaan. Lääkärin kanssa keskusteltuani päädyimme valitsemaan taudiksi keuhkopöhön. Lääkäri sitten syötti taudinkuvaan sopivat oireet.
Samalla tavalla valikoitui esimerkiksi Marleenan aivokasvain; tarvittiin sairaus, joka vaarantaisi Marleenan terveyden lisäksi syntymättömän lapsen hengen. Tällä kertaa itse kasvain ei sitä tee, mutta sen leikkaaminen saattaa olla sikiölle vaarallista.
Sykkeen 4. tuotantokausi tulossa tammikuussa.
Lisää Syke-fanitapaamisesta täältä!
