Meno on äitynyt hurjaksi Suomen jalkapallokatsomoissa. Riskikannattajat polttavat soihtuja, heittelevät paukkupommeja ja ryntäävät kentälle. Stadioneilla ja niiden ulkopuolella isketään yhteen – ja kaiken lisäksi järjestetään tappeluita, jotka kuvataan ja joita levitetään verkossa. Jalkapallohuliganismi on tullut Suomeen kolme vuosikymmentä sen jälkeen kun sen nykymuoto syntyi Britanniassa.

Erityisesti Helsingissä on paikalliskamppailuista muodostunut räjähdysalttiita tilaisuuksia, joissa huomattavat poliisijoukot yrittävät pitää erillään kaupungin paikallisvastustajien HIFK:n ja HJK:n niin sanottuja riskikannattajia.

Viranomaisten ponnistuksista huolimatta on huligaanien onnistunut ottaa yhteen ennen tai jälkeen jokaisen paikalliskamppailun Helsingissä. Jopa tavallisia kannattajia on joutunut vaaraan tai hyökkäysten kohteiksi.

Viranomaiset ja Suomen palloliitto arvioivat, että Suomessa on kaikkiaan satakunta riskikannattajaa. Tarkempaa lukua on vaikea antaa, mutta ilmiö on tuttu sekä Veikkausliigassa että ykkös- ja kakkosdivisioonassa.

Alkujuuret 1990-luvulla

Suomalaisten jalkapallohuligaanien historia ulottuu 1990-luvulle ja 2000-luvun alkuun. Useiden lähteiden mukaan ensimmäinen brittifutiksesta esimerkkiä hakenut riskiryhmä oli 116%Boys. Se oli lyhytikäiseksi jääneen FC Jokerien kannattajaryhmä.

116%Boys-ryhmän tunnetuimpia jäseniä oli Paavo Arhinmäki, vasemmistoliiton poliitikko joka toimi myöhemmin urheiluministerinä. Arhinmäki on jälkikäteen myöntänyt, että ryhmän kannattajat syyllistyivät joihinkin ylilyönteihin.

Tuolloin jalkapallohuliganismi tai jalkapallon ympärillä pyörinyt väkivalta ei ollut tunnettu ilmiö Suomessa, mutta nykyään on useilla suomalaisseuroilla riskikannattajia.

Tavalliset fanit vaarassa

Helsingin poliisin ylikomisario Jere Roimulla on pitkä kokemus poliisien toiminnasta jalkapallo-otteluiden yhteydessä. Roimu tuntee riskikannattajakunnan.

”He etsivät tappelutilanteita ja monille heistä itse ottelu on sivuseikka”, sanoo Roimu ja pitää riskikannattajia suoranaisena vaarana tavalliselle jalkapalloyleisölle.

”Helsingin paikallisotteluiden aikaan Urheilukadulla on sadoittain ihmisiä. Tavalliset fanit ja perheet kulkevat sisään samoista porteista kuin riskikannattajatkin. Tappeluiden syttyessä on vaikea kuvitella, että riskikannattajat hakkaisivat vain toisiaan”, Roimu toteaa.

Lähitienoilla oleville koituu vaaraa myös pulloista, soihduista ja paukkupommeista, joita heitellään kannattajamarssien aikana.

Roimu kertoo, että otteluiden jälkeen on esiintynyt levottomuuksia myös eri puolilla kaupunkia.

Helsingin poliisin saldo syksyn paikallisotteluista

10.8.2016:

10 kiinniotettua

4 rikosilmoitusta
(räjähderikos, järjestystä ylläpitävän henkilön vastustaminen, järjestysrikkomus, varomaton käsittely)

8 rangaistusvaatimusta

30.9.2016:

8 kiinniotettua

8 rikostutkintaa
(pahoinpitely, räjähderikos, vammantuottamus, järjestystä ylläpitävän henkilön vastustaminen, huumausaineen käyttörikos)

Yksi keskeytetty joukkotappelu Kaisaniemessä.

Veikkausliigan seurojen arveluttavimpia kannattajaryhmiä löytyy erityisesti HJK:sta (Sakilaiset, Ragazzi Helsinki), HIFK:sta (Stadin Kingit, IFK:n Yngre Grabbar) ja FC Lahdesta (Business City Casuals, Lahti Youth Casuals).

HJK vaikenee

Pyysimme kunkin kolmen seuran johtoportaalta haastatteluja aiheesta, mutta vain kaksi suostui. HJK ilmoitti sähköpostitse, että heillä on toimiva turvallisuusyhteistyö viranomaisten, Veikkausliigan, Palloliiton ja HIFK:n kanssa – ja että siihen osallistuvat myös kannattajat. Sen enempää HJK:n johto ei halunnut kommentoida, eikä myöskään antaa haastattelua.

HIFK antaa porttikieltoja

Toisen helsinkiläisseuran HIFK:n toimitusjohtaja René Österman kertoo, että huonosti käyttäytyneille kannattajille on annettu porttikieltoja. Österman ottaa esimerkiksi tappelun Tampereella kesällä 2015. Tuolloin HIFK:n kannattajat pahoinpitelivät useita järjestyksenvalvojia.

”Me ja poliisi tiedämme keitä nämä tyypit ovat, joten seuran hallitus teki nopeita päätöksiä. Heidät suljettiin otteluistamme. Meillä on oma sisäinen keltaisen ja punaisen kortin järjestelmämme. Jos saat punaisen kortin, olet ulkona matseista loppuelämäsi.”

FC Lahti keskustelee

Lahtelaisella FC Lahdellakin on riesanaan joukko rähinöitsijäkannattajia. FC Lahden toimitusjohtaja Tomi Honkanen ei pidä heitä todellisina faneina. Riskikannattajille on aivan erilaisia tavoitteita kuin niitä, jotka ovat parasta seuralle.

Honkasen mukaan huliganismin ehkäisemisessä tärkeää on seuran ja kannattajien välinen keskusteluyhteys.

”Pitää kyetä rakentamaan niin hyvä yhteys kuin mahdollista. Teemme jatkuvasti työtä keskusteluyhteyksien parantamiseksi”, hän sanoo.

Juuret Britanniassa

Nykyajan jalkapallohuliganismin juuret löytyvät monessakin mielessä Britanniasta. Birmingham Cityn yliopistossa työskentelevä James Treadwell kertoo, että huliganismikulttuuri löysi nykyisen muotonsa 1980-luvulla. Treadwell on tutkinut ilmiötä vuosikausia.

”Englannissa oli taloudellinen nousukausi ja nuorilla miehillä oli rahaa käytössään. He pukeutuivat kallisiin merkkivaatteisiin ja erilaiset huligaaniryhmät tunnistivat toisensa vaatetuksen avulla”, Treadwell sanoo.

1980-luvulla hyvin pukeutuneet ja väkivaltaan taipuvat brittikannattajat alkoivat kutsua itseään nimellä casuals. Alakulttuuriin kuului vaatteiden ohella tietty musiikki, alkoholi ja huumeet. Kaikkein tärkeintä oli kuitenkin jalkapallo ja väkivalta.

Barrington Patterson on ollut mukana kuvioissa jo 1980-luvulta lähtien. Hän on Birmingham Cityn pahamaineisen Zulu Warriors –huligaanijengin alkuperäisjäseniä. Patterson sanoo, että hän on lopettanut hulinoinnin. Casuals-piireissä hänet tunnetaan edelleen Zulu Bazina tai Yksisilmä-Bazina.

”Minulla ja kavereillani oli tapana tapella Birgminhamin skinejä vastaan. He kuuluivat kaikki Birmingham Cityn aikaisempaan huligaaniryhmittymään Apexiin. Skinien joukossa oli muutamia mustaihoisia, joiden kanssa kerran ryhdyimme juttusille. He pyysivät meitä mukaansa jalkapallo-otteluun ja kertoivat, että siellä tapellaan joka viikko.”

”Meistä oli hauskaa tapella, joten lähdimme heidän matkaansa. Ensimmäinen otteluni oli 1982 tai 1983. En edes muista ketkä pelasivat. Yleisössä ei ollut ollenkaan mustia, vain kaljupäitä. Kivaa oli se mitä tapahtui matsin jälkeen. Tapeltiin kannattajien ja poliisin kanssa – ja mentiin jatkossa uusiin otteluihin”, Patterson muistelee.

Ryhmän nimi vaihtui. Apexista tuli Zulu Warriors, jolla oli jäseninä muitakin kuin valkoisia kannattajia.

Tapeltiin kannattajien ja poliisin kanssa.― Barrington "Zulu Baz" Patterson

“Zulu Baz” on entinen ammattimainen potkunyrkkeilijä ja MMA-ottelija, mutta hänen mukaansa ”se oli vain duunia”. Todellinen riemu oli tapella muiden huligaanien kanssa jalkapallo-otteluiden yhteydessä.

”Joskus meitä oli matsissa vain viisi ja saatoimme kohdata 20 vastustajaa. Ensin sitä mietti, että ’ei helvetissä’, mutta sitten vaan rynnättiin kimppuun. Pahinta mitä saattoi tapahtua oli se, että joutui maahan ja joku potki päähän. Adrenaalia pumppasi ja monesti hakkasimme paljon suuremman joukon vastustajia kuin mistä luulimme selviävämme”, Patterson sanoo.

1980-luku oli vuosikymmen, jolloin casuals-huligaanit ottivat yhteen jalkapalloareenoiden ympärillä. Tämä muuttui 1990-luvulla. Turvallisuusjärjestelyjä tiukennettiin katsomoissa ja poliisi ryhtyi tarkkailemaan huligaaneja tosissaan.

Siksi tappelut siirtyivät muualle, usein jopa muina kuin pelipäivinä. Huligaanien sisäiset kontaktiverkostot muodostuivat yhä tärkeämmiksi.

”Tyypit tuntevat toisensa. He matkustavat lomillaan ulkomaille ja tapaavat toisiaan, vaihtavat puhelinnumeroita ja solmivat yhteyksiä. Kun matsit sitten lähestyvät, he soittavat toisilleen ja sopivat missä tapaavat ja miten sinne päästään”, Patterson kuvailee.

Sovittuja tappeluita myös Suomessa

Huligaaniryhmien välisiä sovittuja tappeluita harrastetaan myös Suomessa. Tässä pari esimerkkitapausta. Ensin video, joka on ladattu verkkoon 6. toukokuuta 2016. Siinä ottavat yhteen HIFK:n Yngre Grabbar ja Vaasan palloseuran (VPS) Vaasa Youth.

Kyseessä on pahoinpitely. Jokainen isku on liikaa.― ylikomisario Jere Roimu

Toinen video on Ragazzi Helsingin (HJK) ja tamperelaisen 931 Boys (TamU) välinen järjestetty yhteenotto. Se on ladattu 9. lokakuuta 2016. Ylen lähteiden mukaan poliisi on tunnistanut usean tappelijan, joita odottavat syytteet.

”Kyseessä on pahoinpitely. Jokainen isku on liikaa”, sanoo Jere Roimu.

Suomalaisen yhteiskunnan tulee päättää miten ongelmaa hoidetaan. Pitääkö riskikäyttäytyminen lopettaa, ennenkuin se kasvaa liian suureksi? Vai pitäisikö yrittää vaieta kuoliaaksi ilmiö, joka yhä on sittenkin melko vähäinen.

Suomalaisessa keskustelussa on kummallakin vaihtoehdolla puolestapuhujansa. Sen sijaan vuosikymmeniä ilmiön kanssa painiskelleilla briteillä vastauksia on vain yksi:

”Väkivaltaa ei saa sivuuttaa”

”Väkivaltaa ei saa koskaan sivuuttaa. Meidän pitää aina toimia sellaisia ihmisiä vastaan, jotka käyttäytyvät väkivaltaisesti muita kohtaan”, sanoo Mick Wilkinson, joka työskentelee jalkapallopoliisina Birminghamin seudulla.

Hän kertoo esimerkin siitä kuinka vakavasti voi käydä, vaikka tekijät eivät olisi edes kaikkein kovimpia huligaaneja.

”Wolverhamptonin ja Watfordin pelin jälkeen muutamat Wolverhamptonin riskikannattajat hyökkäsivät juna-asemalle matkalla olleen Watfordin kannattajan kimppuun. Hänet pahoinpideltiin ja hänen päänsä päällä hypittiin. Uhri makasi kolme kuukautta sairaalassa ja hänen elämänsä muuttui dramaattisesti”, Wilkinson sanoo.

Teini-ikäiset hakkaajat tuomittiin ankariin rangaistuksiin. Nuorimmat olivat 14-15 -vuotiaita. Uhri sai pysyvän aivovamman.

”Älä yritä katsoa muualle”

Tutkija James Treadwell sanoo, että ongelman edessä ei kannata katsella muualle ja toivoa, että se katoaa.

”Koko ongelma saattaa paisua erittäin nopeasti. Kaikkialla missä jalkapalloa pelataan ilmenee häiriöitä, mutta väkivaltaan perustuva casuals-kulttuuri on huomattavasti vakavampi ongelma. Ja juuri tämä kulttuuri saattaa levitä hyvinkin nopeaa tahtia.”

”Huliganismi on kuin rutto”

Myös entinen huligaani Barrington Patterson sanoo että ongelma olisi syytä karsia alkuunsa. Hän ei kuitenkaan usko sen enää onnistuvan kun huliganismi on jo saanut jalansijaa Suomessa.

”Tilanne vain pahenee. Huliganismi on kuin rutto. Te ette voi sitä enää pysäyttää”, toteaa Barrington ”Zulu Baz” Patterson.