Eve Mantu
Yle
Would you rather -tyyppiset kysymykset reaktioineen ovat suosittua Youtube-sisältöä. Joskus tekee todella hyvää kohdata hankala valintakysymys, johon on pakko vastata. Tarjoilimme tällaisia kiusaamiskyselyssämme, jonka ehkä kiperin kysymys kuului: Saako lasta opettaa lyömään takaisin?
Kun koulusta soitetaan, kumpaa pelkäät enemmän – sitä, että lastasi on kiusattu vai sitä, että hän on jäänyt kiinni kiusaamisesta?
Kyselyssämme äänet jakautuvat aika lailla tasan: 54% vastaajista pelkäsi enemmän lapsen joutumista kiusatuksi, 46% kavahti ajatusta, että oma lapsi paljastuisi kiusaajaksi.
Molempi pahempi
Kumpikin rooli ymmärretään lasta itseään haavoittavaksi ja leimaavaksi.
– Molemmat ovat todella pahoja. Se, että joku kiusaa kertoo kiusaajasta henkilönä paljon. Kiusaajalla on aina pahoja henkilökohtaisia ongelmia, jotka voivat jatkua aikuisuuteen asti. Alistuneelle kiusatulle taas voi helposti muodostua huono itsetunto, josta on haittaa elämän joka osa-alueella, myös aikuisena.
– Olisi aivan kamalaa, jos lapseni olisi kiusattu. Ehkä kuitenkin olisi vielä kamalampaa, jos lapseni olisi itse kiusaaja, koska yleensä kiusaamisen takana tuntuu olevan kiusaajan oma paha olo jostain. Enkä toivo, että lapsellani olisi koskaan esimerkiksi kotona niin paha olla, että se purkautuisi muiden kiusaamisena.
Kiusaajan perheen syyllisyys
Niin tai näin, perheiden nähdään kärsivän. Erityistä tuskaa vastaajissa aiheuttaa kiusaajalapsen vanhemman rooliin eläytyminen, sillä se koskettelee kipeitä syyllisyyden ja riittämättömyyden tunteita:
– Jos lapseni olisi omaksunut kiusaajan roolin, kokisin itseni kasvattajana epäonnistuneeksi, kun en olisi osannut opettaa ja toimia lapselleni mallina toisen ihmisen kunnioittamisen ja käytöstapojen oppimisessa.
– Sekä minä että mieheni olemme olleet kiusattuja, ja tuntuisi aivan mielettömän kurjalta ja epäonnistuneelta jos lapsestamme kuoriutuisi kiusaaja.
Suuri osa niistä, jotka Would you rather -henkisen pakkokysymyksen edessä mieluummin valitsisivat sen, että lapsi olisi kiusaaja eikä kiusattu, perustelivat päätöstään omilla vaikutusmahdollisuuksillaan:
– Kiusaajan vanhempana uskoisin voivani puuttua tilanteeseen enemmän ja lopettaa koko kiusaamisen. Kiusatun vanhemmat ovat usein hyvin voimattomia etenkin jos kiusaajan vanhempia ei kiinnosta.
– Olen ollut kiusattu ja oman kokemukseni mukaan kiusaamiseen on vaikeampi puuttua kiusatun kotoa kuin kiusaajan kotoa. Uskon että jos lapseni olisi kiusaaja, saisin kiusaamisen loppumaan.
Kiusatun perheen voimattomuus
Mikä kaikki pelottaa siinä, että lasta kiusattaisiin?
– Kiusattu on yhteiskunnan hylkiö, se jota ei auteta ja puolusteta.
– Kiusattu nujerretaan, jättää pidemmät jäljet tulevaan.
– Omien kokemusten pohjalta kiusattuna oleminen on vuosia kestävä helvetti, sitä en toivoisi kenellekään.
Osalla vastaajista on omia kipeitä muistoja kouluväkivallasta. Kun kysyimme kumpi on mielestäsi pahempi asia; se, että lapseni olisi kiusaaja vai kiusattu, vanhemmat joutuivat tarkastelemaan lastensa elämää oman menneisyytensä läpi:
– Näistä oli vaikea valita. En todellakaan toivo kumpaakaan lapsilleni. En toivo että lastani kiusataan, vaikka en tiedä miltä se tuntuu koska itseäni ei ole kiusattu. Kiusaajaksikaan en häntä halua, itse olen sellainen ollut ja häpeä on suuri näin aikuisiällä. Keksin haukkumanimiä ja huutelin käytävillä. Ihan kamala ajatella sitä esimerkiksi omien lapsien kohdalle. Olen niin pahoillani mitä kiusatut ovat joutuneet käymään läpi takiani. Sanon aina lapselleni että ole sinä se fiksu joka ei lyö.
– Olin itse hyvinkasvatettu poika, jota kiusattiin. En uskaltanut enkä osannut lyödä takaisin ja kotona korostettiin hyvää ja kilttiä käytöstä. Koska menestyin koulussa ja muutimme usein, olin helppo kohde kiusaajalle. Omalle pojalleni olen antanut neuvot: "1. vältä vaikeita tilanteita, 2. pyri pois hankalasta tilanteesta, 3. yritä puhua itsesi pois hankalasta tilanteesta, 4. juokse karkuun. Mutta jos mikään muu ei auta, saat lyödä takaisin, jos sinua lyödään. Ja sitten lyöt niin lujaa, että varmasti tuntuu. Kenenkään ei koskaan tarvitse alistua hakattavaksi. Ja minä seison takanasi tällaisen tilanteen selvittelyssä."
Saako lyödä takaisin?
Saako lasta opettaa lyömään takaisin? Tämä kysymyksemme jakaa vanhemmat jyrkästi. 62% on sillä kannalla, että joskus on oikeutettua maksaa potut heti pottuina:
– Itsepuolustus on aina moraalisesti oikeutettua. Miksi lapsilla olisi jotenkin toisin?
– Jos lapsi, ja ihminen yleensäkin, tietää pystyvänsä puolustamaan itseään, niin se lisää itsevarmuutta ja antaa välineitä myös puolustaa toisia kiusaamiselta. Itse olin lapsena aina se kovin kaveri, jopa yläluokkalaisia vahvempi, joten sen lisäksi, että se suojeli minua kiusaamiselta, niin se myös suojeli kaikkia kavereitani ja yleensäkin ympäristöäni, koska lopetin monta kiusaamistilannetta jo yksinkertaisesti ärähtämällä.
– Omaa lasta on kiusattu ja olen opettanut, ettei sitä tarvitse sietää. Jos tilanne ei raukea muuten, niin pataan vaan kiusaajaa. Uhriksi ei kannata jäädä.
– Lapseni on vasta 1,5v mutta aion todellakin opettaa hänelle että itseä saa kyllä puolustaa. Jos esim. kiusaaminen saadaan loppumaan yhdellä tirvaisulla, niin se on mielestäni kokonaisuuden kannalta parempi. Olen samaa mieltä tästä asiasta vaikka omasta lapsestani tulisi kiusaaja ja hänen päähänsä takoutuisi järki tätä kautta.
38% vastaajista ei hyväksy nyrkkiä, edes itsepuolustusmielessä:
– Opetan lapsen olemaan jämäkkä ja kommentoimaan napakasti takaisin. Lyöjää saa väistää ja tarvittaessa estää. Toisen lyöminen ei kuitenkaan oikeuta itseä lyömään toista, ei sisaruksia eikä muitakaan. Itsevarmuus, napakkuus ja toisten huomioon ottaminen. Niillä lapsi potkii pitkälle hankalampienkin lasten kanssa.
– Ja mitähän se takaisin lyöminen auttaa? Saadaan tappelu aikaiseksi ja tappelupukareilta hampaat katki, taju kankaalle ja pahimmassa tapauksessa henki pois. Ja siinä ollaan sit että "noku se löi ensin..."
– Väkivalta ei koskaan ole vaihtoehto. Väkivalta synnyttää uutta väkivaltaa. Ketään ei saa lyödä. Koskaan.
Saa lyödä, mutta tämän sanon vain anonyymisti
Tätä samaa kysymystä takaisinlyömisen oikeutuksesta käsittelee myös haastatteluvideomme. Omilla kasvoillaan esiintyessään vanhempien enemmistö puhuu rauhanomaisten ratkaisujen puolesta, mutta anonyymissä verkkokyselyssä suhdeluku on päinvastainen. Onko tämä sattumaa vai kertooko ristiriita aiheen arkaluontoisuudesta?
Kiusaamisen vastaiset kampanjat eivät nauti suurta luottamusta MHL-vanhempien riveissä. Vain 15% uskoo niiden tehoon:
– Tämä on todella tärkeä asia saada kuntoon suomalaisissa kouluissa. On kuitenkin todella iso työ edessä. KivaKoulu ei ole toiminut. Se on antanut vain koululle "suojan", että ollaanhan me KivaKoulu, ei täällä voi tapahtua tuollaista.
Miten kiusaajakunkku kukistetaan?
Kiusaamista pidetään ongelmana, jolla on taipumus juurtua sitkeästi esimerkiksi kouluyhteisöön. Sen selättämisen vaikeus herättää vanhemmissa ja kiusatuissa itsessään jopa epätoivoa.
– Mikään ei toiminut. Opettajamme (hiljainen naisihminen) otti aikoinaan vain pitkän sairasloman kun vanhemmat alkoivat vaatia toimenpiteitä kiusaamisen lopettamiseksi. En enää 9-luokkalaisena jaksanut pitää sisälläni salaisuuksia vaan päätin "vasikoida" opettajalle. Kirjoitin monen sivun tekstin siitä kuka kiusasi ja ketä, otin screenshotit pilkkakirjoittelusta netissä, vaikka niissä ei edes kiusattu minua! Halusin vain sen loppuvan koska kiusaamisen seuraaminen vierestä päivittäin oli oikeasti todella kuluttavaa. Opettaja luki viestini ja lähti sairaslomalle. Tilanteeseen ei tullut mitään muutosta.
Miten, jos lainkaan, kiusaaminen sitten saadaan vastaajiemme mielestä hallintaan?
Lasten kesken se ei onnistu, eivätkä vanhemmatkaan siitä yksin selviä, ulkopuolisista kampanjoista puhumattakaan, kommentoivat kyselyymme vastanneet vanhemmat.
– Koulu ei yksin mahda asialle mitään. Kampanjat ovat hyviä, mutta usein tehottomia. Vanhemmilta voi myös puuttua työkalut asian purkamiseen ja asian hyväksyminen ja erilaiset kasvatuskäsitykset vaikeuttavat asian puimista. Pitkään jatkunut kiusaaminen saa usein kiusatun vaikenemaan ja tähän myös painostetaan "jos puhut niin sulle käy huonosti" - ei siis lapset keskenään hoitamaan kiusaamista.
Koulun kykyyn selvitä luottaa 34%, mutta ratkaisujen ylivoimainen ykkönen tässä kyselyssä nauttii 79% suosiota. Kun vanhemmat ja koulun henkilökunta yhdistävät voimansa, on rauhan saavuttaminen mahdollista.
Kyselyyn vastanneilta irtosi myös kokemuksista kumpuavaa ratkaisuhalukkuutta. Mitä MHL-vanhemmat pitävät toimivina keinoina kukistaa kiusaajakuninkaallinen?
– Asiasta vaikeneminen tai vähättely ei toimi ikinä! HETI kissa pöydälle ja asian puinti ISOSTI auttaa. Ja iso reaktio pienimpiinkin kiusaamisiin saa kiusaajat heti syyniin. Ja heti tieto KAIKKIEN osapuolten vanhemmille. Ja keskustelua vanhempainilloissa, toisten vanhempien kesken, kuraattorin mukaan ottaminen alusta asti. Kun kaikki aikuiset vetää yhtä köyttä ja puuttuvat joka suunnalta kaikkeen, kitkeytyy kiusaaminen pois. Näin tapahtui ainakin poikani koulussa.
– Seuraajat, naurajat ja yllyttäjät ovat usein pahempia kuin varsinainen kiusaaja. Rangaistaan näitä seuraajiakin tai yritetään takoa heille, että he ovat myös kiusaajia. Kiusaaja tarvitsee usein yleisön!
– Ainoa mahdollisuus on laaja-alainen yhteistyö kodin ja koulun välillä. Korvat kuulolle, silmät auki, herkkä puuttuminen, asennekasvatus, kommunikointi.
Lainaukset on poimittu Marja Hintikka Liven kiusaamiskyselyn tuloksista.
Lisää ohjelmasta
