Hyppää pääsisältöön

Jalkapallohuliganismin maihinnousu: käsikirjoitus

Näemme heitä yhä useammin jalkapallo-otteluissa.

Poliisi kutsuu heitä riskikannattajiksi. Me muut tunnemme heidät jalkapallohuligaaneina.

Juha Karjalainen, turvallisuuspäällikkö, Suomen Palloliitto:
"Täällä saa jo periaattees neutraalit katsojat olla pikkusen hädissään et kuinka tonne stadikalle pääsee ja pääsee stadionilta pois."

Heillä on oma alakulttuuri, ja sillä on pimeä kääntöpuolensa.

Hannu Itkonen, urheilusosiologian professori, Jyväskylän yliopisto:
"Tässä tässähän niinku näkyy myös selvästi että tässä käytetään väkivaltaa maassa makaavia kohtaan. Eli yksi potku sopivaan paikkaan, niin sen huligaanin elämä on sitten niin tullut tiensä päähän."

MOT: Jalkapallon huligaanikulttuuri

Suomalaisten jalkapallohuligaanien - viranomaiskielellä riskikannattajien - historia ulottuu 90-luvun loppuun ja 2000-luvun alkuun.

Useiden lähteiden mukaan 116 % Boys, lyhytikäiseksi jääneen FC Jokereiden faniryhmä, oli ensimmäinen suomalainen ryhmittymä joka alkoi jäljittelemään brittiläisiä jalkapallokannattajia.

116 % Boysin tunnetuimpiin jäseniin kuului vasemmistopoliitikko ja entinen ministeri Paavo Arhinmäki. Arhinmäki on myöhemmin tehdyissä haastatteluissa vahvistanut että hän oli mukana - sekä silloin kun tapahtui että silloin kun ei tapahtunut, kuten hän itse sanoo. Hän myös myöntää että 116 % Boys syyllistyi ylilyönteihin.

Tuohon aikaan jalkapallohuliganismi ja jalkapalloon liittyvä väkivalta eivät kuitenkaan olleet kovin yleisiä tai tunnettuja ilmiöitä.

Vasta viime vuosina niistä on tullut näkyvä ongelma. Mutta nyt huliganismi on täällä. Useilla suomalaisjoukkueilla on riskikannattajia katsomoissaan.

Jere Roimu, ylikomisario, Helsingin poliisi:
"Ne on tappeluhakuisia kavereita, aika monelle se itse fudismatsi ja se fudis on vähän niinku sivuseikka. Tullaan paikalle ja koitetaan hakeutuu konfliktiin ton vastapuolen kanssa."

Juha Karjalainen, turvallisuuspäällikkö, Suomen Palloliitto:
"No sanotaan Veikkausliigassa niin neljässä-viidessä joukkueessa on varmasti riskikannattajia. Ykkösestä löytyy, ykkösen joukkueista löytyy myös riskikannattajia ja jopa kakkosenkin joukkueista, joidenkin joukkueiden kannattajaryhmistä löytyy riskikannattajia. Me voidaan puhua kokonaismäärästä niin varmaan jossain sadan huitteilla voidaan pyöriä."

MOT:
"Kuinka vaarallisia nämä riskikannattajat ovat ulkopuolisille, ihmisille jotka eivät ole osa tätä skeneä jos niin sanotaan?"

Jere Roimu, ylikomisario, Helsingin poliisi:
"No jos ajatellaan vaikka Derbyn matsitapahtumia. Tossa Urheilukadulle meillä pakkautuu satoja, satoja ihmisiä. Samasta paikasta, samoista ovista menee sisään tavlliset perheet ja normaalit fanit. Kyllä siel on erittäin hankala sitten jos siellä alkaa tappelutilanne, miten siinä pystyisi edes siihen että nää fanit ikään kuin vain toisiaan siinä muksis. Ihan varmasti siellä sivulliset joutuu vaaraan. Heittoesineet, meidän viime ottelun yhteydessä, jos lentää pulloja ja pommeja, savupommeja, soihtuja, niin sehän on ihan selvää että niistä konkreettinen vaara tulee. Ja sitten semmonen ilmiö mikä tossa itse asiassa viime Derbyn jälkeisissä tapahtumissa nimenomaan tuli että kyl sitten kun tuolla kadulla tulee väärän värinen pusero niin käytiin kiinni."

Jere Roimu mainitsi Stadin Derbyt HIFKn ja HJKn välillä. Niitä pidetään korkean riskin otteluina. Tässä on poliisin saldo syksyn kahdesta derbystä.

Grafikka:

Derbyn saldot

10.8.2016:
-10 kiinniotettua
-4 rikosilmoitusta
-räjähderikos
-järjestystä ylläpitävän henkilön vastustaminen
-järjestysrikkomus
-varomaton käsittely
-8 rangaistusvaatimusta

30.9.2016:
-8 kiinniotettua
-8 rikostutkintaa
-pahoinpitely
-räjähderikos
-vammantuottamus
-järjestystä ylläpitävän henkilön vastustaminen
-huumausaineen käyttörikos
-Yksi keskeytetty joukkotappelu Kaisaniemessä.

Riskikannattajakeskustelussa mainitaan usein kolme joukkuetta - helsinkiläiset HIFK ja HJK sekä lahtelainen FC Lahti. Kaikki kolme pelaavat Veikkausliigassa.

Kun pyysimme näiden joukkueiden ylimmältä johdolta haastattelua, vain kahden joukkueen päälliköt suostuivat. HJK ilmoitti sähköpostitse tekevänsä turvallisuusasioissa hyvää yhteistyötä viranomaisten, Palloliiton ja Veikkausliigan sekä HIFK:n kanssa. Myös faniryhmät osallistuvat. Sen enempää ei HJKn johto halunnut kommentoida.

HJK:n logo, sitaatti:
"Emme näe syytä kommentoida juuri nyt seurana tätä aihetta."

Siksi aloitamme toisesta helsinkiläisjoukkueesta.

MOT:
“HIFKn kannattajaryhmittymä Stadin Kingit pitää sisällään myös näitä niin kutsuttuja riskikannattajia. Miten HIFK Fotboll näkee tän ryhmittymän?"

Rene Österman, toimitusjohtaja, HIFK Fotboll:
"No hyvä asiahan tässä on se että me tiedämme ja tunnemme heidät. Viranomaiset myöskin tuntevat heidät. että me tiedetään oikeestaan mitä aineksia siellä liikkuu, mitä aineksia siellä on."

MOT:
”Teillä on myös käytössä jonkinnäkönen porttikieltojärjestelmä?

Rene Österman, toimitusjohtaja, HIFK Fotboll:
"On, meil on olemassa niinkuin, tavallaan jos puhutaan jalkapallokieltä se on keltanen, punanen kortti. Ja näit ollaan käytetty. Molempia."

MOT:
"Esimerkiksi tän Tammelan tappelun jälkeen?"

Rene Österman:
"Joo, siis valitettavan Tammelan tapahtuman jälkeen, niin ne jost tavallaan tiedetään… mun mielestä, oliko niitä seitsemän tai kahdeksan, ja kaikkihan on tiedossa, myöskin poliisien tiedossa, ja… Niillähän ei ollut sitten enää asiaa stadionille."

MOT:
"Onko tää nyt toistaiseksi voimassaoleva kielto vai pysyvä?"

Rene Österman:
"Tämä on toistaiseksi voimassa oleva kielto."

Yksi HIFKn riskikannattajista on mies jota epäillään kuolemantuottamuksesta sen jälkeen kun hän potkaisi toista miestä natsistisen Suomen Vastarintaliikkeen mielenosoituksessa Helsingin Keskustassa. Hän oli myös osallisena äsken mainitussa, viime vuonna Tampereella käydyssä tappelussa. HIFKn riskikannattajien joukossa on myös muita aktiivinatseja.

HJKn riskikannattajien joukossa on henkilöit, jotka kuuluvat militanttiin antifasistiseen Varisverkostoon.

Kumpikaan kannattaryhmittymä ei erityisemmin rakasta mediaa. Siksi riskikannattajien edustajia ei kuulla tässä ohjelmassa. HIFKn riskiryhmittymä on jo aiemmin ilmoittanut haluttomuutensa haastatteluun, eikä myöskään HJKn riskikannattajaporukka Sakilaiset suostunut, toistuvista pyynnöistä huolimatta, antamaan haastattelua.

Myös FC Lahdella on riesanaan huonomaineisia kannattajia. Nämä kutsuvat itseään Business City Casualseiksi ja Lahti Youth Casualseiksi.

Tomi Honkanen, toimitusjohta, FC Lahti:
"Tänne häiriökäyttäytjiin jää ehkä sitten semmosta porukkaa mitä hakee vähän muuta aktiviteettia, muuta syytä sille toiminnalle, kuin ihan seuran fanittaminen varsinaisesti."

MOT:
"Mitä FC Lahti on tehnyt ehkäistäkseen tän tällasen käyttäytymisen?"

Tomi Honkanen, toimitusjohta, FC Lahti::
"Toki se seuran ja fanien välinen yhteydenpito on tärkeää siinä -- se on niinkun ehkä se kaiken a ja o että saadaan semmonen mahdollisimman hyvä keskusteluyhteys. Fanitkin tietää missä seura menee. Semmosta pyritään myöskin meidän puolelta parantamaan. Sitten tietysti turvasuunnittelu on oleellinen osa."

Tämän päivän jalkapallohuliganismilla on juuret Iso-Britanniassa. Siellä huligaanikulttuuri sai nykyisen muotonsa 1980-luvulla.

James Treadwell, tutkija, Birmingham City University:
"England was going through something of an economic boom. So those young men had money to spend and they often spent it on clothing and clothing became the way that they identified themselves and rival groups and when they saw rival groups of young men dressed in designer clothes at and around football, that was the that was essentially the indication that they were looking at similar groups and that they fight one another."
(Englannissa elettiin nousukautta.Nuorilla miehillä oli rahaa, ja usein se pantiin vaatteisiin. Vaatteet olivat keino samastua ja erottua vastapuolesta. Kun matseissa näkyi vastapuolen kannattajia design-vaatteissaan, näiden eri ryhmien välille
syntyi tappeluita.)

Barrington Patterson, entinen ammattipotkunyrkkelijä, häkkiottelija ja ovimies, oli luomassa uutta casuals-kulttuuria 80-luvulla. Hän on Birmingham Cityn huonomaineisen huligaaniryhmän Zulu Warriorsin alkuperäisjäseniä. Jalkapallopiireissä hänet tunnetaan edelleenkin parhaiten nimillä Zulu Baz tai One-Eyed Baz.

Barrington Patterson:
"I’ll always be a Zulu. Always. Now, I don't follow, don't follow it anymore. You know the football matches I don't I'm I'm not in that scene anymore. But I'll always be a Zulu. And people will always know me as a Zulu."
(Tulen aina olemaan Zulu. Enää en seuraa matseja, mutta olen silti aina Zulu. Ja minut tunnetaan Zuluna.)

80-luvun hyvin pukeutuvat, väkivaltaiset brittikannattajat alkoivat käyttämään nimeä casuals. Alakulttuuriin kuului vaatteet, musiikki, alkoholi ja huumeet - mutta tärkeintä oli jalkapallo ja väkivalta.

James Treadwell, tutkija, Birmingham City University:
"Since the 1980s in the UK, those those groups of of risk supporters have essentially sort of identified themselves with particular gangs and they quite often uhm seek big weekends to, to look for confrontations with the ri... rival gangs essentially quite often organising football violence and picking fights with one another at and around the football stadium."
(1980-luvulta alkaen riskikannattajien ryhmät ovat samastuneet tiettyihin jengeihin. Usein nämä jengit hakevat tärkeinä viikonloppuina yhteenottoja kilpailevien jengien kanssa.Usein kyse on järjestäytyneestä jalkapalloväkivallasta. Tappeluista stadioneilla ja niiden ympäristössä.)

Barrington Patterson:
"We used to always be fighting skinheads and, most of these skinheads at the time, they were all Apex lads, which is the first name for the zulus before the zulus formed in 1982-83.
There was a couple of black lads that used to ride with ride with the skinheads.
And we just got, started talking to them. They'd say, come around to the football match, y'know there's fights there every week. Which, what we wanted to do, fight all the time. So we headed down there I think about probably about 83, 82-83, my first match I went to I can't remember exactly who was playing but I walked inside, went inside the ground and I looked like this, fuckin' 'ell. You know, it's full of white people. There's no black people at all, just full of skinheads. Well, you know, we stayed there we liked what happened after the the football match Fighting with the police and fighting with the fans. We just, just started from there.
When the Zulus were formed we got more multiracial then you know no matter what color you are, what nationality. You are, you’re a Birmingham fan."
(Siihen aikaan tappelimme lähinnä skinien kanssa.Skinit olivat Apex-kavereita. Apex edelsi Zulua, joka muodostettiin 1982 - 83.Pari mustaa jätkää kulki skinien mukana.Ne houkutteli meitä mukaan,koska peleissä tapeltiin joka viikko. Sitä me halusimme. Tapella.Joskus vuonna 1983 menin ensimmäiseen matsiini. En muista enää, ketkä pelasivat.Kun menin stadionille, olin että ei helvetti. Paikalla oli vain valkoisia.Ei mustia, pelkkiä skinejä vain. Me jäätiin sinne, koska tykättiin jälkipelistä.Pelin jälkeen tapeltiin poliisin ja fanien kanssa. Myöhemmin Zulut oli monirotuisempi.Värillä tai kansallisuudellaei ollut väliä, kunhan kannatti Birminghamia.)

James Treadwell:
"Birmingham City Zulus or Zulu warriors have long been known as one of the the very big and very active football hooligan gangs in the UK and they started to sort of materialize in in the 1980s and were involved in an awful lot of trouble in and around football stadiums."
(Birmingham Cityn "Zulu-soturit" on tunnettu pitkään hyvin aktiivisena huligaanijenginä. Ryhmä alkoi muodostua 1980-luvulla.Se oli osallisena lukuisissa rähinöissä jalkapallostadioneilla.)

Barrington Patterson:
"Sometimes you go to a match, it could be 5 lads. And you come up against 20 lads. And you think, fuck me, man, You know what I mean? And your adrenaline’s going and you think fuck I’m just going to run into them, you know. "Most you gonna get is a bang and end up on the floor, get a kick in the head or something. The adrenalin was going, fighting more guys than you think you can handle, if you understand what I’m saying."
"In the 1990s that started to change a little bit. Stadium security got higher and if the police attention at those groups were getting got much more, much, much more significant and as that started to happen you saw the trouble move away from the football stadium."
"It’ll happen 4-5 miles away from the ground or sometimes a day before the match. Lads know lads, you know like you go on holiday and you start to talking to a bunch of lads when you’re in Greece or Cyprus, oh yeah, we’re from this firm, we’re from that firm, c’mon gi’s your number. I’ll link you up when i get ‘ome. And that's ‘ow it is. On the day of the match: we’ll meet you at such and such a service station or a pub a mile away from... 2 miles away from the ground. Come in taxis or come in cars or whatever."
(Meitä saattoi olla viisi tyyppiä kahtakymmentä vastaan.Ensin ajatteli olevansa kusessa, mutta sitten sitä lähti vain päin. Sai iskuja ja ehkä potkuja päähän, mutta adrenaliinihöyryissä tappeli enemmän kuin oikeastaan pystyi. 1990-luvulla se alkoi vähän muuttua. Stadionien turvallisuutta parannettiin, ja poliisi otti ryhmät paljon tarkempaan valvontaan. Sen myötä rähinöinti siirtyi pois jalkapallostadioneilta. Me tapeltiin 4 - 5 mailin päässä ja joskus päivää ennen peliä. Lomalla jossain Kreetalla tai Kyproksella jututettiin tyyppejä. Eri jengien tyypit vaihtoivat yhteystietoja.Pelipäiväksi sovittiin tapaaminen bensa-asemalle tai pubiin.Parin mailin päähän kentästä tultiin autoilla ja takseilla.)

Sovitut tappelut huligaaniryhmien välillä ovat rantautuneet myös Suomeen. Tässä yksiesimerkki - video joka laitettiin nettiin tänä kesänä. Tappelevat ryhmittymät ovat HIFKn Yngre Grabbar ja VPSn riskikannattajaryhmä Vaasa Youth.

Rene Österman, toimitusjohtaja, HIFK Fotboll:
“Kaikki väkivalta jalkapallon ympärillä, mä olen ollut siinä suhteellisen suora, en hyväksy missään muodossa.”

Tomi Honkanen, toimitusjohtaja, FC Lahti:
"Tää on ikävä juttu, tällähän ei mitään tekemistä itse pelaamisen kanssa. Tässä mennään tavallaan sit niinku ihan toiselle osastolle."

Juha Karjalainen, turvallisuuspäällikkö, Suomen Palloliitto:
"Ei tämmösii sais tapahtua missään nimessä, et kyl palloliitto on hyvin huolissaan tällasista jos ne viel kytketään jalkapalloon.
Niitten ennaltaestäminen on toki äärimmäisen vaikeaa, ja niistä ei paljon huudella tuolla julkisissa foorumeissa vaan nää sovitaan sitten aina sellaseen paikkaan ja sellaisella tavalla että niistä ei tule tietoa, ei Palloliitolle, ei niille seuroille eikä myös viranomaisille."

Jere Roimu, ylikomisario, Helsingin poliisi:
"Kyllä siinä lyödään ihan tosissaan ja potkitaan ja... Onhan meillä tässä nyt, vaikkei sinänsä liity tähän suoraan fudikseen, niin äärimmäinen esimerkki ihan lähiajoilta jolloin yksi potku on aiheuttanut mahdollisesti sitten jopa tämmösen menehtymisen. Eli ei, ei… Jos me ruvetaan tappeluita järjestää tuolla jossakin niin niin… Se on väkivaltaa, se on pahoinpitelyä ja en mä niinku nää et sitä voitais tehdä jollain säännöillä reilusti ja lyödään vaan vähän, tai lyödään vähän vaan kerran. Jokainen lyönti on liikaa."

James Treadwell, tutkija, Birmingham City University:
"On one hand you've got lads saying if someone's down you stop you don't take weapons you you know it's about having it toe to toe with the rival firm. There is the myth and the reality, the reality that I've seen as well is weapons do get taken I've seen people hit over the head with extendible batons. I've seen people hit with hammers I've seen glasses and bottles used. The reality is that the violence can be nasty that people don't necessarily stop when the blood is up that people do end up hospitalized. The violence can be really quite real and and quite visceral and nasty on occasion."
(Kaverit puhuvat, että lyötyä ei lyödä eikä aseita käytetä ja että kyse on kilpailevan firman kohtaamisesta. Todellisuus on kuitenkin toista. Olen nähnyt, että aseita käytetään. Päähän lyödään pampuilla ja hakataan vasaralla tai pullolla.
Väkivalta voi mennä rumaksi.)

Sinä viikonloppuna kun käymme Birminghamissa, poliisi on täydessä valmiudessa. Lauantaina pelataan niin sanottu category c, eli korkean riskin ottelu Birmingham Cityn ja Sheffield Wednesdayn välillä Birminghamin St Andrews-stadionilla. Myös useita muita otteluita pelataan lähialueilla, ja kaikki vierailevat kannattajat - myös huligaanit - liikkuvat päivän aikana Birminghamin kautta ja juovat kaupungin pubeissa. West Midlandsin poliisilla on ottelupäivänä jalkapallokomennuksella noin 200 miestä ja naista. Heidän tehtävänään on estää tappelut ja muut rikokset.

Mick Wilkinson, jalkapallopoliisi, West Midlandsin poliisi:
"The the incidents we generally get tend to be where groups come together and you know they manage to find each other and come together and have minor. You know, public order offenses fights, minor fi... street fights. However, the policing plan is in place today is absolutely to prevent that happening, and more often than not, we are successful in preventing their groups coming together."
(Ei ehkä lopeteta verenvuotoon, ja ihmisiä päätyy sairaalaan. Yleensä välikohtaukset syntyvät ryhmien kohtaamisista. Ryhmät onnistuvatlöytämään toisensa, ja syntyy järjestyshäiriöitä ja katutappeluita. Poliisi on kuitenkin estämässä niiden toteutumista.Useimmiten onnistumme estämään ryhmien kohtaamiset.)

Aina tämä ei kuitenkaan onnistu. Hiljattain annettiin tuomiot jalkapallotappelusta joka päättyi erittäin ikävästi.

Mick Wilkinson, jalkapallopoliisi, West Midlandsin poliisi:
"Wolverhampton Wanderers were playing Watford. At the end of the match a Watford supporter was walking back with his family to the train station away from the ground at the, at the end of the game and he was set upon by a number of what we would perhaps called Youth Risk young lads who set about him and ultimately stamped about his head and left him in hospital for about 3-3 months I believe it was with some really life-changing injuries."
(Wolverhampton Wanderers ja Watford pelasivat. Pelin päätyttyä Watfordin kannattaja käveli kohti rautatieasemaa. Ryhmä nuoria riskikannattajia pysäytti hänet. He kävivät miehen kimppuun ja potkivat tätä päähän. Mies joutui sairaalahoitoon kolmeksi kuukaudeksi. Hän sai vakavia vammoja.)

MOT:
"What age were they?"
(Minkä ikäisiä pojat olivat?)

Mick Wilkinson, jalkapallopoliisi, West Midlandsin poliisi:
"I think at the time of the offenses. Some of these lads were no more than 14 to 15 so you know, a terrible incident of ehm a man who set about by young lads who'se life has been changed dramatically and and certainly his family's life is being drastically impacted on but then conversely these young lads their own families, their own lifestyles have been you know severely impacted on by the actions of. A football match. Really. A moment of madness for somebody. In trying to establish an identity or a reputation has had se... serious repercussions."
(Tekohetkellä osa heistä oli vasta 14 - 15-vuotiaita. Näiden nuorten käyttämä väkivalta muutti dramaattisesti miehen elämän ja vaikutti voimakkaasti myös miehen perheen elämään. Toisaalta myös näiden nuorten ja heidän perheittensä elämä
muuttui yhden jalkapallo-ottelun välikohtauksen vuoksi. Hetken hulluus oman maineen luomisessa johti vakaviin seurauksiin.)

Jere Roimu, ylikomisario, Helsingin poliisi:
"Mun mielest se on kaikkein tärkeintä että poliisi on näkyvillä. Me puututaan alhaisella kynnyksellä silloin kun tän tyyppistä ilmiötä tulee. Eli läsnä olemalla, puuttumalla. Toki sitten, mä tässä jo viittasinkin siihen että meille tulee tietoa, me saadaan tietoa, eli tämmönen niinku ennakkotiedustelu, ennakkoseuranta mitä tuolla fanit keskustelee. Ja sitten tietysti ihan näitten faniryhmien kanssa keskustelu eli meillä on tähän hommaan erikseen koulutettuja kavereita jotka tuntee hyvin näitä faniporukoita, seuraa niitä, käy juttelemassa."

Juha Karjalainen, turvallisuuspäällikkö, Suomen Palloliitto:
"Muun muassa tän ensimmäisen derbyn jälkeen ni poliisi järjesti erittäin hyviä kokouksia missä oltiin kaikki tahot läsnä, käytiin ihan rehellisesti läpi mitä pelissä tapahtui, ennen peliä, pelin aikana, pelin jälkeen, ja pyrittiin löytämään aitoja keinoja millä näitä voitais vähentää. Ja kannattajat otettiin siihen myös mukaan omassa foorumissaan. Ja kaikki ymmärs varmaan sen pelin jälkeen että näin ei voi jatkua. Se määrä mikä täällä poltettiin pyroja tai vastaavia pyroteknisiä tuotteita niin sitä ei vaan pitäis sallia, koska ne on äärettömän vaarallisia, itse asiassa hengenvaarallisia tuotteita. Jo ait mitä tapahtu ennen peliä ja pelin jälkeen, se ei vaan pitkäs juoksus enää ole mahdollista. Viranomaiset ei pitkään katso sellasta touhua toimintaa. Täällä saa jo periaattees neutraalit katsojat olla pikkusen hädissään et kuinka tonne stadikalle pääsee ja pääsee stadionilta pois. Mut mä oon aika vakuuttunut et kyl kannattajatkin on sen ymmärtänyt."

Professori Clifford Stott Keelen yliopistosta Isossa-Britanniassa on tutkinut jalkapallohuliganismia ja poliisin menetelmiä hillitä sitä. Tapaan hänet Tukholmassa, konferenssissa jonka aiheena on poliisin taktiikka jalkapallo-otteluiden yhteydessä.

Clifford Stott, professori, Keele University:
"Often when we have high profile incidents of violence in the context of football, the dominant narrative, the story is about cracking down on troublemakers and hooligans and becoming repressive. But our research shows very clearly that that isn’t the way forward, that actually we need a far more progressive approach that is about supporter engagement, it’s about facilitation, it’s about focusing on what’s positive about fan behaviour and what fans want to do legitimately and facilitating that. And through that process, that then tends to create environments where conflict declines and we have an environment where it’s far less likely that conflict develops. And also, if it does, it’s in small scale."
(Huliganismissa on kyse järjestyshäiriöstä. Siinä mielessä jalkapallo on areena, jolla käydään keskustelua siitä, kuka hallitsee järjestystä. Usein kun jalkapalloon liittyy väkivaltaa, keskitytään rähinöitsijöiden ja huliganismin tukahduttamiseen. Tutkimustemme mukaan niin ei päästä eteenpäin. Sen sijaan kannattajia pitäisi sitouttaa. Keskittyä siihen, mikä fanikäyttäytymisessä on myönteistä. Siihen, mitä fanit haluavat tehdä laillisesti ja helpottaa sitä. Sellainen toiminta luo ympäristön, jossa konfliktit vähenevät ja jossa niiden kehittyminen on paljon epätodennäköisempää. Ja jos niitä kehittyy, niin pienemmässä mittakaavassa.)

Jere Roimu, ylikomisario, Helsingin poliisi:
"Ongelma ei ole se etteikö tämmöstä keskustelua käytäis eikä sinne saatais kontaktia. Me saadaan faniryhmiin kontakti, mutta ei välttämättä niihin henkilöihin joihin se kontakti pitäisi siellä saada. Eli ei nää tappeluhakuiset kaverit ole siinä sen virallisen fanitoiminnan ohjauksessa vaan he tulee sinne paikalle ja käyttää hyväkseen sitä tilaisuutta ja aiheuttaa sitä hässäkkää siellä. Että tää on enempi se ongelma."

MOT:
"Mikä siinä sitten houkuttelee?"

Hannu Itkonen, urheilusosiologian professori, Jyväskylän yliopisto:
"Ihmiset hakevat erilaista yhteisöllistä kiinnittymistä Ja kyllähän tällaisessa jalkapallohuliganismissa voi nähdä että siinä on näille siihen kiinnittyville henkilöille kiinnostavia asioita. Jännitystä, eeeh väkivaltaa. Sen kanssa seurustelua. Plus sitten tämä iso yhteisön, yhteisön muodostus jossa sitten niin näitä tulevia potentiaalisia huligaaneja sitten vihitään näillä omille teoilla sitten näihin väkivaltaisiin tekemisiin."

James Treadwell, tutkija, Birmingham City University:
"What you also began to see from the 1980´s was that you have an older group of football hooligans. And then you have youth firms or baby squads or juniors or little 'uns or under-fives. They'd be at the peripheries but of course as they grow up as they get older they tend to be drawn in as well."
(1980-luvulta alkaen alkoi ilmetä myös sellaista, että yhtäällä oli vanhempi jalkapallohuligaanien ryhmä ja toisaalla "nuoriso-osastot" tai "junnut" ja muut vastaavat, jotka eivät olleet toiminnan keskiössä. Kasvaessaan nuoretkin tulevat vedetyiksi mukaan.)

Tämä kehitys näkyy myös Suomessa. Useilla joukkueilla on jo niin kutsuttuja beibifirmoja joihin nuoremmat riskikannattajat kerääntyvät. Heistä tulee seuraava huligaanisukupolvi.

Mick Wilkinson:
"I suppose any violent behavior needs to be addressed, would be my opinion. Well, going back again we talk of Watford supporter who went to a football match and the impli..., the resulting impact of being beaten by violent offenders has had a drastic impact on his life. So I think it's key that anybody that seeks to engage in violence and seek to inflict pain and suffering on somebody else. We... it should be addressed and dealt with public place violence is certainly a key issue for us."
(Minun nähdäkseni kaikenlaiseen väkivaltaan pitää puuttua. Palaisin vielä tähän tapaukseen kannattajasta, jolle pelin päätyttyä kävi niin, että väkivaltaiset vastustajat hakkasivat hänet, mikä muutti hänen elämänsä. Aina kun käytetään väkivaltaa
ja aiheutetaan kipua ja kärsimystä, siihen pitäisi puuttua.)

James Treadwell, tutkija, Birmingham City University:
"The reality is that you can't simply turn your head away and think that this won't be a problem over here because things can happen very, very quickly Anywhere you find the sport of football you will find disorder attached to it, but the casual culture that comes with that the organized violence the setting up and the deliberate pursuit of violence I think is very, very different and that culture can take off very, very quickly."
(Ei voi vain kääntää päätään pois ja ajatella, ettei tämä ole ongelma. Missä on jalkapalloa urheiluna, on siihen liittyvää häiriökäyttäytymistä. Mutta casuals-kulttuuri ja siihen liittyvä järjestäytynyt väkivalta, tarkoituksellinen
väkivallan harjoittaminen on nähdäkseni hyvin eri asia. Se kulttuuri voi kehittyä hyvin nopeasti.)

Barrington Patterson:
"It’s started it is gonna get worse and worse, you aint gonna, you aint gonna… it’s like a plague. You ain’t gonna be able to stop it."
(Se pahenee pahenemistaan. Se on kuin rutto. Sitä ei voi pysäyttää.)

Haastateltavat:

  • Juha Karjalainen, turvallisuuspäällikkö, Suomen Palloliitto
  • Jere Roimu, ylikomisario, Helsingin poliisi
  • Mick Wilkinson, jalkapallopoliisi, West Midlandsin poliisi
  • Barrington Patterson, entinen huligaani, Birmingham
  • James Treadwell, tutkija, Birmingham City University
  • Hannu Itkonen, urheilusosiologian professori, Jyväskylän yliopisto
  • René Österman, toimitusjohtaja, HIFK Fotboll
  • Tomi Honkanen, toimitusjohtaja, FC Lahti
  • Clifford Stott, professori, Keele University