Hyppää pääsisältöön

Noora Dadun häkellyttävä Fail on armollinen ja ankara esitys

Noora Dadu: Fail
Noora Dadu: Fail Kuva: Tani Simberg fail monologiesitys,Noora Dadu

Fail on täynnä kaikenlaisia säröjä, koloja, höperöitä sivupolkuja, siinä ei ole mitään ehyttä, täydellistä eikä varmaa. Kai juuri siksi se tuntuu elämältä.

Kiasma-teatterin näyttämön peittää valkokangas. Kuvassa istuu vanha nainen, jonkinlainen guru, lootusasennossa, silmät kiinni. Onko tuo Noora Dadu, näytelmän ohjaaja ja kirjoittaja ja esittäjä, koetan silmiäni siristellen päätellä. On se! Ei tietenkään ole!

Nainen alkaa puhua. Kyllä, hän on Noora Dadu, vanhana. Hänellä on viesti meille, joita huolet ja murheet painavat: oikeasti niitä ei ole olemassakaan. Just let them go! Huiskis vaan. Anna niiden mennä.

Valkokangas nousee, hitaasti. Näyttämöllä Dadu hiippailee styroksimökissä, pukeutuneena jonkinlaiseen aamutakin leuhakkeeseen, juttelee yleisölle pleksin läpi. Hän koettaa perustella, miksi on näyttämöllä, miksi on syntynyt tämä teos nimeltä Fail. Epäonnistuminen, hajoaminen. Moka. Virhe.

90 minuuttia myöhemmin poistun Kiasmasta pää pyörällä ja sydän solmulla. En oikein tiedä mitä olen juuri kokenut, mutta suurenmoista, omaperäistä, hassua se oli! Pikkuruista ja valtavan suurta. Tunnen, että minut on armahdettu, että kerrankin kelpaan kaikkine virheineni, olen hyvä juuri näin.

Ja toisaalta tunnen äärimmäistä hätää ja riittämättömyyttä. Minulta on kysytty maailman suurimpia kysymyksiä, minut on pantu seinää vasten. Ja syystä.

Minulta on kysytty maailman suurimpia kysymyksiä, minut on pantu seinää vasten.
Noora Dadu: Fail
Noora Dadu: Fail Kuva: Tani Simberg / Baltic Circle fail monologiesitys,Noora Dadu

Ihmeellinen, vapaa sielu tämä Noora Dadu. Tuntuu, että hänellä ei ole rajoja ollenkaan. Hän uskaltaa kaiken. Siitäkin tietysti esityksessä on kyse: mokaamista ei kannata pelätä, koska ei sitä voi välttääkään. Mieluummin vilpitön ja virheellinen kuin varma ja valheellinen.

Fail jatkaa ajatusta siitä, mihin Dadun edellinen sooloteos, omia palestiinalaisjuuria ja Palestiinan tilanteen epätoivoa ruotinut Minun Palestiinani jäi. Esitys oli menestys, mutta se jätti ristiriitaisen jäljen tekijäänsä.

Muun muassa siksi, että Dadusta – Kuusankoskella syntyneestä metsäläisestä, kanttarellista, mustikkakukosta – tuli yhtäkkiä ”uussuomalainen”. Failissa näyttelijä kertoo kokemastaan: puhelimet alkoivat soida, hänelle tarjottiin erilaisia maahanmuuttaja- ja muslimirooleja – niin teatterissa kuin mediassakin. Dadu hämmentyy: onko hän muita uskottavampi mamuroolien tulkitsija vain koska hänen isänsä on palestiinalainen?

Suomessa on tänä vuonna keskusteltu paljon kulttuurisesta omimisesta. Dadu tekee varsin hävyttömällä tavalla (en kerro miten) selväksi kantansa: sillä hetkellä kun aletaan määritellä, kuka voi esittää ja ketä, fiktio lakkaa olemasta. Joko kaikki voivat näytellä kaikkia, kaikki voivat eläytyä kaikeen. Tai kukaan ei ketään eikä mihinkään.

Fail on painava, terävä ja mielettömän hauska puheenvuoro taiteen vapauden puolesta, Minä olen näyttelijä, sanoo Noora Dadu. Näyttelijä ei ole kukaan, ja näyttelijä on kuka tahansa.

Sillä hetkellä kun aletaan määritellä, kuka voi esittää ja ketä, fiktio lakkaa olemasta.
Noora Dadu: Fail
Noora Dadu: Fail Kuva: Tani Simberg / Baltic Circle fail monologiesitys,Noora Dadu

Failissa on lukemattomia teemoja, ajatus virtaa ja kulkee. Mukana ovat myös uskonnot ja koko ajan kiihtyvä ekokatastrofi.

Dadu tekee ehdotuksen uskonnoksi, joka olisi pelkkää feikkiä ja plaseboa, ja siten uskontoja vierastaville sopiva. Yksi Dadun häkellyttävistä sketsikökköpastoreista kyselee tylyjä kysymyksiä, kuten: miten me perustelemme sen, ettemme pelasta tätä planeettaa, nyt heti? Teemmekö isoimman mokan mitä kuvitella saattaa? Todellinen epic fail, kuten sanotaan. Dadun pastori arvelee, että syyt ovat tämänkaltaisia: me teemme jotain vasta kun muutkin tekevät. Kukaan ei halua olla ensimmäinen. Meitä pelottaa että muut pitävät meitä tylsinä vakavikkoina.

Lista on musertava. Esityksen jälkeen aloin miettiä omia syitäni. Mieleen tulivat muun muassa seuraavat:

- Ei tee mieli ajatella, että elonkehä on tuhoutumassa. Se on niin kamala juttu. Ajattelen mieluummin jotain muuta.
- Kun kerran niin monet fiksut ja sivistyneet ihmiset shoppaavat, ajelevat, lentävät ja syövät pihviä, asiat eivät vaan voi olla niin huonosti.
- Jos minä lopetan kaiken materialismin, mässäilyn ja tuhlauksen, mutta muut jatkavat, käykö niin että minulla on yksin ankea elämä mutta muilla hauska?

Aika surkeita selityksiä.

Failin lopussa – joka on yhtä ällistyttävä kuin koko juttu muutenkin – on mukana sielua riipivää kauneutta. Sellaista, tiedättehän, joka muistuttaa elämän ihmeellisyydestä. Joka antaa toivoa.

Kiasma-teatteri ja Baltic Circle -festivaali: Fail. Ohjaus ja käsikirjoitus: Noora Dadu. Tilasuunnittelu: Jaakko Pietiläinen. Valosuunnittelu: Jani-Matti Salo. Ensi-ilta 17.11.2016.

Palkittu teatterintekijä yritti ratkaista Palestiinan kriisin, nyt hän käy kiinni syyllisyydentunteeseemme

Huminaa-blogi: Häpeän haltuunotto

Kujerruksia-blogi: Nousu häpeän alhosta

Muokattu 1.12.2016: Linkkejä lisätty

Penkkitaiteilija

  • Erkka Filander ajatteli kiusattujen kasvoja kirjoittaessaan runoteostaan

    Tanssiva karhu -ehdokas esittelyssä

    Erkka Filander muisteli koulunsa kiusattuja ja kirjoitti kehutun runoteoksen marttyyreistä ja rakennuksista. Nyt Torso on ehdolla Ylen Tanssiva karhu -runouspalkinnon saajaksi. Mutta miksi Filander on sitä mieltä, ettei hänen teostaan kannata lukea ääneen? Erkka Filanderin Torso on runoteos arkkitehtuurista, tiloista ja marttyyriudesta.

  • Stadin slangi yhdistää ja erottaa

    Slangi on puhetapa, jota vain ryhmään kuuluvat ymmärtävät.

    Stadi vai Hesa? Tämä oli joskus tärkeätä tietää. Nyttemmin nuoret paljasjalkaiset ovat alkaneet kuin kiusallaan puhua Hesoista.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Villen keittiössä poronsorkkia ja puff puff -palleroita

    Ville Haapasalo kutsuu keittiöön vieraita kahdeksasta maasta

    Villen keittiö 30 minuutissa -ruokakulttuuriohjelmassa laitetaan ruokaa suurella sydämellä. Ohjelmassa Ville Haapasalo saa vieraakseen hyvän ruoan ystäviä kahdeksasta eri maasta. Joka viikko perehdytään yhden maan ruokaperinteisiin.

  • Jouni Tossavainen: Nykyaikainen kilpaurheilu ei edistä ihmisen terveyttä

    Siinä hetkessä alan kilpailla, kun joku yrittää ohi.

    Porukat lenkkeilevät kuola valuen, kuonot kurtussa ja aivot narikassa. Millä tahansa lenkillä hymyilevä vastaantulija on poikkeus, ystävällinen tervehdys ihme. Tiukka ruumis on aina kauniimpi näky kuin lukeva ihminen. Kirjailija ja runoilija Jouni Tossavainen kirjoitti KulttuuriCocktailille esseen liikunnasta – ja liikkumattomuudesta.

  • Uljas uusi maailma – Suomen ensimmäinen sähkömusiikkidraama

    Martti Vuorenjuuri teki antiutopiasta radiosovituksen 1958.

    Vuonna 1958 syntyi Suomen ensimmäinen sähkömusiikkiteos, kun Martti Vuorenjuuri toteutti kuunnelmasovituksensa Aldous Huxleyn antiutooppisesta romaanista Uljas uusi maailma. Huxleyn pessimistinen romaani (1932, suom. 1944) on klassinen kuvaus tulevaisuuden totalitaarisesta yhteiskunnasta, johon ihmiset on sopeutettu jo lapsesta pitäen.

  • Taidetutkimukset-sarjan kolmannella kaudella etsitään taas kadonneita mestariteoksia

    Kauden taiteilijat ovat Vuillard, Constable ja Gainsborough

    Taidetutkimukset on BBC:n jännittävä sarja, jossa etsitään ja löydetään kadonneita mestariteoksia. Taidetuntijat Philip Mould ja Bendor Grosvenor sekä toimittaja Fiona Bruce perehtyvät teoksiin, joiden he uskovat olevan kuuluisien taiteilijoiden tuntemattomia tai kadonneita töitä ja yrittävät koota todisteet, joilla maailman johtavat taide-ekspertit saataisiin vakuuttuneeksi niiden aitoudesta.

  • Saisinko yhden neuvoa antavan? Työelämäni on ihan muuttunut.

    Uusi Pietari K. podcast ja essee joka viikko

    Mitä yhteistä on Aleksis Kivellä ja jälkiteollisella pätkätyöläisellä? Ennen kaikkea työpaikkaryyppääminen. Suomalaisten ryyppyreissujen väheneminen liittyy työkulttuurin muutoksiin, mutta onneksi jälkiteollinen työkulttuuri on palauttanut työpaikkapöhnän arvon. Uusi Pietari K. podcast ja essee joka viikko läpi kesän.

  • Juha Hurme: Viiankiaapa

    Viiankiaapa

    Aapasuo on Suomen pohjoiselle luonnolle ominainen, mutta kömpelölle ja jäykistyneelle karvattomalle apinalle hankalaa maastoa. Yle Radio 1:n Kultakuume-ohjelman kolumnisti Juha Hurme on huolestunut Viiankiaavan kohtalosta.

  • Mene metsään! Avaruusromua 25.6.2017

    Metsässä olo rauhoittaa, ja myös musiikki.

    Metsässä oleskelu laskee verenpainetta, vähentää lihasjännitystä ja alentaa sydämen sykettä. Metsässä olo rauhoittaa. Sanotaan, että jo muutama minuutti metsässä vaikuttaa meihin, mutta metsän hyödyt ja vaikutukset tulevat parhaiten esiin, jos metsässä viihtyy pitempään. Stressi helpottaa. Olo paranee. Amerikkalainen Robert Scott Thompson on tehnyt metsäistä musiikkia. Steve Roach ja Robert Logan lähestyvät asiaa biologian ja ihmisen luontosuhteen kautta. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Tanssin huumassa humppa karkaa käsistä

    Humppa karkasi käsistä

    Tanssilava ja yötön yö. Ja Ylen massiivinen Hulahula Suomi -hanke ja haaste tanssin maailmanennätykseen juhannusiltana! Teeman Elävä arkisto säestää näitä ihan omilla tanssityyleillään. Tanssi huumaa -paketissa nähdään ohjelmat Dansholmen (1966) ja Humppa karkasi käsistä (1981). Ohjelmat televisiossa: Maanantaina 19.6.