Hyppää pääsisältöön

Tunnista lintu - opas aloittelijoille

Pajulintu laulaa puussa.
Pajulinnulla ei ole selviä värikuvioita. Pajulintu laulaa puussa. Kuva: Yle / Risto Salovaara Pajulintu,linnut

Lintuharrastus ja lintulajien opettelu kannattaa aloittaa silloin, kun lajeja on maastossa vähän. Talvella tarkoitukseen sopii mainiosti esimerkiksi talviruokintapaikka. Kevään edistyessä ja lajimäärän lisääntyessä määritystaitoja voi kartuttaa vähitellen.

Yksi oleellinen asia määrityksessä on miettiä voiko kyseinen lintu esiintyä havaitussa ympäristössä havaittuun vuodenaikaan. Se karsii suurimmat halut harvinaisempien lajien virhemäärityksiin.

Koko ja yleisvaikutelma

Vertaa havaitsemaasi lintua tuttuihin lajeihin, esimerkiksi varikseen tai varpuseen. Onko näkemäsi lintu näitä isompi vai pienempi? Kuinka se liikkuu?

Varis maassa.
Varis askeltaa. Varis maassa. Kuva: Yle / Risto Salovaara varis (laji),linnut
Varpusia maassa Tammelan torilla Tampereella.
Varpunen hyppii tasajalkaa. Varpusia maassa Tammelan torilla Tampereella. Kuva: Yle / Risto Salovaara varpunen,linnut

Katso linnun yleisvaikutelmaa, jo se kertoo paljon. Onko lintu pyöreä kuin punarinta? Kulkeeko se kävellen kipittäen kuin hoikka, pitkäpyrstöinen västäräkki vai hyppiikö tasajalkaa kuten varpunen tai rastaat?

Punarinta talviruokintapaikalla huhtikuun alussa.
Punarinta. Punarinta talviruokintapaikalla huhtikuun alussa. Kuva: Yle / Risto Salovaara Punarinta,linnut
Västäräkki koiras toukokuisella ruohikolla.
Västäräkki. Västäräkki koiras toukokuisella ruohikolla. Kuva: Yle / Risto Salovaara Västäräkki,linnut
Räkättirastas ruohikolla toukokuussa.
Räkättirastas. Räkättirastas ruohikolla toukokuussa. Kuva: Yle / Risto Salovaara Räkättirastas,linnut

Vesilinnuissa lajimäärää karsii heti, jos näkee sukeltaako lintu kokonaan vai vain puolittain - onko lintu siis kokosukeltaja vai puolisukeltaja.

Nokka kertoo ravinnosta. Paksu jykevä nokka on tyypillinen siemensyöjille, esimerkiksi punatulkulle. Hyönteissyöjän nokka taas on hento ja kapea kuten tutulla kirjosiepolla. Sekaravintoa käyttävillä, esimerkiksi variksella ja harakalla, nokka on kookas ja jykevä.

Punatulkku koiras pihlajanmarjoilla.
Punatulkku on siemensyöjä. Punatulkku koiras pihlajanmarjoilla. Kuva: Yle / Risto Salovaara punatulkku,linnut
Kirjosieppopari vie ruokaa pönttöön poikasuille. Koiras vasemmalla.
Kirjosieppo on hyönteissyöjä. Kirjosieppopari vie ruokaa pönttöön poikasuille. Koiras vasemmalla. Kuva: Yle / Risto Salovaara kirjosieppo,linnut

Puukiipijän hento ja kaareva nokka sopii erinomaisesti hyönteisten ja hämähäkkien kaiveluun kaarnan raoista. Käpylintujen ristinokalla taas käpysuomut saa hyvin halkaistua, että pääsee käsiksi käpyjen siemeniin.

Puukiipijä kuusen rungolla.
Puukiipijä. Puukiipijä kuusen rungolla. Kuva: Yle / Risto Salovaara puukiipijä (laji),linnut
Isokäpylintu koiras lähikuvassa.
Isokäpylintu. Isokäpylintu koiras lähikuvassa. Kuva: Yle / Risto Salovaara Isokäpylintu,linnut

Väritys

Monella lintulajilla on selkeä lajityypillinen väritys, varsinkin juhlapukuisilla koirailla. Naaraitten, nuorten ja sulkasatoisten lintujen määritys on usein hankalampaa. Vesilinnuista sinisorsa koiras voi hämmentää kesän höyhenpuvussa, mutta lapasorsan tunnistaa aina suuresta lattanokasta.

Sinisorsia talvella jäällä.
Sinisorsien höyhenpuku talvella. Sinisorsia talvella jäällä. Kuva: Yle / Risto Salovaara sinisorsa,linnut
Sinisorsa koiraat 22.8. kesän sulkasadossa ns. ekliptika-puvussa.
Sinisorsakoiraat kesällä. Sinisorsa koiraat 22.8. kesän sulkasadossa ns. ekliptika-puvussa. Kuva: Yle / Risto Salovaara sinisorsa
Lapasorsa naaras seisoo ruovikon reunassa.
Lapasorsa naaras. Lapasorsa naaras seisoo ruovikon reunassa. Kuva: Yle / Risto Salovaara Lapasorsa,linnut

Vaikka höyhenpuku olisikin pääpiirteissään ykstotisen "väritön", kannattaa tarkastella myös linnun yksityiskohtia. Jollakin tuntomerkkinä voi olla selkeä silmäkulmanjuova, toisella taas värirengas silmän ympärillä.

Punakylkirastas ruohikolla.
Punakylkirastas. Punakylkirastas ruohikolla. Kuva: Yle / Risto Salovaara Punakylkirastas
Pikkutylli hietikolla.
Pikkutylli. Pikkutylli hietikolla. Kuva: Yle / Risto Salovaara Pikkutylli,linnut

Vaikka läheiset lajit voivat muistuttaa toisiaan, aina löytyy tunnistamista auttavia eroja. Lajinmäärityksessä kannattaa siis olla tarkkana. Kokemus kartuttaa taitoja.

Naurulokki lennossa.Pikkulokki lennossa.
Naurulokki ja pikkulokki. Kuva: Yle / Risto Salovaara
Tukkasotka koiras.
Tukkasotka koiras. Tukkasotka koiras. Kuva: Yle / Risto Salovaara Tukkasotka
Lapasotka koiras uimassa
Lapasotka koiras. Lapasotka koiras uimassa Kuva: Yle / Risto Salovaara Lapasotka,linnut

Lennossa

Monesti lentävän linnun havainnoimisaika jää lyhyeksi, mutta silti siitä saattaa olla apua. Jo pelkkä silhuetti voi johdattaa lajiin tai ainakin lajiryhmään. Pitkä ja kaareva nokka paljastaa parven linnut kuoviksi. Iso- tai pikkukuovi, se ei kylläkään selviä.

Isokuovit muutolla etelään, Lempäälä 25.6.2016
Kuoviparvi. Isokuovit muutolla etelään, Lempäälä 25.6.2016 Kuva: Yle / Risto Salovaara isokuovi
Neljä kurkea lennossa, kevät.
Kurki. Neljä kurkea lennossa, kevät. Kuva: Yle / Risto Salovaara kurjet (kurkilinnut),linnut
Harmaahaikara lentää.
Harmaahaikara. Harmaahaikara lentää. Kuva: Yle / Risto Salovaara Harmaahaikarat,linnut

Isoja lintuja kumpainenkin. Jalat sojottavat suorina, mutta onko kaula mutkalla vai suorana? Harmaahaikaralla mutkalla, kurjella suorana.

Lentotapaan kannattaa myös kiinnittää huomiota. Lentääkö yksittäinen lintu tai lintuparvi suoraviivaisesti kuten tilhi tai kottarainen, vai onko lento aaltoilevaa kuten peippolinnuilla tai todella syvään aaltoilevaa kuten tikoilla. Lennossa näkee usein myös silmiinpistävät värikuviot siivissä ja pyrstössä.

Sepelkyyhky ponnahtaa lentoon.
Sepelkyyhky ponnahtaa lentoon. Sepelkyyhky ponnahtaa lentoon. Kuva: Yle/Risto Salovaara sepelkyyhky,linnut
Tikliparvi lennossa.
Tikliparven lento aaltoilee. Tikliparvi lennossa. Kuva: Yle / Risto Salovaara Tiklit
Tervapääsky lennossa.
Tervapääsky. Tervapääsky lennossa. Kuva: Yle / Risto Salovaara tervapääsky,kiitäjät
Närhi lennossa.
Närhi. Närhi lennossa. Kuva: Yle / Risto Salovaara närhi

Lentääkö lintu tihein, jatkuvin siiveniskuin, vai räpyttää harvakseltaan ja välillä liukuen? Ovatko siivet lyhyehköt ja pyöreät kuten närhellä, vai pitkät ja sirot kuten tervapääskyllä ja jalohaukoilla?

Retkellä kiikarista on apua

Kiikari on lintuharrastajan tärkeä työkalu. Se auttaa erottamaan tuntomerkkejä, jotka paljain silmin voivat jäädä näkemättä.

Metsä-, tundra- ja kanadanhanhia syksyllä.
Monta lajia samassa parvessa. Metsä-, tundra- ja kanadanhanhia syksyllä. Kuva: Yle / Risto Salovaara Hanhet,linnut
Hanhia lennossa.
Metsä-, tundra- ja kanadanhanhia. Hanhia lennossa. Kuva: Yle / Risto Salovaara Metsähanhi,Kanadanhanhi,Tundrahanhi

Jos ei ole varma lajinmäärityksestä, lintua ei tule määrittää väkisin. Asiaa ei tarvitse hävetä, sillä määritysongelmia tulee kaikilla vastaan. Jos mahdollista, kannattaa retkeillä pidemmälle ehtineiden harrastajien kanssa. Taidot karttuvat kyllä harrastuksen syventyessä.

Myös kuolleena löytyviä, esimerkiksi ikkunoihin törmänneitä lintuja voi tutkiskella määritysmielessä. Monissa luonnontieteellisissä museoissa on laajat lintukokoelmat, joita kannattaa hyödyntää oppimismielessä. Siellä kohde ei varmasti karkaa.

Hankalia määritettäviä ovat linnut, joilla ei ole oikein minkäänlaisia selkeitä värikuvioita. Silloin äänellä on aivan ratkaiseva merkitys. Kannattaa siis opetella myös lintujen ääniä.

Peippo, koiras oikealla ja naaras vasemmalla. Törmänneet ikkunaan.
Peipot törmäsivät ikkunaan. Vasemmalla naaras, oikealla koiras. Peippo, koiras oikealla ja naaras vasemmalla. Törmänneet ikkunaan. Kuva: Yle / Risto Salovaara Peippo,linnut

Ruokintapaikan lajistoa
Pönttölintuja
Lintuja ja luontoa eri museoissa
BirdLife Suomi

  • Vihattu luonto – nyt saa harmittaa!

    Nämä asiat ärsyttävät suomalaisessa luonnossa.

    Hyttysiä, kakkaa, liian kylmä, liian kuuma ja mihin hirvikärpäsiä muka tarvitaan? Mikä suomalaisessa luonnossa ei miellytä? Luonto-Suomessa haluttiin kuulla siitä, mistä ihmiset eivät pidä luonnossa. Soittajia oli runsaasti ja sähköposti kävi kuumana.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Luonto

  • Vihattu luonto – nyt saa harmittaa!

    Nämä asiat ärsyttävät suomalaisessa luonnossa.

    Hyttysiä, kakkaa, liian kylmä, liian kuuma ja mihin hirvikärpäsiä muka tarvitaan? Mikä suomalaisessa luonnossa ei miellytä? Luonto-Suomessa haluttiin kuulla siitä, mistä ihmiset eivät pidä luonnossa. Soittajia oli runsaasti ja sähköposti kävi kuumana.

  • Hoida mieltäsi, lumoudu luonnosta!

    Luontokävely hoitaa sekä sielua että ruumista.

    Haluatko lisää elämäniloa, luovuutta, paremman muistin ja keskittymiskyvyn vai ainoastaan selvitä jotenkin seuraavaan päivään? Niin tai näin, aina kannattaa mennä luontoon.

  • Erikoinen kasvi kalliolla ja sieni puussa

    Luontoillassa pohdittiin kuulijoiden kysymyksiä

    Mikä kasvi? Mikä sieni? Yle Radio Suomen Luontoillassa pohdittiin jälleen kuulijoiden mielenkiintoisia kysymyksiä. Kuvalliset kysymykset tulivat tällä kertaa Saimaan Kukkassalosta ja Kangasalan Sahalahdelta.

  • Näin linnut selviävät talven yli

    Pikkulinnut tarvitsevat talvella ihmisen apua

    Pihapiirin ruokintapaikoille on tunkua, kun pakkaset paukkuvat ja maa sekä metsät ovat jäässä. Miten lintujen talvipäivä sujuu ja millaisella ohjelmalla se on täytetty?

  • Kalojen talvi – elämää jääkannen alla

    Luonto-Suomessa keskusteltiin kalojen talvioloista.

    Onko kaloilla kylmä? Näkeekö ahven pimeässä? Mitä kalat talvella syövät? Jäätynyt järvi tai lampi elää talvella hiljaiseloa. Jotain siellä kuitenkin tapahtuu, mutta vain harva pääsee kurkistamaan pinnan alle

  • Näin valitset sukset oikein

    Poimi tästä vinkit suksikaupoille.

    Kunnolliset hiihtovälineet lisäävät hiihtonautintoa tuntuvasti. Poimi tästä vinkit suksikaupoille.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Töyhtötiainen

    Töyhtötiainen on hyvin yleinen metsävaltaisilla seuduilla.

    Töyhtötiainen on sinitiaisen kokoinen, päältä harmaanruskea ja alta vaaleampi tiainen, jonka päälaella sojottaa mustavalkoraitainen, suippo töyhtö. Uteliaan ja pirteästi hyörivän töyhtötiaisen huomaa useimmiten iloisesti tirrittävästä äänestä.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Hömötiainen

    Peloton hömötiainen elää havu- ja sekametsissä.

    Hieman talitiaista pienempi, isopäinen hömötiainen on päältä ruskeanharmaa, alta vaalea. Posket ovat valkoiset, päälaki ja niska mustat. Hömötiaisen huomaa useimmiten surumielisesti viheltävästä laulusta ”tjyy-tjyy-tiyy-tiyy” ja käheästi sähisevästä varoitusäänestä.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Pyrstötiainen

    Useimpina vuosina pyrstötiaiset talvehtivat pesimäseuduilla.

    Pyrstötiaisen palleromainen ruumis on tuskin sinitiaisen kokoluokkaa, mutta pyrstö huomiota herättävän pitkä (7–9 cm). Pää ja alapuoli ovat vitivalkoiset, ja selkä on musta. Hartioilla on punaruskeaa, kupeilla vaaleanpunertavaa. Nuorella poski ja niska ovat tummat.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Tikli

    Tikli on osittaismuuttaja.

    Talitiaista vähän pienempi tikli on korea ilmestys; siivellä on leveä keltainen juova ja päässä valkoista, punaista ja mustaa. Päältä lintu on kellanruskea, vatsasta valkoinen ja rinnasta oranssi. Nuoren rinta, kupeet ja selkä ovat viiruiset, pää harmaanvalkoinen. Laulu on särisevää visertelyä, johon sekoittuu näppäileviä ”did, diklit, dididlit…” -kutsuääniä.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Räkättirastas

    Räkättirastas on äärimmäisen yleinen koko Suomessa.

    Räkättirastaan selkä on punaruskea, pää ja pyrstö harmaat, vatsa valkoinen. Rinta ja kupeet ovat täplikkään kellertävät. Äänet ovat erilaista räksytystä; räkättirastas on hyvin äänekäs.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Fasaani

    Fasaani syö siemeniä, kasvinversoja ja pikkuötököitä.

    Fasaanin ruumis on kesykyyhkyn kokoluokkaa, mutta pyrstö poikkeuksellisen pitkä; koiraalla 35–45 cm ja naaraalla 20–25 cm. Koiras on suureksi osaksi kuparinpunainen, mutta siivillä ja hartioilla on mustaa, valkoista ja harmaata kirjailua. Posket ja heltat ovat kirkkaanpunaiset. Naaras on kauttaaltaan kellanruskea mustin täplin

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Kuusitiainen

    Kuusitiainen on yleinen Etelä-Suomessa.

    Kuusitiainen on vieläkin pienempi ja vilkkaampi kuin sinitiainen. Sillä on sinertävänharmaa selkä- ja likaisenvaalea vatsapuoli. Päälaki on musta, posket ja niskalaikku valkoiset.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Talitiainen

    Talitiainen on utelias ja kekseliäs etsiessään ravintoa.

    Talitiainen on suurin tiaisemme, varpusen kokoinen. Sillä on keltainen vatsa, musta päälaki ja valkoiset posket, vihreä selkä ja siniharmaat siivet. Musta vatsajuova on koiraalla leveä, naaraalla kapea.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Varpuspöllö

    Varpuspöllö elää samoilla seuduilla kesät talvet.

    Varpuspöllö on vain punatulkun kokoinen, mustarastasta pienempi, lyhytpyrstöinen pöllö. Yläpuoli on valkopilkkuisen ruskea, alapuoli tummajuovaisen vaalea. Silmät ovat pistävänkeltaiset. Koiraan soidinääni on punatulkun ääntä muistuttava vihellys ”pyy, pyy…”.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Puukiipijä

    Puukiipijä liittyy syksyllä tiaisten talviparveen.

    Talitiaista vähän pienempi ja solakka puukiipijä on päältä valkopilkkuisen ruskea ja alta valkoinen. Sillä on pitkä ja ohut, kaareva nokka. Helpointa puukiipijä on tunnistaa liikkumistavasta: lintu kipuaa nykivästi puunrunkoa ylöspäin ja lennähtää kohta toisen puun tyvelle.

  • Peltsin Lappi: TOP 3 Lapin parhaat ruuat

    Lapin kolme varmaa ruokatärppiä.

    Puhdas pohjoinen hellii ruokapöytää! Mutta mistä löytää se lappilainen keittiö, joka osaa arvostaa raaka-aineen alkuperää, osaa valmistaa sen taidolla ja laittaa koko komeuden tarjolle niin, että siitä on pakko kertoa koko maailmalle?

  • Cityluonto: Kesäyö Korkeasaaressa

    Korkeasaari ei hiljene öisin.

    Sulkemisajan jälkeen Korkeasaareen laskeutuu raukea mekkala, kun eläimet innostuvat huutelemaan viereisiin aitauksiin. Pääsin heinäkuisena kesäyönä mukaan iltakierrokselle.

  • Cityluonto: Stadin rakkaimmat puut

    Helsinkiläiset rakastavat puita ja erityisesti puuvanhuksia.

    Helsinkiläiset rakastavat vanhoja puita. Niitä hoidetaan ja suojellaan vaikka ne sattuisivat kasvamaan ajokaistalla. Arboristin eli puunhoitajan tehtävänä on pitää puuvanhukset ja vetreät taimet hyvässä kunnossa. Merikadun ja Ehrensvärdinkadun kulmassa eteläisessä Helsingissä on lippusiimalla rajattu alue.

  • Cityluonto: Ovela kuin citykettu

    Kaupunkilaisketut asuvat jopa keskellä kaupunkia

    Joko bongasit cityketun? Repolaisen voi nähdä kesällä hämärän tullen jopa keskellä kaupunkia. Pesäkolonsa se pyrkii piilottamaan uteliailta, mutta joskus haju kavaltaa asuinpaikan. Helsingin Olympiastadionin kupeessa on vielä hiljaista kesäaamuna kello kuusi. Liikkeellä on harvakseltaan työmatkakävelijöitä ja pyöräilijöitä.

  • Cityluonto: Roskalintuja – onko niitä?

    Ovatko lokit, varikset ja pulut roskalintuja?

    Lokit, varikset ja pulut eivät ole suosituimpia kaupunkilintuja. Roskalinnuiksi haukuttua kolmikkoa yhdistää se, että ne viihtyvät ihmisen läheisyydessä. Ihmisten mielestä ne penkovat roskiksia, likaavat ympäristöä ulosteillaan ja meluavatkin vielä.

  • Cityluonto: Linnanmäen vesitornin villi metsä

    Linnanmäen vesitornissa kasvaa tiheä metsä.

    Tiesitkö, että Linnanmäen huvipuistossa on metsä, jossa kasvaa muun muassa mansikkaa? Pyöreä punatiilinen vesitorni on yksi Linnanmäen maamerkeistä. Sen huipulla on tiheä metsikkö, jossa linnut pesivät mielellään. Vesitornin vihreä katto hämäsi sota-aikana myös vihollista.

  • Cityluonto: Kaupunkilaisrotta viihtyy viemärissä

    Kaupunkilaisrotalle maistuu viemäreihin heitetty ruoka.

    Kaupunkilaisrotta on selviytyjä. Ravinnon perässä se on valmis kaivamaan, kiipeilemään ja uimaan. Puistojen lisäksi rotilla on maanalainen elämänsä vanhoissa viemäristöissä. Niinpä putkiasentaja voi toisinaan joutua nenäkkäin uteliaan rotan kanssa. Pääkaupunkiseudun rottakanta on suuri. Arviot rottien lukumäärästä vaihtelevat, mutta sadoissa tuhansissa liikutaan.

  • Cityluonto: Kakkaavat valkoposkihanhet

    Valkoposkihanhet ulostavat Helsingin puistot ja rannat.

    Valkoposkihanhi, tuo uljas arktisten alueiden lintu, ulostaa joka toinen minuutti. Lintuparvet käyskentelevät suurilla nurmialueilla ja jättävät ruohikkoon terveisensä. Miten hanhet saataisiin pysymään poissa ihmisten suosimilta virkistysalueilta? Aurinkoisella säällä Helsingin Arabianranta vilisee väkeä.

  • Cityluonto: Pieni ja pelottava punkki

    Punkki eli puutiainen on pieni ja pelottava eläin.

    Puutiainen eli punkki on monen mielestä Suomen pelottavin eläin. Suomessa elää 1 500 punkkilajia, joista kuitenkin vain pieni osa on kiinnostunut ihmisestä. Tutkijat kartoittavat parhaillaan, voiko punkkien esiintymistä ennustaa vuoden tai sääennusteiden mukaan. Vielä joku aika sitten lapsia peloteltiin, että rantalepikossa väijyy punkkeja.

  • Cityluonto: Petikaverina lutikka

    Lutikka on kutittava petikaveri ja ikävä matkatuliainen.

    Lutikka on kutittava petikaveri ja ikävä matkatuliainen. Lutikkalöydöt ovat lisääntyneet pääkaupunkiseudulla. Ihmisen verta ravinnokseen käyttävä tuholainen viihtyy erityisesti sängyssä, johon se jättää pieniä pilkkumaisia ulostejälkiä.

  • Cityluonto: Pistikö salakavala viemärihyttynen?

    Luonto tulee joskus liian lähelle kuten viemärihyttyset.

    Luonto tulee joskus liian lähelle eikä hyttysiltä välty pääkaupungin keskustassakaan. Salakavala viemärihyttynen on sitäpaitsi äänetön ja hyvä piiloutumaan.

  • Cityluonto: Kaupunkilainen, varo säätä!

    Kaupungeissa on varauduttava äkillisiin sääilmiöihin.

    Olitko paikalla, kun tulva peitti Kauppatorin? Muistatko ennätysison ketjukolarin Lahdentien lumimyräkässä? Näitkö uutiskuvat tuulen kaatamasta lentokoneesta Malmilla? Pääkaupungin on osattava varautua monenlaisiin äkillisiin sääilmiöihin.

  • Kuka pöntössäsi pesi?

    Vanha pesänpohja voi paljastaa pöntössä pesineen lajin.

    Tiedätkö kuka pöntössäsi pesi? Tavallisimpia pönttöpesijöitä ovat tiaiset ja kirjosieppo, mutta toki muitakin on. Vanha pesänpohja voi paljastaa lajin. Talvi on hyvää aikaa tarkistaa tilanne ja puhdistaa pöntöt kesän jäljiltä. Kirput, väiveet ja muutkin syöpäläiset ovat kohmeessa, joten suuremmilta puremilta ja kutinoilta todennäisesti säästyy.

  • Tunnista lintu - opas aloittelijoille

    Lintujen tunnistamisessa auttaa muutama perusasia.

    Lintuharrastus ja lintulajien opettelu kannattaa aloittaa silloin, kun lajeja on maastossa vähän. Talvella tarkoitukseen sopii mainiosti esimerkiksi talviruokintapaikka. Kevään edistyessä ja lajimäärän lisääntyessä määritystaitoja voi kartuttaa vähitellen. Yksi oleellinen asia määrityksessä on miettiä voiko kyseinen lintu esiintyä havaitussa ympäristössä havaittuun vuodenaikaan.

  • Miksi tarvitaan Miljoona linnunpönttöä?

    Miljoona linnunpönttöä -kampanja syntyi pesäkolopulasta.

    Suomen metsissä on kova pula koloista. Moni lintumme tarvitsee katettuja, suojattuja tiloja pesimiseen. Ilman pönttöä tai koloa lisääntyminen ei onnistu. Miljoona linnunpönttöä -kampanjalla lahjoitamme turvallisia pesäkoloja linnuille. Ja samalla lisää linnunlaulua ensi vuonna sata vuotta täyttävälle Suomellemme.

  • Tässäkö Suomen paras susiäänite?

    Luontomiehet tallensivat susilauman ulvonnan hyvin läheltä.

    Onni potkaisi Juha Laaksosta ja Riku Lumiaroa eräänä syyskuisena iltayönä Kuhmossa. Luontomiehet olivat äänistyspuuhissa, kun susilauma alkoi yhtäkkiä ulvoa aivan lähietäisyydellä. He saivat äänitettyä ulvonnan.