Hyppää pääsisältöön

Tunnista lintu - opas aloittelijoille

Pajulintu laulaa puussa.
Pajulinnulla ei ole selviä värikuvioita. Pajulintu laulaa puussa. Kuva: Yle / Risto Salovaara Pajulintu,linnut

Lintuharrastus ja lintulajien opettelu kannattaa aloittaa silloin, kun lajeja on maastossa vähän. Talvella tarkoitukseen sopii mainiosti esimerkiksi talviruokintapaikka. Kevään edistyessä ja lajimäärän lisääntyessä määritystaitoja voi kartuttaa vähitellen.

Yksi oleellinen asia määrityksessä on miettiä voiko kyseinen lintu esiintyä havaitussa ympäristössä havaittuun vuodenaikaan. Se karsii suurimmat halut harvinaisempien lajien virhemäärityksiin.

Koko ja yleisvaikutelma

Vertaa havaitsemaasi lintua tuttuihin lajeihin, esimerkiksi varikseen tai varpuseen. Onko näkemäsi lintu näitä isompi vai pienempi? Kuinka se liikkuu?

Varis maassa.
Varis askeltaa. Varis maassa. Kuva: Yle / Risto Salovaara varis (laji),linnut
Varpusia maassa Tammelan torilla Tampereella.
Varpunen hyppii tasajalkaa. Varpusia maassa Tammelan torilla Tampereella. Kuva: Yle / Risto Salovaara varpunen,linnut

Katso linnun yleisvaikutelmaa, jo se kertoo paljon. Onko lintu pyöreä kuin punarinta? Kulkeeko se kävellen kipittäen kuin hoikka, pitkäpyrstöinen västäräkki vai hyppiikö tasajalkaa kuten varpunen tai rastaat?

Punarinta talviruokintapaikalla huhtikuun alussa.
Punarinta. Punarinta talviruokintapaikalla huhtikuun alussa. Kuva: Yle / Risto Salovaara Punarinta,linnut
Västäräkki koiras toukokuisella ruohikolla.
Västäräkki. Västäräkki koiras toukokuisella ruohikolla. Kuva: Yle / Risto Salovaara Västäräkki,linnut
Räkättirastas ruohikolla toukokuussa.
Räkättirastas. Räkättirastas ruohikolla toukokuussa. Kuva: Yle / Risto Salovaara Räkättirastas,linnut

Vesilinnuissa lajimäärää karsii heti, jos näkee sukeltaako lintu kokonaan vai vain puolittain - onko lintu siis kokosukeltaja vai puolisukeltaja.

Nokka kertoo ravinnosta. Paksu jykevä nokka on tyypillinen siemensyöjille, esimerkiksi punatulkulle. Hyönteissyöjän nokka taas on hento ja kapea kuten tutulla kirjosiepolla. Sekaravintoa käyttävillä, esimerkiksi variksella ja harakalla, nokka on kookas ja jykevä.

Punatulkku koiras pihlajanmarjoilla.
Punatulkku on siemensyöjä. Punatulkku koiras pihlajanmarjoilla. Kuva: Yle / Risto Salovaara punatulkku,linnut
Kirjosieppopari vie ruokaa pönttöön poikasuille. Koiras vasemmalla.
Kirjosieppo on hyönteissyöjä. Kirjosieppopari vie ruokaa pönttöön poikasuille. Koiras vasemmalla. Kuva: Yle / Risto Salovaara kirjosieppo,linnut

Puukiipijän hento ja kaareva nokka sopii erinomaisesti hyönteisten ja hämähäkkien kaiveluun kaarnan raoista. Käpylintujen ristinokalla taas käpysuomut saa hyvin halkaistua, että pääsee käsiksi käpyjen siemeniin.

Puukiipijä kuusen rungolla.
Puukiipijä. Puukiipijä kuusen rungolla. Kuva: Yle / Risto Salovaara puukiipijä (laji),linnut
Isokäpylintu koiras lähikuvassa.
Isokäpylintu. Isokäpylintu koiras lähikuvassa. Kuva: Yle / Risto Salovaara Isokäpylintu,linnut

Väritys

Monella lintulajilla on selkeä lajityypillinen väritys, varsinkin juhlapukuisilla koirailla. Naaraitten, nuorten ja sulkasatoisten lintujen määritys on usein hankalampaa. Vesilinnuista sinisorsa koiras voi hämmentää kesän höyhenpuvussa, mutta lapasorsan tunnistaa aina suuresta lattanokasta.

Sinisorsia talvella jäällä.
Sinisorsien höyhenpuku talvella. Sinisorsia talvella jäällä. Kuva: Yle / Risto Salovaara sinisorsa,linnut
Sinisorsa koiraat 22.8. kesän sulkasadossa ns. ekliptika-puvussa.
Sinisorsakoiraat kesällä. Sinisorsa koiraat 22.8. kesän sulkasadossa ns. ekliptika-puvussa. Kuva: Yle / Risto Salovaara sinisorsa
Lapasorsa naaras seisoo ruovikon reunassa.
Lapasorsa naaras. Lapasorsa naaras seisoo ruovikon reunassa. Kuva: Yle / Risto Salovaara Lapasorsa,linnut

Vaikka höyhenpuku olisikin pääpiirteissään ykstotisen "väritön", kannattaa tarkastella myös linnun yksityiskohtia. Jollakin tuntomerkkinä voi olla selkeä silmäkulmanjuova, toisella taas värirengas silmän ympärillä.

Punakylkirastas ruohikolla.
Punakylkirastas. Punakylkirastas ruohikolla. Kuva: Yle / Risto Salovaara Punakylkirastas
Pikkutylli hietikolla.
Pikkutylli. Pikkutylli hietikolla. Kuva: Yle / Risto Salovaara Pikkutylli,linnut

Vaikka läheiset lajit voivat muistuttaa toisiaan, aina löytyy tunnistamista auttavia eroja. Lajinmäärityksessä kannattaa siis olla tarkkana. Kokemus kartuttaa taitoja.

Naurulokki lennossa.Pikkulokki lennossa.
Naurulokki ja pikkulokki. Kuva: Yle / Risto Salovaara
Tukkasotka koiras.
Tukkasotka koiras. Tukkasotka koiras. Kuva: Yle / Risto Salovaara Tukkasotka
Lapasotka koiras uimassa
Lapasotka koiras. Lapasotka koiras uimassa Kuva: Yle / Risto Salovaara Lapasotka,linnut

Lennossa

Monesti lentävän linnun havainnoimisaika jää lyhyeksi, mutta silti siitä saattaa olla apua. Jo pelkkä silhuetti voi johdattaa lajiin tai ainakin lajiryhmään. Pitkä ja kaareva nokka paljastaa parven linnut kuoviksi. Iso- tai pikkukuovi, se ei kylläkään selviä.

Isokuovit muutolla etelään, Lempäälä 25.6.2016
Kuoviparvi. Isokuovit muutolla etelään, Lempäälä 25.6.2016 Kuva: Yle / Risto Salovaara isokuovi
Neljä kurkea lennossa, kevät.
Kurki. Neljä kurkea lennossa, kevät. Kuva: Yle / Risto Salovaara kurjet (kurkilinnut),linnut
Harmaahaikara lentää.
Harmaahaikara. Harmaahaikara lentää. Kuva: Yle / Risto Salovaara Harmaahaikarat,linnut

Isoja lintuja kumpainenkin. Jalat sojottavat suorina, mutta onko kaula mutkalla vai suorana? Harmaahaikaralla mutkalla, kurjella suorana.

Lentotapaan kannattaa myös kiinnittää huomiota. Lentääkö yksittäinen lintu tai lintuparvi suoraviivaisesti kuten tilhi tai kottarainen, vai onko lento aaltoilevaa kuten peippolinnuilla tai todella syvään aaltoilevaa kuten tikoilla. Lennossa näkee usein myös silmiinpistävät värikuviot siivissä ja pyrstössä.

Sepelkyyhky ponnahtaa lentoon.
Sepelkyyhky ponnahtaa lentoon. Sepelkyyhky ponnahtaa lentoon. Kuva: Yle/Risto Salovaara sepelkyyhky,linnut
Tikliparvi lennossa.
Tikliparven lento aaltoilee. Tikliparvi lennossa. Kuva: Yle / Risto Salovaara Tiklit
Tervapääsky lennossa.
Tervapääsky. Tervapääsky lennossa. Kuva: Yle / Risto Salovaara tervapääsky,kiitäjät
Närhi lennossa.
Närhi. Närhi lennossa. Kuva: Yle / Risto Salovaara närhi

Lentääkö lintu tihein, jatkuvin siiveniskuin, vai räpyttää harvakseltaan ja välillä liukuen? Ovatko siivet lyhyehköt ja pyöreät kuten närhellä, vai pitkät ja sirot kuten tervapääskyllä ja jalohaukoilla?

Retkellä kiikarista on apua

Kiikari on lintuharrastajan tärkeä työkalu. Se auttaa erottamaan tuntomerkkejä, jotka paljain silmin voivat jäädä näkemättä.

Metsä-, tundra- ja kanadanhanhia syksyllä.
Monta lajia samassa parvessa. Metsä-, tundra- ja kanadanhanhia syksyllä. Kuva: Yle / Risto Salovaara Hanhet,linnut
Hanhia lennossa.
Metsä-, tundra- ja kanadanhanhia. Hanhia lennossa. Kuva: Yle / Risto Salovaara Metsähanhi,Kanadanhanhi,Tundrahanhi

Jos ei ole varma lajinmäärityksestä, lintua ei tule määrittää väkisin. Asiaa ei tarvitse hävetä, sillä määritysongelmia tulee kaikilla vastaan. Jos mahdollista, kannattaa retkeillä pidemmälle ehtineiden harrastajien kanssa. Taidot karttuvat kyllä harrastuksen syventyessä.

Myös kuolleena löytyviä, esimerkiksi ikkunoihin törmänneitä lintuja voi tutkiskella määritysmielessä. Monissa luonnontieteellisissä museoissa on laajat lintukokoelmat, joita kannattaa hyödyntää oppimismielessä. Siellä kohde ei varmasti karkaa.

Hankalia määritettäviä ovat linnut, joilla ei ole oikein minkäänlaisia selkeitä värikuvioita. Silloin äänellä on aivan ratkaiseva merkitys. Kannattaa siis opetella myös lintujen ääniä.

Peippo, koiras oikealla ja naaras vasemmalla. Törmänneet ikkunaan.
Peipot törmäsivät ikkunaan. Vasemmalla naaras, oikealla koiras. Peippo, koiras oikealla ja naaras vasemmalla. Törmänneet ikkunaan. Kuva: Yle / Risto Salovaara Peippo,linnut

Ruokintapaikan lajistoa
Pönttölintuja
Lintuja ja luontoa eri museoissa
BirdLife Suomi

Kommentit
  • Kuivan kesän sienivinkit

    Sieniä kannattaa etsiä nyt vesistöjen reunoilta.

    Sieniä kannattaa etsiä nyt vesistöjen reunoilta ja lähdekosteikoista - siellä missä vettä on tarjolla. Viimeistään nyt kannattaa opetella tunnistamaan myös lahottajasieniä, sillä ne ovat joustavampia kuin puiden kumppanisienet.

  • Avara luonto syksyllä 2018

    Avaran luonnon uusia luontodokumentteja lauantaisin TV1:ssä.

    Avaran luonnon dokumentteja syksyllä 2018. YLE TV1 lauantaisin klo 18:45. (Uusinta sunnuntaisin klo 8:05)

  • Kaksiväriset koivunlehdet ja rantakäärmeen rimpuileva saalis

    Luontoillassa pohdittiin kuulijoiden kysymyksiä.

    Miksi koivussa on kaksiväriset lehdet? Voittaako käärme sammakon kaksintaistelussa? Entä onko kahden kukan kakkara hyvinkin yleinen ilmiö? Yle Radio Suomen Luontoillassa pohdittiin jälleen kuulijoiden mielenkiintoisia kysymyksiä.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

  • Toimittaja, tietokirjailija ja muusikko Perttu Häkkinen on kuollut

    Perttu Häkkinen on kuollut

    Perttu Häkkinen menehtyi sunnuntaina 12.8. tapaturmaisesti. Kaipaamme rakasta kollegaamme syvästi. Hänen älykäs, valoisa ja huumorintajuinen persoonansa valaisi päiviämme niin työyhteisössä kuin ohjelmissaankin. Perttu oli poikkeuksellinen toimittaja. Hän oli tekijänä aidosti ihmisläheinen, innostava, innostuva, pelkäämätön ja tarkkanäköinen.

  • Naprapaatti, osteopaatti vai kiropraktikko? Mistä kannattaa hakea apua selkävaivoihin?

    Mikä manipulaatiohoito auttaa selkäkipuihin?

    Kun selkää särkee tai niska jumittaa niin moni miettii, mistä hakisi apua. Pitääkö mennä lääkäriin vai auttaisiko jonkinsortin käsittely? Nettiä selaamalla löytyy helposti erilaisia tuki- ja liikuntaelinten vaivoihin suunnattuja hoitoja, mutta jää epäselväksi, mikä niistä tarjoaisi juuri omaan vaivaan sopivinta apua. Entä kannattaako käydä toisen hoitomuodon osaajalla, jos yksi ei auttanut?

  • Kuinka hyvin muistat 8. kauden tapahtumat?

    Tietovisa 8. kauden tapahtumista.

    Oletko todellinen UP-tietäjä vai vaan pelkkä pikakelaaja? Testaa, kuinka hyvin muistat Uuden Päivän 8. tuotantokauden juonikuviot. Tsemppiä testiin!

Luonto

  • Kuivan kesän sienivinkit

    Sieniä kannattaa etsiä nyt vesistöjen reunoilta.

    Sieniä kannattaa etsiä nyt vesistöjen reunoilta ja lähdekosteikoista - siellä missä vettä on tarjolla. Viimeistään nyt kannattaa opetella tunnistamaan myös lahottajasieniä, sillä ne ovat joustavampia kuin puiden kumppanisienet.

  • Kaksiväriset koivunlehdet ja rantakäärmeen rimpuileva saalis

    Luontoillassa pohdittiin kuulijoiden kysymyksiä.

    Miksi koivussa on kaksiväriset lehdet? Voittaako käärme sammakon kaksintaistelussa? Entä onko kahden kukan kakkara hyvinkin yleinen ilmiö? Yle Radio Suomen Luontoillassa pohdittiin jälleen kuulijoiden mielenkiintoisia kysymyksiä.

  • Avara luonto syksyllä 2018

    Avaran luonnon uusia luontodokumentteja lauantaisin TV1:ssä.

    Avaran luonnon dokumentteja syksyllä 2018. YLE TV1 lauantaisin klo 18:45. (Uusinta sunnuntaisin klo 8:05)

  • Merisää - Kotka Rankki: "Ohutta yläpilveä" on nyt historiaa

    Untuvapilvet olivat tuttuja saaren varusmiehille.

    Radion rannikkoasemien merisäätiedotus aloitetaan idästä. Listan toinen sääasema on Kotkan edustalla sijaitseva Rankin saari. Saarelta on tehty havaintoja muun muassa uhanalaista ja vaarantuneista lintulajeista. Linnakesaari avautui yleisölle vasta hiljattain.

  • Tunnistatko jääkauden jäljet Suomen luonnossa? Tee Yle Luonnon testi

    Jääkaudet murjoivat ja muokkasivat Suomen maaperää.

    Suomi on ollut vuosimiljoonien aikana useita kertoja paksun mannerjäätikön peitossa. Jääkaudet murjoivat ja muokkasivat Suomen maaperää, siirsivät ja siloittivat kiviä sekä kallioita. Paljasta sisäinen geologisi ja testaa, tunnistatko jääkauden jäljet Suomen luonnossa.

  • Tunnetko muurahaiset ja niiden tavat? Tee Yle Luonnon muurahaistesti!

    Testaa tietosi muurahaisten ihmeellisestä maailmasta

    Kuka keossa pomottaa? Pistääkö keltiäinen? Kuseeko viholainen? Muurahaisten maailma on kiehtova ja ihmeellinen. Ne ovat järjestelmällisen ahkeria uurastajia, jotka lypsävät ravintoa ja huolehtivat jälkeläisistään, mutta myös ryöstävät, tappavat ja taistelevat.

  • Oletko luolaihminen – tunnetko Suomen rotkot ja onkalot? Testaa tietosi!

    Suomi on tuhansien luolien maa

    Sinäkö Suomen Indiana Jones vai kenties vasta Junior? Suomi ei ole ainoastaan tuhansien järvien, vaan myös tuhansien luolien maa. Valtaosaan niistä liittyy jokin kiehtova tarina – salakuljetusta, piilopaikkoja, piruja ja pontikan keittoa. Luola on tarjonnut ihmiselle suojan mitä erilaisimmista syistä. Testaa tietosi Suomen luolien historiasta, arkeologiasta ja geologiasta.

  • Ti-ti-tyy... Mitä linnut viestivät laulullaan ja miten niiden laulu syntyy?

    Linnunlaululla on monta eri merkitystä.

    Linnunlaulun tärkein tehtävä on ilmoittaa reviiristä. Pienestäkin linnusta saattaa lähteä niin kova ääni, että se voi kuulua jopa kilometrien päähän. Hyvä lauluääni kertoo myös koiraan hyvästä kunnosta ja naaras valitseekin usein parikseen parhaan laulajan.

  • Näin voit itse vähentää merien roskaantumista

    Kun ei jätä roskia maahan, ne eivät päädy mereen.

    Meriin päätyy huolestuttavia määriä muoviroskaa. Rantojen tavallisin roska on tupakantumppi ja sekin sisältää muovia. Tuulen ja sateen mukana roskat voivat päätyä mereen kalojen ravinnoksi ja lopulta myrkyksi omalle ruokalautaselle. Asialle voi todellakin tehdä jotain.

  • Kyyn hyödyllisyys yllättää

    Kyy hidastaa välillisesti puutiaisia levittämästä tauteja.

    Kyystä on ihmiselle yllättävää hyötyä. Se hidastaa välillisesti puutiaisten, eli punkkien, kantaman borrelioosin ja puutiasaivokuumeen leviämistä.

  • Kaakkuri on Suomen toiseksi erilaisin lintu

    Kaakkurin perimä poikkeaa muista linnuista

    Kaakkuri kulkee omia polkujaan lintujen evoluutiossa. Se on perimältään hyvin erilainen kuin muut siivekkäät. Suomalaisista linnuista vain kalasääski poikkeaa dna:ltaan siitä enemmän.

  • Sukeltavia vesilintuja: Haahka

    Koiraan soidinääni on matala ja kumea.

    Haahka on suurin sorsamme, sinisorsaakin isompi ja rotevampi. Koiras on päältä valkoinen, ja alapuoli, peräpää ja päälaki ovat mustat, niska vihreä. Naaras on mustaraitaisen tummanruskea. Luisun otsan vuoksi pään sivuprofiili on kolmiomainen. Koiraan soidinääni on matala ja kumea ”auu, au-huuo”. Naaraan ääni on karheaa rotkotusta ”rok-rok-rok”.

  • Sukeltavia vesilintuja: Alli

    Alli on pohjoisimman Lapin harvinainen pesimälintu.

    Alli on liki telkän kokoinen, mutta hennompi ja palleromaisempi. Kesällä selkäpuoli on tummanruskea, vatsa valkoinen, naama vaalea eroten tummemmasta rinnasta ja päästä. Koiraan keskimmäiset pyrstösulat ovat jouhimaiset. Naaras on himmeämpi. Syksystä kevääseen koiraan selkäpuoli on vaaleanharmaa, kaula ja pää valkoiset. Talvipukuisen naaraan valkeahkossa päässä on tumma päälaki ja kaulansivu. Allin kutsuääni on nenäsointinen ”a-al-li, aa-al-li…”.

  • Sukeltavia vesilintuja: Kuikka

    Kuikat lähtevät Mustallemerelle elo–lokakuussa.

    Kuikka on sinisorsaa selvästi isompi ja pitkänomainen. Sillä on paksu kaula ja jykevä tikarimainen nokka. Keskellä mustaa selkää on valkoista ruutukuviota. Kurkku on musta ja kaulan sivut valkojuovaiset. Soidinääni on kantava, kuulas ”kuuik-ko-kuik-ko-kuik-ko…”, josta laji on saanut nimensäkin.

  • Sukeltavia vesilintuja: Mustalintu

    Mustalintukoiras on musta, nokassa keltaista.

    Lähes sinisorsan kokoisella, tanakalla mustalinnulla on melko lyhyt ja ohut kaula. Koiras on kokonaan musta, vain nokan päällä on keltaista. Läheltä nokan tyvellä näkyy musta kyhmy. Naaras on tummanruskea päälakea myöten, mutta poski ja kaulansivu ovat vaaleat ja nokka harmaa. Koiraan soidin- ja lentoääni on pehmeä vihellys ”hjy, hji-hjy”.

  • Sukeltavia vesilintuja: Uivelo

    Uivelokoiraan pää ja eturuumis on valkoinen.

    Uivelo on selvästi sinisorsaa ja jonkin verran telkkääkin pienempi, typäkkä ja lyhytnokkainen sorsalaji. Koiraan pää ja eturuumis on vitivalkoinen, kyljet harmaat ja selkä mustajuovainen. Päässä on musta täplä silmän ympärillä ja musta juova niskassa. Ruskeanharmaan naaraan päälaki on punaruskea, kurkku laajalti valkoinen. Koiraan soidinääni on vaimeaa narinaa ”gurrr-ik”.

  • Sukeltavia vesilintuja: Tukkakoskelo

    Tukkakoskelo on yleinen koko Suomessa.

    Tukkakoskelo on sinisorsan kokoinen mutta pitkänomaisempi. Pää on melko pieni ja kaula lyhyehkö ja ohut. Koiraan selkä ja pää ovat mustat, kupeet ja peräpää harmaat, rinta punertavanruskea. Niskassa harottaa siirottava töyhtö. Naaras on harmaa, ja ruskeanpunaisen pään ja vaalean kaulan välinen väriraja ei ole jyrkkä toisin kuin isokoskelolla. Ääni on pehmeästi narskuttava ”bra-bra…”.

  • Sukeltavia vesilintuja: Isokoskelo

    Isokoskelon tavallisin ääni on karhea ”prra-prra…”

    Isokoskelo on sinisorsaa suurempi ja pitkänomaisempi ja sillä on ohut ja pitkä punainen nokka. Koiraan alapuoli on valkoinen, yläpuoli ja pää mustat. Vaaleanharmaalla naaraalla on punaruskea pää ja valkoinen kaularengas.

  • Sukeltavia vesilintuja: Mustakurkku-uikku

    Mustakurkku-uikku on vain tavin kokoinen.

    Vain tavin kokoisen, palleromaisen mustakurkku-uikun kaula on melko pitkä ja nokka hyvin lyhyt. Pää ja selkä ovat mustat, kaula ja kupeet ruosteenpunaiset. Ohimoilla on kirkkaanoranssit töyhdöt. Nuoren alapuoli on vaalea, kaula ja pää tummin juovin. Soidinääni on värisevää liverrystä ”hvi-äärrh, hy-äärrh”.

  • Sukeltavia vesilintuja: Härkälintu

    Härkälintu on vähän silkkiuikkua pienempi.

    Härkälintu on vähän silkkiuikkua pienempi, ja sillä on lyhyempi ja paksumpi, ruosteenpunainen kaula. Siitä erottuvat selvästi vaaleat posket ja musta päälaki, eikä päässä ole töyhtöjä. Ruumis on tummanruskea. Nuoren yksilön päässä on mustia juovia. Soidinääni on härkämäistä mylvintää ja ulvahtelua, joka vaihtuu välillä porsasmaiseksi kiljunnaksi.

  • Sukeltavia vesilintuja: Silkkiuikku

    Soidinäänenä mm. koriseva ”korr, krra-aahr”.

    Silkkiuikun ruskea ruumis on pienempi kuin sinisorsan mutta valkoinen kaula pitempi. Leuassa ja päälaella on ruskeita höyhenröyhelöitä. Ne puuttuvat syksyisiltä nuorilta yksilöiltä, joiden vaaleassa päässä on tummia pitkittäisjuovia. Äänekkään silkkiuikun soidinääniä ovat koriseva ”korr, krra-aahr”, nenäsointinen ”gang gang” ja terävä ”vrek-vräk…”.

  • Sukeltavia vesilintuja: Tukkasotka

    Ääni on karheaa narskutusta ”krra-krra…”.

    Tukkasotka on telkän kokoinen, ja sillä on lyhyt ruumis ja iso pää. Mustalla koiraalla on valkoiset kyljet. Niskatöyhtö näkyy läheltä (kun pää kuiva, ei sukeltelun jälkeen). Naaras on tummanruskea, ja sillä on koiraan lailla kirkkaankeltainen silmä. Ääni on karheaa narskutusta ”krra-krra…”.

  • Sukeltavia vesilintuja: Telkkä

    Telkkäkoiraat lähtevät etelään jo kesäkuussa.

    Sinisorsaa pienemmällä telkällä on pyöreähkö ruumis ja kolmikulmainen pää korkean otsan vuoksi. Koiraan rinta ja kylki ovat valkoiset, pää, selkä ja takapää mustat. Poskessa on valkoinen täplä. Harmaalla naaraalla on ruskea pää ja valkoinen juova kyljessä

  • Sukeltavia vesilintuja: Punasotka

    Punasotka on sinisorsaa pienempi.

    Sinisorsaa vähän pienempi punasotka on pyöreähkö, paksukaulainen ja lyhytpyrstöinen. Sillä on melko iso nokka ja luisu otsa. Koiraan ruumis on valtaosaksi vaaleanharmaa, rinta ja peräpää mustat. Pää on tumman ruskeanpunainen. Naaras on harmahtavan vaaleanruskea, mutta poski on muuta ruumista vaaleampi. Lennossa paljastuu leveä vaalea siipijuova. Koiraan soidinääni on vingahtava ”vi-vivih…”, naaraan kutsuääni koriseva ”krrah-krah…”.

  • Kesämökillä kannattaa pönttöillä

    Tällaisia pönttöjä kannattaa ripustaa kesämökille

    Loma on mitä parasta linnunpönttöjen rakennusaikaa. Tässä vinkit siihen millaisia pönttöjä kesämökille kannattaa ripustaa.

  • Tunnista lintu - opas aloittelijoille

    Lintujen tunnistamisessa auttaa muutama perusasia.

    Lintuharrastus ja lintulajien opettelu kannattaa aloittaa silloin, kun lajeja on maastossa vähän. Talvella tarkoitukseen sopii mainiosti esimerkiksi talviruokintapaikka. Kevään edistyessä ja lajimäärän lisääntyessä määritystaitoja voi kartuttaa vähitellen. Yksi oleellinen asia määrityksessä on miettiä voiko kyseinen lintu esiintyä havaitussa ympäristössä havaittuun vuodenaikaan.