Jussi Latvala
Yle
Sekä kuoleman että seksirobottien pohtiminen on ihmisyyden pohtimista, paljastui Slushissa.
Luulitko, että Slushissa puhutaan vain kasvuyrityksistä, teknologiasta ja innovaatioista?
Kyllähän siellä puhutaankin – mutta tapahtumassa on syvennytty myös yllättävien ja Slushin imagoon nähden melko poikkeuksellisten aiheiden pariin. Kuten esimerkiksi kuolemaan.
- En oikein tiedä, miten onnistauduin ujuttautumaan tänne, “kuoleman ammattilainen” Shoshana Berger sanoi Slushin lavalla.
Puhe kuolemasta veti kuitenkin Green Stage -lavan katsomon täyteen. Berger työskentelee yhdysvaltalaisessa Ideo-suunnittelufirmassa ja pohtii työkseen, miten kuolemaa voisi kehittää.
Hänen mukaansa tällä hetkellä kuolema on asia, jonka laatua kukaan ei oikein uskalla pohtia. Yhteiskunnallisesti kuolema on sijoitettu lähinnä sairaaloihin, joissa tietysti tehdään hyvin tärkeää työtä. Mutta nykyisellään lääkärit ja sairaanhoitajat ovat ennen kaikkea hengissä pitämisen ammattilaisia, eivät yleensä hyvän kuolemisen ammattilaisia.
Tämä näkyy Bergerin mukaan etenkin siinä, miten usein ihmisille aivan elämän viimeisinä viikkoina saatetaan tehdä leikkauksia tai kemoterapiaa. Tarkoitus on tietenkin hyvä, mutta käytännössä käy niin, että monen viimeiset päivät kuluvat rankkojen hoitojen keskellä.
Tästä syystä Berger taisi puhua Slushissa: kuoleminen tarvitsee innovaatioita ja uusia ajattelutapoja.
On helppoa ajatella, että koska kuolema on niin vääjäämätöntä, sitä on turha yrittääkään parannella; asian kosmeettinen kaunistelu ei muuta sitä tosiasiaa, että kaikki kuolevat. Silti Bergerin mielestä pitäisi pohtia, miten tähän välttämättömyteen voisi tuoda kauneutta.
- Teemme sitä kaikilla muilla elämänalueilla. Tarvitsemme suojaa luonnonvoimilta, etenkin täällä Suomessa. Vastauksemme on arkkitehtuuri. Olemme muuttaneet luolista hienoihin, kauniisiin rakennuksiin, jotka pitävät meidät lämpiminä ja kuivina.
Tai ruoka: tarvitsemme ruokaa pysyäksemme hengissä, mutta aika harva ajattelee, että koska ruoka on välttämätöntä ja syöminen vääjäämätöntä, ruuan pitäisi olla ihan mitä tahansa syötäväksi kelpaavaa mössöä. Ruuan ja asumisen ympärillä pyörii valtava määrä kulttuuria ja keskustelua – miksei kuolemaakin alettaisi ajatella elämän huipentavana kokemuksena?
Miksei kuolemaa alettaisi ajatella elämän huipentavana kokemuksena?
Iso osa ongelmaa taitaa kuitenkin olla siinä, ettei kuolemaa haluta ajatella, ei omaa eikä muiden. Bergerin mielestä kannattaisi, koska kuoleman ajatteleminen voi olla oikeasti inspiroivaa.
Berger kertoi Slushissa kuuluisan esimerkin Alfred Nobelista:
- Alfred asui Ranskassa, ja vuonna 1888 eräänä aamuna maitokahvia juodessaan hän luki sanomalehdestä: Kuoleman kauppias on kuollut.
Alfred Nobel tajusi pian, että hän luki omaa kuolinilmoitustaan: hänen veljensä Ludvig oli kuollut, mutta sanomalehti oli sekoittanut veljekset. Dynamiitin keksijänä tunnettu Alfred Nobel pääsi lukemaan etukäteen, mistä ihmiset hänet muistaisivat.
- Ja juttu jatkui suunnilleen niin, että “Alfred, joka käytti omaisuutensa löytääkseen uusia tapoja tappaa ihmisiä, on kuollut”, Berger kertoo.
Nykyään Nobelia ei muisteta “kuoleman kauppiaana” vaan Nobel-palkinnoista, joiden tehtävä on edistää tieteitä, kulttuuria ja rauhaa. Tarinan mukaan kuolinilmoitus-sekaannus sai Nobelin pohtimaan uudelleen elämäänsä ja sai hänet lopulta perustamaan nykyään maailmanlaajuisesti tunnetun palkinnon.
Harva saa tuollaista mahdollisuutta lukea etukäteen sanomalehdestä, mitä jättää itsestään jälkeensä kuoleman jälkeen. Siksi Bergerillä on harjoitus:
- Kirjoita oma muistokirjoituksesi.
Slushissa Bergerin neuvoa kuunteli ehkä kolme-nelikymppinen yleisö, jolle oma kuolema on vielä kaukainen ajatus. Oman muistokirjoituksen voi tehdä kuitenkin minkä ikäinen tahansa, ja sen avulla voi pohtia, elääkö tosiaan sellaista elämää kuin haluaa. Kuoleman olemassaolo voi olla hieno inspiraation lähde, joka voi ohjata ihmisiä sellaisiin valintoihin, jotka todella kokee tärkeiksi.
Jos vääjämätön kuolema opettaa meitä elämään paremmin, mitä sillä elämällä sitten pitäisi tehdä? Tähänkin kysymykseen löytyi Slushista yksi yllättävä vastaus: voi esimerkiksi pitää hauskaa seksirobottien kanssa.
Seksiroboteista ja ylipäänsä “sextechistä” puhui samalla Slushin Green Stage -lavalla Stephanie Alys, joka on yksi MysteryVibe-sextech-startupin perustajista.
Äkkiseltään tuntuu siltä, ettei mikään yhdistä kuolemaa ja seksirobotteja. Mutta kylläpä vaan yhdistää: sekä kuoleman että seksirobottien pohtiminen saa ihmiset kysymään hyvin perimmäisiä kysymyksiä omasta elämästä ja siitä, mitä on olla ihminen.
Alys sanoo, että esimerkiksi tv-sarja Westworld on tästä esimerkki. Westworld ei saa meitä kysymään, kuinka robotit oikeastaan toimivat ja millainen koneisto niiden sisällä jyskyttää (paitsi jos olemme tosi kiinnostuneita roboteknologiasta). Westworld saa suurimman osan katsojista pohtimaan syvällisempiä kysymyksiä siitä, millainen ihmisten ja robottien suhde tulee olemaan tai millainen sen pitäisi olla.
- Tuleeko roboteista todella älykkäitä, pystyvätkö ne improvisoimaan? Tuleeko roboteista meidän kaltaisiamme, vai tuleeko niistä meitä parempia? Vievätkö ne työpaikkamme, tappavatko ne meidät?
Alysin kiinnostavin robotti-kysymys ei ihan käänny suomeksi: will we fuck robots, or will robots fuck us?
Popkulttuuri pohtii seksirobotteja jo nyt
Seksiroboteista on keskusteltu tänä syksynä myös Suomessa. Osan mielestä ne ovat hieno tapa saada mielihyvää tarjolle yhä useammille, toisten mielestä ne vielä entisestään esineellistävät etenkin naisia. Kuten Alyskin totesi, Suomessakaan ei ole keskusteltu juurikaan siitä, miten seksirobotit toimisivat, vaan siitä, millainen suhde meillä niihin olisi.
Robotit, joiden kanssa voisi harrastaa seksiä, voisivat olla hyvin olennaisessa asemassa ihmisten elämässä. Niinhän ihmissuhteetkin ovat.
- Seksirobotit tarjoavat mahdollisuuden saada suhteita tavanomaisten ihmis-ympyröiden ulkopuolelta.
Alys on tietoinen siitä, että seksirobotit myös huolestuttavat monia, koska ei ole tiedossa, millaisilla motiiveilla niitä haluttaisiin valmistaa ja millainen moraali niillä olisi. Hän on kuitenkin optimistinen siksi, että keskustelua robotteihin liittyvistä syvällisistä kysymyksistä käydään jo nyt, vaikka teknologia on vielä aivan alkutekijöissään. Westworld ja elokuvat Ex Machina ja Her ovat esimerkkejä tästä keskustelusta.
Robotit voivat parhaimmillaan olla heijastuspintaa kysymyksille, joita ihmiset lopulta kysyvät itsestään ja toisistaan. Kuten esimerkiksi:
- Jos roboteista tulee todella älykkäitä, pitääkö niiden suostua seksiin kanssamme?
Jos seksirobotit saavat ihmiset miettimään näitä kysymyksiä, silloinhan ihmisistä voi tulla osaavampia ja ymmärtäväisempiä seksuaalisia olentoja muutenkin. Sillä tapaa seksirobotit ovat kuin kuolema: vaikka ne itsessään voivat tuntua uhkaavilta ja ahdistavilta aihepiireiltä, niitä pohtimalla elämä voikin muuttua syvällisemmäksi ja merkityksellisemmäksi.
YleX on vahvasti mukana Slushissa ja tänä vuonna ensimmäistä kertaa järjestettävässä Slush Musicissa. Kuuntele YleX Etusivun erikoispitkät lähetykset vuoden suurimmasta kasvuyritystapahtumasta Slushista 30.11. ja 1.12. klo 11–14. Tsekkaa lisätiedot tapahtumasta täältä!
Lue myös:
Westworldin uusin jakso oli käänteentekevä – onko puiston Pandoran lipas nyt auennut?
YleX Musapöhinää: Näin Slush Musicin jatkoilla name droppailtiin
The Simsin tiluttelu, Angry Birdsin pulina – kuuntelet pelimusiikkia enemmän kuin aavistatkaan
