Hyppää pääsisältöön

Ydinaseiden uusi tuleminen

”Intian ja Pakistanin ydinasevarustelu muistuttaa Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton varustelukierrettä kylmän sodan aikana. Etelä-Aasian tilanne eroaa kuitenkin suurvaltojen välisestä tilanteesta siinä, että Intian ja Pakistanin välillä eivät toimi tavanomaiset varajärjestelmät mahdollisten väärien ydinhälytysten sattuessa. Intialla ja Pakistanilla ei ole varaa virheisiin, sillä maiden väliset välimatkat ovat lyhyet. Toisaalta tiedämme, että virheitä tapahtuu, jolloin ohjukset voidaan laukaista jopa vahingossa.”

Miess katsoo kameraan vähän sivuttain
M.V.Ramana Miess katsoo kameraan vähän sivuttain m.v.ramana

Näin totesi intialainen fyysikko ja aktivisti M.V. Ramana puhuessaan Mumbaissa elokuun lopussa ydinaseiden vaaroista Etelä-Aasialle. Ramana on väitellyt Bostonin yliopistossa. Nykyisin hän työskentelee Princetonin yliopistossa Yhdysvalloissa - laitoksella, joka on erikoistunut ydinvoiman tulevaisuuden ja globaalin turvallisuuden tutkimukseen.

Ramanan Mumbain puheen taustalla oli huoli Intian ja Pakistanin välien kiristymisestä Kashmirissa ja globaalin turvallisuuden heikkenemisestä. Alkusyksyllä Intiassa ja Pakistanissa pelättiin jopa maiden välisen viidennen sodan syttymistä.
Monet tutkijat ovat pitäneet Etelä-Aasiaa jo pitkään todennäköisimpänä alueena ydinasein käytävälle sodalle. Sen vaikutukset olisivat maailmanlaajuiset. Pari vuotta sitten julkaistun vertaisarvioidun tutkimuksen mukaan Intian ja Pakistanin välinen ydinsota voisi johtaa globaaliin nälänhätään, joka saattaisi surmata jopa kaksi miljardia ihmistä.

Intia ja Pakistan ovat niin sanottuja villejä ydinasevaltoja samalla tavoin kuin Israel ja Pohjois-Koreakin, sillä ne eivät ole hyväksyneet kansainvälistä ydinsulkusopimusta. Vuonna 1970 hyväksytyssä sopimuksessa ydinasemaiden määrä jäädytettiin viiteen. Tähän ”ydinklubiin” kuuluvat Yhdysvallat,Venäjä, Ranska, Britannia ja Kiina. Ydinsulkusopimuksen allekirjoittaneet ydinaseettomat maat ovat puolestaan luvanneet, että ne eivät hanki ydinaseita.

”Ensimmäisen kerran Intia testasi ydinasettaan Rajasthanin autiomaassa vuonna 1974. Ydinpommi nimettiin tuolloin hymyileväksi Buddhaksi. Olipa nimen valinta mustaa huumoria tai ei. Pakistanin johtajatkaan eivät ole säästelleet sanoissa, kun kyseessä on ollut ydinasekilpa. Ulkoministeri Zulfikar Ali Bhutto tokaisi 1960-luvun puolivälissä eräälle brittitoimittajalle, että ”syömme vaikka ruohoa ja kärsimme nälkää, mutta kehitämme oman ydinaseen”. Tuolloin oli juuri päättynyt Intian ja Pakistanin välinen toinen sota ja Intia oli ilmoittanut kehittävänsä ydinasetta. - Ja Bhutto piti lupauksensa. Kun hänet valittiin presidentiksi vuonna 1972, hän käynnisti välittömästi Pakistanin ydinaseohjelman.”

Viime maaliskuussa M.V. Ramana seurasi kollegansa pakistanilaisen fyysikon Zia Mian kanssa kansainvälistä ydinturvallisuuskokousta Washingtonissa, johon osallistui poliittisia johtajia 52 maasta. Ydinturvallisuuskokouksia on pidetty kahden vuoden välein vuodesta 2010 lähtien. Maaliskuun kokouksessa käsiteltiin ydinaseiden valmistukseen sopivien hyvinrikastetun uraanin ja plutoniumin riskejä.

”Päätöspuheessaan Yhdysvaltojen presidentti Barack Obama totesi tyytyväisenä, että kuudessa vuodessa on pystytty tekemään vaarattomaksi yli 3,8 tonnia korkearikasteista uraania ja plutoniumia 30 eri maassa. Tällä määrällä olisi voitu valmistaa vähintään 150 ydinasetta.

Presidentti Obaman mainitsemat luvut vaikuttavat suurilta. Mutta näitä lukuja on verrattava ydinaseiden valmistusaineiden todelliseen määrään, jotta pystymme hahmottamaan ongelman mittakaavan.
Kansainvälinen asiantuntijapaneeli (International Panel on Fissile Materials, IPFM) on kymmenen vuoden ajan seurannut korkearikasteisen uraanin ja plutoniumin määriä. Vuoden 2015 raportin mukaan korkearikasteista uraania on koko maailmassa noin 1370 tonnia, sillä voisi valmistaa yli 76 000 yksinkertaista, ensimmäisen sukupolven ydinasetta. Tämä polttoaine on suurimmaksi osaksi Yhdysvaltojen ja Venäjän hallinnassa. Paneeli arvioi ydinaseisiin sopivan plutoniumin määräksi 505 tonnia, jolla voisi valmistaa noin 130 000 ydinasetta.”

Ramanan mukaan nämä luvut ovat epävirallisia arvioita, sillä useimmat ydinasevaltiot eivät ilmoita, kuinka paljon niillä on ydinasemateriaalia. Hänen mielestään on kuitenkin hyvät syyt olettaa, että tämä vastaa todellisuutta. Myös presidentti Obama vahvisti tämän toteamalla ydinturvallisuuskokouksessa, että maailmassa on ”yhä jäljellä noin 2000 tonnia ydinaseisiin sopivaa materiaalia”.

”Ydinturvallisuuskokouksessa ei puhuttu lainkaan korkearikasteisen uraanin määrästä Etelä-Aasiassa, vaikka Intia ja Pakistan ovat keskeisiä huolenaiheita, kun ydinaseiden valmistusaineiden riskiä halutaan vähentää. Maailmassa on neljä maata, jotka valmistavat yhä ydinaseisiin sopivaa korkearikasteista uraania ja plutoniumia. Intian ja Pakistanin ohella näitä maita ovat Israel ja ilmeisesti myös Pohjois-Korea.
Kansainvälinen asiantuntijapaneeli (IPFM) arvioi, että Intialla ja Pakistanilla on kummallakin noin kolme tonnia korkearikasteista uraania. Intialla arvioidaan olevan myös noin 600 kg ydinaseisiin sopivaa plutoniumia ja Pakistanilla noin 200 kg. Tämän lisäksi Intialla ilmeisesti on viisi tonnia sellaista plutoniumia, josta voidaan tarvittaessa valmistaa ydinaseita”.

Pienikin määrä plutoniumia, vaikkapa omenan kokoinen palanen voi surmata satoja tuhansia ihmisiä ja aiheuttaa globaalin kriisin. Presidentti Barack Obama tähdensi ydinturvallisuuskokouksessa, että ydinaseisiin sopivan plutoniumin määrän kasvattaminen on suunnaton riski esimerkiksi terrorismin vuoksi.

Ramanan mukaan lähes kaikki ydinenergiavaltiot hyväksyvät plutoniumin tuotannon riskin, mutta ei Intia.

”Intian atomienergiaosasto pyrkii päinvastoin kasvattamaan plutoniumin määrää erottamalla ydinvoimaloiden polttoaineesta ydinaseisiin sopivan plutoniumin. Intia aikoo myös rakentaa uusia nopeiksi hyötöreaktoreiksi kutsuttuja ydinvoimaloita, jotka tuottavat enemmän plutoniumia kuin kuluttavat polttoaineena.”

Ramanan mukaan Etelä-Aasian ydinasevarustelu on karkaamassa käsistä. Asioita ei ainakaan helpota se, että Intiaa hallitsee nyt pääministeri Narendra Modin johtama hindunationalistinen BJP-puolue. Kovanlinjan miehenä tunnettu Modi on arvostellut aikaisempia hallituksia liian lepsusta suhtautumisesta Pakistaniin.

Marraskuun alussa pääministeri Modi allekirjoitti japanilaisen virkaveljensä Shinzo Aben kanssa sopimuksen, jonka mukaan Japani toimittaa ydinvoimalateknologiaa Intiaan. Sopimus kieltää teknologian käytön ydinaseisiin. Se sallii uraanin rikastamisen, mutta ei aseisiin sopivaksi. Sopimus on nostattanut Japanissa laajaa kansalaisvastarintaa, sillä Japani toimittaa nyt ensimmäistä kertaa ydinenergiateknologiaa maahan, joka ei ole hyväksynyt ydinsulkusopimusta.

Pakistan on ilmoittanut jo vuosia sitten, että se vastaa ydinaseilla, jos Intia hyökkää sitä vastaan. Pakistanin ulkoasiainministeriön johtaja Aizaz Ahmad Chaudhry vahvisti tämän viime vuonna toteamalla, että he voivat käyttää taktisia ydinaseita mahdollisessa tulevassa konfliktissa. Huhtikuussa Intian armeija järjesti puolestaan Rajasthanin autiomaassa Pakistanin rajan lähellä massiivisen sotaharjoituksen, jossa valmistauduttiin ydinaseilla käytävään sotaan.

Fyysikko M.V. Ramanan mukaan ydinaseiden merkitys ei ole kasvanut ainoastaan Etelä-Aasiassa vaan myös koko maailmassa. Presidentti Barack Obama lupasi Prahassa vuonna 2009, että Yhdysvallat tulee ottamaan konkreettisia askeleita kohti ydinaseetonta maailmaa. Ramanan mielestä Obaman lupauksilla ei ole ollut katetta.

”Kylmä tosiasia on, että Yhdysvalloilla ja Venäjällä on noin 14 700 ydinasetta - ja seitsemällä muulla ydinasevaltiolla noin 1100 ydinasetta. Yhdysvallat ja Venäjä ovat aloittaneet myös massiiviset ja pitkäaikaiset ydinaseiden ”modernisointiohjelmat”. Tämän on arvioitu maksavan Yhdysvalloille tuhat miljardia dollaria seuraavan 30 vuoden aikana.”

Ramana kuuluu Bulletin of the Atomic Scientists -aikakausjulkaisun toimituskuntaan. Tuo ydinfyysikkojen lehti on päivittänyt vertauskuvallista tuomiopäiväkelloa vuodesta 1947 lähtien. Tänä ja viime vuonna kello on näyttänyt kolmea minuuttia vaille keskiyötä. Symbolisessa kellossa keskiyö tarkoittaa globaalia katastrofia. Viimeksi näin lähellä tuhoa on oltu vuonna 1984. Vain kerran kello on edennyt vieläkin lähemmäksi kahtatoista. Vuonna 1953 tuomiopäivän kello näytti kahta minuuttia vaille keskiyötä.
Kun Yhdysvaltojen presidentiksi tulee tammikuussa Donald Trump, hänellä on yksinoikeus päättää maan ydinaseiden käytöstä. Vaalikampanjan aikana 10 Yhdysvaltojen ydinaseisiin erikoistunutta upseeria julkaisi avoimen kirjeen, jossa he ilmaisivat syvän huolensa Trumpin valinnasta. Heidän mielestään Trump ei olisi luonteensa vuoksi kyvykäs päättämään ydinaseiden käytöstä.

”Et voi samaan aikaan valmistautua sotaan ja estää sitä”. M.V. Ramana siteeraa tätä Albert Einsteinin sanontaa kuvatessaan maailman johtajien puheiden ja toiminnan välistä ristiriitaa. Tämä ilmeni lähes tragikoomisesti YK:n yleisneuvostossa syksyllä 2013, kun neljä valtionjohtajaa maalaili maailmalle auvoisaa tulevaisuutta.

Sananvaihdon aloitti Pakistanin pääministeri Nawaz Sharif, joka osoitti puheensa Intialle:

”Maamme ovat tuhlanneet suunnattomasti varoja kilpavarusteluun. Olisimme voineet käyttää ne aseiden sijasta kansamme hyvinvointiin”.

Intian pääministeri Manmohan Singh vastasi tähän, että ”olen täysin samaa mieltä pääministeri Sharifin kanssa. Intia on vilpittömästi sitoutunut ratkaisemaan kaikki kiistakysymykset Pakistanin kanssa”.

Kiinan ulkoministeri Wang Yi jatkoi omassa puheenvuorossaan, että ”kylmän sodan vanhanaikaisella mentaliteetilla ei ole sijaa uudella globalisaation aikakaudella. Kiina rakastaa rauhaa”.

Lopuksi presidentti Barack Obama kertoi Yhdysvaltojen odottavan tulevaisuutta, “jossa kansakunnat eivät enää hamua muiden kansakuntien alueita ja luonnonresursseja... Maailmaa, jossa ei ole enää sellaisia sotia, joita esi-isämme ovat käyneet.”

Maailmanjohtajat vakuuttivat YK:ssa kaunopuheisesti rauhantahtoisuuttaan, vaikka he varautuvat samaan aikaan sotaan. - Valta kasvaa yhä aseiden piipuista, ohjusten tulipatsaista ja ydinaseiden varjoista.”

Tapio Tamminen

Kommentit

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Yhteiskunta