Hyppää pääsisältöön
Aihesivun Elävän arkiston blogi pääkuva

Arkistohelmiä etsimässä - miten Elävän arkiston artikkelit syntyvät?

Kukko-äänilevy joka on päivätty 17.3.1949
Kukko-äänilevy joka on päivätty 17.3.1949 Kuva: Yle/Ville Matilainen äänilevy

Elävä arkisto on näyteikkuna Ylen arkistoaineistoihin. Aivan kuten museoiden kokoelmiin kuuluu paljon muitakin aarteita kuin näyttelyissä esillä oleva aineisto, on suurin osa Yleisradion ohjelma-aineistosta vielä yleisöltä kätkössä. Elävän arkiston toimitus kuratoi ja taustoittaa tätä valtavaa aarreaittaa nostaen esiin ohjelma-arkiston helmiä.

Elävä arkisto on julkaissut 10-vuotisen historiansa aikana yli 13 000 artikkelia. Ylen arkistossa on noin 516 000 tv-ohjelmaa, miljoonia radio-ohjelmia ja materiaalinauhoja, lähes miljoona musiikkikappaletta, noin miljoona valokuvaa ja 41 500 tehosteääntä. Elävän arkiston artikkelit esittelevät näistä valikoidun ja taustoitetun kokoelman, jonka arvo on kiinnostavuudessa, ajankohtaisuudessa ja historian linkittämisessä nykypäivään.

Arkiston hyllyistä löytyy vuosikymmeniä karttunut radio- ja tv-ohjelmien kokoelma aina mykkäfilmeistä kuvanauhoihin, rautalanka-äänitteistä (kyllä, kyse on formaatista, ei sisällöstä) minidiskeihin. Näitä hyllykilometrejä joukko yleläisiä digitoi, restauroi, tallentaa ja kuvailee tietokantoihin. Vielä suurempi kokoelma löytyy arkiston palvelimilta, jonne tallentuu päivittäin vanhan, digitoidun aineiston seuraksi uusia ohjelmia, klippejä ja työmateriaaleja odottamaan uudelleenkäyttöä - joka voi olla jo seuraavana päivänä tai kaukana tulevaisuuden palveluissa.

Mikään ei pysy enää salassa.
Ylen arkisto sisältää hyllykilometreittäin yhteistä kulttuuriperintöämme Mikään ei pysy enää salassa. Kuva: Yle tallennus

Tietokannat sisältävät jo nyt miljoonittain radio- ja tv-ohjelmia - ja lisää tulee päivittäin. Jotta ohjelmat olisivat tulevaisuudessakin löydettävissä, on ne pitänyt ottaa talteen tuotanto- ja lähetysjärjestelmistä sekä sisällönkuvailla ja tallentaa arkistotietokantaan. Vanhempaa, vielä kuva- ja ääninauhoilla olevaa aineistoa, digitoidaan, sisällönkuvaillaan ja tuoreistetaan päivittäin. Osa digitoinneista tehdään massadigitointeina. Osa digitoinneista tehdään yksittäin on-demand–tyyppisesti, jotta tarvittava aineisto saadaan uusiin ohjelmiin tai muihin julkaisuihin.

Elävä arkisto syntyi 10 vuotta sitten Reijo Perälän saatua toimeksiannon: "Tehtävänäsi on avata Ylen arkistoja Suomen kansalle populaarilla tavalla." Tarkoituksena oli avata ohjelma-arkiston parhaita paloja Suomen kansan yhteiseksi iloksi. Elävä arkisto onkin vakiinnuttanut paikkansa yhtenä Ylen tunnetuimmista palveluista.

Kävimme tutustumassa Elävän arkiston toimitukseen selvittääksemme, miten nämä helmien löytäjät tekevät työnsä. Tuottaja Ville Matilainen ja vastaava tuottaja Elina Yli-Ojanperä kertoivat meille julkaisun tien arkistoaineistosta Elävän arkiston sivuille. Itse työskentelemme Yle Arkistossa tietokantojen, arkistoaineiston dokumentoinnin ja tiedonhakujen parissa. Olemme päivittäin tekemisissä ohjelmien säilyttämisen, löytämisen ja uudelleenkäytön kanssa.

Elävän arkiston artikkeli lähtee liikkeelle ideasta, joka voi syntyä ajankohtaisesta tapahtumasta, yleisötoiveesta tai toimittajan omasta kiinnostuksesta. Ajankohtaisiin asioihin reagoimisen taustalla on Elävän arkiston kalenteri, johon on kirjattu muun muassa vuosittain toistuvat merkkipäivät. Viikkovastuussa oleva toimittaja varmistaa, että ajankohtaiset tapahtumat huomioidaan nostamalla vanhan aineiston helmiä uudelleen yleisön huomion piirin tai luomalla uusia artikkeleita.

Elävä arkisto palvelee myös ajankohtaista uutisointia: Nobelin palkinnon jakamisen aikaan nostetaan esiin aiempia nobelisteja, presidentinvaalien aikaan presidenttejä, isänpäivänä isiä. Äkilliset suru-uutiset kuten näyttelijän tai muun merkkihenkilön poismeno pystytään huomioimaan välittömästi.

Yleisötoiveet voivat tulla suoraan Elävälle arkistolle tai Ylen viestinnän, toimitusten, arkiston tietopalvelun tai myynnin välittäminä. Kun yleisötoive on kuultu, arvioidaan, miten julkaisu olisi mahdollista toteuttaa: löytyykö aineistoa ja onko kyseessä yleisesti kiinnostava aihe. Mikään uusinta-automaatti Elävä arkisto ei kuitenkaan ole - tekijänoikeudetkin rajoittavat julkaisua.

Kun idea julkaisusta on syntynyt, alkaa arkiston aarrearkun myllääminen: jossain tietokannassa lymyää oikea media tähän artikkeliin.

Kuvanauhoja Yle Arkiston tietopalvelussa, taustalla työntekijä.
Kuvanauhat ovat tuttu näky Arkiston tietopalvelussa, vaikka suuri osa aineistosta on jo digitoitu. Kuvanauhoja Yle Arkiston tietopalvelussa, taustalla työntekijä. Kuva: Yle/Katja Hilska-Keinänen arkistoaineistot,tietopalvelu,yle kuvanauha

Tutustuimme artikkelin tekoon alusta pitäen. Hyväksi aiheeksi valikoitui triathlon, sillä lajin suosiosta huolimatta siitä ei ollut artikkelia Elävässä arkistossa. Tv-arkiston tietokannasta löysimmekin vanhoja Urheiluruutuja, joissa on esitetty parhaat palat päivän teräsmieskilpailuista. Osa 1980- ja 1990-luvun Urheiluruuduista oli vielä digitoimatta, joten päästäksemme edes katsomaan niitä oli kuvanauhat ensin digitoitava - tähänkin tarvittiin parin ammattilaisen työpanos. Huolellisen valinnan jälkeen - kymmenistä mahdollisista valitsimme reilun tusinan - alkoi aineiston leikkaaminen klipeiksi ja siirto julkaisujärjestelmään.

Aivan jokainen arkusta löytynyt ihme ei päässyt mukaan julkaisuun: Elävää arkistoa koskevat omat, muuta julkaisemista laajemmat sopimukset, mutta silti tekijänoikeudet ja uusintakorvaukset estävät monen helmen tarttumisen verkkoon. Ennen kuin arkistosaalis pääsee kaikkien saataville, sen käyttöoikeudet selvitetään ja tarvittaessa tekijänoikeuksien rajaamat osat leikataan pois. Tässä vaiheessa saa usein pirautella sekä toimituksiin että lakiosastolle varmistuakseen asiasta. Periaatteena on että mistään ei makseta ylimääräistä - Ylellä on jo kattavat sopimukset tekijänoikeusjärjestöjen kanssa.

Arkistoaineiston lisäksi hyvän artikkelin luomiseen tarvitaan tietoa. Vaikka Elävässä arkistossa ohjelma useimmiten puhuu puolestaan, katsojalle tai kuulijalle tarjotaan myös taustatietoa. Tieto, joka ei osu heti sunnuntai-googlailijan silmään, voi löytyä tietokirjasta, Radiokuuntelija- tai Katso-lehdestä, vanhan lehden mikrofilmiltä tai esimerkiksi Museoviraston kokoelmasta - ja kilautetaanpa joskus kaverille jonnekin päin Yleä. Toisaalta arkistoaineisto saa puhua omalla historiallisella äänenpainollaan: Elävän arkiston tarkoitus ei ole toimia tietokirjasarjana tai taustoittaa kaikkia historian tapahtumia.

Ääninauha, joka on saatu säveltäjän pojalta. Nauhalla Erkki Aaltosen viulukonsertto.
Säveltäjän pojalta saatu konserttiäänite ja taustatietoa sävellyksestä. Ääninauha, joka on saatu säveltäjän pojalta. Nauhalla Erkki Aaltosen viulukonsertto. Kuva: Yle/Katja Hilska-Keinänen arkistoaineistot,Yle Elävä arkisto,musiikkiarkistot
Radio-ohjelman kuvaus Radiokuuntelija-lehdessä
Ohjelmatietoja haetaan usein vanhoista Radiokuuntelija-lehdistä. Radio-ohjelman kuvaus Radiokuuntelija-lehdessä Kuva: Yle/Katja Hilska-Keinänen Yle Elävä arkisto,elävä arkisto,arkistointi,arkistomateriaali

Kun julkaistavat aineistot on valittu, leikattu ja siirretty julkaisujärjestelmään sekä hankittu riittävästi taustatietoa, kootaan aineiston ympärille artikkeli. Tässä vaiheessa harjoitetaan journalistista puntarointia: mikä on artikkelin näkökulma, mitä sillä halutaan sanoa ja miksi juttu julkaistaan juuri nyt. Erityistä huomiota kiinnitetään ingressiin, johon idean tulisi tiivistymän. Artikkelin muotouduttua sitä täydennetään median tekijä- ja julkaisutiedoilla, linkeillä, asiasanoituksella sekä kuvituksella. Ennen julkaisua artikkeli käy vielä esiluettavana toisen eläväarkistolaisen näytöllä virheiden ja epätarkkuuksien karsimiseksi.

Oma tekstimme eteni kestävyysurheilulle tyypillisen pitkäjänteisesti: haimme taustatietoa, puntaroimme, karsimme, mietimme mitä tapahtumia klipeistä tulisi nostaa esiin. Pelkät tulokset ja voittajien ilmoittamiset eivät tuntuneet pidemmän päälle kiehtovilta. Triathlon-artikkelin kulku kietoutui löyhästi kolmen urheilijan ja heidän haastajiensa ympärille - tarkoituksena oli kertoa lajin alkuvuosien kilpailijoista ja kisoista. Oman viehätyksensä kisavälähdyksiin tuo lajin tuonaikaiset varusteet: moni nykykuntoilija ei lähtisi 1980-luvun märkäpuvussa 16-asteiseen veteen.

Kun teksti oli viimein valmis, oli mietittävä lyhyt johdanto Facebook-julkaisuun ja eri foorumeille. Sen jälkeen Elävän arkiston Ville Matilainen painoi “Julkaise”-nappia. Johan jännitti. Julkaisumme oli maailmalla. Tämäntyyppinen artikkeli tarvitsee oikeat kanavat lukijoiden tavoittamiseksi, joten jaoimme artikkelin parille lajifoorumille - niistä se löysikin varsinaisen yleisönsä.

Yleensäkin artikkelit jatkavat elämäänsä vuorovaikutuksessa Elävän Arkiston käyttäjien kanssa - yleisö hioo helmen lopulliseen kiiltoonsa. Selvimmin vuorovaikutus näkyy, jos artikkelia muokataan tai täydennetään palautteen perusteella. Vuorovaikutus voi olla myös yleisön kysymyksiin vastaamista ja artikkelin lataus- ja jakokertojen seurantaa. Oma artikkelimme herätti keskustelua lajifoorumeilla: muutama alkuvuosina kisannut jakoi keskusteluketjuun valokuvia ensimmäisistä teräsmieskisoista, triathlonfoorumilla ihmeteltiin esiteräsmiesten varusteita. Jopa yksi artikkelin päätähdistä, Pauli Kiuru, palkitsi aherruksemme osallistumalla kommentointiin.

Vaikka artikkeleiden latauskertoja ja esimerkiksi Facebook-aktiivisuutta seurataan, tavoittavuus ei ole ainoa mittari: "turhaa artikkelia ei ole olemassakaan." Pienenkin lukijamäärän saavuttanut artikkeli kertoo oman tarinansa menneisyydestä ja voi olla hyvin merkityksellinen omalle yleisölleen.

Arkistoaineistojen kiehtovuus onkin niiden kertomissa tarinoissa ja herättämissä muistoissa: arvostetaan menneisyyttä. Eilinen herää eloon vuorovaikutuksessa yleisön kanssa. Keskustelua herättävät aiheet elävöittävät ja vahvistavat yhteistä muistiamme ja antavat uutta näkökulmaa myös nykypäivään. Elävän arkiston artikkelit eivät ole kertakäyttötavaraa, vaan niiden merkitys voi nousta uudelleen esiin vuosien päästä ensijulkaisusta.

Teksti: Marika Penttinen ja Katja Hilska-Keinänen
Kirjoittajat työskentelevät informaatikkoina Yle Arkistossa.

Kommentit