Minna Dufton
Yle
Ahkeruutta on 99-vuotiaassa Suomessa perinteisesti pidetty hyveenä. Ellet tee työtä, et ole maininnan arvoinen ja vasta, kun paiskit niitä oikein kunnolla, olet kunnon kansalainen. Mutta entä jos satutkin olemaan kevyen musiikin laulaja, joka vuosikausia treenaat tuntitolkulla ollaksesi työssäsi niin hyvä, että sinua verrataan jo Lady Gagaan ja Celine Dioniin? Erityisesti naisartistille ahkeruus on synti, sanoo The X-Factor semifinalisti Saara Aalto.
Saara Aalto on saanut maksaa määrätietoisuudestaan jo lapsesta asti. Koulussa Saara halusi aina esiintyä, nautti elämästä ja oli jopa niin innokas, että hyppäsi yhden luokan yli koulussa Oulunsalossa.
– Ala-asteella minut siirrettiin ensimmäiseltä luokalta suoraan kolmannelle ja sehän ei tietenkään auttanut koulukiusaamisasiaa. Koin aina, että olen erilainen ja ettei minua hyväksytty joukkoon. Se on ollut suomalaisille vaikea paikka, että olen ollut niin iloinen, Saara kertoo.
Täystyrmäyksiäkin on matkan varrelle mahtunut monta. Esimerkiksi silloin, kun Saara ensimmäisen kerran lauloi suomalaisen levy-yhtiön pomoille englanniksi.
– Silloin sain ensimmäistä kertaa sen vastauksen, että sinun pitäisi ehdottomasti laulaa suomeksi. Jos laulat englanniksi, sinua verrataan aina ulkomaisiin tähtiin, etkä voi koskaan olla niin hyvä. Kyllähän siinä moni ihminen lannistuisi, jos tuossa iässä sanotaan noin.
Kotikasvatus pelasti negaatiolta
Mutta Saara ei lannistunut. Hänet oli onnistuttu jo kotikasvatuksessa varustamaan hyvin epäsuomalaisella, ei-negatiivisella identiteetillä.
– Olen onnellinen, että perheeni on ollut epäsuomalainen taiteilijasuku, jossa on aina kannustettu tosi paljon. En ole kotona ikinä saanut negatiivista palautetta ja olen miettinyt, että se voi olla se juttu, miksi olen pystynyt pitämään omista unelmistani kiinni.
Lapsena Saara esitti aina omat biisinsä ensimmäisenä omille vanhemmilleen, Markus ja Taina Aallolle. Hän ei koskaan joutunut kokemaan, että hänen pitäisi tehdä joku asia paremmin, vaan vanhemmat jaksoivat kehua ja kannustaa tytärtään, jolloin häneen iskostui usko siihen, että hän todellakin pystyy kaikkeen.
– Suomessa moni lapsi ei saa elää tuollaisessa ympäristössä, missä kehuttaisiin vuolaasti. Vaikka koti olisi sellainen, missä kehutaan, niin joko koulu tai yleinen ilmapiiri lannistaa.
Toinen vanhempien perintö, jota Saara nyt aikuisena kovasti kiittelee, on se, että kotona ei koskaan kuullut vanhempien arvostelevan ketään tai puhuvan kenestäkään pahaa.
– Lapsi kyllä kuulee, kun vanhemmat arvostelevat toisia ihmisiä ja oppii itse ajattelemaan samoin. Silloin kateus tavallaan lähtee kiertämään.
Saaran vanhemmat ovat viime viikkoina päässeet todistamaan tyttärensä suosiota 20 miljoonan katsojan edessä joka lauantai-ilta. Brittien The X Factorin yleisönä on tv-yleisön lisäksi koko maailma. Vaikka Saara ei varsinaisesti haluakaan kansainvälisellä menestyksellään julkisesti näpäyttää, on hän saanut paljon energiaa siitä, että pystyy nyt näyttämään epäilijöilleen pienen maan syndroomasta kärsivässä kotimaassaan.
– Jos joku ulkopuolinen sanoo minulle, etten voi olla yhtä hyvä kuin joku maailman tähti, niin en usko sitä. Haluan, että minua verrataan ulkomaisiin tähtiin. Aion treenata niin paljon, että minua voi ihan rauhassa verrata kehen tahansa!
Talent -kilpaileminenko synti?
Jos on seurannut suomalaista lehti- ja nettikirjoittelua Saaran The X Factor -kilpailun aikana, tietää että Saara on saanut hyvin perinteiseen tapaan kritiikkiä muun muassa osallistumisestaan useisiin oman alansa mittelöihin.Takana ovat Talent Suomi, Voice of Finland ja UMK, joissa kaikissa hän on jäänyt hopealle. Tietenkin vedonlyöntiyhtiöt kysyvät nyt, onko Saara “ikuinen kakkonen”. Mitä hän itse miettii oman osaamisensa asettamisesta vertailun kohteeksi?
– Se, että olen käynyt monia kisoja läpi, niin se onkin yhtäkkiä kauheen negatiivinen asia, vaikka monilla aloilla se juuri on se pointti. Minulta kysytään, miksi olen “tyrkky” ja ihmiset ihmettelevät, että “eikö se nyt tajua jo lopettaa?” Urheilussa kaikki on selkeämpää: menet kisaan, osaamisesi mitataan ja etenet ylöspäin.
Koti-Suomessa Saara on joutunut jopa salailemaan sitä, kuinka paljon hän oikeasti on harjoitellut saavuttaakseen tavoittelemansa tason omassa lajissaan.
– En ole oikein uskaltanut kertoa ihmisille, miten paljon tein töitä, koska Suomessa koetaan, että se vie jotenkin pois siltä taiteelta. Tämmöisen kevyen musiikin laulajan pitäisi olla pystymetsästä revitty. Tässä lajissa taito ei olekaan se mittari eikä kova työkään, vaan jotkut ihan muut jutut.
10 000 tuntia treeniä sallittu vain miehille?
Saaran mielestä naispuoliselle kevyen musiikin artistille kova treenaaminen - ja erityisesti kovan treenaamisen julkinen myöntäminen - voi olla syy, mihin alalla eteneminen ja oman markkinapaikan löytäminen kotimaasta tyssää. Toisin on, jälleen kerran, urheilussa.
– Kun Suomi voitti jääkiekon mm-kisat ja Mikael Granlundilta kysyttiin, miten hänestä on tullut noin hyvä, niin hän sanoi, että: “koska mä oon treenannut 10 000 tuntia”. Granlundia pidettiin heti sisukkaana suomalaisena ja “meidän sankarina”. Mutta jos minä olisin sanonut saman, olisin ollut vain kylmä, tekninen laulaja, jolla ei ole mitään yhteyttä yleisöönsä.
– Naisena tuntuu vielä, että miesartistit, kuten Cheek tai Elastinen, saavat sanoa, että pitää painaa töitä eikä ikinä lopettaa yrittämistä. Ja kun minä olen nainen, olen yhtäkkiä vain “tyrkky” ja kylmä. Se on ihan hullua, että miehet ja urheilijat ovat ihan eri asia.
Eeppinen rakkauspoppi toimii sittenkin
Olisiko Saaran tie suomalaisena kovan luokan kansainvälisenä menestyjänä ollut erilainen, jos hän olisi treenannut mäkihyppääjäksi tai rallikuskiksi eikä kimalleprinsessamekoissa pyörähteleväksi laulajaksi? Urheilussa suomalainen tuulipukuidentiteetti on edelleen vahvempi. Saara toivoo omalla “No Fear” -esimerkillään voivansa parantaa kulttuurin saralla menestyvien asemaa ja mahdollisuuksia tulevaisuudessa.
– Suomesta ei ole juurikaan noussut ketään sooloartistia maailmalle. Ihmiset ovat tottuneet siihen, että artisti on henkilö, johon kaikki suomalaiset voivat samaistua: ei saa olla liian glamour, ei saa olla liian näyttävä. Pitää olla mahdollisimman semmoinen naapurin poika tai tyttö, jotta kaikki voivat sinuun samaistua. Kukaan ei ole uskaltanut muuttaa sitä.
Saara Aalto ei ole pioneeri siinä mielessä, että uskalsi lähteä Suomesta - onhan täältä lähdetty ennenkin. Mutta se tapa, jolla Saara on saanut käännettyä Suomessa paheksuntaa aiheuttaneet ominaisuutensa voitokseen, on mitä suurinta pioneerityötä. Saaran tyyli, eeppinen rakkauspoppi, upposi Britteihin heti. Suomessa koko ajatusta kummaksuttiin vuosikausia ja sparraajia Saaralle ei vain tahtonut löytyä. Ei ihme, että hän kokee jääneensä suomalaisena artistina yksin.
– Olen yrittänyt Suomessa tehdä sitä ja ihmiset ovat vähän nauraneet minulle ja sanoneet, että mitä se nyt kuvittelee. Täällä maailman parhaat tyypit sanovat, että tehdään vielä isommin! Se on saanut minut monta kertaa todella liikuttuneeseen tilaan. Täällä kukaan ei epäile.
Enemmän tsemppiä, vähemmän pelkoa
Saara myöntää, että kannustus Britanniassa on ollut huikeaa. Jopa niin, että hän on joutunut itse tsemppaamaan tajutakseen myös kannustaa muita samalla mitalla. Esimerkkinä hän heittää The X Factorin boot campin, jossa kaikki kilpailijat nousivat aina penkeiltään hurraamaan vastakilpailijoidensa esityksille. Saara saattoi vahingossa ensin jäädä istumaan ennen kuin tajusi itsekin hypätä ylös.
- Nyt tajuaa sen, että on itse kasvanut semmoisessa ympäristössä, missä tuota ei vaan valitettavasti tapahdu. Itsekin olen Suomessa sillä tavalla sulkeutunut, etten aina muista kiittää toista ja se on surullista. Kun olen katsonut näitä itseäni 10 vuotta nuorempia kilpailijoita täällä, olen ihmetellyt, miten he pystyvät olemaan niin itsevarmoja. Heillä ei vain ole sellaista suomalaisuuden taakkaa, että pelkää epäonnistumista ja mokaamista.
Enää Saarankaan ei tarvitse pelätä mokaamista, koska tapahtuipa The X Factorin loppuvaiheessa mitä vain, hän on monen silmissä jo voittaja. Voittaja siksi, että uskoo yhä vahvemmin pystyvänsä mihin vain. Ammatillisesti Saaran ympärillä ovat nyt myös oikeat ihmiset - mukaanluettuna oma puoliso ja manageri Meri Sopanen, jonka idea The X Factoriin lähteminen ylipäätään oli.
Mutta onko Saaran tarina vieläkään suomalaisten rakastama ryysyistä rikkauteen -tarina? Millaisia ihmeitä hänen vielä tulee tehdä, että tähti loistaisi kirkkaana myös kotimaassa? Pakonomaiseksi maailmantähdeksi Saara ei omien sanojensa mukaan halua. Hän uskaltaa myös myöntää, että The X Factor on ollut tähän astisiin talent -kilpailukokemuksiin verrattuna todellinen extreme-suoritus.
– Ei suomalaisia nuoria kovinkaan helpolla pystyisi pistämään tähän kisaan. Olen ihan äärirajoilla, että pystyn tähän. Mutta vasta täällä tämän kaiken näkee selkeästi ja tajuaa, millaista voi olla, kun sitä kateutta ei vain ole. Valitettavasti se kääntää ajatukset siihen miten voin enää palata Suomeen.
Lue myös:
Älä palaa Suomeen, Saara!
Kuuntele Saaran haastattelu Suomalaisen juhlimisen 7 kuolemansyntiä -ohjelmassa Yle Radio 1:llä maanantaina 5.12. klo 17.20.
Linkki lisätty 12.12.-16
