Hyppää pääsisältöön

Yksi yö vei Mirkalta puolison - mies sairastui aivokalvontulehdukseen ja päätyi hoitokotiin

Mirka Saarelan elämä mullistui pari vuotta sitten, kun hänen avomiehensä, Hiski, sairastui aivokalvontulehdukseen. Yhden yön aikana Mirka menetti sekä rakkaan puolison että kahden pienen lapsensa isän raastavimmalla mahdollisella tavalla. Hiski jäi henkiin, mutta vammautui pahasti.

Mirka ja Hiski olivat molemmat ehtineet viettää useamman vuoden sinkkuina ennen kuin tapasivat toisensa. Mirka oli jopa jo ehtinyt pelätä, että ehkä sopivaa puolisoa ei löytyisikään ja ajatus oman perheen perustamisesta jäisi haaveeksi. Samoilta seuduilta Pohjois-Suomesta kotoisin olevan Hiskin kanssa hänellä oli heti alussa paljon yhteistä ja elämä oli tasapainoista ja onnellista. Täydellistä perheen perustamiselle.

Pariskunnan esikoinen, Helmeri, syntyikin vuonna 2010 ja Anselmi kolme vuotta sen jälkeen.

Elämä katosi yhdessä yössä

Kuva täydellisestä pikkulapsiperhe-elämästä rikkoutui tammikuun lopussa 2014, kun urheilullisen perheenisän kuumepäivä päättyi tajuttomuuteen ja ambulanssikyytiin. Myöhään illalla lääkäri soitti sairaalasta ja epäili Hiskillä aivokalvontulehdusta. Hiski nukutettiin ja vietiin teholle.

– Kun seuraavana päivänä menin häntä katsomaan, emme tienneet, selviääkö hän ollenkaan. Odotimme vain lääkäreiden kanssa, ehtiikö lääkitys sairauden edelle. Poikamme Anselmi ja Helmeri olivat tuolloin yksi- ja kolmevuotiaat.

Kahden viikon ajan Mirka kävi päivittäin teho-osastolla Hiskin luona puolen tunnin mittaisilla visiiteillä. Myös lapset olivat kerran mukana.

– Siinä kohtaa ajattelin, että vaihtoehdot olivat, että Hiski joko kuolisi tai paranisi kokonaan. Olin niin naiivi.

Mirka Saarela vaihtaa lapsensa vaippoja
Mirka Saarela vaihtaa lapsensa vaippoja marja hintikka live

Kun Hiski lopulta heräsi, hän ei enää muistanut Mirkaa eikä lapsia. Aivokalvontulehdusta seuranneiden aivoinfarktien myötä myös Hiskin näkö oli mennyttä. Elämä, jota perhe ennen sairastumista oli saanut viettää, oli nyt kadoksissa kaikilta.

Hiski vietti sairaalassa seitsemän kuukautta. Sitten hän siirtyi pysyvästi hoitokotiin.

– Aika pian kuntoutusvaiheessa ymmärsin, että mitään ihmeparantumista ei tule tapahtumaan. Parisuhde muuttui hoivasuhteeksi. Lapsilla ei enää ollut sitä urheilullista isää, joka veisi uimaan, luistelemaan ja metsäretkille - asioita, joita Hiski rakasti.

Joskus itku on tullut myös lasten aikana ja silloin olen yrittänyt kertoa, miksi itken.― Mirka Saarela
Mirka Saarela poikansa kanssa
Mirka Saarela poikansa kanssa marja hintikka live

Uuden opettelua kyynelten läpi

Ensimmäisen vuoden aikana Mirka ja lapset vierailivat Hiskin luona kuusi kertaa viikossa.

Pala kurkussa Mirka kertoo, etteivät lapset ole vielä ymmärtäneet tapahtuneen tragediaa.

– Olen enimmäkseen surrut omalla ajallani, mutta joskus itku on tullut myös lasten aikana ja silloin olen yrittänyt kertoa, miksi itken. Olen kertonut heille, että isin silmät ja muisti ovat rikki.

Henkisesti työläintä lasten ensimmäisten elämänvuosien varjelemisen ohella Mirkalle on ollut elää niin sanotussa “välitilassa”. Hänestä tuli avoliitossa asuva leski ja yh-äiti ilman vuoroviikkoja. Mahdollisuutta jäädä sängyn pohjalle suremaan ei ole ollut.

– Olen tavallaan menettänyt toisen ihmisen, mutta en kuitenkaan. Tällaisessa tilanteessa suruprosessikin on aivan erilainen, kun joutuu suremaan puolisoa, joka on vielä elossa. Ja sitten vielä pyörittämään pikkulapsiarkea.

Mirka Saarela istuttaa parvekekukkia
Mirka Saarela istuttaa parvekekukkia marja hintikka live

Haaste omassa luokassaan on myös ollut opetella huolenpitäjän rooliin ja pois entisenlaisesta läheisyydestä oman puolison kanssa. Hiskin ulkonäkö ja ääni muistuttavat Mirkaa joka visiitillä siitä, mitä oli ja mistä pariskunta yhdessä haaveili.

– Tämä kaikki on tehnyt todella kipeää. Aivovamma on muuttanut sitä ihmistä, jonka kanssa olen aikoinani yhteen päätynyt. Olen joutunut muistuttamaan itseäni olemaan ajattelematta, miten asiat ehkä olisivat, jos näin ei olisi käynyt.

Pahimman kriisin keskellä Mirka joutui käymään läpi myös syyllisyyden tunteita.

– Olen tuntenut paljon syyllisyyttä siitä, että olen päättänyt Hiskin asumisesta hoitolaitoksessa. Vaikeimpia hetkiä ovat varmastikin olleet kaikki juhlapyhät ja perhetapahtumat. Olimme kuitenkin ennen sairastumista “ihan tavallinen” lapsiperhe ja onnellisia siinä. Olimme todella hyvä tiimi.

Tiedän, että on olemassa tulevaisuutta, mutta en enää luota siihen samalla tavalla.― Mirka Saarela
Mirka Saarela lapsena istuu tien poskessa
Mirka Saarela lapsena istuu tien poskessa marja hintikka live

Hiljaa kohti tuntematonta

Tammikuussa 2017 tulee kuluneeksi kolme vuotta siitä, kun Hiskin sairastui. Perhe tapaa tällä hetkellä parina päivänä viikossa Hiskin huoneessa.

– Hiski on kuntoutunut valtavasti lähtötilanteesta ja elää tavallaan tässä päivässä. Lähimuisti on edelleen kovin repaleinen ja haasteet arkisissa asioissa, Mirka kertoo.

Pikku hiljaa ja pienin askelin Mirka on alkanut löytää takaisin oman elämänsä – ja elämänilonsa. Hän kerää voimavaroja lapsista, uudesta työstä ja musiikista, ja hänestä huokuva positiivinen elämänasenne näyttää vain vahvistuneen koettelemusten myötä.

– Olen ollut nyt vuoden työelämässä ja päivissäni on muutakin kuin lasten tai Hiskin hoitamista. Hiskin kanssa meistä on tullut hyvä Trivial Pursuit -pariskunta! Hän muistaa edelleen joitakin asioita paremmin kuin minä, Mirka hymyilee.

Mirka Saarela festareilla
Mirka Saarela festareilla marja hintikka live

Kihlasormuksen puuttuminen Mirkan nimettömästä on hiljainen viesti siitä, että matka jatkuu nyt. Tähän vaiheeseen Mirka on selvinnyt läheisten ja ystävien tuella. Ystävinä Mirka haluaa aina pysyä myös Hiskin kanssa, toipa elämä jatkossa mitä hyvänsä.

– Suhtaudun tulevaisuuteen positiivisesti, mutta lyhyellä jänteellä. Tiedän, että on olemassa tulevaisuutta, enkä pelkää tulevaisuutta - meillehän voi tapahtua vielä vaikka mitä hyvää - mutta en ehkä enää luota siihen samalla tavalla kuin ennen.

Juuri nyt eniten eteenpäin vievät ihan “tavalliset” asiat ja niistä puhuminen. Pikku asioista Mirka ei enää jaksa murehtia.

– Olen oppinut selviytymään paljosta itse ja tiedän nykyään, mitä teen, jos rengas rikkoutuu tai mistä kysyn apua, jos autosta on virrat pois. Entisessä elämässämme kaikki autoasiat kuuluivat kokonaan Hiskille.

Luovuttaminen ei vie mihinkään.― Mirka Saarela

Kenen tahansa arjessa tulee välillä tilanteita, jolloin haluaisi heittää hanskat tiskiin luovuttaa – antaa asioiden olla, miten nyt sattuvat olemaan. Mirka ei halua olla omalle tilanteelleen vihainen, vaikka välillä tuntuukin, että elämä on vetäissyt maton jalkojen alta.

– Joskus tulee toki sellaisia fiiliksiä, että voi helvetti, vielä tämmöinenkin pikku vastoinkäyminen! Saatan siinä hetkessä luhistua, mutta tiedän, etten voi jäädä siihen. Luovuttaminen ei vie mihinkään.

Katso jutun yläosan videosta, millainen oli Mirkan ystävien ja sukulaisten järjestämä yllätyspäivä Mirkalle. Maarit ja Sami Hurmerinnan Mirkalle esittämän biisin pääset kuuntelemaan suoraan tästä:

MHL yllättää

Uusimmat sisällöt - Marja Hintikka Live

  • Eineksiä, uhkailua, liikaa töitä – unohda turha syyllisyys vanhempana! MHL:n vieraat näyttävät esimerkkiä

    Syksyn vieraat avautuvat mistä eivät enää ota paineita.

    Vapaus, vanhemmuus, tasa-arvo. Marja Hintikka Live on puolentoista vuoden ajan ravistellut suomalaista perhekeskustelua, romuttanut turhia kulisseja ja nostanut pöydälle vaikeitakin keskustelunaiheita. Kaiken takana on tavoite vapauttaa vanhemmat turhista paineista ja jatkuvasta syyllisyydestä. Kiukuttelevia lapsia? Liikaa töitä? Unettomia öitä? Parisuhde rakoilee? Et ole yksin. Meillä on ihan samanlaista.

  • Lapset repivät parrasta ja nestehukka on lähellä - tällaista on joulupukkien karu todellisuus

    Joulupukit kertovat ammattinsa pahimmat puolet.

    Kuvittele itsesi joulupukiksi tai -muoriksi. Mielessäsi pyörii kuva piparintuoksuisista kodeista, joissa pukki istutetaan pehmeälle nojatuolille glögi kädessä ja suloiset punaposkiset pikku lapsoset laulavat heleällä äänellä sopivan lyhyen kappaleen. Kukaan ei itke, kukaan ei pelkää ja koko hommaan menee noin 10 minuuttia. Ulko-ovella sinulle annetaan sovittu summa rahaa ja poistut tyytyväisenä seuraavaan kohteeseen. No, se ei todellakaan mene ihan niin.

  • Pyjama on paras jouluasu, vinkkaavat MHL-vanhemmat

    Ei kiireelle, kyllä rennolle romantiikalle!

    Idyllisten puitteiden viilaaminen tekee erityisesti perheenäideistä helposti huumorintajuttomia piiskureita. Tonttulakki alkaa kiristää liikaa ja joulunalusviikoista tulee yhtä pitkää to-do -listaa.

  • Kestävyysliikunta lihottaa?!

    Timo Haikarainen ja kestävyysliikuntamyytti.

    Kuinka on - suosiako kovatehoista vai matalatehoista treeniä - ja miten kortisoli liittyy tähän? Personal trainerimme Timo Haikarainen vääntää myytin rautalangasta!

  • Heikki Soini: Kärsitään joulu ja jatketaan elämää!

    Ei joululla ole väliä, yhteinen aika on tärkeintä.

    Joulusuklaat ilmestyivät lähikauppaani lokakuussa. Se käynnisti kahden kuukauden kuumotuksen ja stressin, joka purkautuu monessa perheessä itkuun jo jouluaaton aamuna. Lapset juoksevat hysteerisinä pitkin seiniä ja vanhempien selkäranka katkeaa viimeistään silloin, kun kinkku kuivuu valvomisesta huolimatta. Kuulostaako tutulta, kysyy MHL:n Heikki Soini.

  • Vanessa Kurri: Olen tappavan tylsä joulunviettäjä

    Neljän lapsen äiti tekee joulun perinteiden mukaan.

    Kotiäiti ja juontaja Vanessa Kurri on jouluihminen, mutta valmistelut jäävät häneltäkin usein viime tippaan. Neljän lapsen koulu- ja harrastuskuljetusten välillä Kurri sompailee sitten ympäriinsä hakemassa jouluherkut juuri niistä oikeista ja perinteisestä paikoista. Kurrille on tärkeää tehdä joulu täsmälleen samojen askelmerkkien mukaan kuin hänen äitinsä aikanaan teki. Vanessa Kurri on MHL:n vieraana TV2:ssa maanantaina 19.12. klo 21, kun aiheena on Unelmien joulu.

  • Bloggari Anna-Kaisa Huurinainen: Tänä vuonna otamme joulun rennosti

    Liika suorittaminen on aiemmin pilannut Huurinaisen joulun.

    Viime jouluna 47 palasta -blogin Anna-Kaisa Huurinainen suunnitteli joulun tarkasti: laati menun ennakkoon ja kestitsi koko lähisuvun. Odotukset ja stressi olivat kuitenkin liian kovat, ja joulu meni mönkään. Kokemuksesta viisastuneena Huurinainen aikoo ottaa tämän joulun mahdollisimman rennosti.

  • Muusikko Stig: Henkinen valmistautuminen jouluun kannattaa aloittaa hyvissä ajoin

    Kahden lapsen isä nauttii valmiista joulupöydistä.

    Muusikko Stig tunnetaan hiteistään, mutta arkielämässä Pasi Siitonen ei puumia metsästä. Sen sijaan hän on kahden pienen pojan isä, joka odottaa joulua yhtä paljon kuin lapset. Erityisen tärkeää on nimenomaan jouluun virittäytyminen: jos sitä ei aloita ajoissa, joulu saattaa livahtaa huomaamatta ohi. Stigin jouluvalmisteluihin ei kuitenkaan kuulu stressi tai touhottaminen, vaan tärkeintä on rauhoittuminen.