Hyppää pääsisältöön

Inhimillinen tekijä: Miten elää kivun kanssa?

Anna Giss ei enää tunne kivutonta hetkeä. Eveliina Heikkilä sai Nokian vesikriisin seurauksena selkärankareuman. Lääkäri, kipututkija Helena Miranda uskoo myös mielen voimaan.
Anne Flinkkilä, Helena Miranda, Anna Giss ja Eveliina Heikkilä keskustelevat jokapäiväisestä kivusta. Anna Giss ei enää tunne kivutonta hetkeä. Eveliina Heikkilä sai Nokian vesikriisin seurauksena selkärankareuman. Lääkäri, kipututkija Helena Miranda uskoo myös mielen voimaan. yle tv1

TV1 keskiviikkona 7.12.2016 klo 22.00 - 22.50, lauantaina 10.12. klo 17.10
Yle Areenassa vuoden ajan.

Krooninen kipu sattuu, ärsyttää, ahdistaa. Kun kipu ei parane, on sen kanssa opeteltava jollakin tavalla elämään.

Inhimillisen tekijän vieraat tietävät aika paljon siitä, millaista elämän kroonisen kivun kanssa on ja miten kipua voi yrittää ottaa haltuun.

Anne Flinkkilän vieraina ovat Anna Giss, Eveliina Heikkilä ja lääkäri, kipututkija Helena Miranda.

Oudot kivut selvisivät

Anna Giss on opiskelija ja kokemuskouluttaja. Hänen kipuhistoriansa alkoi seitsemän vuotta sitten, kun ulkomaanreissun jälkeen kynnet muuttuivat punaisiksi.

Kukaan ei ymmärtänyt mistä voisi olla kysymys ja vaikka tilanne saatiin lääkkeillä rauhoitettua, pikkuhiljaa oudot kivut alkoivat nousta sormista ylöspäin pitkin käsiä. Pahimmillaan kädet olivat täysin toimintakyvyttömät.

Muutaman mutkan kautta Anna sai loppujen lopuksi nimen kivuilleen: kysymys oli TOS-oireyhtymästä. Sellaisesta Anna ei ollut ikinä kuullutkaan, mutta selvisi, että käytännössä olkahermot ovat koko ajan kuin tiimalasi puristuksessa ja siksi kädet puutuvat.

Annalle kehittyi myös monimuotoinen kipuoireyhtymä, aivot lähettävät vääriä kipusignaaleja, niin että höyhenen hipaisukin tuntuu siltä, kuin joku yrittäisi tuupata kumoon. Kokonaan kivutonta hetkeä ei ole, ja arjessa on tarkasti mietittävä, että mihin voimat tänään riittävät.

Kahden vuoden epätietoisuus

Eveliina Heikkilä kuljetti ammatikseen raskaita rekkoja, mutta vuoden 2007 Nokian vesikriisi katkaisi uran ja vei myös terveyden.

Koko perhe sairastui juotuaan saastunutta vettä, muut paranivat, mutta Eveliina alkoi kärsiä jatkuvista rajuista niveltulehduksista milloin polvissa, milloin lonkissa.

Suhtautuminen oli ristiriitaista, moni lääkäri oli sitä mieltä, että vedellä ei ollut mitään tekemistä niveltulehdusten kierteen kanssa ja vika oli Eveliinan korvien välissä. Kohtalotoverit taas kertoivat vastaavanlaisia tarinoita.

Loppujen lopuksi Eveliinalla todettiin selkärankareuma ja hän sanoo noiden parin epätietoisuuden vuoden olleen todella sumuisia: kipulääkkeitä, epätietoisuutta, katkeruutta ammatin ja terveyden menetyksestä.

Huomio pois kivuista

Anna ja Eveliina eivät ole luovuttajia.

Anna käyttää pyörätuolia ja käy puhumassa kipupotilaan kohtaamisesta hoitohenkilökunnalle. Eveliina on herättänyt henkiin vanhan harrastuksensa kilpatanssin ja nyt kun sairaus on ikään kuin talviunilla, tanssi sujuu päivän kunnon mukaan.

Molemmat ovat sitä mieltä, että hyvien ja kiinnostavien asioiden tekeminen tuo sisältöä elämään ja vie huomiota pois kivusta. Molemmat ovat kyllä kohdanneet kummastelevia katseita: reumaatikko ei saisi tanssia, nuori kipupotilas ei saisi meikata ja näyttää hyvältä.

Ota kipu haltuun!

Lääkäri ja kipututkija Helena Miranda puhuu kivun haltuun ottamisesta. Hän sanoo, että kipua ymmärretään nykyään paljon paremmin kuin ennen, koska aivokuvantamisella on voitu todeta, että kipuaistimus on todellinen, ei kuviteltu.

Jos kivun tuntee vaikka kantapäässä, aistimus nousee hermoratoja pitkin aivoihin ja aivot tuottavat kipukokemuksen ja antavat sille merkityksen.

Usein jo kasvuympäristö on vaikuttanut siihen, mitä olemme kivusta oppineet. Helenalle itselleenkin krooninen kipu on tuttua, migreeni on vaivannut teini-iästä lähtien ja iskiashermokipu oireilee päivittäin.

Annan ja Eveliinan mielestä tärkeintä olisi kipupotilaan kuunteleminen, bonusta on vielä se, jos lääkärillä itsellään on kokemusta kroonisesta kivusta kuten Helenalla. Vähättely on pahinta eikä rohkaise yhtään eteenpäin.

Miten lääkkeet auttavat?

Helenan mukaan tutkimuksissa on todettu, että kroonisessa kivussa lääkehoito auttaa yllättävän huonosti. Aikaisemmin moitittiin, että kipuja alilääkitään ja siksi otettiin vahvat kipulääkkeet käyttöön muissakin kuin kovissa syöpäkivuissa.

Eveliinalla on ollut järeä lääkearsenaali kipuihin ja pahin hetki oli henkisesti se, kun lääkkeitä alettiin ajamaan alas. Mutta sitten alkoivat aivot kirkastua ja yllättävää oli, että kipuun itsessään ei lääkkeiden poisjättämisellä ollut juurikaan vaikutusta, isompi juttu oli oman ajattelutavan muutos. Hän alkoi liikkua pikkuhiljaa ja jokainen onnistuminen, uusi venyminen toi lisää virtaa.

Anna sanoo lääkkeistä, että oma keho ei ota lääkkeitä hyvin vastaan, mutta silti ne ovat tärkeä apuväline arkeen. Anna muistuttaakin, että vaikka lääkkeettömistä kivunhoitomenetelmistä puhutaan paljon, lääkitystä ei saisi vain trendin takia ryhtyä poistamaan. Jokainen on yksilö, tässäkin asiassa.

Pois yliviritystilasta

Mitä se kivun haltuun ottaminen siten käytännössä voisi tarkoittaa?

Helena kertoo, että aivojen yliviritystilaa voi rauhoittaa tekemällä asioita, jotka vievät huomion pois kivusta. Kipu ei katoa, mutta sen kestää paremmin.

Eveliinalla tanssi on ehdottomasti sellainen asia, samoin jooga. Hän sanoo, että oli voittajafiilis, kun sairastumisen jälkeen sai ensimmäisen kerran kädet suorana lattiaan.

Annan henkireikä on vapaaehtoistyö ja kouluttaminen. Hän sanoo ajattelevansa, että kaikesta tästä pahasta seuraisi jotakin hyvää ja sitä hän haluaa tehdä jakamalla omia kokemuksiaan muille.

Anna, Eveliina ja Helena puhuvat oman työkalupakin rakentamisesta, pitää vain löytää ne omat keinonsa. Silloin on jotakin varalla pahenemisvaiheiden ajaksi.

Joustavuutta työpaikoille

Krooninen kipu on väistämättä pakottanut luopumiseen ja isoihin valintoihin.

Anna miettii paljon sitä, että voiko koskaan hankkia lapsia, jaksaako heitä hoitaa ja nostella. Kivut ovat keskeyttäneet opinnot toistaiseksi ja yksityisyyteen vaikuttaa myös se, että Annalla on nykyään henkilökohtainen avustaja.

Eveliina pohtii työtään ja työllistymistään. Vanhaan ammattiin ei ole paluuta, selkä ei kestä pitkää istumista.

Mutta mikä voisi olla vaihtoehto? Helena toivoisikin, että myös työelämässä oltaisiin joustavampia ja sallivampia kroonista kipua potevia ihmisiä kohtaan. Vaikka ei ole välttämättä täysin työkykyinen, on silti kyvykäs tekemään monta asiaa.

Kommentit
  • Koreografi Hanna Brotherus: Rakkaus tanssiin on pitänyt minut hengissä

    Tanssi avaa kehoon koteloituneet muistot

    Viisikymmentä vuotta täyttävä koreografi Hanna Brotherus on aina rakastunut tanssia. Kun hän oli nuoruudessaan katsomassa balettiesityksiä, hän itki lähes aina. Kaipaus tanssin pariin oli niin kova. Vaikka tie ammattilaisuuteen oli mutkainen, elämäntyö tanssin parissa toteutui lopulta.

  • Kuusi kuvaa lähetykset ja kuvat

    Lista uusimmista Kuusi kuvaa ohjelmista ja linkit sivuille.

    Kuusi kuvaa kertoo vieraana olevan henkilön elämäntarinan kuuden hänelle tärkeän valokuvan kautta. Lauantaisin klo 8.05, uusinta sunnuntaisin klo 17.10 Yle Radio 1 Lista uusimmista Kuusi kuvaa ohjelmista ja linkit ohjelmien sivuille, josta löytyvät esillä olevat kuvat ja esittely ohjelman vieraasta.

  • Piispa Teemu Laajasalo: Itsestään ei kannata luulla liikaa, mutta ei liian vähääkään

    Piispaa Teemu Laajasaloa kiinnostavat teologia ja ihmiset.

    Kuusi kuukautta Helsingin hiippakunnan piispan virkaa hoitanut Teemu Laajasalo löysi aikoinaan eettisten kysymysten ja uskonnonopettajan innostamana tien teologian pariin ja kirkon töihin. Nokkelana älyniekkana ja huumorin rakastajana hän aikoinaan päätyi myös koko kansan tuntemaksi vitsiniekaksi televisiosarja YleLeaksiin. Vaativien tehtävien ja viimeaikaisten julkisuuspaineiden keskellä piispa Teemu Laajasalo rentoutuu parhaiten perheen parissa.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Elämä

  • Koreografi Hanna Brotherus: Rakkaus tanssiin on pitänyt minut hengissä

    Tanssi avaa kehoon koteloituneet muistot

    Viisikymmentä vuotta täyttävä koreografi Hanna Brotherus on aina rakastunut tanssia. Kun hän oli nuoruudessaan katsomassa balettiesityksiä, hän itki lähes aina. Kaipaus tanssin pariin oli niin kova. Vaikka tie ammattilaisuuteen oli mutkainen, elämäntyö tanssin parissa toteutui lopulta.

  • Kuusi kuvaa lähetykset ja kuvat

    Lista uusimmista Kuusi kuvaa ohjelmista ja linkit sivuille.

    Kuusi kuvaa kertoo vieraana olevan henkilön elämäntarinan kuuden hänelle tärkeän valokuvan kautta. Lauantaisin klo 8.05, uusinta sunnuntaisin klo 17.10 Yle Radio 1 Lista uusimmista Kuusi kuvaa ohjelmista ja linkit ohjelmien sivuille, josta löytyvät esillä olevat kuvat ja esittely ohjelman vieraasta.

  • Piispa Teemu Laajasalo: Itsestään ei kannata luulla liikaa, mutta ei liian vähääkään

    Piispaa Teemu Laajasaloa kiinnostavat teologia ja ihmiset.

    Kuusi kuukautta Helsingin hiippakunnan piispan virkaa hoitanut Teemu Laajasalo löysi aikoinaan eettisten kysymysten ja uskonnonopettajan innostamana tien teologian pariin ja kirkon töihin. Nokkelana älyniekkana ja huumorin rakastajana hän aikoinaan päätyi myös koko kansan tuntemaksi vitsiniekaksi televisiosarja YleLeaksiin. Vaativien tehtävien ja viimeaikaisten julkisuuspaineiden keskellä piispa Teemu Laajasalo rentoutuu parhaiten perheen parissa.

  • Boordeja, pyökkiä ja persikkaa – Kodin kääntöpiiri uudisti suomalaiskodit vuosituhannen vaihteen estetiikalla

    Kymmenen kotia muutoksessa vuonna 2001

    Kodin kääntöpiiri oli 2000-luvun alun sarja sisustussuunnittelusta, remonteista ja kotien asukkaista. Joka jaksossa tehdään muutos yhdessä kodissa ja käydään tutustumassa kunnostettuihin taloihin. Sisustamisessa eletään uutta vuosituhatta, mutta vaikutteita on paljon 1990-luvulta: tapetoinnissa ja laatoituksessa käytetään boordeja, ajan värejä ovat pastellit, murretut värisävyt ja kirkastajana säihkyvä sininen. Kotien muutoksissa auttaa sisustussuunnittelija Pirkko Välikoski. Studiossa kohteita kommentoi Heimo Holopainen.

  • Suomentaja Kersti Juva haluaa olla mukana yhteiskunnan muutoksessa

    Kersti Juva suomentaja

    Kersti Juva tunnetaan parhaiten urastaan suomentajana. Hänen työpöytänsä kautta ovat kulkeneet Taru sormusten herrasta -trilogia, Nalle Puh, Ylpeys ja ennakkoluulo sekä lukuisat muut teokset. Hänen suomentamansa kuunnelmasarja Knalli ja sateenvarjo viihdytti radionkuuntelijoita usean vuosikymmenen ajan. Juva on ollut paikalla myös silloin, kun yhteiskunta on kaivannut muutosta. Kun omaa paikkaa ei tahtonut löytyä opiskelijaliikkeestä, ainoa vaihtoehto oli ryhtyä ajamaan seksuaalivähemmistöjen oikeuksia. - Maailma on muuttunut, ja minä olen ollut siinä muutoksessa mukana, Juva sanoo.

  • Musiikkiteatteritaiteilija Reetta Ristimäki haluaa raikastaa oopperaa kokonaisvaltaisesti

    Musiikkiteatteritaiteilija luo oman työpaikkansa.

    Musiikkiteatteritaiteen monitoiminainen, oopperalaulaja, laulupedagogi Reetta Ristimäki on koko elämänsä ajan luonut omat työpaikkansa. Ooppera Skaala, Musiikkiteatteri Kapsäkki ja nyt parhaillaan Suomalainen kamariooppera ovat työllistäneet häntä. Tulevina vuosina hän haluaa erityisesti keskittyä ohjaajan työhön.

  • Ami Aspelundin elämä estradilla

    Ami Aspelund on Suomen kansainvälisimpiä artisteja

    Pitkän linjan artisti Ami Aspelund valloitti yleisönsä jo 1970-luvulla, kun Apinamies rävähti radioon. Huumoria, rohkeutta, herkkyyttä ja isoa osaamista on Amin ura ollut täynnä lukemattomien levytysten, lava-, ravintolashow- ja TV-produktioiden sekä musikaalien myötä. Ami Aspelund edusti Suomea Euroviisuissa vuonna 1983 Kari Kuusamon kappaleella Fantasiaa. Suuret esiintymiset täyttivät monikielisen, taidokkaasti laulavan, estradeilla suvereenisti liikkuvan ja tanssivan Amin elämän. –Parhaimmillani olen ehdottomasti live-artistina, minulle on tärkeää saada yleisön reaktio heti mukaan, sanoo Ami. Paluu uran alun vuosikymmenelle, 1970-luvulle on tapahtumassa nyt rock-musiikin kautta, jota Ami pääsee räjäyttämään vahvan viihdyttäjän kovalla kokemuksella.

  • Muusikko Heikki Laitinen uskoo, että laulu ja tanssi ovat ihmisessä ja niiden täytyy antaa tulla esiin

    Jokaisen sisällä on loputtomasti musiikkia.

    Laulu on Heikki Laitisen mukaan ihmisen olennaisin ilmaisumuoto. Elämänsä varrella hän on työskennellyt niin musiikin tutkijana, lehtorina, säveltäjänä, muusikkona kuin performanssitaiteilijana. Sibelius-Akatemian kansanmusiikkiosaston professorina 2000-luvulla toiminut Laitinen jatkaa nyt matkaansa musiikin maailmassa yhä vahvemmin taiteilijana.

  • Älä Kalle Päätalo itke, kyllä sinusta vielä kirjailija tulee!

    Päätalon mielessä pitkään elänyt unelma toteutuu

    Kalle Päätalon Hyvästi, Iijoki –romaania lukiessani mietin luenko kertojan, kirjailijan itsensä vai ihan jonkun muun tarinaa – jopa omaanikin? En tiedä kumpi on enemmän näiden vuosikymmenten mittaan muuttunut, minä vai Iijoki, mutta nyt katselen Päätalon tarinaa uusin silmin. Hyvästi, Iijoki –romaani ilmestyi vuonna 1995.

  • Avaruusromua: Unta se ei ollut!

    Kuolemanrajakokemus on kokemus elämän ja kuoleman rajalta.

    Kuolemanrajakokemus on sananmukaisesti kokemus elämän ja kuoleman rajalta. Se on voimakas ja elämyksellinen kokemus. Ainakin sellaisena sen ovat kuvailleet lukuisat kuolemaa lähellä käyneet ihmiset. Kuolemanrajakokemuksia on tutkittu tieteellisesti ja niitä on pyritty selittämään monenlaisilla lääketieteellisillä teorioilla. ”Mikään teorioista ei ole kuitenkaan pystynyt selittämään kuolemanrajakokemusten syntyä”, kirjoittaa Miia Kontro kirjassaan Portilla – suomalaisia kuolemanrajakokemuksia. Toimittajana Jukka Mikkola.