Hyppää pääsisältöön

Liian!

Markus Kajo: Ajatusten miljoonalaatikko
Markus Kajo: Ajatusten miljoonalaatikko Kuva: Yle / Annukka Palmén-Väisänen ajatusten miljoonalaatikko

Eikö muka tule kellekään muulle kuin minulle ja pienille lapsille kaupan jonossa tai pankissa tai viimeistään ostoskasseja portaita ylös kotiin raahatessa liian kuuma ja paha?!

Jos on silmälasit, kotiporraskäytävään päästyä ne alkavat valua hikiliukkaalla nenällä, uhaten pudota kivilattialle, räkä alkaa valua nenästä ryhtyen aiheuttamaan aivastusta, mutta ei voi pyyhkiä kun on 4 1/2 muovikassia käsissä, ja tietenkin rappukäytävästä sammuu valot, silmälasit huurtuvat ja maallisen perisyntiharmin ruumiillistumana iloinen naapuri alkaa kysellä kuulumisia, vaikka näkee että toinen on räässä ja hiessä ja taakassa ja murheessa.

Ja mielessä vaan liikkuu että kuuma, liian kuuma ja paha ja että kohta tahattomasri aivastan räät seinälle ja että kohta lasit lentävät lattiaan säpäleiksi, ja on hiki ja lasiensumennus ja räänvaluma, ja naapurin sosiaalisuushyökkäys ja valopimennys ja epätoivo ja raivo ja sielun imaiseva musta aukko imaiskoon kaiken huit hittoon, mie en ennää jaksa tätä!

Ja sitten tulee aivastus - räkä ei lennä seinään vaan leviää naamalle, klavahattu valahtaa silmille ja naapuri toivottaa että Terveydeksi!

Ja jää suu E-kirjaimenääntämisasennossa odottamaan, että siitä Terveydeksistä häntä kiitän vuolaasti heti kohta!

Ja on Korkeimman siunausta, että ei ole viidakkoveistä siinä käsillä silloin - ja naapuri jää täten siivuttamatta kuin jahtimakkara lihakaupan hienossas koneessa; hsssta hsssta hsssta hsssta hsssta hsssta hsssta hsssta!

Huoh.

Mitä vasten minä tästä teille kirjoitan?!

Hmm.. No luuletteko, että (talvisin) näin äkäisellä ihmisellä on liikaa kavereita, joiden kanssa jutella! Ei ole!

Että siinäkin mielessä sitä on tullut siunatuksi. Jos olisi liikaa kavereita joiden kanssa jutella, niin ahdistuisi siitä ärsykemäärästä, sitten ajaisi ne pakkaseen, että ulos täältä jumal'avita!

Ja sitten tuntisi syyllisyyttä. Vaikka se ei olisi oma vika, vaan kohtalon vika, että liikaa oli niitä kavereita.

Kun, rajansa kaikella!

/Huoh.

Mittees pitikään, varsinaisesti..?

Niin!

Kyllä arsyttäisi, jos pulusta lähtisi samanlainen ääni (lentoonlähdön yhteydessä) kuin käynnistyvästä ja vauhtiin Ryn-ryn-rynn-Pryyytyvästä moposta.

Kävelet torilla, et huomaa pululaumaa, säikähtävät, pähähtävät siipensä ojoon - ja samassa lentävät kätesi korville, kun jumalaton pulumoottorien käynnistysääni alkaa ravistaa jäitä räystäistä puolen kilometrin säteellä. Eikä siinä vielä kaikki! Sotaveteraanit löisivät kuka kyykkyyn, kuka tantereeseen ja huutaisivat että Iivana tulee taas! Ilmavaara!

(Ja sitten vähän ajan perästä ne noloina huutaisivat "Ei ne tulleetkaan vielä! Olivatkin viholliseksi naamioituneita rauhankyyhkysiä - eikä päin vastoin; tällä kertaa. Vaara ohi siis!" Ja joku geopolitiikantutkija lisäisi että "Ohi juu.. ..Toistaiseksi..!")

Ja jos pelkistä puluista lähtisi nuin kova moottoriääni lennossa, niin miten sitten parkuisikaan susikoiran tai ison Karjalan karhukoiran moottori, kun se käynnistyisi, ja alkaisi kiskoa talutusketjuaan. Olisi täysin kaukana leikki siitä kyllä!

Nahkapukuiset motoristit riisuisivat koiran mentyä kypäränsä, ja pyyhkisivät pääkallo- tai susihuiviinsa säikähdyksen kyyneleitä, ja itkunjälkeisestä nikottelusta pahimmin kärsiviä motoristeja taluttaisivat jotkut entiset Lotta-mummot jäätelökojulle tai kaupan kahvioon kuumalle tai pillimehulle, ettei jäisi niin paha mieli Karjalan karhukoiran mörinästä.

Lehmiä voisi lypsää vain kaksinkertaiset kuulosuojaimet päässä, ja hevosen moottorissa olisi niin paljon äänenpainetta, että jotkut viksut rakentaisivat hevosen melulla käyviä akkuporakoneen ja auton akkujen latureita tai värikkäitä ledisarjoja hevoskärrien ilostamiseksi.

Mistä tuleekin mieleen, että!

Naisen kirkunan avulla kulkeva potkukelkka olisi tavallaan hieno keksintö, mutta tavallaan myös, jonain tähtikirkkaana talviyönä, etäältä, Pielisen jäältä rannalle kuultuna, erittäin karmivaa.

Saati jos useampi nais menisivät potkukelkoilla ulkovalotonta kylänraittia ja sitten maantietä pitkin sarjakuva-asujen ompeluseuraan tai Zumbaan tai Muay Thaihin, niin potkukelkkanaisten pidäkkeetöntä, silmitöntä kirkunaa pakenevista kyläläisistä heikkohermoisimmat suhahtaisivat kotiovesta sisään ja suljahtaisivat patjan ja sängyn väliin, väristen siellä takapuoli pystyssä ja kädet silmillä kuin Nasu, kun luulisivat että nyt on alkanut Zombein kansainvaellus tänne meidän kuntaan! Pitikin juuri tänne, niiden!!

Ehkä niistä kirkunaisten naisten potkukelkistä onkin alkanut se koko Zombi-luulo ja -viehä- ja -villitys!

Toivoo!

Yksi monten puolesta.

Kommentit

Uusimmat sisällöt - Näkökulmat

  • Ajatuksilla iloa elämään

    Flamingot onkin kai valkoisia. (Sei liity tähän mitenkään.)

    Ajatuksista on paljo harmia elämässä! Monesti ne tuo harmia pääähän. Ja joillekin vatsaan, esmes närästäen häntä sisältä. Mutta voi joskus olla iloakin niistä.

  • Energiatilanne kulissien takana

    Kierrätys-opettavainen kansalaiskertomus Kajolta.

    ..Valitettavasti huippukoulutetullekin ammattilaiselle, jonka vuotuinen työaika on kaksi minuuttia, palkkatulon auvo jää onnettoman pieneksi, lomarahoineenkin...

  • Luurailijat

    Omat haasteensa on siinä, jos puolet on näkymättömiä.

    Ken kurja olisi sattunut muutoshetkellä olemaan kelteisillään, hän joutuisi pysyttelemään ilkialastonna, jos mieli pysyä muiden huomaamattomissa..

  • Yhtenä hetkenä vain

    Yksinäisyys was here.

    Hiukan oli kepakko lyhyt tökkimiseen ja tutkimiseen, mutta kuivuuttaan kalahteli kivasti, kun sen sivulla kepitteli ison kiven kylkeen.

  • Kopioelämää

    Monenlaista saisi aikaan vaikka jo 150 miljardilla.

    "Ilomantsilaisbaarista poistuvien humalikkaiden ad hoc kännirallatuksistakin jouduttaisiin maksamaan tekijänoikeusmaksu"

  • Koulun hiihtopäivä (!!)

    Näin riivaa Saatana meitä, opinahjojen avulla.

    Pieni hiihtäjäparka uursi latua niin syvällä monimetrisessä hangessa, ettei sieltä hanki-urasta illalla hiihtäessään nähnyt kuin noin 2° kapean viirun tähtitaivasta, jos pipo silmillä edes jaksoi yrittää katsoa lumisesta ”ojastaan” ylös kuin Oscar Wilde.

  • Pieniä lämmön pilkahduksia

    Itsen varhaiskasvattumismuistelua, vaatimattomin annein.

    Koska noihin aikoihin ei ollut tietokoneita, nettiä, eikä paljon mitään muutakaan (paitsi verot, sairausvakuutustoimisto, invaliidien kioski, perunannosto, kuolema ja poliisi), piti lapsena keksiä jotakin tekemistä, että olisi ollut jotakin tekemistä.