Marja Hintikka
Yle
Luulen, että arkeni on vaativaa ja hetkittäin jopa raskasta tällä hetkellä yhden touhukkaan taaperon, voimakastemperamenttisen tahtoikäisen ja sisälläni potkivan, 24/7 noidannuolen aiheuttavan ihmisen alun kanssa. Kun jutustelen asiasta vanhempien kanssa joilla on teini-ikäisiä lapsia, he kuitenkin nauravat ongelmilleni: “Sulla ei ole mitään käsitystä, millainen Via Dolorosa on edessä, kun nuo tulevat teini-ikään! Ja niitä on vielä kolme samaan aikaan, onnea vaan!” Kieltämättä, hieman jännittää ja hirvittää!
Mikäli teinien vanhemmat puhuvat totta, se tarkoittaa, että kymmenen vuoden kuluttua ne kuuluisat keinot vasta vähissä ovatkin! Pelkkä ajatus siitä, että omat piltit pyörisivät yläasteen leirikoulussa metsän keskellä itse tehty kilju kainalossa tuntuu kauhistuttavalta. Ja sellaistahan se oli, hirviömäinen teini-ikä silloin joskus 1990-luvulla.
Pikkulapsivaihetta elävänä äitinä voin elää vielä hurmaavassa hallinnan illuusiossa: pohtia terveellistä ruokaa, ruutuaikaa, kasvatusta ja talvihaalareiden vesipilareita. Pikkuhiljaa lapsen kasvaessa alkaa luopuminen. Vilkutus päiväkodin portilla, koulureppu selkään, ensimmäistä kertaa yökylään kaverille. Kaikkea ei pystykään kontrolloimaan, apua!
Lopulta vanhemmuus onkin ennen kaikkea irtipäästämistä, ja se voi tuntua musertavalta.
Lapsi jättää vanhemmat ja vanhemmat tulevat jätetyiksi.
Marja Schulmanin mukaan nuoren irrottautuminen vanhemmista on kovaa työtä. Lapsi jättää vanhemmat ja vanhemmat tulevat jätetyiksi. Yhtäkkiä pitäisi siis vain kestää se, että ihanat pusuhetket ja kainalokkain makoilut oman mussukan kanssa ovat ohi. Vanhemman ja lapsen suhde muuttuu salamannopeasti. Yhtäkkiä olenkin äitinä tyhmä, idiootti, nolo, vanha ja ennen kaikkea täysin UNCOOL.
Samoin kuin pikkulapsiaikana, teinin vanhempana joutuu kohtaamaan itsensä ja heikkoutensa. Muistiin palaavat myös omien teinivuosien kauhut. Kuulemma viimeistään siinä vaiheessa ymmärtää olevansa ikuinen äitiyden tai isyyden oppilas.
Moni vanhempi on teinin edessä ymmällään. Osa kokee nuoruuden myrskyjen kanssa tappelun niin rankkana aikana, että tarvitsisi siihen happea tavalla tai toisella. Monella äidillä ja isällä on harhainen kuva toisten onnistumisista teinien kanssa, ja siksi siihen liittyy monella myös voimakas häpeä - teinkö jotain väärin, ja milloin?
Jos pikkulasten vanhemmat rämpivät räntäsateessa, teinin vanhempana oleminen on raahustamista nevalla.
Missä on teinin käyttöohje?
Järjestöjen apu voi tuntua teinien vanhemmista lähinnä vitsiltä ja neuvot puheyhteyden säilyttämisestä olevan kokonaan toisesta maailmasta. Miten se puheyhteys edes on mahdollinen, jos toinen puhuu pelkillä lyhenteillä - YM, PYGE ja HV. Missä on teinin käyttöohje?
Toisaalta kaikki tuntemani teinit vaikuttavat olevan valovuoden edellä sitä, mitä itse olin vastaavassa iässä sekä tunne-elämältään että maailmankansalaisina. Esimerkiksi 13-vuotias kummipoikani suodattaa päivittäin 1000 WhatsApp-viestiä, pitää maailmanlaajuisia yhteyksiä pelikavereihinsa, katsoo leffoja ja on samalla ehtinyt lukea kaikki Harry Potterit, Nälkäpelit ja Tarun Sormusten Herrasta, joka on itseltäni jäänyt kesken. Lisäksi hän urheilee kuusi kertaa viikossa ja koulu sujuu mallikkaasti.
En siis ole kovin huolissani. Myös tutkijoiden mielestä ammattilaisapua tarvinneiden “ongelmanuorten” kriisit leimataan helposti koskemaan koko ikäluokkaa. Todellisuudessa enemmistöllä suomalalaisista teineistä menee paremmin kuin koskaan!
Haastavien nuoruusvuosien tarkoitus on erottaa ja saada päästämään irti. Riittämättömyyden tunteen syövereissä kannattaa ehkä muistaa, että teiniyskin on määräaikainen projekti ja vaihe, ja sen jälkeen olemme turhia. Palkinto irti päästämisestä seuraa (ehkä) sitten myöhemmin: kun lapsi pääsee yli teini-iästä, alkaa ihana, pitkä, aikuinen ihmissuhde.
Vai alkaako sittenkään? Se jää nähtäväksi!
MHL: Kyllä teini tietää
Yle TV2 maanantaina 12.12. klo 21 - vieraina toimittaja-juontaja Katja Ståhl ja muusikko Jussu Pöyhönen.
Yle Puhe tiistaina 13.12. klo 16
yle.fi/mhl
Liity meihin:
Lisää ohjelmasta
