Hyppää pääsisältöön

Cembalisti Matias Häkkinen.




Cembalisti Matias Häkkinen.
Kuva: Sandra Saulo/Yle
matias häkkinen

Matias Häkkinen – haavettaan todeksi elävä cembalisti

Tiesittekö, että Suomessa ja erityisesti pääkaupunkiseudulla on luultavasti enemmän cembalisteja asukaslukua kohden kuin missään muualla maailmassa? Entä tiesittekö, että cembaloita arvellaan olevan noin 500 kappaletta Suomessa? Ettekö? Cembalisti Matias Häkkinen tietää.

Matias Häkkinen on freelance-muusikko, cembalisti, joka on soittanut monessa paikassa Suomessa ja Euroopassa. ”Olen soittanut muodossa tai toisessa lähes kaikkien Suomen laitosorkesterien kanssa, työskennellyt vaikka missä oppilaitoksissa soitinvalmennuksesta Sibelius-Akatemiaan, esiintynyt ympäri Suomea ja Eurooppaa festareilla ja ilman, yksin ja yhdessä”, hän naurahtaa.

Tämän lisäksi hänellä on oma yhtye Ensemble Nylandia, hän on Café Barockin taiteellinen johtaja, hän on mukana monissa kamarimusiikkiprojekteissa, tekee barokkioopperaa, soolokonsertteja ja johtaa. Lisäksi hän kerää listaa Suomen cembaloista ja on tuore Suomen vanhan musiikin liiton (SvaMuLi ry) puheenjohtaja. Listaa pitäisi varmasti vielä jatkaa, mutta kerrotaan mieluummin, miten kaikki sai alkunsa.

”Huilistiksi ei huolittu, pianistina en ole kovin lahjakas, mutta cembalo oli se oikea”

”Aloitin pianonsoiton 6-vuotiaana. Pyrin soittamaan huilua, mutta Keskisen Uudenmaan musiikkiopisto ei ottanut, piti tyytyä pianoon”, Matias toteaa ja kertoo myös, ettei mitään jäänyt tästä valinnasta hampaankoloon.

Kun ammattia piti ruveta valitsemaan, todellisia vaihtoehtoja ei oikeastaan ollut. ”Muistan joskus, että sellainen keskustelu on jommankumman vanhemman kanssa käyty, että tulisiko mieleen jotakin muuta ammattia. Asenne oli siis sellainen, että anna mennä vaan, mutta muista miettiä, olisiko jotakin muuta. Nimellisesti mietinkin asiaa lukion loppuaikoina: hain ranskalaiseen filologiaan ja mulla oli opiskelupaikka matematiikkaa opiskelemaan. Ei muusikkous ole tuntunut ammatilta, mä vaan olen.”

Cembalisti Matias Häkkinen lapsena
Pikku pianisti harjoittelemassa. Cembalisti Matias Häkkinen lapsena Kuva: Tiina Häkkinen lapsuudenkuva

Sibelius-Akatemian ovet eivät nuorelle pianistille kuitenkaan auenneet, mutta hän pääsi opiskelemaan Helsingin ammattikorkeakoulu Stadiaan (nyk. Metropolia ammattikorkeakoulu) pianonsoitonopettajaksi.
”Soitin pelkästään pianoa, kunnes olin 22-vuotias. Stadiassa valitsin pakolliseksi erikoistumisalueeksi vanhan musiikin kurssin ja sieltä löytyi cembalo. Se tuntui heti jotenkin omalta soittimeltani”, Matias kertoo.

Cembalo vei mennessään

Matias ehdotti ujosti opettajalleen Annamari Pölhölle, että hän pyrkisi opiskelemaan Sibelius-Akatemiaan. Lupa ja rohkaisua tuli. Niin hän tekikin ja pääsi sisään vuonna 2004. Siellä hän tapasi nokkahuilisti Petri Arvon.

”Olimme Kallio-Kuninkaalassa kamarimusiikkikurssilla ja meillä oli takakontillinen musiikkia mukana, ja niitä soitettiin. Meillä oli heti samantyyppisiä lähestymistapoja ja aiheita”, Petri kertoo tapaamisestaan Matiaksen kanssa.

Sittemmin kaverukset olivat yhtä aikaa Amsterdamissa. Petri on myös Ensemble Nylandian jäsen ja soittaa yhtyeessä nokkahuiluja ja fagottia aina silloin kun kokoonpanoon tarvitaan.

”Matiasta huvittaa aina mahdottomuuden mahdollisuus – ja sen äärelle pitää pysähtyä”, Petri kertoo. ”En tiedä, kuinka hyvä juttu tämä on kertoa julkisesti, mutta kerran Amsterdamissa hengailimme kerrostaloasuntomme sisäänkäynnin rappusilla ja nautimme virvokkeita. Oli ilta, ja naapuri oli tulossa kotiin ja juuri kun hän oli tulossa portaita ylös, munalikööripullo alkoi valua alas. Pullo selvisi monta kivistä porrasaskelmaa ehjänä, mutta hajosi viimein naapurin pehmeälle lenkkarille. Tätä tarinaa on toistuvasti muisteltava, koska pullo selvisi monet kovemmat vastukset, mutta hajosi pehmeään jalkaan.”

Sibelius-Akatemiassa syntyi heti myös trio, joka oli Ensemble Nylandian prototyyppi. Siinä soittivat Matiaksen lisäksi viulistit Antto Vanhala ja Meelis Orgse. Vuonna 2008 Matias lähti vaihtoon Amsterdamiin. Siitä alkoi parin vuoden aikakausi, jolloin hän eli todellista matkalaukkuelämää: soitti Euroopan Unionin barokkiorkesterissa, oli mukana perustamassa New Century Baroque -orkesteria, ”otti turpaan” triokavereiden kanssa kansainvälisissä kilpailuissa, eikä muista tarkalleen, missä maassa soitti milloinkin.

Cembalisti Matias Häkkinen vuonna 2004.
Vuonna 2004 Matias aloitteli cembalon soittamista ja oli vaihdossa Portugalissa. Opiskelupaikkana oli Escola Superior de Música e Artes do Espectáculo. Cembalisti Matias Häkkinen vuonna 2004. Kuva: Matias Häkkinen matias häkkinen

Vuonna 2010 Matias oli siinä tilanteessa, että hän oli valmistumassa. Todellisuus cembalistien työllistymisestä oli hänelle siinä vaiheessa jo hyvin selvä. Omaa continuonsoittodiplomiaan varten hän kokosi yhtyeen – ja siitä syntyi Ensemble Nylandia. ”Olen aina tehnyt asiat aina vähän oudosti, että ensin katson, mitkä olisivat minimivaatimukset ja sitten sen jälkeen räjäytetään ne. Päätin sitten kokeilla johtamista diplomikonsertissani ilman minkäänlaista kokemusta ja samalla Ensemble Nylandia sai alkunsa."

Työkaveri, jolla on laaja sivistys ja sikapokka

Sopraano Tuuli Lindeberg tapasi Matiaksen ensimmäisen kerran, kun molemmat työskentelivät sijaisina Stadiassa (nyk. Metropoliassa). ”Matias oli silloin monessa järjestely- ja vastuutehtävässä yhdessä touhuamassa. Matiaksen tapasi silloin usein virittämässä tai huoltamassa cembaloa tai säestystehtävissä”, Tuuli muistelee.

Sittemmin Tuuli ja Matias ovat tehneet myös musiikillisesti paljon yhteistyötä. On ollut barokkioopperaa, improvisaatioprojekteja ja Henry Purcellin (1659-95) musiikkia William Shakespearen näytelmiin. Viimeisin yhteinen esiintyminen oli Avanti!n konsertissa. ”Matiaksen voi yleensä kohdata vähän epätavallisissa ympyröissä. Hän on opiskellut paljon historiaa, kieliä ja hän on laajasti sivistynyt. Kuitenkaan hän ei takerru vanhaan vaan osaa kyseenalaistaa vanhoja perinteitä ja luoda uusia lähestymistapoja”, Tuuli kertoo.

Ensemble Nylandia ja sopraano Tuuli Lindeberg esittivät Shakespearin näytelmiin tehtyä musiikkia.
Ensemble Nylandia keikalla 2014.Teorbin soittajana on Mikko Ikäheimo ja hänen vasemmalla puolellaan Petri Arvo soittaa fagottia. Ensemble Nylandia ja sopraano Tuuli Lindeberg esittivät Shakespearin näytelmiin tehtyä musiikkia. Kuva: Anu Jaantila/Yle ensemble nylandia
Tuuli Lindeberg Ensemble Nylandia solistina 2014.
Samalla keikalla sopraano Tuuli Lindeberg Ensemble Nylandian solistina. Tuuli Lindeberg Ensemble Nylandia solistina 2014. Kuva: Anu Jaantila/Yle tuuli lindeberg

Tuuli jatkaa Matiaksen ylistämistä ja kertoo, että hän on luonteva niin modernissa kuin vanhassakin musiikissa. ”Hänellä on hyvä sikapokka eli hän ei jää näpertelemään eikä mitään jää tekemättä sen takia, että hän ujostelisi tai olisi epävarma. Hän on myös hurjan perehtynyt Suomen cembalotilanteeseen. On suuri vahvuus tietää etukäteen, minkälainen soitin tulevassa konsertissa on ja esimerkiksi, minkälainen viritysavain pitää ottaa mukaan.”

Matiaksen kollega ja hyvä ystävä, Radion sinfoniaorkesterin sellisti Jukka Rautasalo, löytää ystävästään periodimuusikon perushyveitä: ”Ne lanseerattiin 80-luvun loppupuolella ja niihin kuuluu paitsi raudanluja soittimellinen osaaminen ja kaikki siihen liittyvä taito, myös tiedollinen puoli. Matiaksella on poikkeuksellisen laaja sivistys muuallakin kuin musiikin saralla. Hän kokee mielekkääksi sen, että seuraa koko ajan mitä tapahtuu, ja kerää vaikutteita ja hahmottaa sitä, mitä on tapahtumassa - koskien ihan laajasti politiikkaa, kulttuuria ja elämän eri osa-alueita, mutta ennen kaikkea musiikin aluetta.”

Tämä osaaminen aiheuttaa välillä tiukkoja tilanteita, koska Matiaksella on aina näkemys asioista eikä hän hyssyttele, kuten Tuuli Lindeberg asian ilmaisee. Tuuli kiittelee tätä ominaisuutta ja sanoo, että hän saa Matiaksesta hyvän vastuksen. Petri Arvo muotoilee saman asian niin, että Matias ottaa aina tilansa tehokkaasti.

Cembalisteja kuin sieniä sateella

Vanha musiikki on viimeisen 30 vuoden aikana noussut huimaan suosioon. Pääkaupunkiseudulla on kaksi isoa orkesteria: Helsingin barokkiorkesteri (HeBO) ja Suomalainen barokkiorkesteri (FiBO). Lisäksi enemmän tai vähemmän pysyviä kokoonpanoja ja yksittäisiä taiteilijoita on useita muitakin, sekä pääkaupunkiseudulla että muualla Suomessa. Cembalisteja on Suomessa ja etenkin pääkaupunkiseudulla paljon. Vanha musiikki on saanut osittain siksi jalansijaa myös maakunnissa.

Matias Häkkinen Kaisa Ruotsalaisen barokkiviulun A-kurssitutkintokonsertin harjoituksissa.
Barokkiviulisti Kaisa Ruotsalaisen A-tutkintokonsertin harjoitukset alkamassa. Matias Häkkinen Kaisa Ruotsalaisen barokkiviulun A-kurssitutkintokonsertin harjoituksissa. Kuva: Sandra Saulo/Yle matias häkkinen
Barokkiviulisti Kaisa Ruotsalainen saa ohjeita opettajaltaan Minna Kankaalta
Kaisa Ruotsalainen saa opettajaltaan viulisti Minna Kankaalta neuvoja. Barokkiviulisti Kaisa Ruotsalainen saa ohjeita opettajaltaan Minna Kankaalta Kuva: Sandra Saulo/Yle kaisa ruotsalainen
Cembalisti Matias Häkkinen ja teorbisti Mikko Ikäheimo.
Matias Häkkinen tutun soittokaverin kanssa. Teorbia soittaa Mikko Ikäheimo. Cembalisti Matias Häkkinen ja teorbisti Mikko Ikäheimo. Kuva: Sandra Saulo/Yle mikko ikäheimo

”En haluaisi sanoa, että kilpailu ajaa ihmisiä pois pääkaupunkiseudulta. Mutta ei täällä automaattisesti pääse mitään tekemään”, Matias toteaa ja kertoo samaan hengenvetoon, että kokopäiväisiä cembalistin työsuhteita ei ole olemassakaan, edes pääkaupunkiseudulla.

Matias kokee, että hänellä on riittänyt freelance-muusikkona hyvin töitä, vaikka keikkaa saattaakin olla kausiluonteisesti. ”Myönnän kyllä kokevani stressiä siitä, etten voi tehdä kovin pitkäaikaisia suunnitelmia, kun teen töitä näin. Sama vaivaa yhtyettäni Ensemble Nylandiaa, se tulee olemaan ilmeisesti aina proggisbändi, koska olen tehnyt sellaisen typerän periaatteen, että kaikille pitää maksaa.”

Jukka Rautasalo tunnistaa ongelman ja muistaa, että näistä asioista on keskusteltu Matiaksen kanssa. Hän toteaa, että jousisoittajista monet vanhan musiikin muusikot tekevät päivätöitä töitä orkesterissa tai opettavat musiikkiopistoissa, mutta joidenkin soitinten kohdalla tätä mahdollisuutta ei ole.

”Matias taivaltaa pitkää tietä, osittain vähän turhaan ja olosuhteiden pakosta. Osaamisesta ja ymmärryksestä tulee näin vakaampi kuin jos voittaa kilpailun vaikkapa 18-vuotiaana. Siitä syntyy erilainen taiteilija. Matias ei ole turhautunut epävarmuuteen vaan on hionut timanttiaan”, Jukka toteaa.

Uusina houkutuksina johtaminen, uusi musiikki – ja ehkä säveltäminenkin

Petri Arvo, Tuuli Lindeberg ja Jukka Rautasalo kiittelevät Matiaksen historiatuntemusta, mutta voiko tietämys aiheuttaa myös liiallista kriittisyyttä?

”A-kurssin jälkeen en moneen vuoteen soittanut mitään soolojuttuja. Se ei jotenkin ollut riittävän kiinnostavaa. En ihan tiedä, mistä se täsmällisesti johtui, koska nyt olen eri mieltä asiasta. Yksin soittaminen on sellaista meditaatiota itsensä kautta, joka saattaa olla yleisölle kiinnostavaa tai sitten ei. Olin viime vuoden alun valtion apurahalla soittamassa soolomateriaalia ja tietenkin olin siitä kiinnostunut, kun olin hakenut apurahaa sitä varten, mutta oli kyllä muutaman vuoden tauon jälkeen mielenkiintoista pohtia, miksi tätä kannattaa tehdä. Sysäys siihen, että voisin soittaa myös yksin lähti varmaan siitä, että olin solistiroolissa muutaman orkesterin kanssa.”

Cembalisti Matias Häkkinen virittää Hyvinkään vanhan kirkon cembaloa.
Ensemble Nylandian konsertin harjoitukset on alkamassa Hyvinkään kirkossa. Cembalo on ensin viritettävä. Cembalisti Matias Häkkinen virittää Hyvinkään vanhan kirkon cembaloa. Kuva: Sandra Saulo/Yle matias häkkinen
Harjoitukset.
Kun basisti ja alttoviulisti ovat löytäneet tiensä uudelta kirkolta vanhalle, niin sitten harjoitellaan. Harjoitukset. Kuva: Sandra Saulo/Yle ensemble nylandia
Matias Häkkinen somettaa.
Somettaa täytyy myös. Matias Häkkinen somettaa. Kuva: Sandra Saulo/Yle ensemble nylandia

Solistin tehtävät eivät ole ainoa uusi valtausalue Matiakselle. ”Kosketinsoittajana haaveilen eri soitinten soittamisesta samassa konsertissa. On kiinnostavaa, miten eri soitinten kautta saadaan samat intentiot ulos. Myös uuden musiikin esittäminen on alkanut kiinnostaa yhä enemmän. Ensi kesänä kantaesitän BRQ Vantaa -festivaalilla Juhani Nuorvalan teoksen, jossa hyödynnetään cembaloni keskisävelvireessä olevia erikoisia ääniä. Tölöläbin pojilta olen saanut viime aikoina innostusta ja innostamista myös improvisoimaan ja nyt mua on alkanut kiinnostaa se ja jossain vaiheessa ehkä jopa säveltäminen. Tällaiset asiat eivät ole aiemmin välttämättä kiinnostaneet mua.”

Suurin kiinnostus on kuitenkin johtamista kohtaan. ”On ollut hienoa, että olen päässyt kokeilemaan oman orkesterin ja vähän joidenkin muidenkin kanssa johtamista. Asetelma on kokemuksen myötä kehittynyt siihen suuntaan, että musta on siinäkin hommassa hiljalleen hyötyä yhä enemmän. Nyt uskallan sanoa sen ääneenkin, että olen erittäin kiinnostunut myös johtamisesta.”

Cembalisti Matias Häkkinen työhuoneellaan.
Matias Häkkinen työhuoneellaan. Cembalisti Matias Häkkinen työhuoneellaan. Kuva: Sandra Saulo/Yle matias häkkinen

Jollakin tavalla Matias siis pääsee elämään jo omaa unelmaansa. ”Joo, muistan, kun nuorena istuttiin opiskelijakollegoiden kanssa siellä Ruoholahdessa konsan kuppilassa ja mietittiin, että voi kun joskus voisi vielä elää soittamisella. Se tuntui todella epärealistiselta haaveelta, koska me oltiin todella realisteja ja tiedettiin, mihin koulutus tähtäsi ja missä tilanteessa maailma on. Lisäksi me ei oltu päästy Akatemialle vaan me oltiin altavastaajina tai haastajan asemassa. Sitä unelmaa nyt siis elän, ei mun tartte tehdä mitään muuta kuin soittaa oikeastaan.”

Hetkinen, eikös taiteellinen johtaja joudu tekemään paljon muutakin?
”Joo, joo! Ja järjestää, ideoida, organisoida ja tehdä kaikkea tukitoimintoihin ja talouteen liittyvää hirveesti, mutta mun ei tarvitse olla täyspäiväisesti missään yhdessä työpaikassa, vaikka musiikkiopiston opettajana. Se on rumasti sanottu, ettei tarvitse - ei opettaminen ole minusta kauheaa, olin nytkin viime viikonloppuna vetämässä avopuolisoni Sinin (nokkahuilisti Sini Vahervuo) kanssa kurssia Käpylän musiikkiopistossa ja olen vuosien varrella opettanut ihan jokaisenlaisenlaisissa laitoksissa soitinvalmennuksesta yliopistoon. Mutta soittaminen on aina ollut mun haaveeni.”

Faktaa Matias Häkkisestä

  • Syntynyt joulukuussa 1981 vanhimmaksi lapseksi perheeseen, jonka kotipaikkana oli Tuusula. Muut sisarukset Soila s.1985 ja Maunu s. 1991
  • Isä viulisti Pekka Häkkinen, äiti ohjaaja ja dramaturgi Tiina Häkkinen
  • Avoliitossa nokkahuilisti ja traversisti Sini Vahervuon kanssa
  • Opiskellut pianoa 6-vuotiaasta lähtien ja aloittanut opinnot Keskisen Uudenmaan musiikkiopistossa
  • Lukio-opinnot Sibelius-lukiossa
  • Musiikkiipedagogin AMK, pääaineena piano, Stadia 2005
  • Musiikin maisteri, pääaineena cembalo, Sibelius-Akatemia 2011
  • Suomen vanhan musiikin liiton puheenjohtaja 1.1.2017 alkaen
  • Tekee kartoitusta Suomessa olevista cembaloista ja muista vanhan musiikin kosketinsoittimista.
  • Ensemble Nylandian taiteellinen johtaja
  • Café Barockin taiteellinen johtaja ja tuottaja
  • Ei harrasta mielestään mitään, koska ruoanlaitto, musiikinkuuntelu ja lukeminen ovat normaaleja toimintoja. Seuraa kuitenkin televisiosta intohimoisesti keihäänheittoa ja maastohiihtoa. Mäkihyppyäkin pitäisi seurata, mutta kun suomalaiset eivät siinä tällä hetkellä pärjää, niin ei toistaiseksi viitsi.
  • Omistaa joukon erikoisia soittimia kuten sähköcembalon, kampiliiran, cembalon, jossa on 14 kosketinta/oktaavi, klavikordin ja miniklavikordin sekä 60-luvun kolmemetrisen konsertticembalon. Ja keräily jatkuu.

Riikan vlogissa ihmetellään tutun joululaulun barokkiversiota

Matias Häkkinen Radion sinfoniaorkesterin avustajana vuonna 2014. Hän soittaa urkupositiivia

Kommentit