Hyppää pääsisältöön

Laulaja Venla Ilona Blom: "Olen rakastanut laulamista ihan lapsesta saakka."

Laulaja ja beatboxaaja Venla Ilona Blom.
Laulaja ja beatboxaaja Venla Ilona Blom. Kuva: Yle/Laila Kangas venla ilona blom

"Musiikkia ja kulttuuria arvostetaan perheessäni suuresti ja sain lapsena paljon vaikutteita vanhemmiltani." Laulaja ja beatboxaaja Venla Ilona Blom opiskelee Taideyliopiston Sibelius-Akatemian GLOMAS-maisteriohjelmassa. Opiskeluja on takana runsaat kaksi vuotta ja maisterikonsertti on suunnitteilla syksylle 2017.

Kuka?

Olen Venla Ilona Blom, syntynyt 1.12.1985 Vantaalla

Musiikillinen taustasi?

Aloitin musiikin harrastamisen jo lapsena. Opiskelin klassista pianonsoittoa Vantaan musiikkiopistossa ja olin musiikkiluokalla koko peruskouluaikani. Laulamista olen rakastanut ihan lapsesta saakka ja lukion jälkeen tajusin haluavani opiskella musiikkia ihan ammattiin saakka. Olen viimeisen kymmenen vuoden aikana opiskellut musiikkia hyvin monipuolisesti lähtien klassisen laulun opinnoista, kiertäen jazzin ja kansanmusiikin kautta maailmanmusiikkiin.

Onko perheessäsi muusikoita tai musiikin harrastajia?

Äitini on laulanut nuoruudessaan paljon ja kiertänyt Neilikka-yhtyeen riveissä 70-luvulla. Musiikkia ja kulttuuria arvostetaan perheessäni suuresti ja sain lapsena paljon vaikutteita vanhemmiltani. Heidän laaja musiikkimakunsa on muovannut vahvasti myös omaa näkemystäni ja tehnyt minusta musiikillisesti kaikkiruokaisen.

Tuuletar-yhtye: Venla Ilona Blom, Sini Koskelainen, Piia Säilynoja ja Johanna Kyykoski.
Tuuletar-yhtye Kantapöydän suorassa lähetyksessä Musiikkitalon kahvilassa 7.12.2016. Tuuletar-yhtye: Venla Ilona Blom, Sini Koskelainen, Piia Säilynoja ja Johanna Kyykoski. Kuva: Yle/Laila Kangas johanna kyykoski

Missä olet viettänyt tähän astisen elämäsi?

Asuin pääkaupunkiseudulla vuoteen 2009, jolloin lähdin opiskelemaan Joensuun Karelia-ammattikorkeakouluun musiikkipedagogiikkaa.
Vuonna 2011 lähdin vaihto-opiskelijaksi Tanskan Aarhusiin, jonne unohduin peräti kolmeksi vuodeksi.
2014 palasin Helsinkiin ja aloitin maisteriopinnot Sibelius-Akatemian GLOMAS-maisteriohjelmassa.

Mitä kaikkia soittimia soitat?

Pääinstrumenttini on ääni ja laulamisen lisäksi myös beatboxaan. Itse asiassa beatboxaus on ollut enemmänkin pääinstrumenttini nyt maisteriopinnoissa, mikä on kehittänyt kokonaisvaltaista muusikkouttani huimasti. Soitan myös jonkin verran pianoa, kanteleita ja erilaisia perkussiosoittimia.

Tärkeimmät opettajat?

Tärkeimmät opettajani ovat olleet Helena Tenhunen (ensimmäinen klassisen laulun opettajani), Tanskalainen jazzlaulaja Katrine Madsen sekä GLOMAS-koulutusohjelman lehtori Nathan Thomson. Heiltä kaikilta olen saanut hyvin erilaisia asioita, mutta heidän pedagogisessa lähestymistavassaan on ollut yksi tärkeä yhtäläisyys: He kaikki ovat potkineet minut ulos mukavuusalueeltani ja saaneet minut löytämään itsestäni järjettömän määrän rohkeutta, herkkyyttä ja voimaa.

Häämöttääkö valmistuminen?

Suunnitelmissani on valmistua vuoden 2017 aikana, tällä hetkellä olen hyvin kiireinen Tuuletar-yhtyeeni kanssa, mikä on hidastanut opintojani hieman. Olen kuitenkin suunnitellut maisterikonserttini, minkä ajoitan syksylle 2017.

Lempisäveltäjäsi?

Kuten jo aiemmin mainitsin, olen musiikin suhteen todella kaikkiruokainen. Minua kiehtoo tietynlainen melankolia, joskus jopa paatoksellisuus mutta samaan aikaan rakastan musiikkia, jossa on energiaa, rytmiä ja elämäniloa. Säveltäjistä rakastan mm. Verdiä, Sibeliusta ja Tshaikovskia, mutta yhtä lailla myös Wayne Shorteria tai Muse-yhtyeen Matt Bellamya.

Eniten kuitenkin ehkä omaa sydäntä lähellä on musiikki, jossa on vahvasti kuultavissa kulttuuriperinnölliset vaikutteet. Kuuntelen ja etsin musiikkia eri kulttuureista ja kaikista maailman kolkista ja voin yhtälailla hurahtaa georgialaiseen mieskuoroon kuin brasilialaiseen choro-bändiin. Traditioista ammentava musiikki menee eri tavalla oman ihon alle, perinteiden avulla pysymme yhteydessä historiaan ja elettyyn aikaan, mikä antaa omalle taiteen tekemiselleni hieman suuremman tarkoituksen. Perinteen kunnioittaminen ei kuitenkaan mielestäni tarkoita sen orjallista toistamista vaan uuden luomista juuria kastellen ja ruokkien.

Musiikkina videolla Venla Ilona Blomin sävellys Tuu kerää Tuuletar-yhtyeen (Venla Ilona Blom, Sini Koskelainen, Piia Säilynoja ja Johanna Kyykoski) esittämänä. Ohjaus Tiina-Maija Lehtonen.

  • Mari Mäntylä jatkaa erikoistumisen varassa

    Levyarvostelu

    On kulunut yhdeksän vuotta siitä, kun decacordeen eli kymmenkieliseen kitaraan erikoistunut Mari Mäntylä julkaisi ensimmäisen soololevynsä Alba-yhtiöllä. Yksi Mäntylän työskentelykohteista on kotimainen decacorde-bandoneon-duo Duo Dryades. Yleisestikin hänet kutsutaan paikalle, kun tarve vaatii tätä kitaransoiton erikoislajia.

  • Tee se minkä Faurélle voit

    Levyarvostelu

    Gabriel Faurén musiikkia on kenties maailman helpointa esittää. Ranskalaisen suurmiehen makea pursote osuu juuri siihen lokeroon, jossa reilumpikin unenomainen pöpperöiminen saattaa saada sekä esittäjän että yleisön puolihuolimattoman hyväksynnän. Helpompaa musiikkia on tietenkin olemassa faktisesti, mutta sudenkuoppaklasarin metsästä ainakin puoli hehtaaria on varattu jättiläisten vanavedessä aina tulevalle nimelle Fauré. Kolmekymppinen sellisti Andreas Brantelid ja pianisti Bengt Forsberg eivät lukeudu kuitenkaan Faurén alisuorittajiin.

  • Ranskan-kierros nostaa kuoropojille jo liikaa kierroksia

    Levyarvostelu

    Koska Seattlen sinfoniaorkesteri on ollut levyttäjänä koko historiansa ajan ahmatti, se on loogisena tulemana saapunut myös Ranskan viime vuosisadan musiikin tontille. Vauhtia tälle antaa myös se, että seitsemättä kauttaan taiteellisena johtajana aloittava Ludovic Morlot on ranskalainen. Orkesteri perusti vuonna 2014 oman levymerkin, minkä jälkeen ensin oli kolminkertaisesti Henri Dutilleux’n vuoro, ja nyt seattlelaiset sukeltavat Olivier Messiaenin vahvasti uskonnolliseen väriloistoon.

  • Muistojen sula laardi ei ole Silvestrovin reseptissä häpeä

    Levyarvostelu

    Yksi musiikkikriitikon hauskimpia ajatusleikkejä on miettiä, miten jyrkästi kulloinkin jonkun teoksen vaikuttavuus laskisi, jos esiintyjät korvattaisiin itseään rajusti heikompitasoisilla. Ukrainalaisen Valentin Silvestrovin teoksissa tuo kosahdus on potentiaalisesti niin kuuluva, että tämä uskottavuuden rajoja nätisti venyttävä sävelkieli muuttuisi aivan tyhjänpäiväiseksi. Sen osoittaa myös Naxos-levymerkin uutuus täynnä Silvestrovin jousiorkesterikappaleita.