Hyppää pääsisältöön

Missä piilottelet, oi täydellinen kalenterini?

En ole enää vuosiin omistanut paperikalenteria. Kalenterisovellus on niin paljon kätevämpi: tila ei lopu kesken, kirjoitusvirheitä voi korjailla loputtomiin, ja se myös hälyttää sovituista tapaamisista. Mikä parasta, se on mukana kaikkialla mihin minä suuntaankin älypuhelimeni, tablettini tai tietokoneeni kanssa.

Vaikka sähköisessä kalenterissa onkin monia hyviä puolia, niin se on hajuton, mauton ja sieluton. En tosin välittänyt asiasta ennen kuin kuulin kalenterituunauksesta.

Kalentereja on koristeltu aina, mutta vasta viime vuosina ollaan alettu puhua kalenterituunauksesta tai -skräppäyksestä. Kauppojen pullistelevista kalenterivalikoimista päätellen kyseessä on jo jonkinlainen ilmiö. Kalenterituunauksessa pääsee yksinkertaisimmillaan alkuun ihan peruskalenterilla ja muutamalla erivärisellä kynällä. Helppoa! Kalenteriostoksille ei kannata suunnata suinpäin, vaan ennen sitä on pohdittava muutamaa asiaa.

Haluatko paksun, ohuen, taskuun mahtuvan vai kahvipöydän kokoisen kalenterin? Pitääkö viikkonäkymän olla pysty- vai vaakasuuntainen? Nidottuna, kierteillä vai irrallisilla sivuilla? Entä kannet: tuleeko niiden olla paperiset, muoviset vai nahkaiset? Haluatko, että kalenterissa on nimi- ja liputuspäivät? Kuinka paljon tyhjää tilaa sivuilla pitäisi olla? Äh, ei tunnu löytyvän sopivaa. Tekisinkö kuitenkin kalenterini alusta alkaen itse?

Ja siinä oli vasta kalenterin valinta. Seuraavaksi on päätettävä, miten kalenterin sivut haluaa koristella. Tarroilla, teipeillä tai leimoilla. Leikekuvilla vai aforismeilla. Piirtäen tai kirjoittaen. Kaikissa sateenkaaren väreissä vai mustavalkoisena.

Tosiharrastajalle yksi kalenteri ei riitä. Tarvitaan ainakin kaksi. Tai kolme. Tai no äh, viisi kalenteria.

Valitsin ensimmäisen kalenterini hartaudella. Kotiin päästyäni se ei enää tuntunutkaan “omalta", joten palautin sen. Sitten haahuilin vielä muutaman tunnin kirjakauppoja koluten, kunnes löysin omiin tarkoituksiini sopivan kalenterin. Olin tyytyväinen. Nyt muutaman viikon käytön jälkeen kadun sitä, etten valinnut irrallisilla sivuilla varustettua kalenteria. Ei tämän näin vaikeaa pitänyt olla!

Tosiharrastajalle yksi kalenteri ei riitä. Tarvitaan ainakin kaksi. Tai kolme. Tai no äh, viisi kalenteria. Miksi? Siksi, ettei yhtä täydellistä, kaikkiin tarkoituksiin soveltuvaa kalenteria tunnu löytyvän. Lisäksi kalenterituunaus on koukuttavaa ja kivaa puuhaa. Miksi siis tyytyä yhteen?

Minulla on lyhyet hermot ja kärsimätön mieli. Kalenteria koristellessani kuitenkin rauhoitun. Se on terapeuttista puuhastelua, jossa ei voi mokata. Minun omaa aikaani.

En todellakaan ole mitenkään erityisen taitava käsistäni. Minulla on lyhyet hermot ja kärsimätön mieli. Kalenteria koristellessani kuitenkin rauhoitun. Se on terapeuttista puuhastelua, jossa ei voi mokata. Minun omaa aikaani.

Ja kyllä, vaikka rakastankin paperisen kalenterin koristelua niin kalenterisovellukset ovat edelleenkin ahkerassa käytössä. Roolijako on selkeä. Sovellus muistuttaa minua sovituista menoista. Paperikalenteriani selailen silloin, kun haluan palata menoistani syntyneisiin muistoihin.

Kuvassa tuunatun kalenterin aukeama
Tältä näyttää kuluva viikkoni. Tyhjää tilaa on reippaasti ainakin toistaiseksi.1 Kuvassa tuunatun kalenterin aukeama kalenteri

P.S. Ensi vuodeksi hankkimaani kalenteria olen tuunannut jo kolme kuukautta eteenpäin. Hitsit. Tällä tahdilla joudun hankkimaan toisen kalenterin tuunattavaksi vuodelle 2017 ennen kuin vuosi ehtii edes vaihtua.

Lue lisää kalenterituunauksesta täältä.

Kommentit

Uusimmat sisällöt - Puoli Seitsemän