Hyppää pääsisältöön

Kasvosokealle kaikki näyttävät samalta: Anteeksi, olemmeko joskus tavanneet?

vanhoja mustavalkoisia kuvia, joissa kasvot eivät näy
vanhoja mustavalkoisia kuvia, joissa kasvot eivät näy Kuva: Pixabay / Public domain prisma studio

Monet valittelevat huonoa kasvomuistiaan. Oliko äsken vastaan kävellyt henkilö entinen työkaveri vai lähikaupan kassa? Todellinen ongelma kasvojen huono tunnistuskyky on noin kahdelle prosentille ihmisistä. Meille kasvosokeille sosiaalinen elämä on yhtä luikertelua ja selviytymistä, kirjoittaa Elina Hiltunen blogissaan.

Pari viikkoa sitten erään ulko-oven edessä kauhun väreet kulkivat selkääni pitkin. Oli soitettava ovikelloa ja odotettava, että joku tulisi aukaisemaan. Pelkäsin, että oven aukaisee asiakkaani, jonka ulkonäöstä minulla ei ollut harmainta aavistustakaan. Kävin mielessäni jo kuvitteellista keskustelua oven avaajan kanssa:

"Hei, tulin tapaamaan Maija Meikäläistä."
Oven avaaja katsoo minua närkästyneenä ja toteaa sitten: "MINÄ olen Maija Meikäläinen. Mehän istuimme pari viikkoa sitten palaverissa nupit vastakkain, ja puhuimme pari tuntia tämän päivän tilaisuuden järjestelyistä."

Oven avaa nainen, jonka tunnistan ainoastaan niin, että hän ei varmaankaan ole Maija, jota tulin tapaamaan. Nainen johdattaa minut suoraan minulle tuntemattoman naisen luokse, joka ihanasti jatkaa keskustelua siitä, mihin jäimme pari viikkoa sitten. Ymmärrän, että kyseessä on Maija. Olen taas päässyt tilanteesta kuin koira veräjästä.

Ihmiset, joiden kanssa en ole jatkuvasti tekemisissä, ovat minulle kasvoiltaan hepreaa.

Olen jonkinasteisesti kasvosokea. En niin pahasti, ettenkö tunnistaisi perheenjäseniäni tai ystäviäni, mutta ihmiset, joiden kanssa en ole jatkuvasti tekemisissä, ovat minulle kasvoiltaan hepreaa. Esimerkiksi entisissä työpaikoissani (nyt olen yksinyrittäjä), minulla oli ongelmia tunnistaa kollegoja, joiden kanssa en ollut joka päivä tekemisissä. Käytännössä mitä pidempi aika on siitä, kun viimeksi olen jonkun nähnyt, sitä huonommin hänet tunnistan. Samoin jos ihmiset, joita olen tottunut näkemään jossain tietyssä yhteydessä (vaikkapa kaupan kassana), erotetaan tästä tutusta ympäristöstä, heistä tulee silmissäni vieraita. Esimerkiksi koiranulkoiluttaja, jonka kanssa jatkuvasti keskustelen läheisessä koirapuistossa, voi olla minulle täysin tuntematon ihminen, jos törmään häneen bussissa ilman koiraa.

Olen onnellinen, että olen löytänyt viimein diagnoosin äärettömän huonolle kyvylleni tunnistaa ihmisiä. Se helpottaa siinä syyllisyydessä, jota tunnen, kun en tunnista ihmisiä, joita minun pitäisi tunnistaa. Syyllisyys nimittäin kalvaa kasvosokeaa jatkuvasti.

sarjakuvamaiset muistiinpanot tulevaisuuden teknologioista
Voin helposti luennoida tulevaisuuden teknologioista, mutta en tunnista tuttuja kasvoja yleisössä. sarjakuvamaiset muistiinpanot tulevaisuuden teknologioista Kuva: Leena Ahveninen prisma studio blogit

Kasvosokeus on aika rasittava tila minunkaltaiselle ihmiselle, jonka työn kuvaan kuuluu kiertää tilaisuuksissa puhumassa. Luentojeni jälkeen ihmiset tulevat usein keskustelemaan kanssani, mikä on todella mukavaa. Pidän ihmisten kanssa puhumisesta. Ongelmana on vain se, että en voi koskaan tietää varmasti, tapaanko heidät ensimmäistä kertaa vai olemmeko ehkä jo puhuneet aikaisemmin jossain muussa tilaisuudessa. Usein kuittaan muistamattomuuteni sillä, että tapaan työssäni niin paljon ihmisiä. Onneksi tämä selitys useimmiten riittää ja voimme taas jatkaa mukavaa jutusteluamme - siitä mihin viimeksi jäimme.

Kasvosokean elämä on yhtä luikertelua.

Kasvosokean elämä on sosiaalisissa tilanteissa yhtä luikertelua ja selviytymistä. Eräässä tilaisuudessa tummatukkainen nainen lähestyi minua kasvoillaan sellainen ilme, että olemme vanhoja tuttuja. Minulla ei ollut hajuakaan siitä, kuka nainen oli. Hän kätteli minua ja kyseli kuulumisiani. Kerroin kuulumiseni ja kyselin häneltä innokkaasti arkipäivän asioita - sellaisia, joista en jäisi kiinni siitä, että en tunnistanut naista. Minua jäi askarruttamaan, kuka nainen mahtoi olla ja missä olimme tavanneet. Onneksi nainen oli aktiivinen somen käyttäjä ja twiittasi tilaisuuden kulusta. Twitter-tietojen kautta sain selville naisen nimen ja työpaikan ja viimein sain aivoissani vedettyä linkin kyseiseen naiseen. Olimme tavanneet noin vuosi sitten yhdessä palaverissa ja nainen oli vienyt minut lounaalle tämän jälkeen. Muistan että meitä oli siinä lounaspöydässä neljä ja istuimme yhdessä pitkään. En saa vieläkään päähäni, miltä ne kaksi muuta näyttivät.

Olen tietenkin jäänyt monia kertoja kiinni kasvosokeudestani. Usein tätä ei valitettavasti ymmärretä kasvosokeudeksi, vaan saan helposti ylpeän tai nokkavan ihmisen leiman. Eräissä juhlissa aloin jutella yhden naisen kanssa ja kohteliaasti esittelin itseni ja odotin vastaesittelyä. Nainen hermostui: "Tämä on noin kolmas kerta kuin puhumme, etkä vieläkään muista minua!" Lupasin naiselle pyhästi, että ensi kerralla tunnistan hänet. Toivon hartaasti, että en enää törmää tähän henkilöön, sillä minulla ei ole hajuakaan, miltä hän näyttää.

laatikollinen vanhoja valokuvia
laatikollinen vanhoja valokuvia Kuva: Pixabay / Public domain prisma studio blogit

Koska kasvot ovat minulle vaikea pala ihmisten tunnistamisessa, minulla on muutamia asioita, joihin kiinnitän erityisesti huomiota. Ehdoton ykkönen on hiukset. Painan ihmisistä mieleen hiusten värin, pituuden ja tyylin. Luonnollisesti naisten erottaminen toisistaan on helpompaa kuin miesten, joilla on tyypillisesti ruskea lyhyt tukka. Jos kaksi "samantukkaista" henkilöä toimii samassa ympäristössä, minun on vaikeaa erottaa heitä toisistaan. Jos elokuvassa näyttelee esimerkiksi kaksi naista, joista kummallakin on pitkä ruskea tukka, sekoitan heidät jatkuvasti keskenään. Voin myös myöntää, että Prisma Studion juontaja Reetta ja asiantuntijana toimiva Anne menivät päässäni aluksi iloisesti sekaisin, koska kummallakin on vaalea lyhyt tukka.

Hiusten lisäksi tunnistan ihmiset ulkoisesta olemuksesta. Tarkkailen ruumiin rakennetta ja vaatetusta. Silmälasit auttavat tunnistuksessa, samoin jokin erityinen piirre ja ominaisuus, vaikka huono iho tai leveä nenä. Kiinnitän huomiota myös ihmisten kävelytyyliin. Joskus teen tapaamistani ihmisistä muistiinpanoja, erityisesti kokouksissa. Ongelmat alkavat siinä vaiheessa, kun siirrytään toiseen tilaan, jossa ihmiset istuvat eri paikoissa.

Elämäni ei ole ainakaan tylsää: tapaan aina uusia ihmisiä.

Elämä kasvosokeuden kanssa ei todellakaan ole yksinkertaista. Onni asiassa on se, että kasvosokeudesta on alettu viime aikoina puhua enemmän. Julkimot, kuten Ruotsin prinsessa Victoria, Bratt Pitt ja Kaari Utrio ovat kertoneet olevansa kasvosokeita. Aiheesta on myös julkaistu Suomessa tietokirja. Suosittelen sitä lämpimästi kaikille, jotka kärsivät kasvosokeudesta tai joiden läheisellä on tämä "lisäominaisuus".

Jos kasvosokeudesta pitäisi etsiä jotain hyvää, niin ironisesti voisin sanoa, että elämä ei ole ainakaan tylsää. Kasvosokea kun tapaa aina uusia ihmisiä.

tulevaisuudentutkija Elina Hiltunen
tulevaisuudentutkija Elina Hiltunen Kuva: Yle Kuvapalvelu / Jukka Lintinen Yle Tiede,blogit,prisma studio

Kirjoittaja: Elina Hiltunen, kemian DI, KTT

Futuristi, tulevaisuudentutkija Elina Hiltunen on erikoistunut tulevaisuuden ennakointiin ja heikkoihin signaaleihin. Erityisenä kiinnostuksena Hiltusella on tulevaisuuden teknologia. Elina rakastaa erilaisia hilavitkuttimia ja mitä kummallisimpien hahmojen virkkausta.

Yle Tieteen asiantuntijat bloggaavat itselleen tärkeistä tiedeaiheista.

Kommentit

Tiede

Uusimmat sisällöt - Tiede