Hyppää pääsisältöön

Herkkä ja hauras ylistys liikuttaa

Modernin musiikin merkkiteoksiin lukeutuva Sofia Gubaidulinan Sonnengesang sai kantaesityksessä itsensä Mstislav Rostropovichin liikuttumaan kyyneliin. Sonnengesang on kuin yksi laajamittainen, dramaturgisesti ehyt rituaali Franciscus Assisilaisen kaikkia luotuja ylistävään tekstiin, ja se vaatii esittäjiltään resonoivaa, lämmintä ilmaisua, kuitenkin liiallista heittäytymistä välttäen. Pohjois-Saksan radion kuoron uutukaisella teos saa kaikin puolin verrattoman tulkinnan.

cd-levyn kansi
cd-levyn kansi CD-levyt

Gubaidulinan musiikki perustuu usein arkkityyppisille peruseleille ja -ideoille. Sen lähestyttävyys perustuu osin myös musiikin selväpiirteiseen dramaturgiaan. Urkuteoksessa Hell und dunkel (Valo ja pimeys) valoa edustaa urkujen korkeassa rekisterissä soitettava liplatus ja juoksutukset, pimeyttä taas matalan rekisterin hitaammat eleet. Välillä korkeudesta valutaan alas, välillä pimeydestä kurkotetaan ylös valoon; yleensä nämä kaksi ovat kontrastissa toisiinsa nähden, mutta joskus ne myös kohtaavat.

Selväpiirteisyys ei kuitenkaan yksiselitteisesti johda helppouteen tai ennakoivuuteen. Psalmin 66 tekstiin perustuva Jauchzt vor Gott eli Kohota Jumalalle riemuhuuto sisältää toki joitain ilonpurkauksia—mutta vasta teoksen loppua kohden. Alkupuoli tässä urkujen ja sekakuoron sointeja toisiaan vastaan törmäyttävässä teoksessa sujuu ennemminkin tuskaisissa ja pelokkaissa merkeissä. Pohjois-Saksan radion täysipainoinen taltiointi on ensilevytys laulullisesti verraten vaativasta teoksesta.

Levyn pääteos, Gubaidulinan Sonnengesang on teknisesti ehkä hivenen kevyempi, mutta 40 minuutin kestossaan ja dramaturgiassaan sitäkin vaativampi. Philipp Ahmannin johtama Pohjois-Saksan radion kuoro solisteineen, sellisti Ivan Monighetti sekä lyömäsoittajat onnistuvat tuomaan teoksen herkän sävymaailman esiin. Leveässä sointikuvassa on lämpöä. Franciscus Assisilaisen keskiaikainen Aurinkolaulu, kaikkien luotujen ylistys soi rituaalina, jossa siirrytään hitaasti yhdestä ylistyksestä toiseen, kohti lopussa odottavaa palkintoa, haurasta kiitosta.

Sofia Gubaidulina: Jauchzt vor Gott; Hell und dunkel; Sonnengesang. - Ivan Monighetti, sello, Christian Schmitt, urut, Elbtonal Percussion, lyömäsoittimet, sekä Pohjois-Saksan radion kuoro, joht. Philipp Ahmann. (Bis, BIS-2276)

Kuuntele Uudet levyt 9.12.2016, toimittajana Ville Komppa.

  • Mustan 1900-luvun musiikillinen testamentti

    Levyarvio

    Natsi-Saksan juutalaisvainot ja antisemitismi, joka vaikutti laajemminkin Euroopassa, myös Stalinin Neuvostoliitossa, tuhosi ihmiselämien lisäksi suuren osan vuosisadan merkittävintä taidetta. Se esti teosten syntymisen joko suoraan tai muutti taiteen tekijöiden kokemusta maailmasta niin merkittävästi että myös taide ja sen reseptio muuttuivat. Tästä voi hyvällä syyllä puhua Mieczyslaw Weinbergin kohdalla. Omaisten menehtyminen natsien käsissä, pako Puolasta Valko-Venäjän kautta Moskovaan ja suoraan Stalinin syliin jätti lähtemättömän jäljen Weinbergiin.

  • Teatraalisen lyyrikon orkesterimusiikki tenhoaa

    Levyarvio

    Hans Werner Henze oli säveltäjänä tyylillisesti moniääninen, hyvinkin moderni mutta lyyrisellä, teatraalisella ja jopa tunteellisella pohjavireellä, hän otti yhteiskunnallisesti kantaa ja viihtyi sellaisissa modernistien hylkimissä teoslajeissa kuin sinfoniassa ja oopperassa. Värikkäissä ja usein ohjelmallisissa teoksissaan Henze on kaiketi itse asiassa postmodernimpi kuin monet niin sanotut postmodernistit.

  • Wolfin liedit ovat myöhäisromantiikan parasta antia

    Levyarvio

    Myönnän auliisti, että on tiettyjä musiikinlajeja – ja ehkäpä jopa säveltäjiä – joita tuon häpeilemättä esiin aina kun voin. Romantiikan ajan laulumusiikki muun muassa kuuluu lemppareihini, myös musiikinhistoriallisen merkityksensä vuoksi: 1800-luvun musiikillista kieltä on melko mahdotonta irrottaa lauletuista sanoistaan silloinkaan kun se väittää olevansa Hanslickin sanoin “soiden liikkuvia muotoja” eli niin sanotusti absoluuttista musiikkia.