Hyppää pääsisältöön

Inhimillinen tekijä: Enemmän kuin legendoja

Näyttelijäsisarukset Eila, Liisa ja Esko Roine kertovat lapsuudesta teatteriperheessä, elämänsä iloista ja suruista, näyttämön lumosta ja hetkessä elämisen taidosta.
Anne Flinkkilän vieraina ovat Esko Roine, Eila Roine ja Liisa Roine-Mäki. Näyttelijäsisarukset Eila, Liisa ja Esko Roine kertovat lapsuudesta teatteriperheessä, elämänsä iloista ja suruista, näyttämön lumosta ja hetkessä elämisen taidosta. anne flinkkilä,Eila Roine

TV1 lauantaina 17.12.2016 klo 17.10 - 18.00, uusinta keskiviikkona 21.12. klo 22.00
Yle Areenassa vuoden ajan

Inhimillisen tekijän vieraissa henkilöityvät sadat roolit, kymmenet vuodet näyttelijäntyötä, kuvia suomalaisista miehistä ja naisista, iloa ja surua, koko elämän kirjo.

Eila, Liisa ja Eskon Roineen elämässä teatteri on ollut keskiössä lapsesta pitäen, olihan isä Eero Roine jo legendaarinen teatterimies ja aina töissä.

Huumorin erityislahja

Eila sanoo, että he sisarukset ovat syntymässä saaneet huumorin erityislahjan. Heillä on kyky nähdä asioiden koominen puoli niin työssä kuin arjessakin – vaikka joskus se onkin hymyä kyynelten läpi.

Ja he muistuttavat myös, että heitä on neljä sisarusta, on Olavi, joka ei ole astunut teatterin maailmaan muuta kuin katsojana. Eila kertookin, että oikeasti Olavi-veli oli ainoa, jota pyytämällä pyydettiin teatteriin, he muut ovat sinne tunkeneet väkisin ovista ja ikkunoista, joskus saranapuoleltakin!

Esko muistaa, että lapsena ei kelvannut koulun Tiernapoikiin, koska oli opettajan mielestä niin huono näyttelijä.

Kilo voita ja kaksi kinkkua

Eila muistaa parhaiten sota-ajan ja siitä on paljon hurjiakin muistoja. He todistivat veljen kanssa ilmataistelua, maastoutuivat lumihankeen ja jännittivät siellä.

Liisan ensimmäinen sana oli "oma", aina kun lentokoneen ääni kuului, hän rauhoitteli sillä muita. Liisa kertoo, että sodan jälkeen isä sai usein palkkioksi ruokaa, kun kävi keikoilla hauskuuttamassa ihmisiä. Kilo voita ja kaksi joulukinkkua pitivät perheen ruuassa.

Äitiään sisarukset muistelevat lämmöllä, äiti oli kotiäiti, oli suvaitsevainen ja hyväksyvä.

Teatterisuvun kirous

Esko sai jättää koulun kesken ja mennä teatterikouluun, eivätkä Eskon aikuisiän avioerotkaan tuottaneet poikkipuolista sanaa, päinvastoin äiti pysyi Eskon ex-vaimojen kanssa hyvissä väleissä.

Mutta onko teatterisukuun syntyminen siunaus vai kirous? ”Vähän molempia”, Eila sanoo.

”Suututti kun jotkut arvelivat, että helpostihan sinne teatteriin pääsee, kun on kuuluisa isä auttamassa. Liisalle sanottiin, että näytäpäs nyt Roineen tyttö mitä osaat. Se tuntui ilkeältä, kun ei vielä oikeasti paljon mitään osannut.”

Monien kuuluisien näyttelijöiden pojilla on jonkinlainen isätrauma, entä Eskolla?

Esko arvelee, että ei. Hän sanoo, että isän kuoleman jälkeen häntä pyydettiin moniin sellaisiin paikkoihin vitsejä kertomaan, joissa isä oli käynyt. Esko ymmärsi kieltäytyä, koska tiesi, ettei pärjäisi. Oma tie oli löydettävä.

Eila sanoo, että oli nuorena tyttönä ujo ja epävarma, varmastikin ensimmäiset kaksi vuotta hiljaa näyttelijälämpiössä. Alkuvuodet olivat kovia, nuorta näyttelijää haukuttiin ja höykytettiin, mutta jotenkin sen kesti.

”Myöhemmässä vaiheessa Jouko Turkan ohjauksessa tuntui ihan tutulta”, Eila nauraa.

Mutta mitkä ovat olleet niitä parhaita rooleja? Liisa muistelee Romeon ja Julian Juliaa, Eila taas sanoo, ettei uskalla sanoa yhtään, roolit suuttuvat. Esko siteeraa isäänsä: parasta roolia ei ole, koska se on aina mennyt kaverille.

Itkusilmässä töihin

Kaikki ovat löytäneet myös puolisonsa teatterin maailmasta ja myös jälkikasvua on lähtenyt samalle tielle. Pienet lapset ja näyttelijän epäsäännöllinen työ olivat isoja haasteita, ja Eila ja Liisa ihmettelevätkin välillä, että miten siitä hengissä selvittiin.

Eilan vanhin poika oli herkkä ja kaipaava ja yritti kaikkia temppuja vielä eteisessä, että äiti ei lähtisi töihin. Eila sanoo, että usein oli bussissa teatterille itkenyt koko matkan, vaikka ei itse ollut sitä huomannutkaan.

Kanssamatkustajat olivat ihmetelleet, että mahtaa olla riitaisa pari, kun rouva aina itkee. Sekä Eilan että Liisan paras oivallus oli, että kesällä ei tehty töitä, ei menty kesäteatteriin vaan pyhitettiin se aika perheelle.

Esko sen sijaan on ollut aina kiireinen, ja sanoo, että hänellä perheen ja työn yhdistäminen ei onnistunut ollenkaan. Jos jotakin hän katuu, niin sitä, että oli aina poissa kun lapset olivat pieniä. Siitä on jäänyt jäljet.

Pakopaikka näyttämöllä

Eila, Liisa ja Esko puhuvat siitä, millainen pakopaikka näyttämö voi olla. Kun maailma muuten murjoo tai oma elämä ahdistaa, näyttämöllä on aina ikään kuin turvassa. On elettävä siinä hetkessä, keskityttävä tekemiseen. Näyttämöllä on aina terve, niin kuin Liisa sanoo.

Toisaalta on myös niin, että sairaanakin näytellään, kynnys perumiseen on todella korkea. Niinpä Eskollekin kävi niin, että hän näytteli ensi-illassa kuumeettomassa keuhkokuumeessa, sairastui vakavammin ja nyt seurataan sydäntä.

Sisarukset ovat menettäneet molemmat vanhempansa. Eero-isä menehtyi äkillisesti 60-vuotiaana ja se oli varsinkin Liisalle kova paikka. Vasta omien lasten syntymä toi lohtua. Sylvi-äiti eli 99-vuotiaaksi ja oli keskeinen henkilö suvussa ja myös korvaamaton apu lastenhoidossa.

Esko sanoo, että äidin parin viimeisen vuoden hiipumista oli surullista seurata, mutta äidin muisto elää vahvasti monissa perinteissä kahvikokoontumisissa ja juhlissa.

Tärkeä Eila-mummi televisiossa

Ikä on tuonut paitsi viisautta, myös monia vaivoja. Eila sanoo, että ei enää taida ottaa mitään isoja rooleja, hän opettelee nyt elämää ilman näyttämöä. Hän ehti olla 17 vuotta Pikku Kakkosen Eila-mummina ja sanoo, että siinä tavoitettiin jotakin tärkeätä.

Eräänkin kerran nuori tyttö tuli sanomaan Eilalle, että te ette varmaan ymmärrä, miten tärkeä ihminen olette ollut hänelle, olette pelastanut hänen lapsuutensa. Eila jäi miettimään, että mikä tarina siellä takana oli, mutta totesi sitten mielessään, että varmaan ihan hyvä, että tällainenkin mummu televisioon otettiin.

  • Kuusi kuvaa uusimmat lähetykset

    Lista uusimmista Kuusi kuvaa ohjelmista ja linkit sivuille.

    Kuusi kuvaa kertoo vieraana olevan henkilön elämäntarinan kuuden hänelle tärkeän valokuvan kautta. Lauantaisin klo 8.05, uusinta sunnuntaisin klo 17.15 Yle Radio 1 Lista uusimmista Kuusi kuvaa ohjelmista ja linkit ohjelmien sivuille, josta löytyvät esillä olevat kuvat ja esittely ohjelman vieraasta.

  • Tutkimusmatkat omaan sielunmaisemaan ovat Riitta Nelimarkan työkaluja

    Riitta Nelimarkan elämän kuusi kuvaa

    Professori, kuvataiteilija, animaatioelokuvataiteilija ja kirjailija Riitta Nelimarkka (s.1948 Helsingissä) on sodanjälkeisen sukupolven merkittävimpiä taiteilijoitamme. Hänen estoton ja iloa hehkuva taiteensa on huomattu myös ulkomailla, missä se o näkynyt monipuolisesti erilaisissa kulttuuritapahtumissa, näyttelyissä ja elokuvafestivaaleilla. Ranska-yhteistyö ja -kontaktit ovat taiteilijalle olennainen linkki Eurooppaan. Ranskan valtio myönsi Nelimarkalle Arts et Lettres -ritarikunnan upseerin kunniamerkin v. 2016.

  • Arkkitehti Benito Casagrande on piirtänyt pysyvän jäljen Turun kaupunkiin

    Arkkitehti Benito Casagrande kädenjälki näkyy Turussa.

    Arkkitehti Benito Casagrande on täynnä rakkautta. Jopa Casagrandentalon päädyssä komeilee teksti Omnia vincit amor eli rakkaus voittaa kaiken. Arkkitehti Benito Casagrandelle se merkitsee kolmen tason rakkautta. Talon historiaan liittyy paljon lähimmäisenrakkautta. Kotiseuturakkaus tarkoittaa hänelle elämäntyötään kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden talojen pelastamiseksi ja inhimillisen tason rakkaus tarkoittaa rakkautta Irma-vaimoon.

  • Evakot jäivät ilman ruokaa itsenäisyyspäivänä 1939

    Evakot jäivät ilman ruokaa itsenäisyyspäivänä 1939.

    Kaarina Peltolan evakkomatka alkoi lähes 80 vuotta sitten, kun hän lähti perheineen Koivistosta talvisodan kynnyksellä. Kauhein muisto hänestä on se, kun evakot tulivat nälkäisinä Oriveden asemalle itsenäisyyspäivänä vuonna 1939, eikä heille annettu ruokaa.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Elämä

  • Tampereen taidemuseon johtaja Taina Myllyharju harrastaa scifiä

    Taina Myllyharjua on kiinnostanut aina kuvataide.

    Taina Myllyharjulla on monipuolinen kokemus monenlaisesta työstä. Häntä ei hirvitä tarttua reippaasti uusiin asioihin. Uransa aikana hän on ollut perustamassa ja kehittämässä eri puolilla Suomea useita taidemuseoita. Hän on pitänyt kaikesta scifiin liittyvästä nuoresta lähtien ja on edelleen myös suuri Star Trek -fani.

  • Kuusi kuvaa uusimmat lähetykset

    Lista uusimmista Kuusi kuvaa ohjelmista ja linkit sivuille.

    Kuusi kuvaa kertoo vieraana olevan henkilön elämäntarinan kuuden hänelle tärkeän valokuvan kautta. Lauantaisin klo 8.05, uusinta sunnuntaisin klo 17.15 Yle Radio 1 Lista uusimmista Kuusi kuvaa ohjelmista ja linkit ohjelmien sivuille, josta löytyvät esillä olevat kuvat ja esittely ohjelman vieraasta.

  • Tutkimusmatkat omaan sielunmaisemaan ovat Riitta Nelimarkan työkaluja

    Riitta Nelimarkan elämän kuusi kuvaa

    Professori, kuvataiteilija, animaatioelokuvataiteilija ja kirjailija Riitta Nelimarkka (s.1948 Helsingissä) on sodanjälkeisen sukupolven merkittävimpiä taiteilijoitamme. Hänen estoton ja iloa hehkuva taiteensa on huomattu myös ulkomailla, missä se o näkynyt monipuolisesti erilaisissa kulttuuritapahtumissa, näyttelyissä ja elokuvafestivaaleilla. Ranska-yhteistyö ja -kontaktit ovat taiteilijalle olennainen linkki Eurooppaan. Ranskan valtio myönsi Nelimarkalle Arts et Lettres -ritarikunnan upseerin kunniamerkin v. 2016.

  • Arkkitehti Benito Casagrande on piirtänyt pysyvän jäljen Turun kaupunkiin

    Arkkitehti Benito Casagrande kädenjälki näkyy Turussa.

    Arkkitehti Benito Casagrande on täynnä rakkautta. Jopa Casagrandentalon päädyssä komeilee teksti Omnia vincit amor eli rakkaus voittaa kaiken. Arkkitehti Benito Casagrandelle se merkitsee kolmen tason rakkautta. Talon historiaan liittyy paljon lähimmäisenrakkautta. Kotiseuturakkaus tarkoittaa hänelle elämäntyötään kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden talojen pelastamiseksi ja inhimillisen tason rakkaus tarkoittaa rakkautta Irma-vaimoon.

  • Evakot jäivät ilman ruokaa itsenäisyyspäivänä 1939

    Evakot jäivät ilman ruokaa itsenäisyyspäivänä 1939.

    Kaarina Peltolan evakkomatka alkoi lähes 80 vuotta sitten, kun hän lähti perheineen Koivistosta talvisodan kynnyksellä. Kauhein muisto hänestä on se, kun evakot tulivat nälkäisinä Oriveden asemalle itsenäisyyspäivänä vuonna 1939, eikä heille annettu ruokaa.

  • Ota kerrankin rennosti ja kuuntele! Avaruusromun pitkä ja hiljainen yö Pyhäinpäivänä.

    Viisi tuntia hitaita ajatuksia ja hiljaista musiikkia.

    "Kaikki ihmiskunnan ongelmat johtuvat siitä, ettemme me osaa pysyä rauhassa paikallamme, yhdessä huoneessa". Pyhäinpäivän yönä Avaruusromun erikoislähetys tarjoaa harvinaisen tapahtuman: yhtäjaksoisen viisituntisen matkan rauhallisen musiikin ja mietiskelevien ajatusten seurassa. Pitkässä ja hiljaisessa yössä ei ole kiire. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Suomen kansallisluontovalokuvaaja Hannu Hautala rakastaa öisiä metsiä

    Hannu Hautala on ennen kaikkea metsän valokuvaaja.

    Hannu Hautala on ennen kaikkea metsän valokuvaaja. Toisinaan aiheet tulevat vastaan sattumanvaraisesti, mutta toisaalta hän kuvaa myös tarkan ennakkosuunnittelun avulla, sillä hyvä luontokuva syntyy hänen mielestään harvoin sattumalta.

  • Myrskyt pitävät Lenita Airiston nuorena

    Lenita Airistolle työ on generaattori, joka antaa virtaa.

    Lenita Airistolle työ on generaattori, joka antaa virtaa. Hän rakastaa työtään sekä myrskyjä, jotka saavat hänet pysymään nuorena. Kurinalainen, älykäs, rohkea, huumorintajuinen, menestynyt - siinä vain muutama adjektiivi, jotka kuvaavat Lenitaa.

  • Petri Räisänen on astangajoogan ikoni

    Petri Räisänen yhdistää astangajoogaan kansanparannusta.

    Erittäin arvostettu joogi ja joogaopettaja Petri Räisänen tunnetaan siitä, että hän yhdistää kansanparannustekniikkaa astangajoogaan. Nykyisin hänen luokseen tulee ohjausta ja hoitoa kaipaavia ihmisiä kaikkialta maailmasta. Myös Petri Räisäsen joogaretriitit eri puolilla maailmaa ovat suosittuja.

  • Kylillä kierretään jo viidettä kesää

    Radio Suomi tempaa jälleen kuulijat mukaan kesäretkille.

    Kyläpanimolla tuoksuvat maltaat. Hiilet hohkaavat kuumuutta ahjossa sepän pajassa ja tallissa kilisee kengittäjän vasara. Metsän reunassa räpsyy riistakamera ja ja enduropyörän pärinä lähenee, vaikka vielä ei mitään näy… Lähde matkaan kiertämään suomalaista maaseutua!

  • Inhimillinen tekijä: Läheisen menetys

    Miten elää asian kanssa, joka menee yli kaiken ymmärryksen?

    Miten elää asian kanssa, joka menee yli kaiken ymmärryksen? Inhimillisen tekijän vieraina Kaisa Jantunen, Yrjö Timonen ja Eve Jaakkola.