Hyppää pääsisältöön

Omalle ajalleen rehellinen on yhä ajankohtainen

Bernd Alois Zimmermann on eräänlainen omantunnon ääni Toisen maailmansodan jälkeisessä modernismissa. Dodekafonian ja sarjallisuuden eetos, joka pyrki eroon sentimentaalisuudesta ja osoittelevasta representaatiosta, kilpistyy Zimmermannin paljaan raakaan, ihmiskunnan sisimpään käyvään humanismiin. Länsi-Saksan Kölnin radion sinfoniaorkesterin uudella julkaisulla Zimmermann esittäytyy sekä moni-ilmeisenä että ehdottoman ajalleen rehellisenä säveltäjänä, jonka musiikki tuntuu yhä tuoreelta ja ajankohtaiselta.

cd-levyn kansi
cd-levyn kansi CD-levyt

Zimmermannin sävellystuotanto syntyi kolmen vuosikymmenen aikana Toisen maailmansodan päättymisestä vuoteen 1970. Kölnin radion sinfoniaorkesterin julkaisulla ensilevytyksen saavat säveltäjän ainokaisen Sinfonian varhaisversio vuodelta 1951 sekä kymmenisen vuotta myöhäisempi Giostra Genovese. Kummankin kohdalla kyseessä on teos, jonka säveltäjä sittemmin muokkasi uusiksi perustavanlaisesti lopputulosta muuttaen. Sinfoniasta tuli muodoltaan ja orkestroinniltaan sovinnaisempi, ja on hienoa että WDR:n sinfonikot ovat Peter Hirschin johdolla kaivaneet esiin teoksen vaikuttavan ensiversion.

Giostra Genovese uudelleentulkitsee renessanssimestareiden kuten Orlando Gibbonsin ja William Byrdin teoksia herkullisesti. Aika näyttäytyy niiden kautta kompaktina tilana, jossa säveltäjä seikkailee yllättävän hauskasti ja oivaltavasti. Giostra Genovesen musiikki löysi neljä vuotta myöhemmin, vuonna 1966 tiensä mustaan balettiin Musique pour les soupers du Roi Ubu. Se perustuu Alfred Jarryn fiktiiviseen näkyyn diktaattori Ubusta ja koostuu lähes yksinomaan lainauksista Berliinin Akatemian jäseniltä sekä säveltäjiltä Bachista Stockhauseniin. Musiikkien ällistyttävä kaleidoskooppi pysyy ihmeellisesti asiassa, maalaamassa sosiopaattisen hallitsijan muotokuvaa, joka on edelleen ajankohtainen—yllättävänkin ajankohtainen.

Bernd Alois Zimmermann: Sinfonie in einem Satz; Giostra Genovese; Konsertto jousiorkesterille; Musique pour les soupers du Roi Ubu. - Länsi-Saksan Kölnin radion sinfoniaorkesteri, joht. Peter Hirsch. (Wergo, Wer 7340 2)

Kuuntele Uudet levyt 9.12.2016, toimittajana Ville Komppa.

  • Mustan 1900-luvun musiikillinen testamentti

    Levyarvio

    Natsi-Saksan juutalaisvainot ja antisemitismi, joka vaikutti laajemminkin Euroopassa, myös Stalinin Neuvostoliitossa, tuhosi ihmiselämien lisäksi suuren osan vuosisadan merkittävintä taidetta. Se esti teosten syntymisen joko suoraan tai muutti taiteen tekijöiden kokemusta maailmasta niin merkittävästi että myös taide ja sen reseptio muuttuivat. Tästä voi hyvällä syyllä puhua Mieczyslaw Weinbergin kohdalla. Omaisten menehtyminen natsien käsissä, pako Puolasta Valko-Venäjän kautta Moskovaan ja suoraan Stalinin syliin jätti lähtemättömän jäljen Weinbergiin.

  • Teatraalisen lyyrikon orkesterimusiikki tenhoaa

    Levyarvio

    Hans Werner Henze oli säveltäjänä tyylillisesti moniääninen, hyvinkin moderni mutta lyyrisellä, teatraalisella ja jopa tunteellisella pohjavireellä, hän otti yhteiskunnallisesti kantaa ja viihtyi sellaisissa modernistien hylkimissä teoslajeissa kuin sinfoniassa ja oopperassa. Värikkäissä ja usein ohjelmallisissa teoksissaan Henze on kaiketi itse asiassa postmodernimpi kuin monet niin sanotut postmodernistit.

  • Wolfin liedit ovat myöhäisromantiikan parasta antia

    Levyarvio

    Myönnän auliisti, että on tiettyjä musiikinlajeja – ja ehkäpä jopa säveltäjiä – joita tuon häpeilemättä esiin aina kun voin. Romantiikan ajan laulumusiikki muun muassa kuuluu lemppareihini, myös musiikinhistoriallisen merkityksensä vuoksi: 1800-luvun musiikillista kieltä on melko mahdotonta irrottaa lauletuista sanoistaan silloinkaan kun se väittää olevansa Hanslickin sanoin “soiden liikkuvia muotoja” eli niin sanotusti absoluuttista musiikkia.