Hyppää pääsisältöön

Älä palaa Suomeen, Saara!

Meri Sopanen antaa poskisuudelman Saara Aallolle
Saara Aalto on monen mielestä The X Factorin todellinen voittaja. Meri Sopanen antaa poskisuudelman Saara Aallolle saara aalto

Marraskuussa nauhoitetussa Yle Radio 1:n haastattelussa Suomen The X Factor -tähti Saara Aalto kertoi miettivänsä, voiko enää palata Suomeen. Kisan loppumetreillä Saaran valmentaja Sharon Osbourne totesi jo Britannian adoptoineen Saaran. Seitsemän vuotta sitten Britanniasta palanneena ja kaksinkertaisen kulttuurishokin kokeneena esitän nyt 7 syytä, miksi Saaran ei kannata palata Suomeen.

1. Negatiivinen identiteetti

Se, että Suomessa määrittelemme itsemme enemmän negatiivisen kuin positiivisen kautta, särähtää paluun jälkeen korvaan vielä herkemmin kuin ennen lähtöä. Alkuun vastaanotto kotimaassa voi olla lämmin, mutta pian joku jo ottaa asiakseen muistuttaa, että nyt ollaan Suomessa, missä ei ole tapana hyppiä tai kiljua onnesta. Se noste, josta Britanniassa saat nyt nauttia, kestää Suomen pakkasia yhtä huonosti kuin britit, jotka muuten myös osaavat olla kyynisiä ja negatiivisia! Ja ehkä juuri taipuvaisuudessa negatiivisuuteen on syy, miksi välillämme vallitsee suuri sielujen sympatia. The X Factor -finaaliin tuskin olisi äänestetty Saara USA:sta.

2. Please & thank you

Suomeen palattuasi kukaan ei enää viljele sanoja “please” ja "thank you" ja harva lohduttaa sinua yliystävälliseen tyyliin "it's alright, love". Kukaan ei tarjoa teetä ja sympatiaa, kun mietit, olisiko noloa hypätä takaisin Heathrown koneeseen. Kannustusta ei Suomessa paljon kuule, koska suomalainen kannustaa mieluiten oman pään sisällä. Siihen on selityskin: meillä on pitkä historia kohteliaisuuksien kumoamisessa. Kuinka monessa maassa vastataan “haista vittu”, kun kehut vaikkapa juhlissa isäntäväen tarjoiluja? Tai vähätellään saatua positiivista palautetta? Kehut on kulttuurissamme jo kauan sitten opittu peittelemään, ettei epäonni seuraisi. Paitsi viime viikkoina, kun olemme tv:n viihdeohjelman kautta tulleet kansainvälisesti näpäytetyiksi siitä, ettei kykyjäsi osattu arvostaa levy-yhtiöissä kotimaassa.

3. Kulttuurishokki x 2

Takaisin kotiin palannut suomalainen tuntee usein olevansa kuin turisti omassa maassaan, koska ei enää ajattele entisen “kaavan” mukaan. Sinullekin on jo ehtinyt rakentua uusi kulttuurinen identiteetti ja elämäsi on muuttunut, niin kuin The X Factorissa saimme nähdä. Suomessa hämmennys ympärilläsi olisi suuri, kun “nyt se puhuukin vain englantia” ja pian huomaisit puhuvasi seinille. Vain harva jaksaa oikeasti perehtyä siihen, miten kokemuksiasi voisi hyödyntää yhteiseksi hyväksi. Muun muassa tätä on kaksinkertainen kulttuurishokki: selittelemistä. Itse hyppäsin BBC:n uutistuottajasta kotimaan uutisten kesätoimittajaksi, joten jonkin verran takapakkia tuli. Mutta: onnistuin kuitenkin työllistymään omalla alallani. Kaiken kaikkiaan paluuprosessi vei seitsemän vuotta.

4. Luulot pois -mentaliteetti

Ei ole ihme, että työikäisten paluumuuttajien aikeet palata ulkomailta työelämään Suomeen ovat viimeisen kymmenen vuoden aikana vähentyneet alle puoleen (lähde: Siirtolaisuusinstituutti). Ulkomailla työkokemusta hankkinut työnhakija joutuu kotimaan työmarkkinoilla selittämättömiin tilanteisiin vain, koska uutta työkokemusta ei osata - tai haluta - arvostaa. Myös luulot osataan niin meillä kuin muuallakin ottaa maahan tulijoilta pois. Toisaalta, kaksinkertaisen kulttuurishokin voi oppia myös ottamaan huumorilla: en esimerkiksi päätynyt lukemaan tv-uutisia, koska koekuvauksissa Pasilassa jätin pitkän tukkani auki ja erehdyin hymyilemään. Persoonallisuus ei meillä sovi uutisiin, toisin kuin Britanniassa, missä glamourilla kilpaillaan katsojista.

5. Olet maailman napa!

Kun sinusta nyt tulee The X Factor -tuomareiden povaama kansainvälinen megatähti, tulet saamaan niin paljon huomiota, että sitä voi Suomessa alkuun olla vaikea ymmärtää. Edeltäjiä sinulla ei täällä vielä ole ja senkin takia polku on helpompi raivata sieltä käsin, missä ei paheksuta sitä, että otat nyt kaiken irti. Suomessa on kuolemansynti varastaa liikaa huomiota itselleen. On myös niitä, jotka haluavat latistaa tai puhua "ikuisesta kakkosesta" joka kerta sinun kohdallasi. Muun muassa tätä on pienen maan syndrooma, johon myös Britanniassa törmää. Siellä muuten vasta osataankin kirjoitella ikäviä lehtiotsikoita! Niiltä onneksi nyt vältyt, koska et voittanut. Kakkossija oli paras mahdollinen lopputulos sekä sinulle että Suomelle.

6. Talvisotameininki

Jos olet kova tekemään töitä, Britanniassa osaamistasi ja panostasi osataan yleensä arvostaa heti, ilman sen kummempaa taistelua. Kun olet kerran kyntesi näyttänyt, sinua uskotaan ja kykyihisi luotetaan. Sinun ei siis enää, tai ainakaan vähään aikaan, tarvitse siinä maassa näyttää. Suomessa tietynlainen talent-kilpailumentaliteetti on käynnissä koko ajan. Kokeillaan, mihin vielä pystyt. Ja mihin vielä sen jälkeen. Mutta niin paljon kuin kilpaileminen väsyttää, se myös kasvattaa ja haastaa puskemaan omaa laivaa pidemmälle. The X Factor -matkasi on siitä elävä esimerkki. Toivottavasti siitä siirtyisi meihinkin annos brittiläistä “have a go” -asennetta. Se on sitä, että ollaan valmiita kokeilemaan asioita ja ottamaan riskejä sen pitemmittä puheitta, kävi miten kävi.

7. Simon Cowell

Olet nyt päässyt kansainvälisen musiikkimenestyksen keskukseen ja ytimeen, joka vetää puoleensa ihmisiä, jotka ylpeinä haluavat auttaa sinua. Suomi on maantieteellisesti kaukana tuosta keskuksesta ja jokainen tietää, millaista on pyrkiä reunalta takaisin keskipisteeseen. Britanniassa osataan myös maksimoida artisteista irti saatava tulo, jota tietenkään ei voi olla laskematta mukaan tähän. Sinulla on nyt mahdollisuus hankkia itsellesi vapautta toteuttaa itseäsi - älä siis anna The X Factor -kuplasi poksahtaa. Saatoit jäädä täpärästi toiseksi viimeisessä yleisöäänestyksessä, mutta voitit silti ihmisten sydämet. Ja mitä vielä, onnistuit puhaltamaan uutta elämää väsyneeseen tv-formaattiin! Simon Cowell saa olla sinulle pitkään kiitollinen - eikä siis ihme, että haluaa nyt nähdä Suomen.

Kulttuurishokista potkua Suomelle?

Suomalaisista paluumuuttajista ei turhaan käytetä termiä näkymätön maahanmuuttaja. Sen, millä hinnalla meistä jokainen tänne joskus palaa, tietää ja tuntee vasta sitten, kun Heathrown kone ei enää odota. Tutkimusten mukaan ulkomailta Suomeen palanneiden korkeasti koulutettujen tai muilla tavoin menestyneiden henkilöiden latistamista ja vaimentamista tapahtuu erityisesti, kun he yrittävät tuoda omaa osaamistaan esiin. Asiasta ei hirveästi puhuta.

Ulkomailla kokemustaan kasvattavien suomalaisten paluuvirta olisi iso potentiaali Suomelle. Keskustelua sen - ja erityisesti paluumuuttajien ulkomailla kerääntyneen tietotaidon - hyödyntämisestä voimavarana käydään jo, mutta voitaisiin käydä vilkkaamminkin. Tähän Saaran päätös valita maailma Suomen sijaan, ainakin toistaiseksi, toiminee nyt hyvänä motivaattorina.

  • Star Wars: The Last Jedi - Hyvä, paha, hyvä, paha...

    Uusi Star Wars vetoaa vauhdilla ja söpöydellä

    Star Warsin uusi trilogia ilmestyy joka toinen vuosi, ja välivuosina tulee spinoff-elokuvia. Sarjan ensi-iltatahti alkaa olla äärirajoilla, joten on hyvä kysymys, miten uusi elokuva The Last Jedi kestää toiston ja arkipäiväistymisen. Uudessa sarjassa on otettu konservatiivinen linja sarjan uudistamiseen.

  • Antti Heikkinen: Jag är en juntti!

    Puikulaperuna nenään ja loukkaantumaan.

    Lukeudun niihin juntteihin, jotka kouluaikoina näyttivät ruotsinkielelle keskisormea ja tuumivat, että ei jumalauta sisämaassa asuvan savolaisen tarvitse länsinaapurin kanssa kommunikoida.

  • Black metal kylvi pelkoa ja sekasortoa, kunnes keski-ikäistyi

    Kolme black metal -muusikkoa matkaa myyttiseen Norjaan.

    90-luvun alussa uutisissa, keskusteluohjelmissa ja iltapäivälehtien lööpeissä kauhisteltiin norjalaisen black metal -yhteisön toimia. Kirkkojen polttamiset, murhat ja satanismin kanssa flirttailu herättivät pelkoa ja inhoa tavallisen kansan keskuudessa. Teini-ikäisiä hevifaneja black metalin saama huomio kiehtoi ja Norja kasvoi heidän silmissään myyttiseksi paikaksi. Tuore norjalaisdokumentti seuraa Iranista, Kreikasta ja Kolumbiasta Norjaan saapuvia black metal -muusikoita. Kohtaavatko odotukset ja todellisuus?