Käsikirjoittajan ja toimittajan töitä freelancerina vuodesta 2000 tehnyt Pauliina Jalasmaa rakastaa tehdä töitä rehellisten ja elämänmakuisten asioiden ja aitojen ihmisten parissa. Alusta asti hän kokikin, että Elossa 24h -tuotanto oli kuin tehty häntä varten.
Projektista ensimmäistä kertaa kuullessaan Pauliina pelkäsi, että hänet laitetaan seuraamaan ensihoitajien päivää ambulanssiin. "Mietitytti oma toimintakyky tilanteissa joissa lentää verta ja suolenpätkiä", Pauliina kertoo ensireaktiostaan.
Pauliina esittikin toiveensa tuotannolle päästä saattokotiin tai kuolevien ihmisten pariin. "Minua ei kiinnosta niinkään kuolema, vaan elämä ja kuolema on vain sen loppuhuipennus. Ehkä toivoin oppivani jotain kuolevilta ihmisiltä ja halusin jututtaa heitä", Pauliina perustelee poikkeukselliselta kuulostavaa toivettaan.
Juteltuaan parin kuvauksiin osallistuvan kollegan kanssa selvisi, että Pauliinan toive todellakin oli valtavirrasta poikkeava. "Heitä ei kiinnostanut kuolema ja sellainen pysähtyneisyys yhtään, he toivoivat pääsevänsä action-hommiin. Minä taas just halusin sellaista pysähtynyttä hiljaisuutta, asioiden äärellä olemista, koko tunneskaalaa. Syviä ajatuksia", Pauliina kertoo.
Päivä papin kanssa
Pauliina pääsi viettämään kuvauspäivän yhdessä sairaalateologi Harri Heinosen kanssa. Aluksi ajatus sairaala-papista tuntui Pauliinasta hieman pelottavalta, sillä hän ei tiennyt mitä papin tehtäviin sairaalassa kuuluu. Ensimmäinen puhelu Harrille venähti kuitenkin parituntiseksi ja Pauliina löysi Harrin kanssa heti yhteisen sävelen - läsnäolon taidon. Pauliina on itsekin opiskellut läsnäoloa joten hän oli jo etukäteen todella kiinnostunut näkemään miten Harri homman hoitaa omassa työssään.
Papin tehtäviin sairaalaympäristössä kuuluu muun muassa tuoda toivoa joko parantumisesta tai kivuttomasta kuolemasta mutta ennen kaikkea olla läsnä ja kohdata ihminen tilanteissa, jolloin läheiset usein haluavat antaa potilaalle rauhaa. "Harri oli mielestäni tärkeä henkilö ohjelmaan juuri ihmisenä joka kohtaa lähellä kuolemaa olevia ihmisiä. Kuolema on vääjäämättä osa sairaanhoitoa", Pauliina toteaa.
Päivän aikana Pauliina pääsi Harrin kanssa valmistelemaan lapsen siunaustilaisuutta, pitämään työnohjausta sairaanhoitajille sekä vierailemaan saattokodissa. Pauliina piti kaikkia tilanteita mielenkiintoisina sillä ne olivat hänelle täysin uusia. Erityisesti Harrin työnohjaus sairaanhoitajille tuntui Pauliinasta todella tärkeältä. "Kaikilla on työnohjauksessa vedet silmissä, kun he jakavat kokemuksiaan. Jäi fiilis, että hienoa että pääsevät edes tuossa purkamaan", Pauliina muistelee tilannetta.
Päivä oli kaiken kaikkiaan todella opettavainen ja mieleenpainuva kokemus Pauliinalle. Erityisesti hänelle jäi mieleen se miten tärkeää työtä sairaalapappi tekee. "Uskontokunnasta riippumatta, jokainen voi halutessaan jutella sairaalateologin kanssa. Tietääköhän kaikki, että sellaista palvelua on tarjolla", Pauliina miettii.
Saattokoti herätti ajatuksia
Saattohoitokodin asukkaat saivat Pauliinan miettimään, miten hän itse toimisi vastaavassa tilanteessa. Ketä häntä tulisi katsomaan, olisiko hän tyytyväinen elämäänsä jos kuolema sattuisi tänään tulemaan, olisiko jotain jäänyt sanomatta. Sisustusintoilijana Pauliina oli myös jäänyt miettimään, miten hän oman huoneensa saattokodissa sisustaisi. Kuulemansa perusteella ihmiset kun suhtautuvat asioihin kovin eri tavalla eläessään kun kuoleman ollessa lähellä.
Sairaalamaailman suuruus tuntui Pauliinasta alkuun ihmeelliseltä. "Vaikka tietää sairaaloiden olevan isoja laitoksia niin silti se että niin isolle määrälle ihmisiä on kaikille oma tehtävänsä.. niin tuntuu se jotenkin mahtavalta", Pauliina toteaa ihaillen.
Pauliina oppi paljon läsnäolosta Harrilta päivän aikana. Pauliina piti tärkeänä muistutuksena muun muassa sitä, että läheisen kanssa pitää olla läsnä vaikka tuntuisi siltä ettei tilanteessa ole sanoja.
Vaikka Pauliina oli kuvauspäivän jälkeen todella poikki ja tunsi todella antaneensa kaikkensa, oli olo silti kiitollinen siitä että hän saa olla hengissä ja terveenä. "Tuli heti mieleen, että pitääkin alkaa kutoa villapaitaa, kun se on ollut jo pitkään mielessä!"
Sairaalateologi Harrin tarina nähdään 5.1. kello 20.00 Yle TV1:llä.
