Hyppää pääsisältöön

Kannattaako Lauri Viidan käsittämätön Kukunor lukea unena?

Kirjailija Lauri Viita Pispalassa v. 1965, katselee maisemia harjulta.
Lauri Viita katselee maisemia harjulta Tampereen Pispalassa vuonna 1965. Kirjailija Lauri Viita Pispalassa v. 1965, katselee maisemia harjulta. Kuva: Yle/ Antero Tenhunen Lauri Viita,Pispala,nousu pispalaan

Lauri Viita julkaisi vuonna 1949 kielellisesti erikoisen Kukunor-runoelman peikoista. Teosta on pidetty yleisesti varsin käsittämättömänä – sekä sanan hyvässä että pahassa mielessä. Joitakuita ärsyttää, että teos avautuu niin vaikeasti, toiset ajattelevat, ettei runouden pidäkään päästää helpolla. Yksi lukuohje voi kuitenkin auttaa: Kukunoria tutkinut Sakari Katajamäki kehottaa lukemaan runoelmaa unena ja unen logiikan ehdoin.

Kirvesmies Lauri Viita tuli kerralla suosituksi kirjailijaksi esikoisteoksellaan Betonimylläri vuonna 1947. Kaksi vuotta myöhemmin hän julkaisi Kukunorin, jonka vastaanotto jäi varovaisemmaksi.

– Kriitikot suhtautuivat Kukunoriin aika hämmentyneesti, osa selvän kriittisestikin. Sen ymmärtää. Debytoidessaan Viita oli vahva kirvesmiesrunoilija, ja sitten hänen uusi teoksensa onkin leikillinen satufantasia, jossa on peikkoja, Viidan Kukunoriin perehtynyt kirjallisuudentutkija Sakari Katajamäki kertoo.

Kuva Esko Salmisesta ja Liisamaija Laaksosesta Jukka Sipilän televisioelokuvassa Kukunor, 1973.
Esko Salminen ja Liisamaija Laaksonen Jukka Sipilän televisioelokuvassa Kukunor, 1973. Kuva Esko Salmisesta ja Liisamaija Laaksosesta Jukka Sipilän televisioelokuvassa Kukunor, 1973. Kuva: Yle / Håkan Sandblom Kukunor,Esko Salminen,Liisamaija Laaksonen

– Oli tosin kaksi kriitikkoa, jotka ymmärsivät Kukunoria paljon paremmin kuin muut. Toinen oli Eeva-Liisa Manner ja toinen V. A. Koskenniemi, Katajamäki täydentää.

– Manner kirjoitti hyvin innostuneen kritiikin. Hän kirjoitti muun muassa: ”Ah, mikä kirja! Viisas ja visainen ja mahdottoman hauska!” Koskenniemi puolestaan ymmärsi Kukunoria sillä tavalla syvällisesti, että hän kutsui runoelmaa uninäytelmäksi ja näki siinä yhteyksiä Sigmund Freudiin ja August Strindbergiin ja muihin kirjallisiin teoksiin.

Kirjailija Lauri Viita Pispalassa v. 1965, silittää miehen sylissä olevaa koiraa.
Lauri Viita silittää koiraa Tampereen Pispalassa vuonna 1965. Kirjailija Lauri Viita Pispalassa v. 1965, silittää miehen sylissä olevaa koiraa. Kuva: Yle/ Antero Tenhunen Lauri Viita,Pispala,koira

Unet avaimena

V.A. Koskenniemi näki jo aikalaisarviossaan unien merkittävän roolin Kukunorissa. Nimenomaan unien näkökulmasta Kukunorissa kirjallisuudentutkija Sakari Katajamäki on sittemmin tänä vuonna 2016 väitellyt filosofian tohtoriksi. Unen lisäksi tutkimuksen polttopisteessä oli nonsense eli runoelman edustama kielellinen ilmaus, jossa ei ainakaan pintapuolisesti ole mieltä.

Esko Salminen ja Liisamaija Laaksonen televisioelokuvassa Kukunor, 1973.
Esko Salminen ja Liisamaija Laaksonen Jukka Sipilän televisioelokuvassa Kukunor, 1973. Esko Salminen ja Liisamaija Laaksonen televisioelokuvassa Kukunor, 1973. Kuva: Yle / Håkan Sandblom Kukunor,Esko Salminen,Liisamaija Laaksonen

Nonsense tarkoittaa kirjaimellisesti ei-järkeä, mutta nonsense on harvoin jos koskaan täysin järjetöntä tai vailla järkeä luotua. Pikemminkin nonsense toimii oman järkensä tai oman logiikkansa mukaisesti. Esimerkiksi Kukunorin näennäisessä sekavuudessa on sittenkin esimerkiksi syy–seuraus-suhteita, ja monenlaiset erikoisuudet selittyvät suhteessa toisiinsa:

– Jos peikot ovat valveilla keskustelleet korsetista ja viitanneet siihen sanalla krokotiilin tikkusumppu, niin sitten Kukunorin unessa saattaa esiintyä oikea krokotiili. Ja toisaalta krokotiilin nimi assosioituu hyeenan nimeen Krokuta. Jos tällaisia yhteyksiä katsoo tarkemmin, merkitykset alkavat avautua, Katajamäki sanoo.

Kirjailija Lauri Viita Pispalassa v. 1965, juttelee ihmisten kanssa.
Lauri Viita Tampereen Pispalassa. Kirjailija Lauri Viita Pispalassa v. 1965, juttelee ihmisten kanssa. Kuva: Yle/ Antero Tenhunen Lauri Viita,Pispala,nousu pispalaan

Nonsensen tavoin myös unella on oma logiikkansa, ja tätä ilmiötä Kukunor Katajamäen mukaan hyödyntää:

– Uni toimii assosiatiivisen logiikan mukaisesti, ja jos Kukunoria lukee nimenomaan unena, niin voi huomata, että peikkojen valvetodellisuus heijastuu jonkin verran uneen, ja että unen sisällä saattaa esiintyä kohtia, jotka ovat assosiaatioita unen aikaisemmista vaiheista. Se on mielestäni jopa avain tähän teokseen, Katajamäki sanoo.

– Jos Kukunoria lukee suoraviivaisesti kerrottuna tarinana, niin tarinan sokkeloisuus alkaa häiritä. Mutta jos sen mielessään järjestää kokonaisuudeksi, jossa on erilaisia ilmiöitä ja niiden välisiä assosiaatioita, niin se alkaa vaikuttaa hallitummalta kokonaisuudelta.

Eeva-Liisa Manner. 11.8.1984.
Eeva-Liisa Manner piti Kukunoria aikalaiskritiikissään viisaana ja visaisena. Muut kriitikot eivät olleet yhtä suopeita. Eeva-Liisa Manner. 11.8.1984. Kuva: Yle / Arja Lento Eeva-Liisa Manner,runoilija,kirjailijat

Kuuntele

Kirjallisuudentutkija Sakari Katajamäki jatkaa Pasi Heikuran vieraana Aristoteleen kantapäässä Kukunorista 14.12.2016 klo 17.20.

Aiemmin Sakari Katajamäki on ollut keskustelemassa Aristoteleen kantapäässä Kukunorista keväällä:

  • Miten Minna Canth ehti?

    Mikä mahdollisti Minna Canthin valtavan elämäntyön?

    Palvelijoiden ja kauppa-apulaisten saatavilla olevan ja edullisen työpanoksen ansiosta Minna Canthilla oli mahdollisuus kirjoittaa tasa-arvoa edistäviä artikkeleita ja näytelmiä.

  • Avaruusromua: Palmut, hiekkaranta ja tähtikirkas yö

    Mitä on eksotiikka musiikissa?

    Mitä on eksotiikka? Mitä on eksotiikka musiikissa? 1950-luvulla se oli viihdyttäviä viuluja, intensiivistä tunnelmaa, villejä rytmejä ja salaperäisiä ääniä. Tuolloin levyillä soivat tunnelmat eksoottisilta kaukomailta: Aasiasta, Havaijilta, Amazonilta, Andeilta ja Afrikasta. Mutta musiikki ei ollut mitään kansanmusiikkia tai etnoa, vaan aitoa eskapistista viihdettä. Se oli eksoottista fantasiaa. Se oli epäaitoa muka-musiikkia. Se oli musiikillista kolonialismia. Mutta hyvin viihdyttävää, ja nykyään kuunneltuna mitä viehättävintä kitschiä ja campia. Ja eksotiikka viehättää yhä. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Avaruusromua: Ne oli suunniteltu muuttuvaan maailmaan

    Ne oli tehty liikuteltaviksi ja korvattaviksi.

    Ne oli tehty liikuteltaviksi ja korvattaviksi. Niiden ei ollut tarkoitus olla ikuisia, vaan niiden rooli oli väistyä, kun tilalle tulisi jotakin uudempaa ja ehkä parempaa. Ne ovat värikkäitä ja sulavasti muotoiltuja tuoleja 1960-luvun alusta. Punainen, keltainen ja sininen. Edessä matala pöytä. Värikkäiden huonekalujen yläpuolella kuvassa lukee suurilla valkoisilla kirjaimilla: Optimistic Modernism. Optimistista modernismia. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Asterix opettaa latinaa

    Asterix-kirjoja lukemalla voi suorastaan sivistyä.

    Asterix seikkailee -sarjakuvat perustuvat löyhästi Julius Caesarin jo ennen ajanlaskua kirjoittamiin Gallian sota -teoksien tapahtumiin.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri