Pasi Heikura
Yle
Jani Tanskanen
Yle
Lauri Viita julkaisi vuonna 1949 kielellisesti erikoisen Kukunor-runoelman peikoista. Teosta on pidetty yleisesti varsin käsittämättömänä – sekä sanan hyvässä että pahassa mielessä. Joitakuita ärsyttää, että teos avautuu niin vaikeasti, toiset ajattelevat, ettei runouden pidäkään päästää helpolla. Yksi lukuohje voi kuitenkin auttaa: Kukunoria tutkinut Sakari Katajamäki kehottaa lukemaan runoelmaa unena ja unen logiikan ehdoin.
Kirvesmies Lauri Viita tuli kerralla suosituksi kirjailijaksi esikoisteoksellaan Betonimylläri vuonna 1947. Kaksi vuotta myöhemmin hän julkaisi Kukunorin, jonka vastaanotto jäi varovaisemmaksi.
– Kriitikot suhtautuivat Kukunoriin aika hämmentyneesti, osa selvän kriittisestikin. Sen ymmärtää. Debytoidessaan Viita oli vahva kirvesmiesrunoilija, ja sitten hänen uusi teoksensa onkin leikillinen satufantasia, jossa on peikkoja, Viidan Kukunoriin perehtynyt kirjallisuudentutkija Sakari Katajamäki kertoo.
– Oli tosin kaksi kriitikkoa, jotka ymmärsivät Kukunoria paljon paremmin kuin muut. Toinen oli Eeva-Liisa Manner ja toinen V. A. Koskenniemi, Katajamäki täydentää.
– Manner kirjoitti hyvin innostuneen kritiikin. Hän kirjoitti muun muassa: ”Ah, mikä kirja! Viisas ja visainen ja mahdottoman hauska!” Koskenniemi puolestaan ymmärsi Kukunoria sillä tavalla syvällisesti, että hän kutsui runoelmaa uninäytelmäksi ja näki siinä yhteyksiä Sigmund Freudiin ja August Strindbergiin ja muihin kirjallisiin teoksiin.
Unet avaimena
V.A. Koskenniemi näki jo aikalaisarviossaan unien merkittävän roolin Kukunorissa. Nimenomaan unien näkökulmasta Kukunorissa kirjallisuudentutkija Sakari Katajamäki on sittemmin tänä vuonna 2016 väitellyt filosofian tohtoriksi. Unen lisäksi tutkimuksen polttopisteessä oli nonsense eli runoelman edustama kielellinen ilmaus, jossa ei ainakaan pintapuolisesti ole mieltä.
Nonsense tarkoittaa kirjaimellisesti ei-järkeä, mutta nonsense on harvoin jos koskaan täysin järjetöntä tai vailla järkeä luotua. Pikemminkin nonsense toimii oman järkensä tai oman logiikkansa mukaisesti. Esimerkiksi Kukunorin näennäisessä sekavuudessa on sittenkin esimerkiksi syy–seuraus-suhteita, ja monenlaiset erikoisuudet selittyvät suhteessa toisiinsa:
– Jos peikot ovat valveilla keskustelleet korsetista ja viitanneet siihen sanalla krokotiilin tikkusumppu, niin sitten Kukunorin unessa saattaa esiintyä oikea krokotiili. Ja toisaalta krokotiilin nimi assosioituu hyeenan nimeen Krokuta. Jos tällaisia yhteyksiä katsoo tarkemmin, merkitykset alkavat avautua, Katajamäki sanoo.
Nonsensen tavoin myös unella on oma logiikkansa, ja tätä ilmiötä Kukunor Katajamäen mukaan hyödyntää:
– Uni toimii assosiatiivisen logiikan mukaisesti, ja jos Kukunoria lukee nimenomaan unena, niin voi huomata, että peikkojen valvetodellisuus heijastuu jonkin verran uneen, ja että unen sisällä saattaa esiintyä kohtia, jotka ovat assosiaatioita unen aikaisemmista vaiheista. Se on mielestäni jopa avain tähän teokseen, Katajamäki sanoo.
– Jos Kukunoria lukee suoraviivaisesti kerrottuna tarinana, niin tarinan sokkeloisuus alkaa häiritä. Mutta jos sen mielessään järjestää kokonaisuudeksi, jossa on erilaisia ilmiöitä ja niiden välisiä assosiaatioita, niin se alkaa vaikuttaa hallitummalta kokonaisuudelta.
Kuuntele
Kirjallisuudentutkija Sakari Katajamäki jatkaa Pasi Heikuran vieraana Aristoteleen kantapäässä Kukunorista 14.12.2016 klo 17.20.
Aiemmin Sakari Katajamäki on ollut keskustelemassa Aristoteleen kantapäässä Kukunorista keväällä:
