Hyppää pääsisältöön

Näkemyksiä digitalisaatioon Etelästä

Sen jälkeen kun 1970-luvulla ryhdyttiin keskustelemaan uuden informaatio- ja kommunikaatioteknologian kehitysvaikutuksista, on puhuttu erilaisista kuiluista maiden sisällä ja niiden välillä.
Itse asiassa jo 1970-luvulla tuli esiin käsite uusi digitaalinen teknologia. Tämän uuden teknologian laajamittainen käyttöönotto ja leviäminen on kuitenkin ottanut aikansa, joten tällä hetkellä puhutaan digitaalisista kuiluista.
Kun vielä vähän aikaa sitten siirryttiin uuteen informaatioyhteiskuntaan, nykyään monet tahot ajavat innolla digitalisaatiota ja on keksitty myyttisiä käsitteitä kuten ”digitaaliloikat”. Nämä tahot eivät juuri puhu digitalisaation aiheuttamista kuiluista ja riskeistä.
Näitä uusia teknologioita on maailmassa kehitetty Pohjoisessa, etenkin Yhdysvalloissa, mutta Etelän maat ovat yleensä olleet syrjäisiä vastaanottajia ja sopeutujia.
Saksalainen kehityspoliittinen aikakauslehti ”Entwicklung und Zusammenarbeit” on tarkastellut digitalisaation vaikutuksia Etelässä teemanumerossaan. Tapansa mukaan ongelmakenttää käsitellään monipuolisesti ja monista eri näkökulmista. Tällä kertaa korostuvat afrikkalaiset näkökulmat.

silmälasipäinen vaaletukkainen mies hymyilee
Jussi Raumolin silmälasipäinen vaaletukkainen mies hymyilee jussi raumolin

Afrikkalaisia näkökulmia

Vapauksien edistäminen ja rajoitukset Keniassa

Kenia on yhdessä Etelä-Afrikan tasavallan kanssa Afrikan kärjessä, kun on tilastoitu informaatio- ja kommunikaatioteknologian, erityisesti internetin käyttöä ja sen vapauksia Afrikassa.
Kenialainen tutkija Nanjira Sambuli kirjoittaa:

”Digitalisaatiota Keniassa pidetään kansainvälisesti esimerkillisenä. Viranomaisten mukaan maassa on 38 miljoonaa kännykän käyttäjää ja kännyköiden levinneisyys kattaa 88,1 prosenttia kansasta. Maassa on arvioitu olevan 22 miljoonaa internetliittymää, joita hyödyntää 32 miljoonaa kansalaista. Lähes sata prosenttia heistä käyttää kännykkää.
Kännykät ovat mahdollistaneet jo pitkään pääsyn rahoitusmarkkinoiden palveluihin Keniassa. Vain 29 prosentilla kansalaisista on pankkitili, mutta 58 prosenttia kansalaisista käyttää kännyköitä rahansiirtoihin. Erityisesti naiset ovat hyötyneet tästä kehityksestä”

Kenia on kokenut kuitenkin merkittäviä terroristien iskuja ja turvallisuusviranomaiset haluavat valvoa internetiä. Tässä suhteessa maassa käytävä keskustelu on samansuuntaista kuin Euroopassa:

”Toisaalta näitä internetsivustoja, jotka myötävaikuttavat ihmisoikeuksien puoltamiseen, voidaan käyttää myös päinvastaisiin tarkoituksiin. Jotkut virastot, yksityiset yritykset, terroristit ja rikolliset tahot uhkaavat internetin turvallisuutta, avoimuutta ja vapautta. Kasvava ääriajattelun leviäminen ja internetin käyttö terroristien rekrytointiin pahentaa näitä ongelmia”.

Lisäksi Edward Snowdenin paljastamat tiedostot osoittavat Englannin hallinnon vakoilukeskuksen Government Communications Headquartersin(GCHQ) valvoneen monia vuosia Kenian telekommunikaatioyhteyksiä.

Nettidemokratian mahdollisuuksista Mosambikissa

Mosambik on ollut perinteisesti hyvin keskittyneesti hallittu ja korruptoitunut maa, jossa demokratia ja kansalaisvapaudet ovat kokeneet kovia. Siellä on pidätetty kriittisiä toimittajia ja yliopiston professoreja.
Aivan viime aikoina ovat muutamat nettiaktivistit pyrkineet muuttamaan tilannetta. Eräs näistä on Fernanda Lobato, joka kertoo kokemuksistaan:

”Aluksi perustin blogin. Se tarjosi mahdollisuuksia kansalaisjournalismiin ja nuorison saavuttamiseen. Olin kuitenkin myös kiinnostunut laajemmista näkökulmista kuten yhteiskunnallisesta osallistumisesta. Halusin luoda perustan, jonka avulla voidaan välittää kuvia ja tekstejä. Perustin opiskelijoiden kanssa tätä tarkoitusta varten ”Olho de cidadâo” eli ”kansalaisen silmä”- nettiportaalin. Tämän välityksellä käsiteltiin aluksi koulutusta, politiikkaa ja Aids-ongelmaa. Projekti kasvoi kasvamistaan. Lisäksi olemme pohtineet ympäristöongelmia ja homojen vastaisuutta. Tämän nettisivuston kehittäminen on vaatinut ponnistuksia ja varoja, mutta se on kannattanut”.

Vuoden 2014 presidentinvaalit merkitsivät muutosta. Ensimmäisen kerran ehdokkaat käyttivät sosiaalista mediaa vaalikampanjassaan. Vaalien jälkeen lainsäädäntöä muutettiin suosiollisemmaksi sosiaaliselle medialle. Eräs suuri ongelma on, ettei maaseudun asukkailla ole nettiyhteyksiä. Lobaton mukaan heidät voi kuitenkin tavoittaa kännykällä ja tekstiviestit kulkevat. Jotkut käyttävät Whatsappia, jolloin saadaan siirretyksi valokuvia.

Vaalien digitalisaatio auttaa demokratisoitumista Nigeriassa

Nigeria on kansainvälisesti tunnettu eräänä maailman korruptoituneimmista maista. Vaalipetos oli yleistä. Vuonna 2015 tapahtui merkittävä muutos, sillä silloin siirryttiin sekä parlamentti- ja presidentinvaaleissa digitaaliseen vaalijärjestelmään. Nigeriassa on ollut jo pitkään vahva nettiyhteisö, joka on vaikuttanut taustalla. Vuoden 2015 vaaleissa istuva presidentti menetti ensi kerran valtansa Nigerian historiassa.

Nigerialainen toimittaja Damilola Oyedele kirjoittaa tästä muutoksesta:

”Samalla kun enemmistö nigerialaisista tervehti uutta järjestelmää, koska se tarjosi mahdollisuuksia läpinäkyvyyteen ja uskottavuuteen, monet poliitikot vastustivat sitä. Jotkut väittivät, ettei maa ole vielä kypsä tällaisen uuden teknologian käyttöön. Tällöin hallinnut PDP-puolue ei halunnut missään nimessä digitaalisia vaaleja. Siellä vaadittiin, mikäli korttien lukijat eivät toimi, että pitää tarjota mahdollisuuksia perinteisen vaalitavan käyttöön. Monet poliitikot yrittivät estää uuden vaalitavan omaksumisen oikeusteitse ja pakottaa Kansallisen vaalilautakunnan INEC:n hyväksymään käsin tehdyt rekisteröinnit.”

Digitaalisesta vaalikortista on tullut uusi kansalaisen henkilökohtaisen identiteettitodistuksen muoto, jota on voitu käyttää mm. pankkiasioiden hoidossa. On toivottavaa, ettei tätä kehitystä pysäytettäisi Nigeriassa.
Digikännykkään nojautuva journalismi Etelä-Sudanissa ja Ugandassa

Vastaitsenäistynyt Etelä-Sudan on ajautunut sisällissotaan, eikä ole turvallinen paikka toimittajille. On arvioitu, että ainakin seitsemän toimittajaa murhattiin maassa 2015. Presidentti Salva Kiir on uhannut toimittajia, jotka työskentelevät hänen hallintoaan vastaan. Niinpä maan ulkopuolella nykyään työskentelevät toimittajat ovat yrittäneet kehittää kansainvälisellä tuella järjestelmää, joka mahdollistaisi raportoinnin maan tapahtumista.
Ugandassa työskentelevä eteläsudanilainen elokuvien tekijä ja toimittaja Ochan Hannington kirjoittaa tästä:

”Maanpaossa elävät toimittajat voivat hyödyntää ”Mobile Reporting” keinoja. He voivat esimerkiksi työskennellä pakolaisleirissä ja lähettää raporttinsa kaukaisille toimeksiantajille. He voivat käyttää kännykkäänsä kuvaamiseen, äänien rekisteröimiseen ja leikkaamiseen. He voivat kirjoittaa käsikirjoituksia ja laatia raportteja”.

Intialainen näkökulma

Intia on Etelän maista erityisasemassa, koska siellä on jo pitkään kehitetty taitoja Informaatio- ja kommunikaatioteknologiassa ja intialaisia alan asiantuntijoita on noussut johtotehtäviin länsimaisissa alan suuryrityksissä kuten Nokiassa. Siellä on myös tunnettuja alan kehityksen tutkijoita.

Intialainen viestinnän tutkija Dinesh C. Sharma työskentelee Centre for Media Studies-laitoksella New Delhissä. Hän julkaisi viime vuonna Yhdysvalloissa teoksen Intian informaatioteknologiamullistuksesta. Hän kirjoittaa:

”Hallitus on tehnyt useita eri toimenpiteitä viimeisen 20 vuoden aikana vapauttaakseen informaatio- ja kommunikaatioteknologiaan perustuvaa taloutta. Nykyään intialaisten on mahdollista saada syntymä- ja verotustodistuksia, ajokortteja ja muita vastaavia dokumentteja internetin välityksellä. He voivat maksaa veroja ja laskuja elektronisesti sekä päästä netinkautta eläkekassojen tiedostoihin. He voivat saada myös viranomaisten nettisivustojen välityksellä tietoja näiden toiminnasta. Erityinen ”Direct-Benefit-Transfer-Programm” antaa tietoa köyhille kansalaisille heidän tileilleen tapahtuvista siirroista.”

Intian uusi hallitus jatkaa alan kehittämistä:

”Oikeistolainen BJP, joka tuli Naredra Modin johdolla valtaan toukokuussa 2014, kiinnitti paljon huomiota informaatio- ja kommunikaatioteknologian rooliin maan hallinnossa. Hallitus omaksui iskulauseekseen ”Digital India”. Se on lisäksi käyttänyt sosiaalista mediaa poliittisen propagandansa levittämiseen ja rakentaakseen suosiollista imagoa. ”Digital India”- ohjelmalla on kolme keskeistä tavoitetta. Ensimmäiseksi nopean laajakaistaverkoston rakentaminen, jotta kansalaisten palveluja voidaan parantaa. Toiseksi viranomaisten on tarjottava palvelujaan myös netissä. Kansalaisten kykyä käyttää nettipalveluja on myös parannettava ja heille on tarjottava pääsy kaikkiin tärkeisiin nettipalveluihin”.

Intia on kuitenkin jakautunut kaupunkeihin ja maaseutuun, ja juuri suhteessa digitaalisten tuotteiden ja palveluiden saatavuuteen on kasvava kuilu muodostumassa kaupunkien ja maaseudun välille. Lähes 70 prosenttia intialaisista asuu maaseudulla ja harvalla siellä on digikännykkää. Niinpä hallituksen tavoitteet ovat osin utopistisia.

Sharma esittää yhteenvedon:

”Kokemukset viime kahdenkymmenen vuoden ajalta osoittavat selvästi suuntaa. Vain silloin kuin hallinnon sisäisten työskentelytapojen digitalisaatio on sellainen, että se ulottuu kaikille tasoille aina kyläneuvostoihin asti , voidaan puhua vakavasti E-hallinnosta. Subhash Bhatnagar Indian Institute of Management-laitoksesta korostaakin, että perustavanlaatuinen infrastruktuuri, jonka tarkoitus on parantaa yhteyksiä ja levittää informaatiota on selvästi parantunut, mutta se ei riitä. Sekä poliittisella että hallinnollisella taholla on tuskin toiveita siitä, että palveluksista tulisi läpinäkyviä ja tehokkaita”.

Lopuksi

Kenian ja Intian tapaukset ovat myös tavallaan relevantteja nykyisen länsimaisen keskustelun suhteen. Täällähän keskustellaan perinteisten työpaikkojen katoamisesta teollisuudessa ja palveluissa . Jotkut puhuvat digitaalisesta pakosta kun laitteet ja palvelut muuttuvat jatkuvasti. Edward Snowdenin paljastama vakoilu ja urkinta ärsyttää joitakin. Lisäksi on olemassa suuria riskejä, kun kaikkialle ulottuvat digitaaliset järjestelmät ovat hyvin haavoittuvia ulkopuolisille häiriöille.
Entwicklung und Zusammenarbeitin teemanumero tarkastelee myös oleellista tekijää toimintojen kannalta eli sähkön saatavuutta ja eri tapoja tuottaa sähköä. Tätä varten on kehitetty Wikipedian kaltainen Energypedia, josta saa tietoa erilaisista energiaratkaisuista. Erityistä huomiota on kiinnitetty raaka-aineperustaan ja ilmastovaikutuksiin.

Lehteen sisältyy myös artikkeleita, joissa pohditaan miten digitalisaation läpimurtoa tulisi tutkia. Niiden mukaan perinteiset teknologiset ja taloudelliset näkökulmat ovat riittämättömiä ja tarvitaan laajempia tarkastelukulmia. Päätoimittaja Hans Dembowski kritisoi Maailmanpankin tuoretta raporttia digitalisaatiosta monelta kantilta. Hän huomattaa mm., että sen alussa korostetaan avoimuuden olevan keskeinen digitaalisessa taloudessa, mutta samaan aikaan Kiinasta, joka on sulkenut markkinansa, on tullut alan kansainvälisiä suuryhtiöitä.


Jussi Raumolin

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Yhteiskunta