Hyppää pääsisältöön

Fakta homma – satiiri sinun naapuristasi

Vuonna 1986 tv-ruutuun ilmestyi omalaatuinen mutta riemastuttava perhekomedia, jossa kiteytyi perikansallinen lenkkimakkaran ja tuulipuvun henki. Moni tunnisti sarjan groteskeista hahmoista lähimmäisensä mutta kukaan tuskin itseään. Fakta hommaa tehtiin vuosina 1986–1987 ja 1996–1998.

Tässä artikkelissa ovat katsottavissa Fakta homman kaikki vuoden 1986 jaksot 16.12.2017 saakka. Sarjan taustoja selvitetään artikkelissa jäljempänä. Kaikki tuotantokaudet löytyvät Yle Areenasta 16.12.2017 asti.

Dramaturgi Pirjo Toikan, ohjaaja Hannele Rubinsteinin ja neljän näyttelijän luoma viihdesarja marssitti olohuoneisiin karkeatekoiset hahmot, joissa oltiin näkevinään suomalaisuuden kuva. Alun perin tekijöiden tähtäimessä ei kuitenkaan ollut mikään sosiologinen syväluotaus, eikä edes komedia.

Fakta homman juuret ovat Teatterikorkeakoulun oppilastyössä nimeltä Marilynille eli homma hanskassa, jonka oli määrä kertoa näyttelijän ammatista. Harjoitusten kuluessa esitykseen muotoiltiin sketsi, jossa näyttelijät hankkiutuvat eroon heitä nöyryyttävästä ohjaajasta ja alkavat tehdä sellaisia hahmoja ja tilanteita kuin osaavat ja haluavat. "Näistä rakennettiin kokonaisuus, jonka ei ollut tarkoitus olla farssi vaan aika traaginen juttu. Se että siitä tuli komediallinen, johtui siitä porukasta", Rubinstein muistelee vuonna 2005 tehdyssä haastattelussa.

Fakta homman henkilöt ilmestyivät mukaan kun yhdessä saumakohdassa tarvittiin jotain.― Hannele Rubinstein 2005

Näytelmän erääseen siirtymäkohtaan keksittiin kaksi naista kävelemään näyttämön halki ostoskärryjen kanssa. Riitta Havukaisella ja Eija Vilppaalla olikin tarkoitukseen valmiina hahmot, joita he olivat kehitelleet sukulaistensa, tuttaviensa ja työpaikkakokemustensa pohjalta.

Henkilöhahmot, jotka myöhemmin tultiin tuntemaan "Hansuna" ja "Pirrenä", olivat alkuun ilman aviosiippoja, kunnes Taneli Mäkelä ja Lasse Karkjärvi tunkivat kutsumatta seuraan. Miesten mielestä Havukaisen ja Vilppaan improvisointi oli niin hauskaa, että heidän oli kerta kaikkiaan pakko päästä mukaan. Hahmot olivat nopeasti valmiita, ja niille alettiin kehitellä juttuja. Tällä nelikolla rakennettiin grillikohtaus, joka nähtiin näyttämöllä keväällä 1984 ja tulevassa tv-sarjassa heti kakkosjaksona.

Syksyllä 1984 ohjaaja Rubinstein ja dramaturgi Toikka toteuttivat Teatterikorkeakouluun yhdessä toisen produktion, jossa käsiteltiin autokauppiaita (ks. osa 6). Havukaisen, Vilppaan, Karkjärven ja Mäkelän nelikko pyydettiin siihen mukaan autoliikkeen asiakkaiksi. "He tulivat ja itse asiassa puhalsivat hengen siihenkin esitykseen", Rubinstein sanoo. Taneli Mäkelä on muistellut hänen ja Jukka Puotilan ulvoneen joka näytöksessä siinä määrin naurusta, että heidän oli kätkeydyttävä lavalla olevan Ford Sierran takaluukun suojiin tutisemaan.

Reima sanoi, että tätä ei kestä katsoa kauempaa kuin 15 minuuttia.― Hannele Rubinstein 2005

TV2 n teatteriohjelmien tuottaja Reima Kekäläinen oli läsnä molemmissa esityksissä ja tarjosi porukalle mahdollisuutta tehdä hahmoista sarjan televisioon. Maksimikestona olisi kuitenkin varttitunti: "Reima sanoi, että tää on niin päällekäyvää farssia, että tätä ei kestä katsoa kauempaa."

Pirjo Toikka dramatisoi jaksot näyttelijöiden ideoimien improvisaatioiden pohjalta. Sarjaa tehtiin äärimmäisen halvalla, Rubinstein sanoo, eikä TV2 hänen mukaansa pitänyt siitä aluksi juurikaan ääntä.

Puffitekstissä ohjelmaa luonnehdittiin salamyhkäisesti satiiriseksi pienoisnäytelmäksi, joka tarjosi "lisävalotusta useiden elämänalojen kysymyksiin". Oudon tulokkaan luultiin jäävän pienen piirin huviksi, mutta vastoin odotuksia katsojaluvut alkoivat nousta, ja vuonna 1987 Fakta homma palkittiin Telvis-kunniakirjalla.

Auliksen tyynymaha ja ne tyttöjen kauheet toppaukset oli peräisin teatteriesityksestä.― Hannele Rubinstein 2005

Tekijät empivät pitkään, miten Fakta homman pohjana olleet jutut mahtaisivat toimia tv:ssä, kun ne oli alun perin tehty näyttämölle, jossa kaikki perustuu illuusioon. Teatterin grillikohtauksessakin oli makkaratikkuina käytetty edellisestä kohtauksesta jääneitä golfmailoja, eikä lavalla ollut grillistä tai nuotiosta tietoakaan. Ruudussa vaadittiin realismia, siellä piti olla oikea nuotio ja oikeat makkarat. Siitä huolimatta sellaiset olennaiset visuaaliset elementit kuin Aulis Kaakon tökerö tekovatsa ja naisten rintatoppaukset periytyivät sarjaan suoraan teatteriesityksestä.

Liioitelluista hahmoista kuuluvaäänisin on Eija Vilpaksen tulkitsema Pirjo "Pirre" Kaasinen, ay-henkinen ja Neuvostoliittoa arvostava siivousyrittäjä, jolle terävä kieli on yhtä lähtemätön tuntomerkki kuin yläruumiin alati verhoava tuulipuvun takki. Pirre on sikäli onnellinen ihminen, että hän tietää kuinka asiat ovat. Yksi hänen usein toistuvista lauseenparsistaan on: "Ja kun mä harvon sanon, ja kun mä sanoin..."

Toppahaalarin univormukseen omaksunut Hannele "Hansu" Kaakko on ronskin Pirren rinnalla sievistelevä ja hienosteleva. Hänen tyypillisiä ilmaisujaan ovat "jos sentään vähän fiksummin", "niin ikävästi käyttäytyi" ja – seksuaaliasioista puhuttaessa – "ihan se ykskin paikka". Hansu on nelikosta se, joka pyrkii esittäytymään kultturelleimpana (ks. esim. osat 4, 9).

Kaiken sivistyneen kuorrutuksen alla Hansu on kuitenkin säilyttänyt pilaantumattomana ennakkoluulojensa rikkaan varannon (ks. esim. osa 7). "Hansuhan on oikeasti ihan hirvee natsi", häntä näyttelevä Riitta Havukainen totesi Toopelivisio-kirjassa vuonna 2006.

Kaakon ja Kaasisen perheiden vierailu Aleksis Kiven kuolinmökissä (osa 9) tarjoaa kertovan esimerkin Hansun ja hänen aviomiehensä toisiaan täydentävistä luonteista: kultturelli vaimo vaikuttuu mökistä huokuvasta tunnelmasta, kun taas Auliksen huomio kiintyy kattoon asennettuun sprinkleriin.

Aulis on kunnian mies, jämpti kaveri ja lisäksi joka alan asiantuntija.― Taneli Mäkelä 2005

Autokorjaamoyrittäjä Aulis Kaakolla oli useita esikuvia, Taneli Mäkelä kertoo vuonna 2005 taltioidussa haastattelussa. Mäkelä kokosi hahmoon joidenkin ihmisten huvittavia tai liikuttavia piirteitä ja höysti soppaa omalla mielikuvituksellaan. Lopputuloksen kruunasi perinnerikas suomalaiskansallinen detalji: tuuma persvakoa housunkauluksen yläpuolella.

Aulis asettuu helposti Uuno Turhapuron rinnalle suomalaisen miehen kuvana. Laiskanpulskean Uunon rinnalla Aulis on kuitenkin jämpti mies ja joka alan asiantuntija, Mäkelä muistuttaa.

Auliksenkin puhe vilisee värikkäitä, usein ilmeisesti kansan suusta lainattuja hokemia kuten "asia on kokolihapihvi", "voi poltetun poltettu", "villin lännen politiikkaa", "ihme mohikaani" tai "ihan piispolitiikkaa vaan". Mäkelän mielestä Lasse Karkjärvi teki viisaan liikkeen, kun valitsi Pirren puolisolle hiljaisemman hahmon kolmen hölösuun ja päällepäsmärin rinnalla: lippahattuisen Hekan äärimmäisen harvat, yllättävät kommenttinsa hiljentävät koko poppoon hetkeksi.

Vuosien varrella Mäkelä kohtasi monia amatööri-imitoijia, joita Auliksen omintakeinen puhetapa inspiroi. Myös Pirren maneerit olivat niin helposti matkittavissa, että vuonna 2010 lähetetyssä viihdeohjelmassa Eija Vilpas saa jopa mieskollegansa Esko Roineen uskottavasti muuntautumaan loimaalaiseksi siivousalan legendaksi.

Kun Fakta homma aloitti vuonna 1986, yleisenä puheenaiheena olivat "jupit", ja alkoi myös hahmottua, ketkä kuuluvat näiden vastapooliin eli "juntteihin". Kaasisten ja Kaakkojen kulttuurinen vastakohtaisuus on sarjassa esillä monissa kohtaamisissa ympäröivän yhteiskunnan tai kanssaihmisten kanssa (ks. esim. osat 2, 8, 14). "Ikävä käytös ja virkapuku" jäivät kokemukseksi Helsingin-turneelta.

Fakta homma oli helppo tulkita virnuiluksi "junteille" (päähenkilöiden "syvä junttius" oli tv-kriitikko Jukka Kajavan käyttämä ilmaus), mutta sen hahmot olivat alun perin vain yksi pala näyttämökokonaisuudesta, jossa kohelsi monenlainen kirjo tyyppejä – myös juppeja, bodareita ja Westendin rikkaita.

Tekijätiimillekin oli toki selvää, mistä kansalaisten sektorista Fakta hommassa oli kyse. Sarjan alkuperäinen nimi olikin "Ahovalinnat" (suuren halpamyymäläketjun mukaan), mutta tavaramerkkisyistä se jouduttiin vaihtamaan. Kaakot ja Kaasiset olivat selvästi halpahallien tuulipukukansaa, mutta heitä kuvattiin suurella hellyydellä, ohjaaja Hannele Rubinstein sanoo vuoden 2005 haastattelussaan. "Me koimme kyllä että he ovat ihmisiä, joilla on hyvä itsetunto ja itsekunnioitus."

Tällaisia miehiä on todella olemassa. Olen viime aikoina tavannut kaksi melkein Auliksen täydellistä kopiota.― Eila Sarkama Katso-lehdessä 1986

Fakta hommaa voi pitää myös television suosittujen perhesarjojen, Rintamäkeläisten, Heikin ja Kaijan tms. parodiana tai pimeänä puolena. Pariskunnilla on niiden malliin lapsiakin, jotka 1980-luvun jaksoissa tosin esiintyvät vain muutaman kerran.

Sarjan suosion yksi salaisuus lienee, että sen "kauheat" päähenkilöt olivat lopultakin niin tutunomaisia ja tunnistettavia. Taneli Mäkelä tiivistää asian: "Hyvin moni tunnistaa siinä naapurinsa, mutta kukaan ei itseään."

Mä koin, että Auliksen jutut oli jo tehty. Konsepti tarvitsi uuden kulman ja kulma löytyi, kun mä jäin pois. Kannustin kyllä muita jatkamaan.― Taneli Mäkelä sarjan comebackista Naurattajat-kirjassa 2007

Vuonna 1996 Fakta homma lähti uudelle kierrokselle Havukaisen ja Vilppaan käsikirjoittamana. Mäkelä ei enää halunnut mukaan, ja muukin tekijäryhmä vaihtui, Jaksojen kesto piteni 20–30 minuuttiin.

Sarjan keskiöön nousivat Hansu ja Pirre. Riveistä poistuneen Auliksen selitettiin kuolleen kolesteroliin, ja Hansua liehitteli uusissa jaksoissa Mikko Kivisen taksikuski Reima.

Fakta homman viimeinen kausi oli omistettu Hansun ja Pirren lomamatkalle, jonka kuluessa kierreltiin nähtävyyksiä Turun linnasta Retrettiin. Parivaljakon livekeikat, jotka alkoivat jo 1990-luvun puolivälissä, ovat jatkuneet uudella vuosituhannella.

Kirjallisuutta: Jukka Annala, Toopelivisio, Teos 2006; Tuomas Marjamäki: Naurattajat, Suomalaisen komiikan tekijät 2007–1907, Edita 2007.

  • Robotti Atorox syntyi Outsiderin kynästä 1940-luvun lopulla

    Kaksiosainen kuunnelmasarja toteutettiin 1990.

    Aarne Haapakoski, nimimerkki Outsider, oli Suomen ensimmäisiä tieteiskirjailijoita. Hänen luomansa Atorox-robotti toimii aivokaseteilla ja syö aktiinouraania. Atorox vapautui kirjojen sivuilta radioaalloille kaksiosaisessa kuunnelmassa Atorox - koneihminen, jossa robotti sotkeutuu pankkiryöstöön. Atoroxin seikkailut ovat kuunneltavissa 21.11.2018 saakka Areenassa.

  • Länsimetroa ryhdyttiin rakentamaan vuosien väännön jälkeen

    Metron vetämisestä Espooseen puhuttiin jo 1980-luvulla.

    Länsimetroa muistuttavaa metrolinjaa ehdotettiin rakennettavaksi jo Helsingin metron suunnitteluvaiheessa. Jo 1980-luvun alussa Espooseen ulottuvaa metrolinjaa pidettiin yhtenä vaihtoehtona kasvavan liikennöinnin parantamiseksi. Länsimetro realisoitui toteutettavaksi projektiksi vasta kun Espoon kaupunginvaltuusto hyväksyi maanalaisen asemakaavan ja rakentaminen voitiin aloittaa. Länsimetron alkupaukku koettiin 24. marraskuuta 2009.

  • Veljeni Leijonamieli taipui radiokuunnelmaksi nimekkäiden näyttelijöiden äänillä

    Veljeni Leijonamieli -kuunnelma sai ensiesityksensä 1976

    Astrid Lindgrenin rakastettu romaani muuntui kaksiosaiseksi radiokuunnelmaksi vuonna 1976 Eija-Elina Bergholmin ohjauksessa. Tarinaa tulkitsemassa oli useita nimekkäitä suomalaisnäyttelijöitä, jotka loivat kirjan hahmot eläviksi. Veljeni Leijonamieli on satukertomus hyvän ja pahan kamppailusta, veljesrakkaudesta ja rohkeudesta. Astrid Lindgrenille se oli myös kertomus yksinäisyydestä.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto

  • Robotti Atorox syntyi Outsiderin kynästä 1940-luvun lopulla

    Kaksiosainen kuunnelmasarja toteutettiin 1990.

    Aarne Haapakoski, nimimerkki Outsider, oli Suomen ensimmäisiä tieteiskirjailijoita. Hänen luomansa Atorox-robotti toimii aivokaseteilla ja syö aktiinouraania. Atorox vapautui kirjojen sivuilta radioaalloille kaksiosaisessa kuunnelmassa Atorox - koneihminen, jossa robotti sotkeutuu pankkiryöstöön. Atoroxin seikkailut ovat kuunneltavissa 21.11.2018 saakka Areenassa.

  • Äänestä suosikkijoulukalenterisi Areenaan

    Äänestys käynnissä 26.11. asti.

    Kenet heistä tahdot nähdä Areenassa joulukuussa: Tonttu Toljanteri, Histamiini, Olga P. Postinen, Gommi ja Pommi vai Tonttu Tomafoi? Käytä äänesi ja vaikuta. Äänestää voit 26.11. asti. Kaksi eniten ääniä saanutta joulukalenteria on katsottavissa Areenassa 1.12. alkaen.

  • Länsimetroa ryhdyttiin rakentamaan vuosien väännön jälkeen

    Metron vetämisestä Espooseen puhuttiin jo 1980-luvulla.

    Länsimetroa muistuttavaa metrolinjaa ehdotettiin rakennettavaksi jo Helsingin metron suunnitteluvaiheessa. Jo 1980-luvun alussa Espooseen ulottuvaa metrolinjaa pidettiin yhtenä vaihtoehtona kasvavan liikennöinnin parantamiseksi. Länsimetron alkupaukku koettiin 24. marraskuuta 2009.

  • Radikaaleja ratkaisuja ja ennakkoluulotonta elokuvataidetta - suomalaiset leikkasivat pölyt pois arkistofilmeistä!

    Voi vitsi - Kasper Strömman purkaisi vuoristoradan

    Millaista huumoria syntyy, kun suomalaiset saavat leikata vanhoista arkistofilmeistä uusia elokuvia? Sellaista, joka yllyttää Kasper Strömmanin ehdottamaan Linnanmäen vuoristoradan purkamista. Uudessa Oi maamme! -tv-sarjassa visuaalisen alan ammattilaiset katsovat Minna Joenniemen kanssa häkellyttävän ennakkoluulottomasti tehtyjä, uusia tulkintoja Suomesta ennen ja nyt.

  • Pentti Haanpään Yhdeksän miehen saappaat on mestarillinen kuvaus sodan arjesta

    Pentti Haanpään yhdeksän miehen saappaat

    Pentti Haanpää tunnetaan pohjoisen maaseudun kuvaajana ja sotaan kriittisesti suhtautuneena kirjailijana. Haanpään tekstejä on dramatisoitu näyttämöille ja televisioon. Romaanista Yhdeksän miehen saappaat (1945) tehtiin televisioon yhdeksänosainen sarjanäytelmä vuonna 1969.

  • Mustat ja punaiset vuodet -draama puhutteli hiljaa mutta väkevästi

    Kriitikoiden ja katsojien kiittämä sarja on uhmannut aikaa

    Keväällä 1973 ensiesitetty kymmenosainen draamasarja Mustat ja punaiset vuodet on kunnianhimoinen ja ehyt suurtyö, joka on jäänyt katsojien kestosuosikiksi. Vuosiin 1932–1973 ajoittuva, Tampereelle sijoittuva ja metallimies Jokisen perheen ympärille kiertyvä tarina kertoo hämmästyttävän luontevin vedoin sen, miten Suomi tuona aikana muuttui.

  • Manillaköysi, Kirje isältä ja muita toivottuja draamoja sotien varjostamista vuosista Areenassa

    Sarjoja ja elokuvia sodan ja rauhan vuosista

    Sisua, sydäntä, vallanhimoa ja herkkää iloa läikehtii Areenaan juuri julkaisemissamme elokuvissa ja sarjoissa. Katsottavana ovat tv-elokuvat Manillaköysi, Kirje isältä, Tykkimies Kauppalan viimeiset vaiheet sekä Vääpeli Sadon tapaus. Itsenäistä identiteettiä etsivää Suomea halkovat draamasarjat Sodan ja rauhan miehet, Yhdeksän miehen saappaat, Mustat ja punaiset vuodet Tampereella, Kukkivat roudan maat Ylä-Savossa sekä Isännät ja isäntien varjot Pohjois-Pohjanmaalla.
    Toivotut: Sodan ja rauhan vuodet -draamapaketti Yle Areenassa

  • Sodan ja rauhan miehet – faktaa vai fiktiota?

    Dokumenttidraama talvisotaa edeltävistä neuvotteluista

    Matti Tapion kirjoittama ja ohjaama kymmenosainen Sodan ja rauhan miehet on vahvaan dokumenttipohjaan perustuva näytelmäsarja talvisotaa edeltävistä neuvotteluista, niiden kariutumisesta ja lopulta Suomen joutumisesta sotaan Neuvostoliiton kanssa. Sarja seuraa myös sodan kulkua ja Suomen yrityksiä päästä rauhaan, lopullisia rauhanneuvotteluita, välirauhan aikaa ja tietä uuteen sotaan. Sarjan ensimmäinen osa nähtiin joulukuussa 1978. Sarja on katsottavissa Yle Areenassa.

  • Kuukauden suositut välitti Eilispäivän iskelmät ja maailmanhitit musiikkikuvaelmina

    1960-luvun menestyskappaleet "esi-musiikkivideoina".

    Kuukauden suositut -ohjelmassa esitettiin 1960-luvun koti- ja ulkomaiset menestyskappaleet pieninä lavastettuina musiikkikuvaelmina. Näiden ”esi-musiikkivideoiden” rekvisiittana pyöri merimiehiä, piraatteja, tiskaavia aviomiehiä, rokokootanssijoita, jenginuoria ja mitä milloinkin. Ohjelmien vakiotähti oli laulaja Laila Kinnunen.