Hyppää pääsisältöön

Fakta homma – satiiri sinun naapuristasi

Fakta homman päähenkilöt ryhmäkuvassa pihakeinussa.
Fakta homman päähenkilöt ryhmäkuvassa pihakeinussa. Kuva: Yle/Antero Tenhunen Lasse Karkjärvi,Eija Vilpas,Taneli Mäkelä,Riitta Havukainen,Fakta homma,1986,keinut

Vuonna 1986 tv-ruutuun ilmestyi omalaatuinen mutta riemastuttava perhekomedia, jossa kiteytyi perikansallinen lenkkimakkaran ja tuulipuvun henki. Moni tunnisti sarjan groteskeista hahmoista lähimmäisensä mutta kukaan tuskin itseään. Fakta hommaa tehtiin vuosina 1986–1987 ja 1996–1998.

Fakta Homma -sarjan kaikki jaksot ovat katsottavissa Areenassa syyskuuhun 2019 saakka.

Dramaturgi Pirjo Toikan, ohjaaja Hannele Rubinsteinin ja neljän näyttelijän luoma viihdesarja marssitti olohuoneisiin karkeatekoiset hahmot, joissa oltiin näkevinään suomalaisuuden kuva. Alun perin tekijöiden tähtäimessä ei kuitenkaan ollut mikään sosiologinen syväluotaus, eikä edes komedia.

Fakta homman juuret ovat Teatterikorkeakoulun oppilastyössä nimeltä Marilynille eli homma hanskassa, jonka oli määrä kertoa näyttelijän ammatista. Harjoitusten kuluessa esitykseen muotoiltiin sketsi, jossa näyttelijät hankkiutuvat eroon heitä nöyryyttävästä ohjaajasta ja alkavat tehdä sellaisia hahmoja ja tilanteita kuin osaavat ja haluavat. "Näistä rakennettiin kokonaisuus, jonka ei ollut tarkoitus olla farssi vaan aika traaginen juttu. Se että siitä tuli komediallinen, johtui siitä porukasta", Rubinstein muistelee vuonna 2005 tehdyssä haastattelussa.

Fakta homman henkilöt ilmestyivät mukaan kun yhdessä saumakohdassa tarvittiin jotain.― Hannele Rubinstein 2005

Näytelmän erääseen siirtymäkohtaan keksittiin kaksi naista kävelemään näyttämön halki ostoskärryjen kanssa. Riitta Havukaisella ja Eija Vilppaalla olikin tarkoitukseen valmiina hahmot, joita he olivat kehitelleet sukulaistensa, tuttaviensa ja työpaikkakokemustensa pohjalta.

Henkilöhahmot, jotka myöhemmin tultiin tuntemaan "Hansuna" ja "Pirrenä", olivat alkuun ilman aviosiippoja, kunnes Taneli Mäkelä ja Lasse Karkjärvi tunkivat kutsumatta seuraan. Miesten mielestä Havukaisen ja Vilppaan improvisointi oli niin hauskaa, että heidän oli kerta kaikkiaan pakko päästä mukaan. Hahmot olivat nopeasti valmiita, ja niille alettiin kehitellä juttuja. Tällä nelikolla rakennettiin grillikohtaus, joka nähtiin näyttämöllä keväällä 1984 ja tulevassa tv-sarjassa heti kakkosjaksona.

Syksyllä 1984 ohjaaja Rubinstein ja dramaturgi Toikka toteuttivat Teatterikorkeakouluun yhdessä toisen produktion, jossa käsiteltiin autokauppiaita (ks. osa 6). Havukaisen, Vilppaan, Karkjärven ja Mäkelän nelikko pyydettiin siihen mukaan autoliikkeen asiakkaiksi. "He tulivat ja itse asiassa puhalsivat hengen siihenkin esitykseen", Rubinstein sanoo. Taneli Mäkelä on muistellut hänen ja Jukka Puotilan ulvoneen joka näytöksessä siinä määrin naurusta, että heidän oli kätkeydyttävä lavalla olevan Ford Sierran takaluukun suojiin tutisemaan.

Reima sanoi, että tätä ei kestä katsoa kauempaa kuin 15 minuuttia.― Hannele Rubinstein 2005

TV2 n teatteriohjelmien tuottaja Reima Kekäläinen oli läsnä molemmissa esityksissä ja tarjosi porukalle mahdollisuutta tehdä hahmoista sarjan televisioon. Maksimikestona olisi kuitenkin varttitunti: "Reima sanoi, että tää on niin päällekäyvää farssia, että tätä ei kestä katsoa kauempaa."

Pirjo Toikka dramatisoi jaksot näyttelijöiden ideoimien improvisaatioiden pohjalta. Sarjaa tehtiin äärimmäisen halvalla, Rubinstein sanoo, eikä TV2 hänen mukaansa pitänyt siitä aluksi juurikaan ääntä.

Puffitekstissä ohjelmaa luonnehdittiin salamyhkäisesti satiiriseksi pienoisnäytelmäksi, joka tarjosi "lisävalotusta useiden elämänalojen kysymyksiin". Oudon tulokkaan luultiin jäävän pienen piirin huviksi, mutta vastoin odotuksia katsojaluvut alkoivat nousta, ja vuonna 1987 Fakta homma palkittiin Telvis-kunniakirjalla.

Auliksen tyynymaha ja ne tyttöjen kauheet toppaukset oli peräisin teatteriesityksestä.― Hannele Rubinstein 2005

Tekijät empivät pitkään, miten Fakta homman pohjana olleet jutut mahtaisivat toimia tv:ssä, kun ne oli alun perin tehty näyttämölle, jossa kaikki perustuu illuusioon. Teatterin grillikohtauksessakin oli makkaratikkuina käytetty edellisestä kohtauksesta jääneitä golfmailoja, eikä lavalla ollut grillistä tai nuotiosta tietoakaan. Ruudussa vaadittiin realismia, siellä piti olla oikea nuotio ja oikeat makkarat. Siitä huolimatta sellaiset olennaiset visuaaliset elementit kuin Aulis Kaakon tökerö tekovatsa ja naisten rintatoppaukset periytyivät sarjaan suoraan teatteriesityksestä.

Liioitelluista hahmoista kuuluvaäänisin on Eija Vilpaksen tulkitsema Pirjo "Pirre" Kaasinen, ay-henkinen ja Neuvostoliittoa arvostava siivousyrittäjä, jolle terävä kieli on yhtä lähtemätön tuntomerkki kuin yläruumiin alati verhoava tuulipuvun takki. Pirre on sikäli onnellinen ihminen, että hän tietää kuinka asiat ovat. Yksi hänen usein toistuvista lauseenparsistaan on: "Ja kun mä harvon sanon, ja kun mä sanoin..."

Toppahaalarin univormukseen omaksunut Hannele "Hansu" Kaakko on ronskin Pirren rinnalla sievistelevä ja hienosteleva. Hänen tyypillisiä ilmaisujaan ovat "jos sentään vähän fiksummin", "niin ikävästi käyttäytyi" ja – seksuaaliasioista puhuttaessa – "ihan se ykskin paikka". Hansu on nelikosta se, joka pyrkii esittäytymään kultturelleimpana (ks. esim. osat 4, 9).

Kaiken sivistyneen kuorrutuksen alla Hansu on kuitenkin säilyttänyt pilaantumattomana ennakkoluulojensa rikkaan varannon (ks. esim. osa 7). "Hansuhan on oikeasti ihan hirvee natsi", häntä näyttelevä Riitta Havukainen totesi Toopelivisio-kirjassa vuonna 2006.

Kaakon ja Kaasisen perheiden vierailu Aleksis Kiven kuolinmökissä (osa 9) tarjoaa kertovan esimerkin Hansun ja hänen aviomiehensä toisiaan täydentävistä luonteista: kultturelli vaimo vaikuttuu mökistä huokuvasta tunnelmasta, kun taas Auliksen huomio kiintyy kattoon asennettuun sprinkleriin.

Aulis on kunnian mies, jämpti kaveri ja lisäksi joka alan asiantuntija.― Taneli Mäkelä 2005

Autokorjaamoyrittäjä Aulis Kaakolla oli useita esikuvia, Taneli Mäkelä kertoo vuonna 2005 taltioidussa haastattelussa. Mäkelä kokosi hahmoon joidenkin ihmisten huvittavia tai liikuttavia piirteitä ja höysti soppaa omalla mielikuvituksellaan. Lopputuloksen kruunasi perinnerikas suomalaiskansallinen detalji: tuuma persvakoa housunkauluksen yläpuolella.

Aulis asettuu helposti Uuno Turhapuron rinnalle suomalaisen miehen kuvana. Laiskanpulskean Uunon rinnalla Aulis on kuitenkin jämpti mies ja joka alan asiantuntija, Mäkelä muistuttaa.

Auliksenkin puhe vilisee värikkäitä, usein ilmeisesti kansan suusta lainattuja hokemia kuten "asia on kokolihapihvi", "voi poltetun poltettu", "villin lännen politiikkaa", "ihme mohikaani" tai "ihan piispolitiikkaa vaan". Mäkelän mielestä Lasse Karkjärvi teki viisaan liikkeen, kun valitsi Pirren puolisolle hiljaisemman hahmon kolmen hölösuun ja päällepäsmärin rinnalla: lippahattuisen Hekan äärimmäisen harvat, yllättävät kommenttinsa hiljentävät koko poppoon hetkeksi.

Vuosien varrella Mäkelä kohtasi monia amatööri-imitoijia, joita Auliksen omintakeinen puhetapa inspiroi. Myös Pirren maneerit olivat niin helposti matkittavissa, että vuonna 2010 lähetetyssä viihdeohjelmassa Eija Vilpas saa jopa mieskollegansa Esko Roineen uskottavasti muuntautumaan loimaalaiseksi siivousalan legendaksi.

Kun Fakta homma aloitti vuonna 1986, yleisenä puheenaiheena olivat "jupit", ja alkoi myös hahmottua, ketkä kuuluvat näiden vastapooliin eli "juntteihin". Kaasisten ja Kaakkojen kulttuurinen vastakohtaisuus on sarjassa esillä monissa kohtaamisissa ympäröivän yhteiskunnan tai kanssaihmisten kanssa (ks. esim. osat 2, 8, 14). "Ikävä käytös ja virkapuku" jäivät kokemukseksi Helsingin-turneelta.

Fakta homma oli helppo tulkita virnuiluksi "junteille" (päähenkilöiden "syvä junttius" oli tv-kriitikko Jukka Kajavan käyttämä ilmaus), mutta sen hahmot olivat alun perin vain yksi pala näyttämökokonaisuudesta, jossa kohelsi monenlainen kirjo tyyppejä – myös juppeja, bodareita ja Westendin rikkaita.

Tekijätiimillekin oli toki selvää, mistä kansalaisten sektorista Fakta hommassa oli kyse. Sarjan alkuperäinen nimi olikin "Ahovalinnat" (suuren halpamyymäläketjun mukaan), mutta tavaramerkkisyistä se jouduttiin vaihtamaan. Kaakot ja Kaasiset olivat selvästi halpahallien tuulipukukansaa, mutta heitä kuvattiin suurella hellyydellä, ohjaaja Hannele Rubinstein sanoo vuoden 2005 haastattelussaan. "Me koimme kyllä että he ovat ihmisiä, joilla on hyvä itsetunto ja itsekunnioitus."

Tällaisia miehiä on todella olemassa. Olen viime aikoina tavannut kaksi melkein Auliksen täydellistä kopiota.― Eila Sarkama Katso-lehdessä 1986

Fakta hommaa voi pitää myös television suosittujen perhesarjojen, Rintamäkeläisten, Heikin ja Kaijan tms. parodiana tai pimeänä puolena. Pariskunnilla on niiden malliin lapsiakin, jotka 1980-luvun jaksoissa tosin esiintyvät vain muutaman kerran.

Sarjan suosion yksi salaisuus lienee, että sen "kauheat" päähenkilöt olivat lopultakin niin tutunomaisia ja tunnistettavia. Taneli Mäkelä tiivistää asian: "Hyvin moni tunnistaa siinä naapurinsa, mutta kukaan ei itseään."

Mä koin, että Auliksen jutut oli jo tehty. Konsepti tarvitsi uuden kulman ja kulma löytyi, kun mä jäin pois. Kannustin kyllä muita jatkamaan.― Taneli Mäkelä sarjan comebackista Naurattajat-kirjassa 2007

Vuonna 1996 Fakta homma lähti uudelle kierrokselle Havukaisen ja Vilppaan käsikirjoittamana. Mäkelä ei enää halunnut mukaan, ja muukin tekijäryhmä vaihtui, Jaksojen kesto piteni 20–30 minuuttiin.

Sarjan keskiöön nousivat Hansu ja Pirre. Riveistä poistuneen Auliksen selitettiin kuolleen kolesteroliin, ja Hansua liehitteli uusissa jaksoissa Mikko Kivisen taksikuski Reima.

Fakta homman viimeinen kausi oli omistettu Hansun ja Pirren lomamatkalle, jonka kuluessa kierreltiin nähtävyyksiä Turun linnasta Retrettiin. Parivaljakon livekeikat, jotka alkoivat jo 1990-luvun puolivälissä, ovat jatkuneet uudella vuosituhannella.

Kirjallisuutta: Jukka Annala, Toopelivisio, Teos 2006; Tuomas Marjamäki: Naurattajat, Suomalaisen komiikan tekijät 2007–1907, Edita 2007.

Kommentit
  • Miten Ulrika Wilhelmina Johnsonista tuli Minna Canth?

    Minna Canth oli kirjailija, naisasianainen ja liikenainen.

    Minna Canth (1844–1897) oli suomalainen kirjailija, lehtinainen, liikenainen ja yhteiskunnallinen vaikuttaja, joka omilla toimillaan ja kirjoituksillaan pyrki parantamaan köyhien, heikompiosaisten sekä tyttöjen ja naisten asemaa. Monet hänen kaunokirjallisista teoksistaan ovat suomalaisen kirjallisuuden klassikoita. Canthin syntymäpäivä 19. maaliskuuta on tasa-arvon päivä ja se on ollut liputuspäivä vuodesta 2003 alkaen. Artikkeli koostuu Yleisradiossa esitetyistä ohjelmista sekä Minna Canthin kirjeistä ja lehtikirjoituksista, joita on julkaistu myös monissa teoksissa.

  • "Kaikki murheet poistaa kunnon rock'n'roll-show" – Maija Vilkkumaa nousi sukupolvensa lauluntekijöiden suunnannäyttäjäksi

    Kooste Maija Vilkkumaan urasta vuosien varrelta.

    Laulaja-lauluntekijä Maija Vilkkumaa on kuulunut suomalaisen populaarikulttuurin vakionimiin jo 1990-luvulta lähtien. Hänen musiikkitaipaleensa on sisältänyt ikivihreitä hittejä, täysiä keikkasaleja ja lukuisia listaykkösiä. Myöhemmällä urallaan Maija Vilkkumaa on myös sanoittanut kappaleita muille artisteille ja toiminut kirjoittajana. Elävä arkisto keräsi yhteen Vilkkumaan haastatteluita, live-esiintymisiä ja musiikkivideoita vuosien varrelta.

  • Sata majavaa iskee tulta – vai miten se meni? Testaa, tunnetko suomalaiset euroviisuklassikot!

    Testaa, oletko Euroviisujen lyriikkamestari!

    Suomen euroviisutaival on ollut vähintäänkin monenkirjava. Esitykset ovat sisältäneet niin hevareita, huilumiehiä kuin hirviöitäkin. Sijoitukset ovat olleet pohjamudista jopa kirkkaimpaan kärkeen. Tässä leikkimielisessä testissä pääset kokeilemaan, miten hyvin tunnet suomalaiset euroviisuklassikot! Testin jälkeen voit virittäytyä viisutunnelmaan alta löytyvien videoiden myötä.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto

  • Miten Ulrika Wilhelmina Johnsonista tuli Minna Canth?

    Minna Canth oli kirjailija, naisasianainen ja liikenainen.

    Minna Canth (1844–1897) oli suomalainen kirjailija, lehtinainen, liikenainen ja yhteiskunnallinen vaikuttaja, joka omilla toimillaan ja kirjoituksillaan pyrki parantamaan köyhien, heikompiosaisten sekä tyttöjen ja naisten asemaa. Monet hänen kaunokirjallisista teoksistaan ovat suomalaisen kirjallisuuden klassikoita. Canthin syntymäpäivä 19. maaliskuuta on tasa-arvon päivä ja se on ollut liputuspäivä vuodesta 2003 alkaen. Artikkeli koostuu Yleisradiossa esitetyistä ohjelmista sekä Minna Canthin kirjeistä ja lehtikirjoituksista, joita on julkaistu myös monissa teoksissa.

  • Norman Granz – Kaikkien aikojen jazz-impressaari

    Tuhansien jazzkonserttien ja viiden jazzlevymerkin isä

    Jazzlegendat Suomessa – arkistot aukeavat -sarja tarjoaa huikean kattauksen Suomessa 60-luvulla esiintyneiden amerikkalaisten jazztähtien konsertteja. Täällä promoottorina toimi Paavo Einiö, suomalaisen kevyen musiikin moniottelija, mutta kuka oli amerikkalaiset jazzlegendat Eurooppaan tuonut Norman Granz?

  • "Kaikki murheet poistaa kunnon rock'n'roll-show" – Maija Vilkkumaa nousi sukupolvensa lauluntekijöiden suunnannäyttäjäksi

    Kooste Maija Vilkkumaan urasta vuosien varrelta.

    Laulaja-lauluntekijä Maija Vilkkumaa on kuulunut suomalaisen populaarikulttuurin vakionimiin jo 1990-luvulta lähtien. Hänen musiikkitaipaleensa on sisältänyt ikivihreitä hittejä, täysiä keikkasaleja ja lukuisia listaykkösiä. Myöhemmällä urallaan Maija Vilkkumaa on myös sanoittanut kappaleita muille artisteille ja toiminut kirjoittajana. Elävä arkisto keräsi yhteen Vilkkumaan haastatteluita, live-esiintymisiä ja musiikkivideoita vuosien varrelta.

  • Sata majavaa iskee tulta – vai miten se meni? Testaa, tunnetko suomalaiset euroviisuklassikot!

    Testaa, oletko Euroviisujen lyriikkamestari!

    Suomen euroviisutaival on ollut vähintäänkin monenkirjava. Esitykset ovat sisältäneet niin hevareita, huilumiehiä kuin hirviöitäkin. Sijoitukset ovat olleet pohjamudista jopa kirkkaimpaan kärkeen. Tässä leikkimielisessä testissä pääset kokeilemaan, miten hyvin tunnet suomalaiset euroviisuklassikot! Testin jälkeen voit virittäytyä viisutunnelmaan alta löytyvien videoiden myötä.

  • Kummelin Ympäristöruudun ohjeistamispäällikkö Jaakko Parantainen ja asioiden tilat

    Kummelin Ympäristöruudun kaikki haastattelut vuosilta 91–99

    Ohjeistamispäällikkö Jaakko Parantaisella (Heikki Silvennoinen) on monia titteleitä ja paljon sanottavaa, mutta usein puhetta piisaa enemmän asian vierestä. Voisi sanoa, että hän ei ole haastateltava helpoimmasta päästä. Ympäristöruudun Eero Kakon (Olli Keskinen) ja Parantaisen pohdintoja yhteiskunnasta esitettiin Kummeli-ohjelmassa vuosina 1991–1999.

  • Love Parade kasvoi piskuisesta mielenosoituksesta maailman suurimmaksi teknomusiikkitapahtumaksi

    Rakkauden ja suvaitsevaisuuden Love Parade Ylen uutisissa

    Maailman suurin teknomusiikkitapahtuma Love Parade järjestettiin ensimmäisen kerran Berliinissä vuonna 1989. Virallisesti poliittinen mielenosoitus muuntui vuosien myötä huvitilaisuudeksi, johon osallistui parhaimmillaan yli miljoona ihmistä. Vuosien saatossa Ylen uutiset on raportoinut tanssikansan keskeltä useaan otteeseen.

  • Unelmien maa rakennettiin Norjaan öljyrahalla, ihmishengillä ja ympäristötuhoilla

    Norjan vaiheikas öljyhistoria synnytti menestyssarjan.

    Pohjanmerellä 1969 tehty ennätyssuuri öljylöytö käynnisti muutoksen, joka teki pienestä kalastajavaltiosta johtavan öljymaan. Uusi teollisuus ajoi Norjan yhteiskunnalliseen murrokseen, jota menestyssarja Unelmien maa (Lykkeland) kuvaa. Katastrofaalinen öljyvuoto ja yli sata ihmishenkeä vaatinut porauslautan kaatuminen muistuttivat norjalaisia, että öljyseikkailu ei ole pelkkää rahantuloa.

  • Hiihtokoulussa vedettiin sukset jalkaan ysäritunnelmissa

    Pikku Kakkosen hiihtokoulu opetti hiihdon saloihin.

    Ysärimuotia ja -fiilistä tarjoileva Hiihtokoulu opetti lama-ajan lapsille hiihtämisen perusteita. Hiihtokoulu esitettiin Pikku Kakkosessa ensimmäistä kertaa vuonna 1996 ja sen oppeja voi katsoa nyt pysyvästi Areenasta.

  • ”Nyt sattu muuten Juhaa leukaan” – Kummelin Koistisen kootut kikkailut

    Legendaarinen ja hyväleukainen hätähousu vauhdissa.

    Juha Koistinen jos kuka on syntynyt muurahaisia housuissaan. Mies käyttää käytännössä kaiken vapaa-aikansakin holtittomaan kikkailuun ja heilumiseen. Maskuliinisella leukaluustolla varustettu veikkonen pitää kuitenkin koheltamisellaan työpaikkansa ilmapiirin keveänä. Timo Kahilaisen esittämän Koistisen kikkoja nähtiin Kummelissa vuosina 1993 sekä 1994.