Hyppää pääsisältöön

Hannu Taanilan toimittamissa ohjelmissa liikuttiin maan ja taivaan välillä

Hannu Taanila Ylessä
Hannu Taanila Ylessä Kuva: Sirpa Jegorow Hannu Taanila,2016

Hannu Taanila oli Yleisradion pitkäaikainen toimittaja, jonka uralle mahtui monenlaisia ohjelmia. Niiden aihepiiri vaihteli ruuasta kirkollisiin asioihin, politiikkaa ja klassista musiikkia unohtamatta. Taanila kertoi helmikuussa 2016 Elävälle arkistolle antamassaan haastattelussa muun muassa ohjelmiensa syntytaustoista. Tähän artikkeliin on koottu Taanilan toimittamia ohjelmia useiden vuosikymmenten varrelta.

Hannu Taanila aloitti työskentelyn Yleisradiossa jo 1960-luvulla. Vaikka hän tekikin uraa pääasiassa radiossa, hänet muistetaan myös televisio-ohjelmista kuten Jatkoajasta, jota hän juonsi yhdessä Lenita Airiston ja Aarre Elon kanssa. Tammen kustannuspäällikkönä työskennellyt Taanila palkattiin Yleisradioon vuonna 1975 radion kulttuuritoimituksen päälliköksi. Hallinnolliseksi henkilöksi Taanila ei suinkaan jäänyt vaan hän osallistui ohjelmien tekoon toimittajana ja olipa myös ideoimassa uusia. 1980-luvun lopusta lähtien esitetyt latinankieliset uutiset olisivat voineet jäädä syntymättä ilman Taanilaa.

Helmikuussa Hannu Taanila - monia ihastuttanut mutta myös vihastuttanut toimittaja - vieraili Elävässä arkistossa "Pasilan Pyhällä vuorella" kuten hän on itse Yleisradion Pasilan pääkonttoria kutsunut. Sain tilaisuuden haastatella Taanilaa hänen ohjelmiensa toimittamisesta ja niiden syntytaustoista. Itse muistan Taanilan ohjelmista eritoten Kirjapäiväkirja-sarjan, jota kuuntelin korva tarkkana nuorena opiskelijana. Hannu Taanilan laaja tietämys kirjallisuudesta, musiikista, politiikasta ja Euroopan historiasta oli häkellyttävää. Mutta ennen kaikkea minuun tekivät vaikutuksen hänen puhetaitonsa sekä hänen rohkeutensa olla omaa mieltä ja omalla tavallaan. Nämä seikat myös ärsyttivät monia.

Haastattelussa muistelimme menneitä ja ihmettelimme nykymenoa. Ehkä ennen ei ollut paremmin, mutta ei nykyinenkään meno hurraahuutoja ansainnut. Jälkimmäiseen riitti jo pelkästään vilkaisu haastatteluympäristöön. Haastateltavalta sinkoilivat ärräpäät ilmaan, kun amerikkalainen kulutusyhteiskunta brändeineen koristi haastatteluhuoneen seinän vierustoja.

Mutta millaista oli elämänmeno Yleisradiossa hänen aikanaan? Hän oli omien sanojensa mukaan ulkopuolinen, vaikka yhtiö ei ollutkaan hänelle täysin vieras. Oli löydettävä paikkansa. Toimittajana hän sanoi saaneensa vapaat kädet tehdä ohjelmia eikä hän kokenut, että poleemisesta tyylistään huolimatta työnantaja olisi yrittänyt suitsia hänen sanomisiaan. Kiitos tästä kuului Taanilan mukaan muun muassa sivistyneelle johdolle. Sellaista johtoa Taanilan mielestä edustivat kokoomuslainen Jouni Mykkänen ja SKDL:n Keijo Savolainen. Joskus lunta kuitenkin tuli tupaan, kun kaikkien mieleen ei ollut Taanilan tapa puhua Yhdysvalloista. Mutta silloinkaan kritiikki ei tullut työnantajalta.

Puhetavallaan Taanila horjutti olemassa olevaa tietoa ja käsityksiä.― Seppo Alajoutsijärvi

Taanilan puhetapa on kiinnostanut myös tutkijoita. Seppo Alajoutsijärvi on Hannu Taanilan radiopuhetta käsittelevässä väitöstutkimuksessaan todennut, että Taanila käytti usein hyökkäävää retoriikka, jonka käyttö kuitenkin lieventyi asioiden edetessä ja lopulta kääntyi opettavan valistavaksi mediakasvatukseksi. Puhetavallaan Taanila horjutti olemassa olevaa tietoa ja käsityksiä, jolloin uusille mielipiteille syntyy tilaa, Alajoutsijärvi jatkaa.

Taanila totesi, että hän teki tietoisesti monia asioita lähetyksessä. Hän ei siis puhunut, mitä sylki suuhun sattui tuomaan tai miten tahansa. Musiikista tuttu termi "rubato" määritteli hänen puhettaan. Siis vuoroin hidastuvaa, vuoroin nopeutuvaa puhetta. Puhuja tulee myös hiljaa lähellä, kunnes yhtäkkiä loittonee toisinaan jopa kovaäänisesti taustalle. Näin hän pääsi lähelle kuulijoitaan.

Päiväkirjat ovat pitäjän jatkuvaa toimimista. Niillä ei ole alkua tai loppua.― Hannu Taanila

Monet hänen radio-ohjelmistaan on nimetty päiväkirjoiksi. "Päiväkirja on yksi journalismin muoto", hän muistutti. Hän viittasi muun muassa Olavi Paavolaisen Synkkään yksinpuheluun tai Matti Kurjensaaren päiväkirjoihin. "Toisaalta presidentti J.K. Paasikivi piti päiväkirjoja, mutta ne eivät olleet hänelle journalismin muoto vaan tapa reflektoida," Taanila huomautti ja jatkoi, että "radiopäiväkirjat ovat päiväkirjan pitäjän jatkuvaa toimimista. Niillä ei ole alkua tai loppua ja ne lähetetään määrävälein".

Hänen Päiväkirja-nimisten radio-ohjelmiensa aiheet toistuivat useissa lähetyksissä. Ne olivat useimmiten uskonto, urkumusiikki, junat, suurvallat ja kapitalismi. Kolmeen ensimmäiseen syyksi hän sanoi lapsuuden. Kodilla oli suuri vaikutus. Musikaalisten vanhempien kodissa kirkossakäynti kuului tapoihin ja niinpä urkumusiikista tuli hänen ensimmäisiä musiikkikokemuksiaan kodin ulkopuolella. Taanilan synnyinkaupunki oli Ylivieska, missä hän vietti myös lapsuutensa. Pohjois-Pohjanmaalla sijaitseva kaupunki oli myös rautateiden risteyskohta, joten junat ovat olleet hänen lapsuutensa mielenmaisemaa.

Presidentti Ahtisaari oli usein hänen puheissaan, koska "Ahtisaari ei ollut kuka tahansa. Presidentin tekemisillä ja sanomisilla oli merkitystä ja vaikutusta ja toisaalta kaikkihan puhuvat kapitalismista ja se on kaikkialla."

Taanila oli hyvin tarkka, kun hän siteerasi vaikkapa lehdessä ollutta uutista. Hän antoi tarkat koordinaatit siitä, mistä mikäkin lausuma on otettu. Hän piti siitä kiinni, että hän mainitsee myös, missä se on julkaistu. Näin kukaan ei voi väittää hänen puhuneen omiaan.

Toimittajana hän pyrki siirtymään aiheissaan yksityisestä yleiseen, toisin sanoen laajentamaan toimittajan omasta kokemuksesta kuuntelijoiden kokemukseen. Hän saattoi esimerkiksi ottaa yllättäen puheeksi jouluamarylliksensa kasvattamisen. Miten se sipulista alkoi hiljalleen mutta varmasti työntää vartta esiin, saattoi olla miltei varma, että joku kuulijoistakin oli kokemassa samaa. Tai ainakin hänellä oli kokemusta ja ymmärrystä jouluamarylliksen kasvattamisesta.

Suomea ristiinrastiin matkanneena hän tutustui uusiin ihmisiin ja paikkakuntiin. Hän saattoi lähettää ohjelmissaan terveisiä näille tutuilleen. Toisaalta hän sai yleisöltä suoraa palautetta, varsinkin ihailijoiltaan. Spontaanit kannustushuudot saattoivat kaikua ilmoille puistonpenkeille uupuneilta kansalaisilta aamuvarhaisella Taanilan matkatessa töihin Pasilaan.

Keskustele

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto