Gitte Enjala
Yle
Pekka Heiskanen on ukki kahdeksalle lapsenlapselle. Erityisen tärkeä ja läheinen hän on tyttärensä Jenni Heiskasen esikoiselle, 13-vuotiaalle Alille.
– Olin aika nuori kun Ali syntyi, enkä missään vakaassa parisuhteessa. Olisin ollut todella yksin Alin kanssa, ellei isäni Pekka olisi ottanut poikaa kuin omaksi lapsekseen, selittää Jenni.
Nyt ukki mahdollistaa Alin jääkiekko- ja salibandyharrastuksen toimimalla kuljettajana, huoltajana ja tukijoukkona.
– Jos ukki ei kuljettaisi mua harrastuksiin, en edes pelaisi lätkää. Lisäksi ukki tykkää olla meidän kaa ulkona ja tehdä ruokaa. Jos joku kaveri ei voi olla mun kanssa, mennään meidän pihalle ja ukki pelaa mun kanssa. Ukki on mulle tärkeä, ja siinä on kaikki aika kohdallaan, kertoo Ali.
Ukinmallli omalta isältä
Pekka-ukki uskoo saaneensa eväät ukkiuteen omalta isältään.
– Isä sanoi aikoinaan minulle, että älä koskaan kieltäydy ottamasta lasta syliin. Kun kysyin syytä, hän sanoi, että liian nopeasti tulee aika, jolloin lapsi ei enää syliin halua. Hän oli täysin oikeassa. Ehkä ukkina paikkaan nyt sitä kiirettä, mikä aikoinaan oli omien lasten kanssa, Pekka pohtii.
Tytär Jenni kuvailee isäänsä ukkina, joka ottaa kaikessa lapset huomioon.
– Jos lapset haluaa mäkiauton, niin ukki rakentaa niille mäkiauton. Lapset tietävät, että ukilta kannattaa pyytää, Jenni nauraa.
– Isä on myös persoonana sellainen, että kun ollaan lomalla ja hän leikkii meidän lasten kanssa uima-altaalla, niin magneetin lailla isä vetää puoleensa kaikki muutkin lapset. Hänessä on sellaista sympaattista karismaa, josta lapset tykkäävät.
Serkukset viihtyvät yhdessä
Pekalla ja hänen vaimollaan on kolme lasta, lapsenlapsia on kahdeksan ja yhdeksättä odotetaan. Pekan ja Memman kodista on tullut paikka, jossa serkukset tapaavat toisiaan.
– Ukkina olemisessa parasta on se, kun näkee näissä omissa lapsenlapsissa että heillä on kivaa, ja he viihtyvät toistensa kanssa. Ajattelen niin, että ei tarvitse olla mitään erikoista. Laitamme ruokaa, pelaamme jalkapalloa, katsomme telkkaria, luemme. Tärkeintä on yhdessäolo ja touhuaminen. Eletään hetkessä ja ollaan mukana, ei sen kummempaa.
Pekalta on välillä kyselty, että miten hän ehtii olla niin paljon lastenlasten kanssa.
– No sehän on niin, että en tapetoi asuntoa tai hio lattioita tai hoida niin paljon puutarhaa, vaan olen mieluummin lasten kanssa, hän selittää.
Puistoissa passiivisina hiekkalaatikon reunalla istuvia vanhempia ja isovanhempia Pekka rohkaisee osallistumaan leikkiin.
– Puistossa voi tehdä mitä vaan, vaikka oman temppuradan ja rohkaista omalla esimerkillään lasta liikkumaan. Kun Ali oli pienempi, teimme puistossa kaikkea minkä äidit sisällä kieltävät, kiipeilimme ja hypimme sydämen kyllyydestä.
Yllätyksenä kokkikurssi
Jenni halusi järjestää isälleen yllätyspäivän MHL:n avulla, koska arjessa kiittäminen helposti unohtuu.
– Jotenkin on niin tottunut siihen, että ukki kyllä auttaa ja ukki tekee ja vie. Hänen apunsa on kuitenkin korvaamatonta, ja haluan hänen tietävän, miten paljon häntä arvostamme.
Pekka uskoo, että heidän perheensä salaisuus on luottamus.
– Omat lapset luottavat siihen, että osaamme olla lasten kanssa, ja antavat meidän olla heidän kanssaan. Luulen, että moni isovanhempi ei saa olla lastenlasten kanssa niin paljon kuin haluaisi. Varmasti kaikki haluaisivat tehdä samaa kuin minä.
Katso jutun alusta löytyvältä videolta, miten MHL:n yllätyspäivä sujui.
Lisää ohjelmasta
