Hyppää pääsisältöön

Sisäistyneen intohimoista Shostaa

Frank Peter Zimmermannin ote Shostakovitshiin tuntuu henkilökohtaisesti koetulta. Pari vuotta Toisen maailmansodan päättymisen jälkeen sävelletyn Ensimmäisen viulukonserton aloittava yökuvaelma onnistuu olemaan yhtäaikaa sekä intensiivinen että yöllisen etäinen. Kadenssiin huipentuvan kolmannen osan Passacaglian kitkainen liike, hidas ja kalmaisen tanssi välittyy kaikessa traagisuudessaan. Kirsikkana kakussa Passacagliaa seuraavassa Burleski-finaalissa tuntuu kuin karhu olisi päässyt irti sirkuksesta laukkaamaan omaan mahtipontiseen voitonparaatiinsa.

cd-levyn kansi
cd-levyn kansi CD-levyt

Onnistumiseen saattaa vaikuttaa se, että Zimmermann esittää Ensimmäisen konserton säveltäjän käsikirjoituksesta mukaillen Shostakovitshin omia kaarituksia ja metronomilukemia teoksen kantaesittäjän, David Oistrahin muokkaaman edition sijaan.

Toisen viulukonserton myötä siirrytään Stalinin jälkeiseen aikaan 1960-luvun lopulle. Tunnelmaltaan tyynempi, Oistrahille sävelletty Toinen konsertto vuodelta 1967 toimii lyyrisen klassisena vastinkappaleena raa’an ekspressiiviselle Ensimmäiselle. Helpolla ei kuulijaa edelleenkään päästetä, ja sisäistynyt intensiteetti säilyy poikkeuksetta korkeana.

Soiton kvaliteetti on kauttaaltaan innostuneen hienostunutta, ja Alan Gilbertin Pohjois-Saksan radion Elbphilharmonie on hyvä kumppani Zimmermannille. Valitettavasti äänityksessä orkesteri on levitetty niin etäälle solistista, että tuntuu koomisesti siltä kuin solisti ja orkesteri olisivat eri tilassa. Solisti tuntuu olevan liiankin framilla, hieman tosin kuuntelulaitteistosta riippuen; yhdenlaisessa ympäristössä tunnelma hieman kärsii, toisenlaisessa Pohjois-Saksan radion tuottama sointi toimii erittäin hyvin.

Dmitri Shostakovitsh: Viulukonsertot nro 1 ja 2. - Frank Peter Zimmermann, viulu, Pohjois-Saksan radion Elbphilharmonie-orkesteri, joht. Alan Gilbert. (Bis, BIS-2247)

Kuuntele Uudet levyt 16.12.2016, toimittajana Ville Komppa.

  • KPKO:n iskevä juhlajulkaisu osoittaa orkesterin vahvuudet

    KPKO:n iskevä juhlajulkaisu osoittaa orkesterin vahvuudet

    Äänitysprojektien toteuttaminen pandemiaolosuhteissa ei useimmiten ole ihan suoraviivainen prosessi. Tämän sai omakohtaisesti todeta myös 50-vuotisjuhlavuottaan viettävä Keski-Pohjanmaan kamariorkesteri. Lykkäyksistä huolimatta saatiin ensimmäinen julkaisu uuden taiteellisen johtajan viulisti Malin Bromanin kanssa tehtyä.

  • Eero Hämeenniemen improvisaatioissa on luonnetta ja syvyyttä

    Hämeenniemen improvisaatioissa on luonnetta ja syvyyttä

    Säveltäjä Eero Hämeenniemen (s. 1951) itsenäisen ajattelun tulokset ovat viime vuosikymmenten aikana löytäneet muotonsa niin soivassa ja kuin kirjallisessakin muodossa. Tällä kertaa puhuu muusikko Hämeenniemi, jonka pianoimprovisaatiot heijastelevat muun muassa jazz-, gospel-, barokki- ja karnaattista musiikkia.

  • Laulu-Miehet tulkitsevat Melartinia tulisesti

    Laulu-Miehet tulkitsevat Melartinia tulisesti

    Säveltäjä Erkki Melartinin (1875–1937) musiikkia ei äänitteillä tai konsertiohjelmistoissa liian usein vastaan tule. Tämä on tietysti harmillista, koska Melartinin herkkävireistä äänistöä kuulisi mielellään enemmänkin. Melartin hehkui etenkin orkesterisäveltäjänä, mutta muutakin kiinnostavaa hänen tuotannostaan löytyy.

  • Seitakuoro juhlii ensitaltoinneilla

    Seitakuoro juhlistaa neljällä uudella ensitaltoinnilla

    Rovaniemellä toimiva Seitakuoro on yksi pohjoisen tärkeistä kulttuuritoimijoista ja lappilaisen identiteetin ylläpitäjistä. Kadri Joametsin johtaman kokoonpanon uusin julkaisu huipentaa kymmenen vuotta sitten alkaneen Lappi-trilogian. Edeltävillä levyillä soi pääosin vuosien varrella kuoron konserteissa tutuksi tullut ohjelmisto.