Hyppää pääsisältöön

Jenni Kokander: ”Mulla on kuusikymppisen miehen musiikkimaku”

Näyttelijä ja koomikko Jenni Kokander on se ärsyttävä tyyppi, joka haluaa juhlissa soittaa muille kaikki suosikkikappaleensa – tai ainakin niiden alkutahdit. Voimabiisinsä hän kuitenkin soittaa kokonaan.

Jenni Kokander on teeveestä tuttu viihdyttäjä. Hänet on nähty niin hittikomedioissa, suursuosikki Putouksessa kuin nimikkosarjassaan Kuka kutsui Kokanderin?, jossa hän tutustui erilaisten perheiden arkeen ja tutustutti katsojat myös oman perheensä hurmaavankaoottiseen hulabaloohon.

Kotonaan Helsingin Puistolassa, villasukat jalassa ja tunnelmavalot taustalla, kahden lapsen äiti kertoo boheemista, viinin- ja tupakansavunhuuruisesta musiikkimaustaan. Retrovinyylisoittimen äärellä viihdyttäjä vakavoituu ja herkistyy.

Kokanderin voimabiisi on itkettävä ja seksikäs, mutta samalla kuin kuusikymppisen miehen levyhyllystä napattu. Yhdistelmä voisi viitata siihen, ettei kappale kenties ole peräisin aivan tuoreimmilta hittilistoilta. Kun Kokander laittaa kuulokkeet korvilleen hän ei malta olla hiukan hyräilemättäkin voimabiisiään – joko tunnistat?

Teksti: Janne Flinkkilä

Katso, mikä on Jenni Kokanderin voimabiisi!

Van Morrisonin Moondance pysäyttää olennaisten asioiden äärelle”

Well, I want to make love to you tonight / I can't wait 'til the morning has come”. Tähän säepariin Jenni Kokander viittasi, kun hän kuvaili voimabiisinsä liittyvän sellaiseen seksiin, ”jota jotkut kutsuvat jopa rakasteluksi”.

Kokanderin voimabiisi on Van Morrisonin seesteisen intensiivinen Moondance. Kun ruuhkavuosiaan elävä freelancer hiljenee sen äärelle, kappale voimauttaa nimenomaan herättämällään syvällä rauhan tunteella.

”Usein päässäni on hirveästi asioita, joita pitää prosessoida ja kehittää, alitajunta tekee koko ajan matkaa johonkin. Mutta tämä biisi pysäyttää olennaisten asioiden äärelle”, hän sanoo.

Jenni Kokanderilla on ollut myös brittipopkausi oasiksineen päivineen, mutta Van Morrison on artisti, jonka luo hän palaa aina uudelleen. Isänsä musiikkimaun perinyt näyttelijä muistelee, että Moondance oli ensimmäinen kappale, jonka hän lapsena itse valitsi suosikikseen.

Van Morrison on pohjoisirlantilainen laulaja-lauluntekijä, jonka kolmannen sooloalbumin nimibiisi Moondance on. Levy julkaistiin kymmenen vuotta ennen Kokanderin syntymää, vuonna 1970. Mystisissä ja meditatiivisissa vesissä viihtyneen Morrisonin soolouralla Moondance oli ensimmäinen albumi, joka oli menestys niin taiteellisesti kuin kaupallisesti.

Morrison on itse kuvaillut biisiä ”hienostuneeksi” – kappaleeksi, jonka Frank Sinatra olisi voinut esittää. Monet muut ovat kuvailleet sitä ”kuumaksi”. Moondancen jazzahtava tunnelma, tunnistettava huiluosuus ja intohimoisen romanttinen teksti ovat tehneet siitä ajattoman klassikon ja monen nuorenparin häätanssisuosikin.

Jenni Kokanderin kokoamalla Voimabiisi-soittolistalla Van Morrisonin musiikki solahtaa vaivattomasti muiden kitararockin klassikoiden joukkoon. Jakson ensimmäisessä osassa Kokander sanoi, että hänellä on kuusikymppisen miehen musiikkimaku. Soittolistan perusteella se on helppo uskoa: vaikka Kokander on elänyt teini-ikänsä kiihkeimpien brittipop- ja grungevuosien keskellä, pohjimmiltaan hän on selkeästi classic rock -naisia.

Ohjaus: Ville Malja
Käsikirjoitus: Janne Flinkkilä
Kuvaus: Juliana Kontinen ja Ville Malja
Editointi: Juliana Kontinen
Äänitys ja äänten jälkikäsittely: Taneli Suoranta
Ohjelmatunnus: Ville Malja
Grafiikat: Anssi Nordberg
Tunnusmusiikki: Antti Majuri / Secret Flat
Esittelytekstit: Sirje Niitepõld
Kuvausjärjestelyt: Lissu Kirves
Värimäärittely: Veikko Ruuskanen / Toast Post

Konsepti ja tuotanto: Kulttuurituotanto Creat osk 2016

  • Saha ja Puu ja dueton voima

    Monna Kamu ja Iris Mattila Levylautakunnassa

    Nahkeaa pulssia ja villiä viulistia tarjottiin viikon Levylautakunnassa, jossa uutuuslevyjä kuuntelemassa olivat pianisti ja laulaja Monna Kamu, musiikkitoimittaja 'emerita' Iris Mattila ja rocketsivän hommia aloittava Kalevi Pollari. Pisteet ja kommentteja 1.

  • Sami Yaffa: Kuppikunnissa kiehuu, mikä avuksi?

    Kaksi pappia ja paholainen perustivat festivaalin

    Kahden papin ja paholaisen alulle panema Riosucion ystävyysfestivaali Kolumbiassa voisi toimia innoittavana esimerkkinä muulle maailmalle harmonisesta yhteiselosta, kirjoittaa Sami Yaffa. Samin Sound Tracker -kolumnit ilmestyvät viikoittain sarjan kolmannen kauden jaksojen myötä.

  • Mitä tyyliä musiikkini edustaa? Avaruusromua 21.1.2018

    Yhteisiä päämääriä, tunteita, ajatuksia ja dialogia.

    ”En ole tähän päivään mennessä osannut vastata tuohon kysymykseen”, sanoo säveltäjä ja basisti Lauri Porra. ”Musiikkityylistä tai sen lähtökohdista riippumatta kaikkien musiikintekijöiden päämäärä on sama”, hän toteaa. Rumpali Olavi Louhivuori puolestaan kertoo musiikin vievän hyvinkin yllättäviin paikkoihin. Avaruusromussa käydään yllättävissä paikoissa ja kuunnellaan yhteisiä päämääriä: tunteita, ajatuksia ja dialogia kuuntelijan kanssa. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Elsa Saisio ja Mikko 'Peltsi' Peltola viikon hittiä etsimässä

    Levylautakunnassa Elsa Saisio ja Mikko 'Peltsi' Peltola

    Tulkinnan voimaa ja räjähtävää energiaa odottivat uutuuslevyiltä viikon vieraat, uutta Kaikki oikein -elokuvaa tähdittävä näyttelijä Elsa Saisio ja tv-tähti, Lappia tunnetuksi tekevä Mikko 'Peltsi' Peltola sekä musiikkitoimittaja Pekka Laine. Tulos ja kommentteja 1.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

  • 2018 on ihmiskunnan historian kiinnostavin vuosi

    Tutkimusmatkalle pääsee mukaan pysymällä hengissä!

    Ikinä ennen ei ole ollut näin hykerryttävän kiinnostavaa aikaa olla elossa - koska tiede! Tekniikan kehitys tapahtuu nopeammin kuin koskaan ja tutkimusmatkalle pääsee mukaan vain pysymällä hengissä, kirjoittaa biotekniikan tohtori Lauri Reuter blogissaan. Koko tammikuu on listattu viime vuoden saavutuksia ja maalailtu trendejä seuraavalle.

  • Synkin hetki kuvaa Britannian kohtalonhetkiä – Yksi kohtaus melkein pilaa Churchill-elokuvan

    Synkin hetki (Darkest Hour) luottaa populismiin

    Dunkirkin eli Dunkerquen evakuointioperaatio Dynamo on Britannialle samaa kuin meille talvisota, häviön partaalta koko valtakunnan pelastanut onnistunut myyttinen sotaoperaatio, josta tehdään yhä uudestaan elokuva. Juuri nyt Brexitin ollessa kuuma neuvottelukysymys yleisöjä lämmittelee Synkin hetki (Darkest Hour), jossa Winston Churchill pelastaa Britannian. Mutta antaako elokuva Churchillista oikean kuvan?