Facebook, Google ja lähes kaikki muut isot tekijät ohjaavat käyttäjiään sellaisten tietojen ja mielipiteiden äärelle, josta he olettavat heidän pitävän.

Suosittelualgoritmit keräävät meistä dataa ja päättelevät mitä meille kannattaa näyttää. Yksinkertaisimmillaan algoritmi on uutissivuston luetuimmat-listaus, monimutkaisimmillaan satojen muuttujien järjestelmiä, joissa muun muassa tarkkaillaan kenen kanssa olemme tekemisissä, millaisista sivuista ja postauksista tykkäämme, ja mistä ystäväpiirimme pitää.

Systeemin hyvä puoli on se, että se karsii turhaa informaatiota pois, huono puoli on se, että se karsii myös oleellista tietoa.

Ilmiöstä kirjan kirjoittanut internetaktivisti Eli Pariser kutsuu asiaa suodatuskuplaksi.

Poliittisesti aktiivinen Pariser huolestui kun hänen Facebookin uutisvirrastaan alkoi kadota konservatiivien ystävien postaukset. Kävi ilmi, että Facebookin algoritmit tarkkailivat, mitä linkkejä hän oli klikkaillut, ja alkoivat sen jälkeen suodattaa uutisvirran sisältöä miellyttääkseen Pariseria. Samanlaiset koodit ohjaavat meidän kaikkien somevirtoja ja median käyttöä.

Muun muassa Facebook, Instagram, Twitter, Spotify, Netflix, Yle Areena ja Google nojaavat vahvasti algoritmien käyttöön. Jokaisella on oma tapansa hyödyntää käyttäjistä kerättyä tietoa.

Alla olevassa videossa käydään läpi miten Facebook, Spotify ja Yle Areena käyttävät algoritmeja. Miten ja miksi tiettyjä sisältöjä nostetaan.

Aivotutkija Kiti Müller haluaisi altistaa ihmiset mahdollisimman varhain monenlaiselle tiedolle. Hän katsoo, että jos ristiriitaiseen tietoon ei totu nuorena, se alkaa aikuisena ahdistaa.

Müller on ollut mukana Aalto-yliopiston, Helsingin yliopiston ja Työterveyslaitoksen yhteisessä Tiedon vallankumous -hankkeessa, jonka päämäärä on saada monipuolista tietoa kaikkien ulottuville.

Informaatiokuplalla on suotuisat kehittymisolosuhteet, koska me ihmiset olemme lähtökohtaisesti taipuvaisia puoltamaan ennakkokäsityksiämme tukevaa informaatiota. Tieteessä tätä sanotaan vahvistusvinoumaksi.

"Tutkimukset ovat osoittaneet, että vaikka suurin osa ihmisistä vastaanottaa informaatiota, joka sopii heidän mielipiteilleen, niin vastakkaiset mielipiteet vähentävät ennakkoluuloja ja vahvistavat luovaa ajattelua", sanoo liiketalouspsykologian professori Tomas Chamorro-Premuzic.

Ja jatkaa: "Joten on ironista, että hakukoneiden käytön yleistyminen ja suosittelualgoritmit mitä luultavimmin lisäävät tietämättömyyttä kuin tietoa."

Google-haku on osaksi personoitu

Googlen hakukoneen tuloksiin vaikuttavat sivujen suosion ja tiedon täsmällisyyden lisäksi myös käyttäjän tiedot.

Google ei kerro tarkkoja tietoja algoritmeistaan. Ulkopuolisten tutkimusten mukaan tuloksiin vaikuttavat mm. hakuhistoriasi, selaimesi, mahdolliset gmail-viestisi, sekä sijaintisi. Usein oletetaan, että universaalisti tärkeimmät ja oleellisimmat tiedot löytyvät hakutulosten kärjestä, mutta todellisuudessa kärjessä ovat juuri kyseiselle käyttäjälle algoritmin arvelevat oleellisemmat tulokset. Standardoitua hakutulosta ei enää ole olemassa.

Eli Pariser kertoo pitämässään Ted-puheessa esimerkin.

Hän pyysi kahta ystäväänsä tekemään Egyptin kansannousun jälkimainingeissa haun "Egypt". Toinen ystävistä sai tulokseksi uutisia mielenosoituksista, toinen yleistietoa ja linkkejä matkailuaiheisille sivuille.

Algoritmien vaikutusta on vaikeaa arvioida, sillä emme tiedä, millä perusteilla meitä ohjataan tiedon pariin. Datan suodattaminen tapahtuu piilossa. Suuret monikansalliset yhtiöt eivät paljasta liikesalaisuuksiksi luokittelemiaan algoritmejaan.

Myös sosiaalisen median informaatiokuplaa on hankalaa huomata, sillä tiedon ja käyttäjän välissä on algoritmien lisäksi sisältöjä jakavat ja suosittelevat kaverit.

Kavereiden kautta tiedot ja mielipiteet siirtyvät luontevasti, joten dataa taustalla jauhavat algoritmit unohtuvat helposti.

"Olemme teknologiayritys, emme mediafirma", on Facebookin perustaja Mark Zuckerberg toistanut useaan kertaan viimeisten vuosien aikana.

Mutta vaikka Zuckerberg ei pidä Facebookia mediana, niin sen rooli tiedonvälityksessä on merkittävä. Tuoreen tutkimuksen mukaan lähes puolet amerikkalaisista aikuisista näkevät uutisensa ensisijassa Facebookissa.

Facebookia on arvosteltu siitä, että suosittelujen painottaminen perustuu käyttäjien tykkäyksiin “oikeiden tärkeiden uutisten” sijasta. Zuckerberg on vedonnut käyttäjien palvelemiseen.

"Juuri nyt etupihallasi kuoleva orava saattaa olla sinulle oleellisempi tapahtuma kuin Afrikassa kuolevat ihmiset", on Zuckerberg perustellut suosittelualgoritmeja.

Kyllä, kotipihan tapahtumat voivat tuntua Afrikan tapahtumia mielenkiintoisemmilta, mutta onko silti järkevää ulkoistaa oleellisuuden arvioiminen koneille?

Kuka määrittelee, mikä on tärkeeä?

Kukaan tuskin pystyy määrittelemään mikä on kaikille relevanttia ja tärkeää tietoa, mutta suurin osa lienee samoilla linjoilla siitä, että vastakkaisille mielipiteille altistuminen, väittelyihin osallistuminen ja monipuolisten näkökulmien ymmärtäminen ovat maailmankuvan tärkeitä rakennuspalikoita.

Netissä on niin paljon informaatiota, että jonkinlainen esivalinta ja arvottaminen on lähes välttämätöntä, jotta pääsemme oleellisen tiedon äärelle.

Algoritmit sisältävät paljon koodia, keräävät runsaasti dataa ja analysoivat sitä tehokkaasti, mutta ne ovat ihmisten kehittämiä ja sisältävät hyvin paljon inhimillisiä valintoja. Näistä valinnoista emme tiedä juuri mitään.

Algoritmien avoimuutta on alettu kyseenalaistaa jo monella tavalla. Muun muassa Saksan liittokansleri Angela Merkel on vaatinut läpinäkyvyyttä mediajättiläisten algoritmien käyttöön.

On vaikeaa kaivata jotain minkä olemassaolosta ei tiedä. Jos näemme ja koemme asiat, tapahtumat ja jopa faktat vain tietynlaisesta näkökulmasta, niin mistä uudet ajatukset ja ideat tulevat?

Ford-autotehtaan perustaja ja maailman mullistaneen T-Ford-automallin isä Henry Ford on sanottu kiteyttäneen uusien ideoiden ja luutuneiden ajatusten eron näin:

"Jos olisin kysynyt ihmisiltä mitä he haluavat, he olisivat vastanneet: nopeampia hevosia."