Eve Mantu
Yle
Rohkaiseva viesti joulupuurtajalle: laiska pyjamajoulu on ehkä sittenkin paras tapa viettää keskitalven pimeintä aikaa. MHL:n joulukyselyyn vastanneet toivovat rentoa yhdessäoloa, aikatauluttomuutta ja lempiruokia pakkoruokien sijaan.
Aina joltakin käryää hihat.
Tähän tiivistyy monen joulu. Kun kysyimme, mikä sinulta on mennyt joskus jouluna pilalle, yleisin vastaus (56%) oli tunnelma.
Mikä joulun sitten pilaa? Mistä kireäleukainen suorittamisen tunnelma syntyy?
– Kiire...äkkiä nyt se joulupuuro naamaan ja anoppilaan... sitten pitää tehdä se ja se ennen kun Pukki tulee... Saunaan nyt nopeasti Te ja sit Te ja tuo ja tuo pitää viimeistellä ja nyt unohtui Tämä ja Tämä. Yleinen häslinki ja sähellys.
– Säätäminen viime hetkiin asti. Jouluun aikaa reilu viikko eikä vieläkään tiedetä missä ollaan. Jos ehdotan että ollaan minun äidillä niin mies ei tykkää ja jos mies ehdottaa että ollaan kotona niin minua ahdistaa kun pitää saada koti siivottua että sen minun äidin ja muita sukulaisia voi sitten pyytää tänne. Tämä on jokajouluinen "perinne", meidän ja siskon perheen sekä eronneiden vanhempiemme yhteensovittaminen että kuka on ja missä. Toisaalta on hyvä kun ei ole mitään sovittua järjestelyä koska lomien pituus vaihtelee mutta kyllähän se helpottaisi kun olisi selkeä kierto että nyt tehdään näin.
Äkkiä puuro naamaan! Äkkiä saunaan! Äkkiä anoppilaan!
Suvun tahtiin hölkättävä ohjelmallinen jumppa tarkoittaa pahimmillaan sitä, että suurin osa kallisarvoisista lomapäivistä vietetään ahtaasti autossa, jossakin mummoloiden välisellä pimeällä ja loputtomalla tieosuudella.
Pakkojoulusta sukulaisissa luopuisi moni, mutta isovanhempien kiristyskeinot ovat monenlaiset. Kun lapsiperhe ehdottaa, että tällä kertaa voisimme jäädä ihan kotioloihin, huokaillaan toisessa päässä valokuitua: “Oivoi, kun se kallis joulupukkikin tuli jo tilattua ja itse tehdyt laatikot odottavat pakastimessa.”
Syyllistetyt perheenisät ja -äidit alistuvat painostuksen alle, ja jälleen vietetään yksi joulu hampaita kiristellen.
– Äitini ja aviomieheni eivät tule toimeen keskenään muutenkaan, ja he ovat luoneet uusiksi perinteiksi jouluna ja juhannuksena riitelemisen. Mieheni ei haluaisi edes viettää perinteistä joulua, ja hän sitten osoittaa mieltään jos hänet "pakotetaan" anoppilaan missä on vietetty tunnelmallista, perinteistä suomalaista joulua lapsuudestani asti. Kun häneltä kysytään hyvissä ajoin ruoka- ja muita toiveita, ei hänellä ole mitään omia ehdotuksia. Äitini taas heittäytyy marttyyriksi heti, kun erimielisyyksiä ilmenee. Välillä olemme olleet ulkomaanmatkalla jouluna (mieheni toiveesta), välillä mies on lähtenyt jouluaattona syömään pizzeriaan, toisinaan poistunut ovet paukkuen. Tänäkin vuonna odotukseni ovat matalalla, olisi hirveän kiva jos kukaan ei itke.
Yhden mummola on toisen anoppila.
Lapsille sukuloiminen on useimmiten kivaa, koska he eivät osaa lukea kaikkia sosiaalisia koodeja. Serkukset saattavat tyytyväisinä leikkiä keskenään, vaikka vanhemmat sinkoilisivat ympäriinsä kireinä kuin viulunkielet.
Kas, kun yhden mummola on toisen anoppila.
Teennäisen ja käskyttävän anopin huushollia välttääkseen jotkut ovat kuulemma turvautuneet jopa norohuijaukseen. Vihjaus perhettä kiertävästä oksennustaudista saattaakin olla se ainoa turvavälin tarjoava pelote, jonka suojassa voidaan ihan olla vaan omalla porukalla.
– Äitini on aina ollut kauhea joulusuorittaja joka ei anna mennä auttamaan kun on "tiellä" keittiössä mutta huokailee kovaan ääneen kuinka väsynyt on, miten paljon on tehnyt ja kaiken YKSIN. Tällä hän oikeuttaa sen että joulun pitää mennä hänen suunnitelman mukaan eikä katso hyvällä jos joku esimerkiksi istuu väärällä paikalla ruokapöydässä. Superärsyttävää ja pilaa oman juhlamieleni täysin!
Jouluriita saadaan toki usein aikaan ihan oman perheen voiminkin.
Eräs vastaaja tiivistää joulun psykofyysiset haasteet osuvasti: Joutuu olemaan perheen kesken 24/7 koko joulun ja viimeistään Tapanin päivänä jompi kumpi vanhemmista "romahtaa" ja toteaa että "saatana joulu on persiistä".
Olen itse se takakireä suorittaja.
Yllättävän moni MHL:n kyselyyn vastanneista uskalsi tunnustaa olevansa itse se jouluilon tappaja. Kun kysyimme, kenen takia menetät jouluna hermosi, 30% tunnusti hermostuvansa itseensä eniten. Tämä oli toisiksi suosituin vastaus, heti kaupassa tuuppivien asiakkaiden jälkeen (46%). Minä itse ärsyttää jopa enemmän kuin riehuvat pikkulapset (18%)!
– Alan itse vaatia täydellisyyttä siivouksessa enkä ymmärrä lopettaa ja alkaa rentoutua ajoissa. Ja kun olen itse takakireä, koko tunnelma menee kamalaksi.
– Olen itse se takakireä suorittaja, jolle joulu on ladattu täyteen odotuksia ja tavoitteita, jotka eivät edes voi toteutua. Tavoittelen jouluidylliä, jota ei ollut koskaan (tai ehkä joskus harvoin) lapsenakaan. Pettymyksen karvas maku suussa. Tänäkin jouluna meille tulee onneksi siivooja ja menemme toisten pöytiin, muuten varmasti sulkeutuisin makkariin ulvomaan viimeistään aattoiltana.
Marja Hintikka Liven haastatteleman joulupukin mukaan jo ovelta näkee, viihtyvätkö tämän perheen joulussa lapset vai aikuiset. Valitettavan moni kyselyyn vastanneista suree viinanhuuruisia jouluja.
Sukulaisten liiallinen alkoholinkäyttö ja sen mukanaan tuomat lieveilmiöt, kuten hölmöt puheet ja jurotus sekä muu epäkohtelias käytös tuovat ikävän olon ja hajottavat perheitä.
– Minun vanhempani ihmettelevät ja loukkaantuvat joka vuosi, kun emme halua viettää heidän kanssaan aattoa. Kerran oltiin ja enää ei mennä. Äiti juo, enkä kestä häntä humalassa. Silloin hän haastaa riitaa, haukkuu minut pystyyn, sammaltaa ja lopulta sammuu. Enkä todellakaan halua näkyä lasteni silmille.
Toistaiseksi olemme ratkaisseet ongelman viettämällä joulun miehen sukulaisten kanssa, mutta vuosi vuodelta on vaikeampaa perustella miksi taas on muiden vuoro.
En tiedä onko pahinta se että äiti syyllistää vai se että isällä on paha mieli. Isä on minulle äärettömän rakas ja hänen kanssaan haluaisin joulun viettää. Mutta äiti tekee siitä mahdotonta. En halua jouluna kuulla kuinka kasvatan lapsia väärin, pukeudun väärin, teen vääriä töitä, harrastan vääriä asioita, puhun väärin ja olen väärin. Samalla kuitenkin vien lapsilta mahdollisuuden kurkkia papan kanssa ikkunoista joko joulupukki tulee, käydä pulkkamäessä ja syödä mummon jouluruokia. Ja tietysti sisarukseni ovat joulun kotona myös, ja heitä ikävöin joka vuosi. Tämän rinnalla on lahjastressit ja pukkipaniikit melko pieniä.
Joulukyselyyn tuli tuskaisten tilitysten vastapainoksi myös autuaallisia onnenhuokauksia. Vastaajilla on paljon viisautta joulun rauhoittamisessa ja takakireän tunnelman ennaltaehkäisyssä.
– Tehdään kaikki valmiiksi ennen aattoa klo 12, sen jälkeen ihana vapaus herkkujen, perheen, ajankäytön suhteen vähintään 3-4 vrk. Emme tee MITÄÄN, emme mene mihinkään (paitsi kävelylle ja pulkkamäkeen jos huvittaa), mutta tunne leijailusta ihanassa täyteyden vaatimuksettomuudessa, kun meidän ei tarvitse kuin korkeintaan kantaa ruoat pöytään ja pois ja lisätä kynttilöitä palaneiden tilalle.
Leijailua ihanassa vaatimuksettomuudessa.
Tässä MHL:n kyselyyn vastanneiden suomalaisten lapsiperheiden parhaat vinkit oikeasti ihanaan jouluun:
- Haetaan ja koristellaan kuusi jo reilusti ennen joulua.
- Syödään lempiruokia, vaikka linssikeittoa, jos niin tekee mieli.
- Hipsitään yöpuvuissa aatosta tapaniin.
- Mennään koko perhe yhdessä pulkkamäkeen tai vaikka keilaamaan.
- Pelataan lautapelejä koko perheen voimin.
- Aamupalan jälkeen silmät ristissä saunaan ja saunan jälkeen joulupuuroa.
- Jouluaattoiltana levitetään sohva ja nukutaankin olohuoneessa. Lapset saavat valvoa pitkään ja herätä joulupäivänä joulukuusen ja avattujen lahjojensa keskeltä.
Oma koti on monelle vastaajalle se paikka, jossa joulu tuntuu parhaalta. Kotijoulun puolustajien mielestä lapsetkin nukkuvat paremmin kotona.
– Itse saa lasten nukkuessa syödä salaa miljoona suklaakonvehtia ja katsoa miehen kanssa elokuvia myöhään yöhön, ah parhautta!!
Parisuhteelle joulu voi olla ankara kiirastuli, mutta jos takakireydestä ja kiireestä onnistutaan irrottautumaan, myös yhteen käpertymisen kulta-aikaa:
– Avaamme lahjamme kahdestaan kumppanin kanssa lasten jo mentyä nukkumaan kynttilän valossa.
– Ostamme mieheni kanssa "tuhmat" lahjat toisillemme, jotka avaamme lasten mentyä nukkumaan.
Lisää ohjelmasta
