Lastensaantiin ei tarvita parisuhdetta, mutta voiko ystävyys olla hyvä perusta vanhemmuudelle? Sami potee vauvakuumetta ja Emma pohtii, mitä eroa on hyvällä ystävällä ja hyvällä vanhemmalla.
Miltä näyttää tavallinen perhe? Vastaus tähän kysymykseen on muuttunut järisyttävästi viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana. Kahden vastakkaista sukupuolta olevan aikuisen ja heidän geneettisesti yhteisten lastensa muodostama ydinperhemalli on saanut rinnalleen monta muuta mallia, jotka kuvaavat suomalaisten kotien tosielämää monesti vanhaa mallia paremmin.
Monikulttuuriset uusperheet, sijaisperheet, sateenkaari- ja apilaperheet perustuvat kaikki perheen määrittelyn malliin, jossa perheen kulmakiviä ovat rakastavat vanhemmat sukupuoleen tai lukumäärään katsomatta. Kaikki näistäkään perheistä eivät silti perustu parisuhteelle.
Sitä sanotaan, että kylä kasvattaa.
Kun lastensaanti parisuhteessa ei syystä tai toisesta ole mahdollista, vanhemmuuskumppanuus on yksi harkittavista vaihtoehdoista. Vanhemmuuskumppanuus on yleisimmin osa apilaperhettä, jossa lapsen tai lasten vanhemmuus jakautuu kahden perheyksikön, esimerkiksi miesparin ja naisparin välille. Vanhemmuskumppanuutta harkitakseen ei kuitenkaan tarvitse kuulua sukupuoli- tai seksuaalivähemmistöön.
Monelle suomalaiselle lapset jäävät iän karttuessa haaveeksi, kun sopivaa parisuhdetta ei löydy. Syntyvyys on ollut Suomessa laskussa viiden vuoden ajan, ja oli vuonna 2015 alimmalla tasolla sitten vuoden 1987. Väestöliitön 2015 perhebarometrin mukaan lapsettomista 35–45-vuotiaista naisista ja miehistä lähes 60 prosenttia ei enää aio hankkia lapsia. Sopivan kumppanin puuttuminen on tärkein syy siirtää tai luopua lastenhankinnasta 40 prosentille barometrin kyselyyn vastanneista. Esimerkiksi taloudelliset, työhön tai uraan liittyvät syyt ovat ratkaisevia vain 10 prosentille.
Samalla, kun yhteiskunta muuttuu yhä suopeammaksi tavallisten monenkirjavien perheiden todellisuudelle, yhä useampi suomalainen sulkee lastensaannin elämästään parisuhteen puuttumisen takia. Voisiko vanhemmuuskumppanuus olla kiinnostava vaihtoehto joillekin heistä?
Vieraiden esittelyt
Anna Rotkirch, Väestöliiton perhetutkija
Anna Rotkirch toimii Väestöliitossa perhetutkijana ja Väestöntutkimuslaitoksen johtajana. Hän tutkii muun muassa sukupolvien välistä vuorovaikutusta, ystävyyttä ja lastenhankintaan liittyviä toiveita ja rajoituksia.
Isabella Anderson, äiti ja vanhemmuuskumppani
Isabella Anderson on äiti ja vanhemmuuskumppani perheessä, johon kuuluu kolme rakastavaa vanhempaa.
Sonja Koski, apinatutkija
Sonja Koski on podcastin vakiovieras ja Suomen ainut kädellisten tutkija. Hän työskentelee Helsingin yliopiston huippuyksikössä vertailevan psykologian, käyttäytymisbiologian ja evolutiivisen antropologian parissa. Koski tekee tutkimusta empatian evoluutiosta tarkastelemalla sitä ihmisvauvoilla ja aikuisilla marmosettiapinoilla. Lisäksi hän tutkii kädellisten, erityisesti simpanssien ja marmosettien, persoonallisuutta ja sosiaalista vuorovaikutusta.
Jaksossa vierailee äänenä Jari Aula.
Ystäväkirjeessä Kasper Strömman lukee kirjeensä lapselleen ystävänä.
