Hyppää pääsisältöön

Otso kantokorpi: ”Ne halaa meitin!”

otso kantokorpi
otso kantokorpi Kuva: Jyrki Valkama Otso Kantokorpi

Yksi ensi vuoden taidekeskusteluista on jo varma. Kiasma järjestää kansainvälisen nykytaiteen suurkatsauksen, joka kantaa nimeä Ars. Kaikkineen Ars-näyttelyitä on vuodesta 1961 järjestetty yhdeksän.

ARS17-näyttelyn teemana on ”globaali digitaalinen murros, jonka vaikutukset näkyvät kulttuurissa, taloudessa sekä ihmisten identiteetissä ja käyttäytymisessä”.

Näin Kiasma itse digiloikastaan:

”Yksi näyttelyn keskeisimmistä kysymyksistä on, miten taiteilijat ovat kohdanneet tämän kaikkia koskettavan muutoksen. Taide ottaa edelläkävijän roolin myös digitaalisen kulttuurin murroksessa.
Nykytaide on riippuvainen digivallankumouksesta, mutta myös kyseenalaistaa sen vaikutuksen ja auttaa meitä jäsentämään ympäröivää maailmaa. Verkon käyttö koukuttaa ja vaikuttaa: kuinka rajusti digitalisoituminen ja sosiaalisen median muodot ovat muuttaneet todellisuuskuvaamme?”

Kiasma haluaa siis olla mukana prosessissa, jossa kehityskulkuja myös kyseenalaistetaan. Tämä onkin yksi taidemuseon tehtävistä, ja näyttelystä tulee varmaan kiinnostava. Mukana on paljon taiteilijoita, jotka eivät ole nielleet tätä ns. postinternetaikaa ihan purematta. Osa heistä voidaan määritellä haktivisteiksi eli verkoissa toimiviksi aktivisteiksi. He käyvät taistelua muun muassa kansainvälisiä ohjelmistojättejä ja niiden yhdenmukaistavia monopolipyrkimyksiä vastaan.

Kiasma itse tuntuu kuitenkin nielleen purematta näyttelylle luomansa kontekstin. Viime viikolla se nimittäin ylpeänä tiedotti, että pääyhteistyökumppani on ohjelmistojätti Microsoft, joka on tullut kuuluisaksi muun muassa lukuisista oikeudenkäynneistä. Ne ovat usein koskeneet määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä.

Sota tietoverkoista on raakaa, mutta keinot eivät ole kuin Tuntemattomassa sotilaassa, jossa tankit jyräsivät. Nyt halataan ensin. Microsoft on tullut tunnetuksi strategiastaan, jonka voisi hieman kieli poskella kääntää: ”Halaa, laajenna ja tapa sukupuuttoon”. Tiivistetysti kyse on siitä, että ohjelmistokehittelyssä tehdään ensin yleisten standardien tai kilpailevien tuotteiden kanssa yhteensopivia tuotteita, joita sitten laajennetaan niin, että kilpailevat tuotteet tai ”yksinkertaisemmat” standardit eivät enää olekaan yhteensopivia. Laajennuksista tulee näin faktisesti uusia standardeja, jotka marginalisoivat ja tappavat pienemmät kilpailijat.

Yksi taiteen keskeisistä tehtävistä tuntuu olevan tällaiselle täysin vastakkaista.

Taistelu tuottaa sen, että me tavalliset kuluttajat joudumme enenevässä määrin joko ähkimään outojen yhteensovittamisongelmien kanssa tai sitten vain kädet pystyssä mukautumaan uusiin standardeihin. Saatamme valinnoissamme tietämättämme sitoutua johonkin, jonka tuottamia ennakoimattomia ongelmia vastaan on vaikea kamppailla. Rahallahan siitä sitten lopuksi selviää.

Yksi taiteen keskeisistä tehtävistä tuntuu olevan tällaiselle täysin vastakkaista. Taide on avointa ja vapaata. Taide etsii vaihtoehtoisia tapoja kokea, ymmärtää ja rakentaa yhteistä maailmaamme. Taide on yleensä heikomman puolella. Tällaista taidetta tulemme Ars17-näyttelyssä näkemään. Siksi onkin irvokasta, että yhteistyökumppania valitessaan näyttelyn järjestäjä on asettunut selkeästi vahvemman puolelle.

Kiasman yhteistyökuvio on herättänyt somessa keskustelua, jossa ristiriita on noussut esiin. Esimerkiksi mediataiteilija ja -tutkija Minna Tarkka näkee tilanteen ”paradoksaalisena”. Hänen mukaansa ”Microsoft on netin commons-kulttuurin pitkäaikaisimpia vastustajia ja ainakin haktivisti-taiteilijoille viimeinen brändi, jonka lipun alle mennään.” Väitöstutkimusta parhaillaan tekevän Tarkan kollegan Merja Puustisen mukaan globaaleilla markkinoilla lähes monopoliasemassa olevan yksityiseen voitontavoitteluun sitoutuneen korporaation ”saaminen” Kiasman sponsoriksi on ”sarkasmin huippu”.

Vaikka olenkin sitä mieltä, että kansallisen kulttuurilaitoksen rahoitus tulisi voida järjestää sponsoreista riippumattomana, ymmärrän hyvin sen, että suurprojektien mahdollistaminen vaatii nykyään yritysyhteistyötä. Kumppanin etsimisessä tulisi kuitenkin olla tarkempi. Microsoft on taitava strategi, ja se on keksinyt jo lukuisia tapoja uida sisään Kiasmaan, syleillä sitä ja yleisöä omine keinoineen. Se on tuomassa Kiasmaan työpajoja ja tapahtumia. Omien sanojensa mukaan se ”tarjoaa museokävijöille ainutlaatuisia kokemuksia ja mahdollisuuksia luoda yhdessä digitaalista taidetta”. Kiasma on hyvä alusta tälle ja nykytaiteen lippulaivana se myös legitimoi Microsoftin aseman näyttelykontekstin kautta. Kiasma tarjoaa näin Microsoftille ”edelläkävijän roolin myös digitaalisen kulttuurin murroksessa”. Henki on kuin start up -kulttuurissa.

Taitavana strategina Microsoft jää tässä diilissä aika paljon enemmän voitolle kuin Kiasma. Ja vaikka kyseinen instituutio onkin meidän museomme, sopimuksen ehdoistahan me emme tänä läpinäkyvyyden aikana saa tietää yhtään mitään.
Liikesalaisuudet, nääs.

Kirjoittaja on Yle Radio 1:n Kultakuume-ohjelman kolumnisti.

  • Rakkaus ja kyynisyys – miksi Martti Kirsitien kirje kuolleelle rakastetulleen teki niin suuren vaikutuksen

    Martti Kirsitien kirjeen herättämiä ajatuksia rakkaudesta

    KulttuuriCocktail julkaisi taannoin poikkeuksellisen artikkelin. Siinä kerrottiin Marita Lindahlin, Suomen ainoan Miss Maailman, kuolemasta. Kuolinuutinen ei tehnyt siitä poikkeuksellista, vaan mukana ollut Lindahlin puolison kirje kuolleelle rakastetulleen. Martti Kirsitien sanat ovat vaikuttaneet moneen lukijaan – artikkelia on tätä kirjoittaessani luettu yli 50000 kertaa ja Kirsitien lauseita on siteerattu taajaan. Miksi kirje on vaikuttanut lukijoihin niin paljon?

  • Riina Katajavuori: Vihervaaran Anna

    Tyttökirjallisuus oli tärkeä, avartava puheenaihe.

    Olen rypenyt Emiliasta kertovissa Runotyttö-kirjoissa 8-vuotiaasta alkaen, kirjoittaa Yle Radio 1:n Kultakuume-ohjelman kolumnisti Riina Katajavuori.

  • Suomen ainoa Miss Maailma Marita Lindahl on kuollut – lue puolison koskettava kirje

    Vuoden 1957 Miss Maailma, Marita Lindahl, on kuollut.

    Vuoden 1957 Miss Maailma, Marita Lindahl, on kuollut. Lindahl kuoli 21.3.2017. Hänen kuolemastaan ei ole tätä ennen kerrottu julkisuudessa lähiomaisten toiveesta, myöskään kuolinilmoitusta ei julkaistu. Muutama viikko sitten kävi ilmi, että Lindahlin puoliso Martti Kirsitie oli kirjoittanut kirjeen kuolleelle puolisolleen. KulttuuriCocktail sai kirjeen luettavakseen ja luvan julkaista sen.