Hyppää pääsisältöön

Rohkea noidanrooli jäi Mirja Manen tunnetuimmaksi elokuvatyöksi

Palavasilmäinen näyttelijäkaunotar Mirja Mane nousi komeetan tavoin elokuvatähdeksi 1950-luvulla. Elävä arkisto esittää Manen viidestä elokuvasta kokonaisuudessaan kolme: elokuvat Noita palaa elämään, Saariston tyttö ja Kuningas kulkureitten. Nämä Roland af Hällströmin Fennada-Filmille tekemät nopeat ohjaukset kertovat myös sen, miten ja miksi Manen elokuvaura sittenkin jäi tähdenlennoksi.

Mika Waltarin "dramaattinen komedianäytelmä" Noita palaa elämään oli saanut kantaesityksensä teatterissa vuonna 1946. Elokuvaohjaaja Hannu Leminen oli suunnitellut siitä filmisovitusta vuonna 1950, mutta hanke oli kaatunut siihen, ettei noidan rooliin ollut löytynyt sopivaa näyttelijää. Vuonna 1952 sellainen löytyi, kun kirjailija itse naulitsi katseensa nuoreen turkulaiseen näyttelijään Mirjami Maneliukseen. ”Noita” oli löytynyt, eikä siinä kaikki: Waltari halusi myös antaa näyttelijälle taiteilijanimen. Kirjailija kastoi hänet Kulosaaren Casinon rannassa Mirja Maneksi ohjaaja Roland af Hällströmin ja Fennada-Filmin tuottajan Mauno Mäkelän läsnä ollessa.

Filmintekoon ryhdyttiin nyt tosissaan. Elokuvan ohjasi ja salanimellä käsikirjoitti Roland af Hällström. Toisena käsikirjoittajana toimi Kaarlo Nuorvala. Noita palaa elämään edusti lajityypiltään meillä harvinaista kauhugenreä: aiemmin samaa tyylilajia oli nähty valkokankaalla vain Linnaisten vihreässä kamarissa (1945) sekä tuoreessa Valkoisessa peurassa (1952).

Waltarin näytelmän noidanrooli oli poikkeuksellinen siksi, että se sisälsi paljon alastomuutta. Elokuvan tekovaiheessa kuvaajaa huvitti, kun päähenkilöllä ”eivät vaatteet millään tahtoneet pysyä päällä”. Alastonkohtaustensa ansiosta elokuva onnistuttiin myymään sekä Yhdysvaltoihin että Länsi-Saksaan. Elokuva oli rohkea myös repliikeiltään, ja kotimaassa sensuuri lyhensikin sitä 14 metrin verran. Poistettavaksi määrättiin noidan repliikki "ja minä tunsin miten kätenne kosketti paljasta rintaani" sekä arkeologin puheenvuoro "tahdon sulkea syliini nuoren lämpimän ruumiin – niityllä, kukkien luona alastomana, tulen lämmössä, veren lämmössä."

Noita palaa elämään -elokuvan juoniselostus

Arkeologisissa kaivauksissa tohtori Hannu (Toivo Mäkelä) ja hänen vaimonsa Greta (Hillevi Lagerstam) löytävät paroni Hallbergin (Aku Korhonen) kartanon mailta suokaivannosta noitana pidetyn naisen ruumiin. Paikalliset uskovat, että ruumiin ylös kaivaminen johtaa noidan palaamiseen. Kun illalla nousee myrsky, Hannu ja taiteilija Kauko (Helge Herala) lähtevät suojaamaan kaivauksia ja löytävät haudasta tajuttoman nuoren naisen (Mirja Mane). (Esittelyteksti: Elonet)

"Nuortean notkea, verevä ja iskuvalmis noita"

Elokuvakriitikot moittivat käsikirjoitusta, sen ei katsottu tavoittavan Waltarin alkutekstin virettä. Ehkä hieman yllättäen arvosteluissa ei kuitenkaan kiinnitetty huomiota alastonkohtauksiin.

”Luulen elokuvan tekijöiden olleen epätietoisia siitä, miten Mika Waltarin itsensä 'dramaattiseksi komediaksi' nimittämä teos olisi pitänyt siirtää filmimuotoon. Aika ajoin on näet kysymys kauhuelokuvasta, aika ajoin komediasta, aika ajoin ei oikein mistään. Sattumanvaraisuutensa ja alinomaan järkkyvän tasapainonsa takia Noita palaa elämään on varmasti omituisimpia ilmiöitä kotimaisen elokuvan historiassa. Se on aivan poikkeuksellisessa määrin vailla suhdallisuuden tuntoa ja aistia. Se tyrmää kaaosmaisuudellaan katsojan ensimmäisen tunnin ellei peräti ensimmäisen puolen tunnin aikana." (Eugen Terttula, Suomen Sosialidemokraatti)

"(...) perusaiheessa oli tarpeeksi ainesta hirtehistä komediaa tai sitten vahvaa painajaisthrilleriä varten (...) filmistä ei ole kuitenkaan tullut kumpaakaan, sillä käsikirjoituksen muokkaajat kehittivät tarinansa näiden kahden mahdollisuuden välimailla." (Modest Savtschenko eli Martti Savo, Työkansan Sanomat)

"Monet kohtaukset, useat repliikit toistuvat kolmeen kertaan: 'rekvisiittaa' tuntuu olevan tukahduttavan paljon ja eri tyylisävyjä on sotkettu keskenään. Ehkäpä Waltaria olisi kaivattu myös käsikirjoituksen tekijäksi, tuskin hän olisi päästänyt aiheitaan näin laveaksi laverteluksi." (Maija Savutie, Vapaa Sana)

Elokuvan ulkoasua kuitenkin kiitettiin, erityisesti Esko Töyrin kuvausta.

"(…) ettei filmatun teatterin tuntua ole, vaikka kyseessä onkin näytelmä" (Olavi Veistäjä, Aamulehti)

Mirja Mane herätti ristiriitaisia tunteita. Helsingin Sanomien kriitikon Paula Talaskiven mukaan hän "ei tähän tehtävään mitenkään riitä" ja Eugen Terttula piti häntä "kertakaikkiaan avuttomana".

Sekä Valma Kivitie (Elokuva-Aitta) että Maija Savutie näkivät hänen sitävastoin onnistuvan "odottamattoman hyvin", ja Martti Savon mukaan Mirja Mane suhtautui rooliinsa "kiitettävällä antaumuksella".

"Mirja Mane esitti noitaa nuortean notkeasti, verevästi ja iskuvalmiisti, paikoittain tosin pingoitetusti, mutta joka tapauksessa osoittaen ilmeistä lahjakkuutta." (Olavi Veistäjä, Aamulehti)

Noita palaa elämään palkittiin Jussein parhaasta kuvauksesta ja lavastuksesta. Elokuvasta otettiin kymmenen kopiota, mutta sen yleisömenestys jäi odotettua heikommaksi.

Lataa tästä Noita palaa elämään -elokuvan juliste


Noita palaa elämään – näyttelijät ja tekijät

Mirja Mane – Birgit Suomaa
Toivo Mäkelä – Hannu, arkeologi
Hillevi Lagerstam – Greta, Hannun vaimo
Sakari Jurkka – Veikko Hallberg
Helge Herala – Kauko, taiteilija
Aku Korhonen – paroni Hallberg, kartanonomistaja
Rakel Laakso – emännöitsijä
Elna Hellman – Sauna-Maija
Elsa Turakainen – Leena, karjakko
Elli Ylimaa – Saara. palvelijatar
Einari Ketola – Janne, renki
Jalmari Parikka – Henrik, renki

Roland af Hällström – ohjaus
Mauno Mäkelä – tuotantojohto
Kaarlo Nuorvala – filmikäsikirjoitus
Viljo Hela (Roland af Hällström) – filmikäsikirjoitus
Esko Töyri – kuvaus
Gösta Salminen – äänitys
Tapio Ilomäki – musiikki
Lauri Elo – lavastus

Saariston tyttö luotti nyt vaalean Manen vetovoimaan

Suomen kansallisfilmografian tietojen mukaan Fennada-Filmi oli niin varma uuden tähtiesiintyjänsä yleisönsuosiosta, että jo ennen Noita palaa elämään -elokuvan valmistumista tarjosi hänelle nimiosan Roland af Hällströmin seuraavassa ohjauksessa, Saariston tytössä (1953). Aihe oli Kaarlo Nuorvalalta, ja hän laati salanimellä myös elokuvan käsikirjoituksen.

Noitana Mirja Mane oli saanut säilyttää alkuperäisen tumman tukkansa. Saariston tyttöä varten hänen hiuksensa valkaistiin, minkä seurauksena oli, että hänen hiuksena alkoivat kesken filmauksen irrota päästä. Osassa elokuvasta hän esiintyi sitten huivi päässä.

Henkilöhistoriallisesti on kiinnostavaa, että elokuvan keskiössä nähdään tosielämän pariskunta. Mane nimittäin avioitui samana vuonna elokuvassa isäänsä esittävän Toivo Hämerannan kanssa.

Saariston tyttö kuvattiin Jurmon saarella mykkäkameralla ja jälkiäänitettiin. Paikalliset saarelaiset avustivat elokuvanteossa. Koska kuvauksien aikana ei tuullut tarpeeksi, jouduttiin myrskykuvat hankkimaan Ruotsista.

Mauno Mäkelä haki elokuvalle elokuvatarkastamolta verovapautta perustellen: "Saariston tyttö kuvaa rakentavassa mielessä saaristoväen vaikeuksia sekä rehellisesti ja aidosti saaristolaisten tapoja ja elämää", mutta tarkastamo ei ollut samaa mieltä.

Saariston tyttö -elokuvan juoniselostus

Kalastaja Simeonin (Toivo Hämeranta) tytär Liisa (Mirja Mane) elää romanssin saarelle saapuvan kaupunkilaisen Peterin (Henake Schubak) kanssa. Liisa kokee saavansa rangaistuksen luvattomasta tunteestaan, kun hänen sulhasensa Antin sisar Maija (Sirkka Saarnio) sairastuu kurkkumätään ja Antti (Leif Wager) on hukkua myrskyssä. (Esitettelyteksti: Elonet)

Aiheelle kiitosta, toteutukselle moitetta

Elokuva oli pettymys kaikille kriitikoille, erityisesti moitittiin jännitteiden löyhyyttä.

"Vähäiset tapahtumat kytkeytyvät toisiinsa hatarasti ja latteasti ja juonen dramaattinen lanka katkeilee tavan takaa."(Juha Nevalainen, Ilta-Sanomat)

Jälleen kiitettiin eniten elokuvan kuvausjälkeä.

"Esko Töyrin kuvaus oli silmää hivelevän kaunista, pehmeydessään se toi mieleen jopa ranskalaisen, etten sanoisi italialaisen elokuvan." (Valma Kivitie, Elokuva-Aitta)

"Varsinkin sisäkuvien hallittu kokonaissävy, varma ja punnittu valojen ja varjojen käyttö, vahvistavat käsitystämme Töyristä yhtenä parhaimpana kuvaajistamme." (J. Hurme, Uusi Suomi)

Pääosan esittäjistä Leif Wager selvisi kriitikoiden mukaan melko tyylikkäästi. Sen sijaan Mirja Mane ei vakuuttanut.

"Sievä tyttöhän Mirja Mane oli huivi päässä hääriessään, mutta vain pintoja hipoen hän mielensä ailahdukset ilmensi. Tarvitaan paljon ahkeraa tosityötä, jos mieli tähdeksi sonnustautua."(Valma Kivitie, Elokuva-Aitta)

Eräs kriitikko piti elokuvan myönteisimpänä puolena Jurmon asukkaiden intoa osallistua filmaustöihin. Myös myrksykuvia kiitettiin, sillä niistä välittyi saaristolaisuudesta jotakin todellista.

Moni kriitikko oli sitä mieltä, että Roland af Hällstömin arvostelukyky ei ollut ollut tässä elokuvassa terävimmillään.

"Ohjaus on Roland af Hällströmin rutiinityötä. (...) Useissa kohtauksissa olisi voinut runsaasti vähentää turhia lauseita ja sanoa sama pelkällä kuvakerronnalla." (J. Hurme, Uusi Suomi)

"Ohjaajakin on paisutellut pikkuseikkoja eikä ole kaihtanut laskelmointia vakavamoraalisten, jopa uskonnollisten tunnelmien varjolla."(Maija Savutie, Vapaa Sana)

Noita palaa elämään -elokuvan tavoin myös Saariston tytön yleisömenestys jäi odotettua heikommaksi.

Saariston tyttö – näyttelijät ja tekijät

Mirja Mane – Liisa
Leif Wager – Antti
Henake Schubak – Peter
Sirkka Saarnio – Maija
Anton Soini – Masa, hanurinsoittaja
Toivo Hämeranta – Simeon, Liisan ja Maijan isä
Elvi Saarnio – Martta
Joel Asikainen – kalanostajaherra
Saara Ranin – Hanna
Irja Kuusla – Saara
Ale Porkka – Mikko
Enok Väänänen – Lennu
Matti Aulos – merivartiolauksen päällikkö

Roland ag Hällström – ohjaus
Mauno Mäkelä – tuotantojohto
Hilkka Helovuo – käsikirjoitus
Esko Töyri – kuvaus
Nils Holm – leikkaus
Gösta Salminen – äänitys
George de Godzinsky – musiikki
Lauri Elo – lavastus
Heikki Kataja – kuvaussihteeri
Ensio Suominen – B-kuvaaja

´

Kuningas kulkureitten jätti Manen jo sivuosaan

Myös vuoden 1953 syksyllä valmistunutta kepeää seikkailudraamaa Kuningas kulkureittein on pidetty Roland af Hällströmin välityönä. Tässä elokuvassa Fennada-Filmi yhdisti suomalaisten ihannoimaan kulkuriromantiikkaan aineksia Don Juanin tarusta ja Rosvo-Roopen seikkailuista.

Mirja Mane sai tässä epookkiin – 1850-luvulle – sijoittuvassa tarinassa roolin mustalaistyttönä. Edellisten elokuviensa tapaan Mane nähdään jälleen usein tanssimassa, mikä olikin tanssijataustaiselle näyttelijälle luontevaa.

Kuningas kulkureitten -elokuvan juoniselostus

Elokuva sijoittuu1850-luvulle, aikaan jolloin Krimin sota on juuri loppunut. Sodasta palannut nuori kreivi Martin von Tandenskiöld (Ekke Hämäläinen) joutuu juhlissa taisteluun venäläisen everstin kanssa tämän ahdisteltua hänen morsiantaan Karinia (Raili Mäki). Kasakoiden takaa-ajamana Martin pakenee ja lyöttäytyy vanhan kulkurin (Anton Soini) seuraan. Matkallaan Martin kohtaa seikkailuja ja kauniita naisia, maatalojen tyttäriä (Tuija Halonen, Leena Häkinen) ja mustalaisprinsessan (Mirja Mane), kunnes löytää suunnan elämälleen.. (Esittelyteksti: Elonet)

Palstatilaa tyylirikoille

Suomen kansallisfilmografian mukaan elokuvaa kritisoitiin aikalaisarvioissa etenkin näyttelijävalinnoistaan. Ekke Hämäläisessä ei koettu olevan tarpeeksi vetovoimaa kulkurihurmurin saappaisiin. Naisnäyttelijöiden suorituksia pidettiin kautta linjan ilmeettöminä. Anton Soinin tulkitsema vanha kulkuriherra koettiin hahmoista luontevimmaksi. Kritiikeissä ei arvioitu Mirja Manen roolisuoritusta.

"Ote on merkillisen veltto, innoton ja pintapuolinen." (Olavi Veistäjä, Aamulehti)

Käsikirjoitusta moittiin epäuskottavaksi, huonosti kuvattavaan epookkiin sopivaksi. Tyylirikot saattoi kuitenkin ajatella myös tahallisiksi:

"Mutta ohjaajan on täytynyt olla tästä selvillä niin että ilmeisesti hänen tarkoituksenaan onkin ollut tehdä tällainen 'tyylirikko mielenlämmittäjä' tämän ankean syyssään painossa." (Valma Kivitie, Elokuva-Aitta))

Kuningas kulkureitten vertautui nopeasti vuoden 1941 suurmenestykseen Kulkurin valssiin. Fennada-Filmin onkin katsottu tavoitelleen juuri Kulkurin valssin saavuttamaa jättipottia vastaavanlaisella tarinalla ja omalla kulkurituotteellaan. Tarinassa on myös selviä yhteneväisyyksiä neljä vuotta aiemmin tehdyn Rosvo-Roopen kanssa.

Elokuvan katsottiin jäävän teknisestikin paitsioon. Tarinaa pidettiin venytettynä ja käsikirjoitusta liiankin epäuskottavana. Kriitikot tosin havaitsivat, että elokuvalla olisi ollut edellytyksiä kelvolliseen parodiaan kulkuriromantiikan puhkikalutusta tarustosta. Heidän mukaansa elokuvantekijöiltä ei kuitenkaan ollut löytynyt kylliksi rohkeutta tämän toteutukseen.

Kuningas kulkureitten
sai kuitenkin osakseen uudentyyppistä kunniaa, kun sen alkuperäinen juliste valittiin Suomen Filmikamari ry:n kautta aikain ensimmäisen elokuvajulistekilpailun voittajaksi.


Kuningas kulkureitten – näyttelijät ja tekijät

Ekke Hämäläinen – Martti, kreivi Martin von Tandenskiöld
Leena Häkinen – Isontalon Annikki
Tuija Halonen – Maija
Raili Mäki – Karin
Mirja Mane – Manja, mustalaistyttö
Anton Soini - vanha kulkuri
Elvi Saarnio – palvelijatar
Tauno Majuri – eversti
Martti Kupari – Grigori
Sakari Jurkka – Fedja, mustalaispoika
Usko Kantola – Lauri
Saara Ranin - tante Emilie
Sylva Rossi – Veera
Ture Junttu - vanha kreivi
Eero Leväluoma - Annikin isä
Sven Relander - kenraali Abrashev
Uljas Kandolin – renki
Paavo Hyttilä – renki

Roland af Hällström – ohjaus
Aarne Tarkas – käsikirjoitus ja apulaisohjaaja
Mauno Mäkelä – tuotantojohto
Helvi Erjakka – vuorosanat
Kalevi Hartti - musiikki
Lauri Elo – lavastus
Esko Nevalainen – kuvaus
Gösta Salminen – äänitys
NIls Holm – leikkaus
Liisi Hallas - tanssit
Kauko Vuorensola – kuvaussihteeri
Esko Töyri – teknillinen johto

Mirja Manella olisi ollut vientiä Hollywoodiin asti

Mirja Mane (1929-1974) näytteli 1950-luvulla kaikkiaan viidessä elokuvassa. Päätyönsä hän teki teatterinäyttelijänä sekä opettajana omassa baletti- ja liikuntakoulussaan.

Ennen päärooliaan Waltarin näytelmässä Mane oli näytellyt kameran edessä pienen Juliskan roolin elokuvassa Kaunis Veera (1950).

Noita palaa elämään -elokuvan alastonkohtaukset poikivat Manelle työtarjouksen Hollywoodista, missä Indo-American International Films Company tarjosi hänelle viiden vuoden elokuvasopimusta. Mane kuitenkin kieltäytyi siitä. Se sijaan hänet nähtiin vielä kolmessa kotimaisessa tuotannossa: elokuvissa Saariston tyttö (1953), Kuningas kulkureitten (1953) sekä Morsiusseppele (1954).

Vuonna 1953 Mane avioitui itseään 29 vuotta vanhemman näyttelijä-ohjaaja-teatterijohtaja Toivo Hämerannan kanssa. Hämeranta esitti samana vuonna valmistuneessa Saariston tytössä Manen isää. Pariskunta työskenteli yhdessä Hämerannan kuolemaan asti vuonna 1969. Mane kuoli lyhyen sairauden jälkeen 44-vuotiaana vuonna 1974.

Fennada-Filmi

Fennada-Filmi syntyi vuonna 1950, kun Fenno-Filmin ja Adams Filmin elokuvatuotannot yhdistyivät. Fennada-Filmi oli alansa suurimpia yhtiöitä Suomessa 1950–1970-luvuilla ja sitä johti koko toimintansa ajan kauppaneuvos Mauno Mäkelä. Kaikkiaan 64 pitkän teatterielokuvan lisäksi yhtiö tuotti satoja lyhytfilmejä. Vuonna 1982 Yleisradio osti Fennada-Filmin ja on siitä lähtien esittänyt Fennada-elokuvia kanavillaan.

Artikkelissa käytetyt kirjalliset lähteet:
Peter von Bagh: Suomalaisen elokuvan uusi kultainen kirja. Otava 2005.
Kari Uusitalo: Hei rillumarei! Suomen elokuva-arkisto (1978).
Suomen kansallisfilmografian osat 4 (vuodet 1948–1952) ja 5 (1953–1956).

  • Tuska – metallinmakuista festarointia vuodesta 1998

    Tuska-festivaalit keräävät yhteen metallimusiikin ystävät

    Tuska-festivaali järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 1998. Helsingin Tavastia-klubilta kaksipäiväisenä sisätapahtumana aloittanut festivaali on kasvanut vuosien saatossa Pohjoismaiden suurimmaksi metallimusiikkitapahtumaksi.

  • Uljas uusi maailma – Suomen ensimmäinen sähkömusiikkidraama

    Martti Vuorenjuuri teki antiutopiasta radiosovituksen 1958.

    Vuonna 1958 syntyi Suomen ensimmäinen sähkömusiikkiteos, kun Martti Vuorenjuuri toteutti kuunnelmasovituksensa Aldous Huxleyn antiutooppisesta romaanista Uljas uusi maailma. Huxleyn pessimistinen romaani (1932, suom. 1944) on klassinen kuvaus tulevaisuuden totalitaarisesta yhteiskunnasta, johon ihmiset on sopeutettu jo lapsesta pitäen.

  • Mäyrä kattilassa, kyy grillissä – kesä lautasella Kokki Kolmosen tapaan

    Epätyypillisiä kesäruokia tehdään Turkka Aaltosen ohjeilla.

    Elävän arkiston kesäkeittiössä esitetään kaksi harvoin nähtyä ruokaohjelmaa, joissa lautaselle päätyy perinteisten silakoiden ja ruisleivän lisäksi kotimaisia villieläimiä. Molempien ohjelmien juontajana toimii Jaakko "Kokki" Kolmonen. Ohjelmat on ensiesitetty vuosina 1987 ja 1990.

Elävä arkisto


Elävän arkiston nettiradio

Elävän arkiston nettiradio tuo takaisin menneiden vuosikymmenten kansanviihdyttäjät ja kulttuurivaikuttajat, urheilijoiden kiihkeät kamppailut ja poliittiset käännekohdat Suomessa ja ulkomailla.

Viikon suosituimmat Elävässä arkistossa

Lue lisää:

SMP jätti hallituksen 1990 – puolueen ainoa ministeri ei suostunut eroamaan

Vuonna 1990 Suomen hallitus repesi, kun budjettineuvotteluiden yhteydessä kansaneläkettä ei uudistettu SMP:n haluamalla tavalla. Puolue siirtyi oppositioon. Hankalaksi kuvio muuttui, kun sen ainoa ministeri Raimo Vistbacka ei suostunut eroamaan hallituksesta.

Suomen maaseudun puolue olisi siis halunnut sisällyttää budjettiin parannuksia pienimpiin kansaneläkkeisiin.

Lue lisää:

Perussuomalaiset nousi SMP:n raunioille

Perussuomalaiset perustettiin vuonna 1995 konkurssiin kaatuneen Suomen Maaseudun Puolueen raunioille. SMP:n viimeisenä puoluesihteerinä Timo Soini joutui kuoppaamaan rakastamansa puolueen konkurssikypsänä. Soini löysi poliittisille intohimoilleen pian uuden kohteen ja oli perustamassa SMP:n jalanjäljille Perussuomalaisia.

  • Tuska – metallinmakuista festarointia vuodesta 1998

    Tuska-festivaalit keräävät yhteen metallimusiikin ystävät

    Tuska-festivaali järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 1998. Helsingin Tavastia-klubilta kaksipäiväisenä sisätapahtumana aloittanut festivaali on kasvanut vuosien saatossa Pohjoismaiden suurimmaksi metallimusiikkitapahtumaksi.

  • Uljas uusi maailma – Suomen ensimmäinen sähkömusiikkidraama

    Martti Vuorenjuuri teki antiutopiasta radiosovituksen 1958.

    Vuonna 1958 syntyi Suomen ensimmäinen sähkömusiikkiteos, kun Martti Vuorenjuuri toteutti kuunnelmasovituksensa Aldous Huxleyn antiutooppisesta romaanista Uljas uusi maailma. Huxleyn pessimistinen romaani (1932, suom. 1944) on klassinen kuvaus tulevaisuuden totalitaarisesta yhteiskunnasta, johon ihmiset on sopeutettu jo lapsesta pitäen.

  • Knalleja, sateenvarjoja, loitsuja ja olviretkeä - radiodraamaa keskikesän juhlaan

    Radiodraaman juhannuspaketissa useita toivekuunnelmia

    Hellii juhannuksena helle tai piinaa sade ja savuava grilli, voivat radiodraaman ystävät uppoutua kuunnelmien maailmaan. Seikkaile Knallin ja sateenvarjon kanssa New Yorkin alamaailmassa, noitien kera juhannustanhuvilla ja selvitä hukkuneen miehen kohtalo komisario Vahtosen kanssa.

  • Ota radiodraamat mukaasi kesään!

    Lataa kuunnelmat omalle laitteelle

    Kaikki arkistosta julkaistavat radiodraamat ovat kuunneltavissa Areenan kautta, mutta osa on myös ladattavissa omalle laitteelle. Ota suosikkisi mukaan ja uppoudu kuunnelmien maailmaan mökkirannassa, tunturissa tai ulkomailla nettiyhteyksien ulottumattomissa. Kokoamme tälle sivulle ladattavat radiodraamat, jotka on julkaistu arkistosopimuksen puitteissa.

  • Kesäloma Suomessa ei ole hullumpi ajatus

    Matkailufilmi 1962 piirtää Suomesta postikortinmaisen kuvan.

    Suomessa riittää matkailijalle nähtävä ja koettavaa yllin kyllin. Yli 60 000 järveä, koskematon luonto, historialliset nähtävyydet, komeat kaupungit ja hyvin varustetut leirintäalueet ovat kesämatkailijan paratiisi.

  • Lomamatka 70-luvulle

    Lomamatka 70-luvulle -sarjassa kolme erilaista porukkaa matkustaa kesäisessä 2010-luvun Suomessa 1970-luvun autoilla ja varusteilla. Matkassa on yksinhuoltajaäiti lapsineen, italialais-suomalainen perhe pompannappeineen ja espoolaiset nuoret kleinbussillaan.

  • Lasten kesäsuunnitelmia vuonna 1966

    Holopaisen revolverihaastattelussa kuullaan leikkipuistossa

    Toimittaja Pekka Holopaisen revolverihaastattelussa kuullaan leikkipuistossa telmivien helsikiläislasten kesänviettoaikeita. Suvena suunnattiin niin kesäsiirtolaan kuin mummolaankin.

  • Twistin ennätys Suomeen 60 tunnin ketkuttelulla

    Twist-tanssin ME-aika tanssittiin keväällä 1963.

    Nilkkatuet ja kääreet tarvittiin avuksi, kun Suomeen tanssittiin twistin maailmanennätys keväällä 1963. Voittajapari keinutti lanteitaan yhtä soittoa lähes kolme vuorokautta.

  • Tanssin huumassa humppa karkaa käsistä

    Yle Teemalla humpataan ja sheikataan.

    Teeman Elävän arkiston Tanssin huumaa -paketissa nähdään ohjelmat Dansholmen (1966) ja Humppa karkasi käsistä (1981).
    Ohjelmat televisiossa:
    Ma 19.6. klo 12.00
    To 22.6. klo 22.50
    Pe 23.6. klo 14.50
    Teeman Elävän arkiston ohjelmat löytyvät omana kokonaisuutenaan nyt myös Yle Areenassa.

  • Suomi letkajenkan ME-kuumeessa

    Letkisennätyksiä tehtailtiin vuonna 1964 lähes viikottain.

    Suomi eli kevättalvella 1964 todellista letkajenkkahuumaa. Tanssimuodista tuli suomalaisille uusi urheilulaji, jossa tehtailtiin maailmanennätyksiä lähes viikottain.

  • Lambada villitsee

    Lambadan tahtiin keinuttiin Suomessakin 1980-luvulla.

    Etelä-Amerikasta peräisin oleva tanssi lambada levisi maailmalle ja villitsi Suomenkin 1980-luvulla.

  • Tiputanssi oli kasarihitti

    Tiputanssia tanssittiin kasarina melkein kaikkialla.

    80-luvun alussa Suomessa hurahdettiin tiputanssiin, jota tanssittiin niin pikkujouluissa kuin Linnan juhlissakin.

  • Lapset haastattelevat Ahtisaarta

    Presidentti muisteli mm. äidin makoisia kermakakkuja.

    Tasavallan presidentti Martti Ahtisaari otti itsenäisyyspäivän 1997 alla vastaan joukon lapsia Linnassa ja kertoi mm. äitinsä leipomista makoisista kermakakuista.

  • Ahtisaari syrjäytti Sorsan ja kiri vaalivoittoon

    Ahtisaaren matka presidentiksi.

    Presidentti Koivisto ilmoitti 1993, ettei hän enää asettuisi ehdolle vuoden 1994 vaaleissa. SDP:ssä käytiin esivaali valtiosihteeri Martti Ahtisaaren ja entisen pääministerin Kalevi Sorsan kesken. Sisäpolitiikan työmyyrälle Sorsalle tappio oli karvas.

  • Kosovo oli Ahtisaarelle vaikein

    Tuore rauhannobelisti kertoo sovittelijan urastaan.

    Martti Ahtisaaren kansainvälinen ura sai huipennuksen vuonna 2008, kun hänelle luovutettiin Nobelin rauhanpalkinto yli 30-vuotisesta urastaan kansainvälisten konfliktien ratkomiseksi. Itse hän arvioi Kosovon itsenäisyyden ratkaisemisen vaikeimmaksi työkseen.

  • Kotikadun kolmannen kauden suurin mysteeri löytyy ullakolta

    Neljäs kausi tulee katsottavaksi lokakuussa.

    Kotikadun kolme ensimmäistä kautta ovat nyt katsottavissa Areenassa. Jokainen kausi on katsottavissa kuusi kuukautta, joten vielä on aikaa aloittaa koko sarja alusta. Ensimmäinen kausi on katseltavissa 25.7. saakka. Vuosina 1997–1998 nähty kolmas kausi saapui juuri juhannuksen kynnyksellä katsottavaksi. Toinen kausi pättyi jaksoon, jossa tanssittiin Jannen ja Pirkon häitä.

  • Olipa kerran Kotikatu: näin menestysdraaman kaari kantoi

    Kotikatu on Ylen pitkäaikaisin draamasarja

    Torstaina 24. elokuuta 1995 kello 19.45 käänsi moni tv-katselija uteliaisuuttaan kanavan ykköselle. Alkoi uusi, keskelle Helsingin kantakaupunkia sijoittunut realistinen draamasarja Kotikatu. Sarjan pilotti oli nähty kolme päivää aiemmin. Miten suhtautua tietoon, että se jatkuisi peräti kolmen vuoden ajan? Liioitelluksi ajateltu kesto osoittautui pian vain alkusoitoksi, sillä huippusuosituksi muodostunut sarja päättyi vasta 17 vuotta myöhemmin.

  • Paula Koivuniemi aloitti uransa teini-iässä

    Keikkailu alkoi jo 1960-luvun alussa.

    Paula Koivuniemi lauloi 17-vuotiaana Etelä-Pohjanmaan alueradiossa vuonna 1965. Kaksi vuotta myöhemmin hän sai Pekka Puupään herkistymään tv:ssä. 1970-luvun alussa tavataan täysverinen keikkatyöläinen, joka on jo tottunut kaikkeen: Paula ja bändi soittavat poppia koululaisten kuntoilutapahtumassa frisbeenheittelyn välillä.

  • Onnellinen mies on reilu ja omituinen

    Arto Paasilinnan romaaniin pohjautuva elokuva.

    Arto Paasilinnan romaaniin pohjautuva tv-elokuva Onnellinen mies kertoo siltainsinööri Akseli Jaatisesta. Omalaatuinen siltainsinööri herättää tempauksillaan pahennusta.

  • Ryydinkeksijät ottivat rohkean sivuaskeleen tv-viihteen valtavirrasta

    "Se on vanha suola, jota kannattaa jonottaa."

    Vuonna 1976 esitetty yhdeksänosainen sketsisarja Ryydinkeksijät jatkoi Merirosvoradion laineilla, mutta visuaalisesti askeettisempana ja sisällöllisesti astetta absurdimpana. Ilmiömäisten Heikki Kinnusen, Leo Lastumäen, Petra Freyn, Esko Roineen, Erkki Liikasen ja Risto Mäkelän seurassa nähtiin nyt myös Esko Salminen ja Heikki Nousiainen.

  • Hääyö myytävänä - kaikella on hintansa

    Tragikomedia juurettomuudesta ja ihmisen hyväksikäytöstä.

    Lasse Naukkarinen on pitkällä urallaan tullut tunnetuksi ennen kaikkea persoonallisena dokumenttielokuvien ohjaajana. Yli 60 elokuvan joukkoon mahtuu kuitenkin myös neljä fiktioelokuvaa. Näistä toinen oli 1979 TV1:n teatteritoimitukselle tehty Hääyö myytävänä. Naukkarinen on paitsi ohjannut elokuvan, myös kirjoittanut sen.

  • “Kaikki missä räjäytetään asuntovaunuja on kovaa kamaa” – Ylen Musiikki-tv oli musavideoiden runsaudensarvi

    Ohjelman tuottaja Anssi Autio muistelee sarjan vaiheita.

    Musiikki-tv oli Ylen musiikkivideoihin keskittynyt televisiosarja, joka toi katsojien ulottuville myös hitusen erikoisempia kappaleita sekä musiikkityylejä. Tv-ohjelman tavoitteena oli esitellä vuosittain peräti yli 2000 musiikkivideota. Vuosina 2006–2009 esitetyn ohjelman vastaava tuottaja Anssi Autio muisteli Elävälle arkistolle sarjan vaiheita vuonna 2017.

  • Blogi: Musiikki-tv:ssä tuutattiin tuutausareita laidasta laitaan

    Musiikki-tv alkoi tv:stä vuonna 2006

    Kun Musiikki-tv aloitti lähetyksensä vuonna 2006 monitoimimies Timblalandin tuottamat levyt hallitsivat klubeja ja listoja. Nelly Furtadon Loose- ja Justin Timberlaken FutureSex/LoveSounds -albumeilta ei voinut välttyä. Unohtamatta Gnarls Barkleyn Crazy-hittiä. Mutta mikä oikeastaan oli ominaista vuoden 2006 soundia? Musiikki-tv:n Uuden musiikin erikoisohjelma piirsi aiheesta lavean kokonaiskuvan unohtamatta obskuurempia vaihtoehtoja. Lasipalatsin studiosta uusinta musiikkia esittelivät toimittajat Sonja Kailassaari ja Tomi Saarinen.

  • Suomalaisuuden ilmentymiä eri vuosikymmenten ohjelmissa

    Vuosikymmenet mediassa

    Lähde kanssamme katsomaan ja kuulemaan, mitä Suomesta on taltioitu ja millaisena suomalaisuus on näyttäytynyt eri vuosikymmenten ohjelmissa. Vanhimmat filmit ovat yli sadan vuoden takaa, jolloin suomalaisuus sykki, mutta itsenäinen Suomi oli vielä syntymässä. Tuoreimmat ohjelmat ovat juuri valmistumassa.

  • Tarkkis ja Kaatis näyttävät koulun pahojen poikien haavoittuvuuden

    Ilmassa on huomionkipeyttä, haistattelua ja huumoriakin.

    Tarkkis-sarja kuvaa tarkkailuluokkalaisten arkea 1980-luvulla. Koulupäivissä on huomionkipeyttä ja haistattelua mutta myös herkkyyttä ja huumoria. Syksyllä 1986 alkaneen sarjan keskiössä ovat tarkkislaiset Tommi (Pasi Pitkäaho), Janne (Sami Laine) ja Ville (Jarno Jokinen).

  • Suomalaisia tv-aarteita: Milkshake

    Miten Milkshake (1994) muutti suomalaista tv-historiaa?

    Miten 17-osainen sarja Milkshake (1994) muutti suomalaista tv-historiaa? KulttuuriCocktailin sarja kertoo suomalaisen televisiohistorian omaperäisimmistä sarjoista. Sarja on katsottavissa Yle Areenassa 11.5.2017 alkaen!

  • Päivä ennen – kuinka pikkukylän maailma järkkyi

    Viimeinen päivä ennen armeijaa sekoittaa maalaiskylän elämän

    Päivä ennen on tarina nuoren miehen viimeisestä päivästä siviilissä ennen armeijan harmaisiin astumista. Amerikanrauta ja luottokuski, pieni maalaiskylä ja jumppatunnilla lenkkeilevät tytöt – ilmassa ovat selvät katastrofin ainekset.

  • Serafiina 14 v. katsoi Häräntappoasetta: "Odotukset matalalla, mutta ekan jakson jälkeen huvittaa klikata toistakin"

    Muidenkin ikäisteni kannattaisi katsoa edes eka jakso.

    Aika outo nimi. Kuulostaa joltain länkkärisarjalta, joka on täynnä toimintaa. Ja se ei vaikuta hyvältä teemalta nuorten sarjalle. Ahaa okei, sarjan kuvauksessa lukee, että kaupunkilaispoika Alpo Korva joutuu heinätöihin kaukaisten sukulaisten luo. Se tuntuukin järkevämmältä teemalta vanhalle 1980-luvun suomalaiselle nuorten sarjalle.

  • Ylen toivottuja draama- ja viihdeohjelmia Areenassa

    Tietoa arkistodraamoista, joita julkaistaan Yle Areenaan.

    Yle tuo Areenaan tuhansia tunteja yli viisi vuotta vanhaa omatuotantoista draamaa, viihdettä ja lastenohjelmia. Tätä artikkelia päivitetään jatkuvasti, joten sivua seuraamalla tiedät aina milloin suosikkiohjelmasi löytyy Areenasta.

  • Kultahippuja korville - radiodraaman arkistot aukeavat

    Yle avaa tuhansia tunteja radiodraamaa Areenaan

    Radion kuunnelmatuotanto sai alkunsa Yleisradion syntyvuonna 1926. Ensimmäinen kuunnelma lähetettiin viidentenä toimintapäivänä. Kuuluttajaksi taloon tullut Markus Rautio loi Radioteatterin kokeilemalla näyttelijöiden kanssa, miten mikrofoni reagoi eri tilanteissa.

  • Pikku Kakkosen tutut ja turvalliset juontajat

    Pikku Kakkosen juontaja on lapsen kaveri.

    Pikku Kakkosen juontaja on lapsen kaveri, joka johdattaa uuteen ohjelmaan ja rakentaa ohjelmapalikoista kokonaisuuden. Tutun ja turvallisen kaverin kanssa on mukava katsella ohjelmia. Tässä esiteltynä juontajia ennen 2000-lukua.

  • Pikku Kakkosen historia

    Pikku Kakkosen parhaita paloja 12 ensivuodelta.

    Vuonna 1989 Pikku Kakkonen oli ollut Ylen ohjelmistossa jo 12 vuotta. Ohjelman parhaita paloja vuosien varrelta esitellyt historiakatsaus etenee kronologisesti kahden katsojasukupolven yli kohti uusia syksyjä.

  • Lasse Pöysti kertoi Iltasadut eläviksi

    Iltasatuja Lasse Pöytsin kertomana 1977

    Näyttelijä Lasse Pöysti alkoi lukea iltasatuja Pikku Kakkosessa heti ohjelman aloitusvuonna 1977. Pöystin ilmeikkyys sadunkertojana teki hänestä koko kansan satusedän vuosikymmeniksi.

  • Näin Hermannia tehtiin

    Kurkistus Sirkus Hepokatin kulisseihin vuonna 1984.

    Vuonna 1984 kuvattu materiaali näyttää, mitä Sirkus Hepokatin kulisseissa tapahtui. Ohjelmanteko oli hauskaa, mutta paikoin hidasta. Voi änkeröinen!

  • Pikku Kakkosen jäävaroitus

    Ohjelman tunnuksesta tuttu nalle joutuu pahaan pulaan.

    Pikku Kakkosen tunnuksesta tuttu nalle joutuu pahaan pulaan, kun hän menee heikoille jäille. Onneksi apuun ehtii tunnuksen reipas poika.

  • Pikku Kakkosen tunnukset

    Pikku Kakkosella on ollut kolme erilaista tunnusta.

    Tammikuussa 1977 ensilähetyksensä nähneellä Pikku Kakkosella on ollut historiansa aikana kolme erilaista tunnusta.

  • Jos synnyit 1940-luvulla, muistat ehkä – Sinun tarinasi

    Ylen vuosikymmenet 1940-luvulla syntyneen ihmisen silmin

    Jos synnyit 1940-luvulla, et ehkä muista kuunnelleesi radiota lapsena ollenkaan. Saatat kuitenkin muistaa kidekoneen tai radion kiehtovan äänimaailman, vaikket sen sisällöstä vielä mitään ymmärtänytkään. Radio oli kuitenkin vahvasti läsnä suomalaisten arjessa. Saavuttaessa vuosikymmenen puoliväliin, istuit ehkä äitisi sylissä tämän kuunnellessa Paasikiven puhetta sodan loppumisesta. Sodan päätyttyä ja pula-ajan taittuessa kohti varovaista kasvua, myös radion tarjonta monipuolistui ja sen sisällöt saivat kevyempiä sävyjä.

  • Jos synnyit 1920-luvulla, muistat ehkä – Sinun tarinasi

    Yleisradio 1920-luvulla syntyneen silmin.

    1920-luvulla synnyit maalaiskylien Suomeen. Neljä viidestä maanmiehestäsi sai tuolloin toimeentulonsa maa- ja metsätaloudesta. Ensimmäisen kosketuksesi Yleisradioon sait radion välityksellä, kun viralliset radiolähetykset aloitettiin vuonna 1926. Kun radio tuolloin löytyi vain harvoista taloista, kuuntelit todennäköisesti ihmeellistä äänirasiaa ensi kerran koulussa tai naapurissa. Ja hyvin todennäköistä on, että ensimmäisellä kerralla korvasi tavoittivat Markus-sedän äänen. Nuoruuden kynnyksellä kuuntelit jännityksen vallassa raportteja talvisodasta, ja sota oli läsnä jokapäiväisessä elämässäsi.

  • Jos synnyit 1930-luvulla, muistat ehkä – Sinun tarinasi

    Ylen vuosikymmenet 1930-luvulla syntyneen ihmisen silmin

    1930-luvun lapsena muistat ehkä, millainen oli ensikohtaamisesi radion kanssa. Kiersitkö sinäkin vastaanottimen taakse katsomaan, missä ne ihmiset oikein olivat? Jos asuit kaupungissa, saatoit jo lapsena päästä elokuviin ja tottua siten liikkuvaan kuvaan. Asuitpa missä päin maata tahansa, viimeistään sodan myötä opit tuntemaan nuo molemmat väylät, jotka tarjosivat sekä tietoa että tarinoita. Muistat hyvin, kun televisiolähetykset 1950-luvulla alkoivat. Olit jo aikuinen ja kiinni omassa elämässäsi – ajattelitko ehkä, että tuota villitystä minä sentään en tarvitse?

  • Jos synnyit 1950-luvulla, muistat ehkä – Sinun tarinasi

    Yleisradio 1950-luvulla syntyneen silmin.

    Jos synnyit 1950-luvulla, synnyit Suomeen, jossa oli enemmän hevosia kuin autoja ja useimmat asuivat maaseudulla. Maa muuttui kuitenkin nopeasti, kaupungit ja elintaso kasvoivat, teollisuus ja palvelut ohittivat maanviljelyn Euroopan-ennätysvauhdilla. Lapsuusvuosiesi aikana radio alkoi vaihtua näköradioon.

  • Jos synnyit 1960-luvulla, muistat ehkä – Sinun tarinasi

    Ylen vuosikymmenet 1960-luvulla syntyneeen silmin.

    Kun synnyit, Urho Kekkonen oli presidenttinä, ihminen kävi kuussa, televisiokuva oli mustavalkoinen ja radio televisiota yleisempi suomalaiskodeissa. Mutta maailma muuttui ja televisio- sekä radiotoiminta sen mukana. Tulevien vuosikymmenten aikana Yleisradio tarjosi enemmän katsottavaa ja kuunneltavaa kuin lapsuudessasi – ja vieläpä silloin, kun itse halusit.

  • Urho Kaleva Kekkonen ja sápmelaččat

    Urho Kekkonen ja olbmát geat su dovde Sámis

    Guokte báddejumi das, makkár oktavuohta Suoma gávccát presideanttas Urho Kekkonen lei sápmelaččaiguin.

  • Postâ poođij Njellimân tovle tuše ohtii mánuppaajeest

    Njellim Matti maainâst tovláin aaigijn Njellimist.

    Njellim Matti, Matti Saijets, muštâl jieijâs suuvâ aassâmkiedi historjást já muuštâš, maht ovdâmerkkân poostâ jođettem lii muttum suu eellim ääigi. Ella Sarre sahhiittâlâi Njellim Maati ive 1982. Njellim Matti muštâl, ete vuosmuš táálu rahtui paijeel čyeti ihheed tassaaš suu suuvâ päikkikiädán. Suu äijih, Nyere Piäkká raahtij tom. Tađe ovdil siämmáá pääihist lijjii maŋgâ puáris kuátisaje.

  • Upota Elävän arkiston soitin sivuillesi

    Voit upottaa videoita ja audioita sivuillesi.

    Voit upottaa Elävän arkiston videon tai audion omille verkkosivuillesi Elävän arkiston soittimesta löytyvän koodin avulla.