Hyppää pääsisältöön

Suomi kahden lipun välistä

Hakaristilippu ja Suomen lippu jatkosodan aikaan
Saksan ja Suomen liput liehuvat sinistä kevättaivasta vasten Sohjanassa 1942. Hakaristilippu ja Suomen lippu jatkosodan aikaan Kuva: SA-Kuva hakaristilippu,Suomen lippu

Löysin töideni ohessa joitain vuosia sitten SA-Kuva-arkistosta paljon kertovan hienon kuvan. Kuvassa Natsi-Saksan hakaristilippu liehuu komeasti Suomen valtion sinisristilipun rinnalla. Eihän siinä minullekaan mitään uutta ollut, mutta kuva pysäytti. Suomi toimi arkipäivässä ja juhlassa rinnan Natsi-Saksan kanssa.

Lippukuvan löytymisen aikoihin mieleen jäivät myös kaksi kirjaa. Jatkosodan alkua kuvaava Mikko Porvalin Hyökkäyksen edellä - Kaukopartio Kannaksella kesällä 1941 (2013) ja Suomen Natsi-Saksaa koskevaan politiikkaan ja kulttuurihistoriaan keskittyvä Markku Jokisipilän ja Janne Könösen teos Kolmannen valtakunnan vieraat (2013).

Poventsan paloa ja katutaisteluita.
Poventsan paloa ja katutaisteluita. Poventsa 2.7.1942. Poventsan paloa ja katutaisteluita. Kuva: SA-Kuva sotilaat,konepistoolit
Keiden kanssa selviytyisin tiukoista paikoista siellä jossain?

Mikko Porvalin Hyökkäyksen edellä –kirjaa lukiessani muistan hyvin vieläkin oman innostukseni päästessäni suomalaisen kaukopartion mukana lennättämään hylsyjä jatkosodan tiedusteluretkelle ja selviytymistaisteluihin. Kirjan mukana oli myös cd-levy, jossa Ylen Arkistosta löytyneellä nauhalla haastatellaan propagandatarkoituksessa Porvalin teoksen ja tarinan pohjana olevaa oikeaa kaukopartiota heti retken jälkeen vuonna 1941. Nauhan julkaiseminen kuitenkin kiellettiiin sota-aikana ja se jäi sodan jälkeen vuosikymmeniksi Yleisradion arkistoon.

Sununsuun kylän tsasouna, käytössä puimahuoneena. Ryssä kaatanut kalmiston kaikki puut puolustustarkoituksessa.
Sununsuun kylän tsasouna, käytössä puimahuoneena. Ryssä kaatanut kalmiston kaikki puut puolustustarkoituksessa. Sununsuu 10. 6. 1942. Kuvateksti SA-kuva Sununsuun kylän tsasouna, käytössä puimahuoneena. Ryssä kaatanut kalmiston kaikki puut puolustustarkoituksessa. Kuva: SA-Kuva tsasouna,rukoushuoneet

Kirjan sivuilla kaukopartio kokee vihollisen alueella kovia. Se tekee muistikuvieni mukaan rautateihin kohdistuvia tuhotöitä, ampuu ainakin autollisen sattumalta tielleen tulleita neuvostoliittolaisia ja saa kai jotenkuten ilmateitse täydennystä. Tarinan loppupuolella osa miehistä selviää rikkoutuneista varusteista huolimatta hengissä takaisin Suomen puolelle. Muistan, että pääsin Hyökkäyksen edellä -teoksen tarkan kirjallisen ilmaisun, tarinoiden ja henkilöiden mukana jonnekin, jossa on kiinnostavaa sivuja käännellessä aina käydä, mutta kauheaa elää. Kuunnellessani kirjan ohessa olleelta cd-levyltä juuri retkeltä palanneiden partiomiesten väsyneitä ja hiukan tympääntyneitäkin vastauksia ei hylsy enää niin hienosti lentänyt minunkaan mielessäni.


Sain myös itseni kiinni vahingonilosta

Myös Markku Jokisipilän ja Janne Könösen Kolmannen valtakunnan vieraat –teoksen lukeminen jätti syvät jäljet. Muistan kuinka elävästi yli 600-sivuinen kirja kertoi minulle 1930- ja 1940-lukujen Suomen ja Natsi-Saksan keskinäisten suhteista, poliitikkojen ja suomalaisen kulttuuriväen natsiyhteistyöstä ja –myönteisyydestä kaiken sen, jonka olin aina kaikesta irtotiedosta ja yksittäisistä paloista nähnyt tai aavistanut, mutta jota kukaan ei tätä ennen ollut laittanut faktapohjalta yksiin kansiin näin selkeästi ja laajasti.

Näköala majuri Parkkosen huoneen ikkunasta hotellista Berliinissä.
Näköala majuri Parkkosen huoneen ikkunasta hotelli Adlonista. Berliini 19.3. 1942. Näköala majuri Parkkosen huoneen ikkunasta hotellista Berliinissä. Kuva: SA-Kuva Berliini,kolmas valtakunta

Kolmannen valtakunnan vieraat –kirjaa lukiessa tajusin jälleen kerran kuinka haavoittuvainen ja hauras suomalainenkin demokratia on. Sain myös itseni kiinni vahingonilosta ja ilkkumisesta kaikille niille, jotka Kolmannen valtakunnan edustajien kanssa veljeilivät ja natsien noususta ottivat hyödyn irti, niin Saksassa kuin Suomessakin. Parhaat naurut sain tekstissä laajasti käsitellyistä kulttuuripiirien edustajien toiminnasta ja niitä seuranneista sodan jälkeisistä naiiveista selityksistä.

Lahdenpohjan ilmavalvontatornista. Saksalainen pk-mies ja suomalainen lotta.
Lahdenpohjan ilmavalvontatornista. Saksalainen pk-mies ja suomalainen lotta. Lahdenpohja 11. 7. 1942. Lahdenpohjan ilmavalvontatornista. Saksalainen pk-mies ja suomalainen lotta. Kuva: SA-Kuva kuvaajat,sotilaat,lotat
Jos kaikkea tätä ei olisi ollutkaan

Pyörittelin päätäni lukiessani jatkosodan aikaisten nimekkäiden suomalaistaiteilijoiden Saksaan tekemien vierailujen luonteesta ja isäntien saavutusten ylistämisestä. Natsijohtajien Adolf Hitlerin, Heinrich Himmlerin, Joachim von Ribbentropin ja Albert Speerin Suomen vierailuista ja kestityksistä eri paikkakunnilla lukiessani ajattelin, että meidän kollektiiviselle muistille ja demokratialle tekisi hyvää, jos eri puolille Suomea pystytettäisiin kylttejä, joissa kerrottaisiin ketkä natsijohtajat milloinkin olivat paikalla vierailleet. Ei ehkä mitään matkailumainoksia, mutta tarpeellinen muistutus. Vai vain pelkkää omaa vahingoniloani, kysyin myöhemmin itseltäni.

Lahdenpohjassa pidetyssä saksalaisen laivasto-osaston  tarkastuksessa kutsuvieraat asettuivat jalkaväkiveneeseen.
Lahdenpohjassa pidetyssä saksalaisen laivasto-osastontarkastuksessa kutsuvieraat asettuivat jalkaväkiveneeseen. Laatokka 13. 8. 1942. Lahdenpohjassa pidetyssä saksalaisen laivasto-osaston tarkastuksessa kutsuvieraat asettuivat jalkaväkiveneeseen. Kuva: SA-Kuva natsit,natsi-Saksa,upseerit

Nuo rinnakkain liehuvat liput ja nämä kaksi erittäin kiinnostavaa kirjaa yhdessä herättivät kuitenkin taas vanhan ajatuksen. Olisi tietenkin hyvä, jos kaikkea tätä ei olisi ollutkaan, mutta keiden kanssa siinä tapauksessa selviytyisin tiukoista paikoista siellä jossain tai mistä olisin kerta toisen jälkeen yhtä iloinen ja keille ilkkuisin mielessäni, kun natsit hävisivätkin. Ja millaisten lippujen ja kirjojen välistä aina silloin tällöin katsoisin Suomea?

Adolf Hitlerin vierailu marsalkka Mannerheimin 75-vuotissyntymäpäivillä.
Adolf Hitlerin vierailu marsalkka Mannerheimin 75-vuotissyntymäpäivillä 6.4. 1942. Adolf Hitlerin vierailu marsalkka Mannerheimin 75-vuotissyntymäpäivillä. Kuva: SA-Kuva Adolf Hitler,Carl Gustaf Mannerheim
  • Avaruusromua: Jättimainen harppaus

    Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi.

    Puoli vuosisataa sitten Apollo 11 -lennon komentaja, yhdysvaltalainen astronautti Neil Armstrong astui Kuun pinnalle vasemmalla jalallaan ja lausui ne legendaariset sanat. Kuussa ei ole käyty 47 vuoteen, mutta nyt Kuu taas kiinnostaa. Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan pääjohtaja Jim Bridenstine on puhunut julkisesti miehitettyjen kuulentojen jatkamisesta. Hän sanoo, että tällä kerralla Kuuhun ei mennä vain jättämään lippuja ja jalanjälkiä ja tulla saman tien takaisin. Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Avaruusromua: Tangerine Dream ja pari ongelmaa Lontoossa

    Mitä tapahtui kun Tangerine Dream meni Lontooseen?

    Edgar Froese istuu aamiaisella Hyde Park -hotellissa Lontoossa. On lokakuu 1974. Hänen edessään on muroja, munakasta, appelsiinimehua, kahvia ja pari ongelmaa. Hänen yhtyeensä Tangerine Dream on juuri saapunut kaupunkiin, aloittaakseen sieltä ensimmäisen Iso-Britannian kiertueensa. Kiertueen avauskonsertti on maineikkaassa Rainbow-teatterissa, jonka lämpötila on seitsemän celsiusastetta. Lisäksi savukoneen käyttö on salissa kielletty. Itse asiassa koko kiertue on vaarassa. Mikä neuvoksi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Nojatuolimatka Kanadaan – aina ei tarvitse mennä paikan päälle

    Nojatuolimatkailu avartaa mieltä ja säästää luontoa

    On mahtavaa saapua uuteen maahan ja kaupunkiin ja kävellä sisään vieraaseen kulttuuriin. Aistit terävöityvät ja arkiset huolet haihtuvat, kun ennennäkemättömät maisemat avautuvat eteen. Hetken ajan tuntuu, että on aivan irrallaan arkitodellisuudesta.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Avaruusromua: Jättimainen harppaus

    Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi.

    Puoli vuosisataa sitten Apollo 11 -lennon komentaja, yhdysvaltalainen astronautti Neil Armstrong astui Kuun pinnalle vasemmalla jalallaan ja lausui ne legendaariset sanat. Kuussa ei ole käyty 47 vuoteen, mutta nyt Kuu taas kiinnostaa. Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan pääjohtaja Jim Bridenstine on puhunut julkisesti miehitettyjen kuulentojen jatkamisesta. Hän sanoo, että tällä kerralla Kuuhun ei mennä vain jättämään lippuja ja jalanjälkiä ja tulla saman tien takaisin. Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Avaruusromua: Tangerine Dream ja pari ongelmaa Lontoossa

    Mitä tapahtui kun Tangerine Dream meni Lontooseen?

    Edgar Froese istuu aamiaisella Hyde Park -hotellissa Lontoossa. On lokakuu 1974. Hänen edessään on muroja, munakasta, appelsiinimehua, kahvia ja pari ongelmaa. Hänen yhtyeensä Tangerine Dream on juuri saapunut kaupunkiin, aloittaakseen sieltä ensimmäisen Iso-Britannian kiertueensa. Kiertueen avauskonsertti on maineikkaassa Rainbow-teatterissa, jonka lämpötila on seitsemän celsiusastetta. Lisäksi savukoneen käyttö on salissa kielletty. Itse asiassa koko kiertue on vaarassa. Mikä neuvoksi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Nojatuolimatka Kanadaan – aina ei tarvitse mennä paikan päälle

    Nojatuolimatkailu avartaa mieltä ja säästää luontoa

    On mahtavaa saapua uuteen maahan ja kaupunkiin ja kävellä sisään vieraaseen kulttuuriin. Aistit terävöityvät ja arkiset huolet haihtuvat, kun ennennäkemättömät maisemat avautuvat eteen. Hetken ajan tuntuu, että on aivan irrallaan arkitodellisuudesta.

  • Jättiläisaskeleet etsii ihmisiä ja maailmaa jazzin klassikkolevyjen takaa

    Jazzmusiikki kuljettaa mietteitä uusiin suuntiin.

    Viime vuoden lokakuussa etsin työhuoneellani musiikkia työntekoni taustalle. Kuulun siihen puolikkaaseen ihmiskuntaa, joka pitää musiikin kuuntelusta lukemisen tai työnteon taustalla. Mutta kun työssäni käytän sanoja, etenkin suomeksi lauletun musiikin kuunteleminen on aivan mahdotonta.

  • Painettu runo on vääjäämättä myös kuva, toteaa Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja, runoilija Anja Erämaja

    Anja Erämajan puhe Kajaanin Runoviikolla.

    Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja Anja Erämajan puhe palkintojenjakotilaisuudessa Kajaanin Runoviikolla 2019. Merkillinen talvi ja kevät, niin paljon kirjapaketteja. Niin monta maailmaa ja tapaa sanansa asettaa. Ja tämä mahdoton tehtävä, oli otettava kantaa, valittava. Oli kestettävä se, että valitsemalla yhden jättää toisen valitsematta.

  • Avaruusromua: Löylyn hengessä!

    Löylyssä on voimaa, henkeä ja sielua.

    Mikael Agricola käytti sanaa "löyly" jo 475 vuotta sitten. Löyly on sanana ja käsitteenä sitäkin vanhempi. Löyly-sana tulee kaukaa, ajalta jolloin saunatkaan eivät olleet sellaisia kuin nykyisin. Vanhimmat saunat olivat maakuoppia, joiden kattona oli eläimen nahka. Alun perin löyly ei tarkoittanut vain saunan kiukaan sihahtelua ja kuumaa vesihöyryä. Löyly tarkoitti henkeä, henkäystä tai sielua. Eikä se ollut sattumaa. Löylyssä on edelleen voimaa, henkeä ja sielua, kuten suomalaisessa musiikissakin. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Suomi vs USA – Viisi havaintoa stand up -keikoilta koomikon näkökulmasta

    Millainen on stand up -scene Yhdysvalloissa?

    ”Stand up ei toimi Suomessa” on vuosikymmeniä toisteltu hokema, jota kuulee edelleen. Yleensä niiden suusta, jotka eivät käy katsomassa stand up -keikkoja. Mutta mikä on sitten paremmin lajin syntysijoilla Yhdysvalloissa? Stand up -koomikko Kaisa Pylkkänen teki kiertueen USA:n länsirannikon komediaklubeilla ja yllättyi.

  • Teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom: Ooppera on lapsen näkökulmasta äärimmäisen tylsää

    Taiteilijaperheen esikoinen kasvoi johtajaksi.

    Oopperan maailmassa ja sen taikapiirin keskellä kasvanut teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom on aina ollut rohkea mielipiteissään. Elämänintoa ja uteliaisuutta riittää edelleen kuin kaksikymppisellä, vaikka nuorekas boheemi olemus kätkeekin jo kuusikymppisen. Teattereita, oopperoita ja festivaaleja johtanut Erik Söderblom on monien visioiden mies.