Suomi kahden lipun välistä

Löysin töideni ohessa joitain vuosia sitten SA-Kuva-arkistosta paljon kertovan hienon kuvan. Kuvassa Natsi-Saksan hakaristilippu liehuu komeasti Suomen valtion sinisristilipun rinnalla. Eihän siinä minullekaan mitään uutta ollut, mutta kuva pysäytti. Suomi toimi arkipäivässä ja juhlassa rinnan Natsi-Saksan kanssa.

Lippukuvan löytymisen aikoihin mieleen jäivät myös kaksi kirjaa. Jatkosodan alkua kuvaava Mikko Porvalin Hyökkäyksen edellä - Kaukopartio Kannaksella kesällä 1941 (2013) ja Suomen Natsi-Saksaa koskevaan politiikkaan ja kulttuurihistoriaan keskittyvä Markku Jokisipilän ja Janne Könösen teos Kolmannen valtakunnan vieraat (2013).

Poventsan paloa ja katutaisteluita. Poventsa 2.7.1942. Poventsan paloa ja katutaisteluita. Kuva: SA-Kuva sotilaat,konepistoolit

Keiden kanssa selviytyisin tiukoista paikoista siellä jossain?

Mikko Porvalin Hyökkäyksen edellä –kirjaa lukiessani muistan hyvin vieläkin oman innostukseni päästessäni suomalaisen kaukopartion mukana lennättämään hylsyjä jatkosodan tiedusteluretkelle ja selviytymistaisteluihin. Kirjan mukana oli myös cd-levy, jossa Ylen Arkistosta löytyneellä nauhalla haastatellaan propagandatarkoituksessa Porvalin teoksen ja tarinan pohjana olevaa oikeaa kaukopartiota heti retken jälkeen vuonna 1941. Nauhan julkaiseminen kuitenkin kiellettiiin sota-aikana ja se jäi sodan jälkeen vuosikymmeniksi Yleisradion arkistoon.

Sununsuun kylän tsasouna, käytössä puimahuoneena. Ryssä kaatanut kalmiston kaikki puut puolustustarkoituksessa. Sununsuu 10. 6. 1942. Kuvateksti SA-kuva Sununsuun kylän tsasouna, käytössä puimahuoneena. Ryssä kaatanut kalmiston kaikki puut puolustustarkoituksessa. Kuva: SA-Kuva tsasouna,rukoushuoneet

Kirjan sivuilla kaukopartio kokee vihollisen alueella kovia. Se tekee muistikuvieni mukaan rautateihin kohdistuvia tuhotöitä, ampuu ainakin autollisen sattumalta tielleen tulleita neuvostoliittolaisia ja saa kai jotenkuten ilmateitse täydennystä. Tarinan loppupuolella osa miehistä selviää rikkoutuneista varusteista huolimatta hengissä takaisin Suomen puolelle. Muistan, että pääsin Hyökkäyksen edellä -teoksen tarkan kirjallisen ilmaisun, tarinoiden ja henkilöiden mukana jonnekin, jossa on kiinnostavaa sivuja käännellessä aina käydä, mutta kauheaa elää. Kuunnellessani kirjan ohessa olleelta cd-levyltä juuri retkeltä palanneiden partiomiesten väsyneitä ja hiukan tympääntyneitäkin vastauksia ei hylsy enää niin hienosti lentänyt minunkaan mielessäni.

Sain myös itseni kiinni vahingonilosta

Myös Markku Jokisipilän ja Janne Könösen Kolmannen valtakunnan vieraat –teoksen lukeminen jätti syvät jäljet. Muistan kuinka elävästi yli 600-sivuinen kirja kertoi minulle 1930- ja 1940-lukujen Suomen ja Natsi-Saksan keskinäisten suhteista, poliitikkojen ja suomalaisen kulttuuriväen natsiyhteistyöstä ja –myönteisyydestä kaiken sen, jonka olin aina kaikesta irtotiedosta ja yksittäisistä paloista nähnyt tai aavistanut, mutta jota kukaan ei tätä ennen ollut laittanut faktapohjalta yksiin kansiin näin selkeästi ja laajasti.

Näköala majuri Parkkosen huoneen ikkunasta hotelli Adlonista. Berliini 19.3. 1942. Näköala majuri Parkkosen huoneen ikkunasta hotellista Berliinissä. Kuva: SA-Kuva Berliini,kolmas valtakunta

Kolmannen valtakunnan vieraat –kirjaa lukiessa tajusin jälleen kerran kuinka haavoittuvainen ja hauras suomalainenkin demokratia on. Sain myös itseni kiinni vahingonilosta ja ilkkumisesta kaikille niille, jotka Kolmannen valtakunnan edustajien kanssa veljeilivät ja natsien noususta ottivat hyödyn irti, niin Saksassa kuin Suomessakin. Parhaat naurut sain tekstissä laajasti käsitellyistä kulttuuripiirien edustajien toiminnasta ja niitä seuranneista sodan jälkeisistä naiiveista selityksistä.

Lahdenpohjan ilmavalvontatornista. Saksalainen pk-mies ja suomalainen lotta. Lahdenpohja 11. 7. 1942. Lahdenpohjan ilmavalvontatornista. Saksalainen pk-mies ja suomalainen lotta. Kuva: SA-Kuva kuvaajat,sotilaat,lotat

Jos kaikkea tätä ei olisi ollutkaan

Pyörittelin päätäni lukiessani jatkosodan aikaisten nimekkäiden suomalaistaiteilijoiden Saksaan tekemien vierailujen luonteesta ja isäntien saavutusten ylistämisestä. Natsijohtajien Adolf Hitlerin, Heinrich Himmlerin, Joachim von Ribbentropin ja Albert Speerin Suomen vierailuista ja kestityksistä eri paikkakunnilla lukiessani ajattelin, että meidän kollektiiviselle muistille ja demokratialle tekisi hyvää, jos eri puolille Suomea pystytettäisiin kylttejä, joissa kerrottaisiin ketkä natsijohtajat milloinkin olivat paikalla vierailleet. Ei ehkä mitään matkailumainoksia, mutta tarpeellinen muistutus. Vai vain pelkkää omaa vahingoniloani, kysyin myöhemmin itseltäni.

Lahdenpohjassa pidetyssä saksalaisen laivasto-osastontarkastuksessa kutsuvieraat asettuivat jalkaväkiveneeseen. Laatokka 13. 8. 1942. Lahdenpohjassa pidetyssä saksalaisen laivasto-osaston tarkastuksessa kutsuvieraat asettuivat jalkaväkiveneeseen. Kuva: SA-Kuva natsit,natsi-Saksa,upseerit

Nuo rinnakkain liehuvat liput ja nämä kaksi erittäin kiinnostavaa kirjaa yhdessä herättivät kuitenkin taas vanhan ajatuksen. Olisi tietenkin hyvä, jos kaikkea tätä ei olisi ollutkaan, mutta keiden kanssa siinä tapauksessa selviytyisin tiukoista paikoista siellä jossain tai mistä olisin kerta toisen jälkeen yhtä iloinen ja keille ilkkuisin mielessäni, kun natsit hävisivätkin. Ja millaisten lippujen ja kirjojen välistä aina silloin tällöin katsoisin Suomea?

Adolf Hitlerin vierailu marsalkka Mannerheimin 75-vuotissyntymäpäivillä 6.4. 1942. Adolf Hitlerin vierailu marsalkka Mannerheimin 75-vuotissyntymäpäivillä. Kuva: SA-Kuva Adolf Hitler,Carl Gustaf Mannerheim